Uusperheen rahat, kun puolisoilla todella iso tuloero

Niin minustakin alkaa tuntumaan koko ajan enemmän ja enemmän siltä, että en uskalla jättää omaa elämääni ja kotiani. Mies on ollut minulle aina todella hyvä, kohtelias ja samanhenkinen. Siksi minusta onkin nyt käsittämätöntä, että minä tekisin häneen eteensä niin paljon, että vaihtaisin perheemme elinympäristön, omat ja lasten kaverit, koulut, päiväkodit, lisäisin työmatkani pituutta yli tunnin päivässä ja mies ei jättituloillaan voisi maksaa edes sähkölaskua haluamastaan talosta yksin, vaikka minulla putoaisi tulot yhteenmuuton myötä.

Huh kun luin otsikon äkkiä "puolisoilla todella iso tuhero".

Olen ikävä utelias ihminen, mutta olisi todella kiinnostavaa kuulla, miten tässä käy lopulta. Tuletko ap raportoimaan, jos ei mene liian henkilökohtaiseksi?

En millään haluaisi erota, mutta en tiedä millä jaksaisin ikuisuuksiin tätä erillään asumista ja kahden asunon väliä kulkemistakaan.

Mies haluaa sinut elämäänsä, jotta maksat puolet HÄNEN kuluistaan. Ei teidän, vaan hänen.

En oikeasti ymmärrä, ap, miksi haluat jatkaa tuollaisessa suhteessa. Rakkautta tai ei.

Lasten peittojen kuljettaminen joka viikonloppu olisi minulle viimeinen pisara. Mielestäni mies ei ole vain saita, vaan kohtelee sinua ja lapsiasi ala-arvoisella ja nöyryyttävällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

En millään haluaisi erota, mutta en tiedä millä jaksaisin ikuisuuksiin tätä erillään asumista ja kahden asunon väliä kulkemistakaan.

Miksi et osaa tehdä päätöksiä minkään suhteen itse? Odotatko niin kauan epävarmana, että mies päättää puolestasi joko maksaa kaikki kulut (alkaa vaikuttaa siltä että tämä on se ainut ratkaisu mitä haet, muuten olisit jo tajunnut erota) tai sitten päättää suhteenne puolestasi? Anna vaihtoehdot, millä reunaehdoilla voitte jatkaa nykyisellään (mies joka toinen vloppu teille ja elää teillä teidän elintasonne mukaisesti) tai sitten millä ehdoilla sinä suostut muuttamaan hänen kanssaan yhteen. Jos noista ei kumpikaan miehelle käy eikä hänellä ole esittää vaihtoehto c:tä mikä sopisi myös sinulle, niin ratkaisu on itsestäänselvä.

Jos mies ei halua maksaa sinulle luksuselämäntapaa, hän ei sitä maksa vaikka kuinka odottelisit.

Vierailija kirjoitti:

Surkiitos vastauksesta samantyyppistä kokenut. Juuri tuota minäkin pelkään. Meillä tosiaan minäkin tienaan ihan hyvin ja lapsillani kyllä merkkivaatteita ja kalliita harrastuksia. Mutta en tietenkään voi rahaa kylvää hintoja katselematta joka suuntaan. Ja juuri tuota pelkään, että miehen hemmoteltu ja kaiken halauamansa saamaan opetettu lapsi aiheuttaa mielipahaa omille lapsilleni saamalla kaiken mitä keksii maan päällä haluta. Pelkään kyllä myös vähän tuota, että entisten neljän hengen kotitöiden ohella minä tekisinkin vastaisuudessa yksin kuuden hengen kaikki kotityöt. Samoin epäilen tuleeko minusta neljän lapsen iltojen hoitaja töiden ja kotitöiden päälle, kun johtajamies tekisi pitkiä päiviä. Epäilyttää siis tulisinko minäkin olemaan piika, joka elää lapsineni perheen sisällä täysin eri elintasolla. Itselleni on selvää, että toisiaan rakastavat elävät samalla elintasolla ja auttavat toisiaan. Miehelleni kuitenkin on periaate, että hän ei maksa juoksevia kuluja tulojen suhteessa vaan puoliksi ja vaatii oman luksuselintasonsa. En usko, että nautin elosta hänen kivilinnassaan, jos kaikki on vain ulkoisia puitteita ja sitten kituutan lasteni kanssa alemmalla elintasolla kuin yksin lasteni kanssa eläessäni. Yhteenmuuton myötä kun minun kuluni vain nousisivat.

Hei nyt oikeasti, lähde jo tästä suhteesta jos miehellä ei eilisenkään keskustelunne jälkeen ole alkaneet rattaat pyörimään. Kiitos paljon muuten Linnan Piialle miettimään pistävästä kirjoituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Siis millä lailla se mies on ihana? Hän juoksuttaa kolmen lapsen äitiä joka viikonloppu kotiinsa, mutta ei viitsi edes ostaa sinne heille omia peittoja, tyynyjä ja pyyhkeitä? Tämä tuskin miehen tuloilla olisi ongelma. Ei helvetti vie ole normaalia, ei todellakaan. Miehellä ei nähtävästi ole minkäänlaista empatiakykyä, jotta edes yrittäisi helpottaa ap:n vierailuja (esim. juurikin ostaisi sinne heille omat varusteet, tarjoaisi kyydit, tms). Ei, ukko vaan makaa kotonaan ja ap reissaa joka viikonloppu kuljettaen mukana kuormaansa ja lapsia. Ja nyt mies on ajamassa ap:ta taloudelliseen ahdinkoon - veikkaan että ihan siksi, että sitten ap on hänestä riippuvainen, jolloin vasta alkaa se oikea miehen luonne tulla näkyviin, tämä lienee vasta jäävuoren huippu.

Anna kun veikkaan sen ihanuuden: kohtelias, hurmaava, hyvännäköinen ja urheilullinen, sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, hyvä seksissä? Pitäisikö PARIsuhdemielessä kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota vaikka huomaavaisuuteen ja reiluuteen?

Ajattelin heti ihan samaa. Ja olen myös sitä mieltä että vaikka mies maksaisikin suuremmat osuudet elämisestä jne tulojensa mukaan, miettisin kahdesti muuttamista. Nythän muuttaminen on ap:lle mahdottomuus, mutta varoisin muuttamista myös siinä tapauksessa, että joutuisin miehen "anteliaisuuden" varaan. Varsinkin kun ap:llä on kolme omaa lasta, joiden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta on vastuussa. Miltä lapsista tuntuu joko tottua "ylellisyyteen", joka on riippuvaista äitinsä kumppanin avokätisyydestä (ja voi siten hetkenