Uusperheen rahat, kun puolisoilla todella iso tuloero

Vierailija kirjoitti:

Toivon ap itsesi ja etenkin lastesi puolesta, että ajattelet nyt järkevästi ja unohdat ko. miehen elämästäsi. Teillä on asiat hyvin, sinulla ja lapsillasi. Olet jopa hyvätuloinen. Teillä on asiat hyvin, TE ootte perhe. Et varmasti halua opettaa lapsillesi miehen arvomaailmaa. Toivon todella, että tämän ketjun ansiosta ajatuksesi heräävät ja näet asioita laajemmin!

... painotan vielä... "etenkin lastesi puolesta" <3

T: Äiti itsekin

Täysin samaa mieltä. Tuo miehen lapsen käytös vielä yhdistettynä kaikkeen tähän, huh huh. Ei toki lapsen syy, jos on kasvatettu saamaan kaikki mitä haluaa, mutta ehkä viimeinen pesti tässä maailmassa minkä haluaisin olisi olla tuon lapsen äitipuoli, joka yrittää a) kasvattaa omia lapsiaan paremmin samassa talossa ja b) olla sekoamatta raivosta, kun miehen lapsi sotkee ja tekee mitä lystää 24/7.

Oikeasti ap, pelasta itsesi ja etenkin lapsesi ajoissa. Mä en näe muuta kuin kärsimystä teidän yhteenmuutosta ja jos ette yhteisasumiseen lopulta pystykään niin olet turhaan repinyt lapsesi pois kaverien luota ja tutusta päiväkodista.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n lapset kyllä tykkäävät mielettömästi miehestä ja tämän lapsesta ja menevät heidän luokseen "yökylään" mielellään.

Niin, lapset alistuu aika moneen vanhempiaan miellyttääkseen.

Minä,minä ja mies. Voisko joskus ajatella vähän niitä lapsiakin vaikka on kuinka rakastunut. En ymmärrä miten ne lapset vaan unohtuu kunhan itse pääsee rakkaansa luo. Voi jumalauta joka vkoloppu raahataan pieniä tyynyineen päivineen ja valmiita muuttaamaan ja repimään lapset,kunhan äiti vaan saa rakautta!vihaksi pistää

Juu alan itsekin päätymään siihen, että ei kai tästä sitten tule mitään. Olen yrittänyt (ja osaksi saanutkin) miehen ymmärtämään, että lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta. Mielestäni se ei ole rakkautta, että vaan ostetaan kaikki mitä ikinä halutaan ja käydään harva se päivä huvipuistoissa, hoplopeissa jne. Sitä olen itsekin miettinyt, että miten miehen lapsikin saataisiin noudattamaan sääntöjä, mm. nukkumaanmenoaikoja.

Ja tiedoksi, että teen aina kaikkeni lasteni eteen. Olen aina kotona illat, kuskaan heitä, otan kavereita meille jne.

Lukematta koko ketjua, niin ihmettelen miksi pienituloisemman pitäisi venyä ja maksaa kovemman elintason juoksevia menoja. Omaisuuspääomat kannattaa toki pitää erillään, mutta en voisi asua sellaisen parempituloisen kanssa, jonka kanssa juoksevat menot pitäisi aina pistää puoliksi. Kyllä parisuhteessa pitäisi hoitaa ne suhteessa tulotasoon, eli suurempipalkkaisempi maksaa enemmän. Ja sietämätön ajatus, että samassa taloudessa asuvilla olisi erilainen elintaso, toiset kaurapuurolla ja toiset kaviaarilla, noin kärjistäen. Sehän on henkistä alistamista ja törkeää vallankäyttöä.

Älä muuta miehen kanssa yhteen vaan nauti seurustelustanne eri osoitteissa.

Hei ap! En nyt ehdi lukea koko ketjua läpi, mut ois kysymys: Tietääkö mies tulosi? Siis euromääräisesti, että paljonko sulla on nettotulot ja niistä pakolliset menot? Jos ei, niin miksei?

Jos sinulla ei ole rahaa, niin sitä ei sitten ole.

Jos sinulla ei ole voimia muuttaa ja pakata jatkuvasti, ei sinun tarvitse uuvuttaa itseäsi.

Elämä ei ole suorittamista.

Kerro nämä miehelle ja keskustelkaa vakavasti, miten nyt edetään.

Vierailija kirjoitti:

olen ihan samaa mieltä nykyään, että ilemisesti riittävän kauan taloudellisesti riippumattomassa asemassa saa tosiaan ihmiseen hävittämään kosketuspinnan tavalliseen elämään.

Toisaalta, taloudellisesti riippumattomana tulee ajatelleeksi asioita, joita ei "tavallisessa elämässä" tulisi mietittyä.

Minulla on 2 vaihtoehtoa tässä:

- jatkatte seurustelua, mutta käytte vain joka toinen viikonloppu miehen luona, toisena mies käy teillä

- jos muutatte yhteen, mies omistaa asunnosta esim. 80 % ja maksaa kulut siinä suhteessa tai mies omistaa asunnon kokonaan ja sovitte kohtuullisesta vuokrasta

Tämän päivän kiinteistömarkkinoilla noin arvokkaaseen asuntoon pääomien sitominen ei ole järkevää. Mies voi tehdä sen, mikäli hänellä on varaa, mutta sinun ei kannata. Kuka sen luksusasunnon ostaa, mikäli eroatte?

Nämä siis ihan talousnäkökulmasta. Olen samaa mieltä siitä, että pikkulapsivaiheessa eronnut mies ei ole luotettava

Vierailija kirjoitti:

Lapseni käyvät kyllä joskus viikonloppuna isällään, mutta samalla lailla saan silloin pakata lapsille kaiken mukaan isälleen ja itselleni tuonne mieheni luokse.

Mä en tarkoita olla ikävä, ja tämä on pikkujuttu tässä kokonaiskatastrofissa, mutta lapsesi eivät siis juuri koskaan saa olla viikonloppua omassa kotonaan? Jos ovat ainakin joka toinen vkl to-su miehen luona ja sitten välillä isänsä luona.

Vierailija kirjoitti:

Ei mies minusta halua luopua, sen on kyllä sanonut. Vaan jos en pysty hänen elintasoonsa, haluaa jatkaa elämää nykyisellään. Mutta minä vaan en enää kykene tähän jatkuvaan matkustamiseen ja siihen, ettei ikinä ole viikonloppua kotona.

Minä olen tuossa kyllä samaa mieltä, että mielestäni joustan jo aika paljon, jos muuttaisin miehen asuinalueelle, vaihtaisin lasten koulut, päiväkodit, kaverit, alkaisin kulkemaan paljon pidempää työmatkaa jne. Ja tosiaan olen ihan samaa mieltä nykyään, että ilemisesti riittävän kauan taloudellisesti riippumattomassa asemassa saa tosiaan ihmiseen hävittämään kosketuspinnan tavalliseen elämään.

Eikös se mies ole jo sanonut ihan suoraan, että haluaa erota, jos sinä et saa lisää rahaa? Elintaso on hänelle tärkeämpi kuin sinä, joten mitä sinä vielä ihmettelet?

Minulla on omakohtaista kokemusta tuontyylisestä uusperheestä, jossa isot tuloerot ja molemmilla lapsia edellisistä liitoista. Hyvin nopeasti yhteenmuuton jälkeen hyväpalkkainen, nopeasti minut hurmannut uraohjus mieheni söi sovitut asiat yhteisestä kodista, sisustuksesta, kustannusten jaosta tasapuolisesti tulojen suhteen,poismuurosta yhteisesti katsottiin kotiin jne. Sen sijaan alkoi määräillä ja päättää yksin asioista, pettäen monet kerrat luottamuksen syömällä sopimukset, alistamista ja käyttämällä hyväksi taloudellista valta-asemaansa. Minäkin olen akateeminen koulutettu nainen, enkä olisi voinut kuvitella aiemmin löytäväni itseäni sellaisesta elämäntilanteesta. Menetin myös yh-korotukset ja miehen suuret tulot vähensivät omia tukiani esim.kotihoidontukei yhteisen lapsen synnyttyä. Lisäksi minä suostuin muuttamaan ja fyysisesti myös muutin, miehen toiveita kuunnellen hänen taloonsa määräajaksi, jonka jälkeen oli sovittu yhteisestä asunnosta yhteisesti valitusta paikassa. Jatkuvasti sain kuulla, että rahaa pitäisi tuoda taloon siinä lapsenhoidon ohella ja mitään en minä ja lapseni saanut kuluttaa. Hänen lapsilleen silti hankittiin parhaat merkkivaatteet ja muita kalliita hankintoja,ja kallista ruokaa silloin kun olivat isän luona. Minulle ja lapsille valitettiin veden ja sähkönkin kulutuksesta.

Todellisuus hyväpalkkainen uraohjuksen rahakeskeisyyden ja itsekkyyden paljastuessa yhdessä asuessa on karua. Pois on hankalaa ja kallista muuttaa, jos yhteisiä lapsia on ehditty hankkia, ja itse on silloin pudonnut pienille tuloille.

Pitäisin sinuna kiinni oikeuksistasi ja tasapuolisesta kustannusten jaosta tulojen suhteessa. enkä lähtisi itse muuttamaan toisen vain valitsemaan paikkaan, enkä kustantamaan hänen elintasoa. Meillä lähes kaikki lupaukset siitä miten ja missä asutaan, olivat tyhjiä. Tyhmä olin minä joka uskoin kauniita sanoja ja lupauksia ennen yhteenmuuttoamme. Olisin hyvin varovainen, jos olet tekemisissä ihmisen kanssa joka tietää mitä tahtoo, ja miten sen saa, eikä tyydy vähään, ja vielä jos tämä tekee päätöksiä nopeasti ja hurmaa sinut nopeasti. Sellainen ihminen voi epätyydyttävässä tilanteessa pyörää puheensa hyvin nopeasti välittämättä sovituista asioista. Lisäksi, jos koti ei ole yhtä paljon sinun kuin puolisosi omistuksessa on riski, että sinä joudut elämään alisteiseen asemassa ja eron tullen lähtemään, koska hän omistaa suuremman osuuden. Kodin pitäisi olla tasapuolinen paikka elää.

En minä lähtisi sekoittamaan rahoja, en isoja enkä pieniä rahoja tuossa tilanteessa. Siis, oli seurustelukumppanini sitten parempituloinen tai pienempituloinen. Rahankäyttö on vallankäyttöä. Asiat sujuvat paremmin kun kukin huolehtii omistaan.

Ehdotan siis, että ette muuta yhteen. Ja olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka täällä ehdottavat että mies voisi myös tulla joskus teille viikonlopuksi; en ymmärrä  miksi teidän kaikkien pitää roudata itsenne sinne...

Ap, kauan olette olleet yhdessä?

Lisään vielä edelliseen viestiini, että minä en missään vaiheessa ollut miehelleni hänen talonsa arvoinen asia. Ensin olivat hän ja hänen lastensa tarpeet asuinpaikan suhteen, minun ja lasteni tarpeet sivuutetaan ja sain joustaa ja muuttaa jopa kaupunkia, jotta hänen ja lasten tarpeensa täyttyisivät. Kilttinä, empaattinen ihmisenä suostuin aluksi muuttamaan lasteni koulun, kaveripiirin jne mutta pian sain olla joustava osapuoli kaikessa muussakin. Hän ei pitänyt omia osuuksiaan sovituista asioista tai kompromiaseista, vaan ne oli luvattu vain, jotta sai minut muuttamaan luokseen. Ole varovainen ja kuuntele hälytyskelloja. Jos sinä et nyt ole asunnon tai elintasarvoinen, et varmasti ole sitä sitten kun olette yhteen muuttaneet.

"Mutta minä niin rakastan häntä" on huonoin syy IKINÄ pysyä suhteessa. Tuohon perusteluun turvautuvat vain ihmiset, jotka eivät ole ymmärtäneet parisuhteista vielä yhtään mitään.

"Olen onnellinen hänen kanssaan ja hän minun, sovimme hyvin yhteen, hän ottaa minut niin hyvin huomioon ja voin luottaa hänen tukeensa ja apuunsa niin hyvinä kuin huonoinakin aikona. Hän välittää minusta ja minun mielipiteestäni, ja minä rakastan ja arvostan häntä. Meillä on molemmilla hyvä olla yhdessä, ja suhteemme on meille molemmille tärkeä ja olemme valmiit tekemään sen eteen kaikkemme." Siinä on syy pysyä yhdessä.

Kiitos kommenteistasi samansuuntaisia kokenut akateeminen nainen. Minäkin kyllä pelkään juuri tuota, että hänen lapsensa elää sitten aivan eri elintasoa kuin minun lapseni ja minä. Ei tästä siis taida tulla mitään, niin paljon kuin sitä halusinkin. Meillä vain nytkin mm. useampi ulkomaanmatkaan buukattuna.

Ja olen jo aiemmin kertonut miksei onnistu, että oltaisiin minun luonanne joka toinen viikonloppu. Mies olettaa silloin minun ostavan koko porukan herkut ja minulla ei todellakaan ole varaa sellaisiin herkkuihin mitä he syövät aamusta iltaan. Lisäksi miehen lapsella ei ole sääntöjä, joten minulla on tuollaisten viikonloppujen jälkeen kauhea siivo, kun saa hyppiä sohvilla/sängyillä, syödä ja kävellä samalla missä päin asuntoa haluaa jne. Lisäksi minulla ei ole ylimääräistä sänkyä miehen lapselle enkä halua oman lapseni joutuvan yksin nukkumaan patjalla.

Mies olettaa..keskustelun paikka. Lapsella ei ole sääntöjä-keskustelun paikka. Uusperheessä varsinkin (vaikkakin kaikissa perheissä) yhteiset säännöt ja kaikkien osallistuminen esim. siivoukseen on ensiarvoisen tärkeää. jos noista asioista ei saada keskustelemalla selvyyttä vastaus yhteenmuutoon on melko selvä.

Jos mies haluaa syödä gourmet- ruokaa, hän ostakoon sen. Myös sinun luoksesi.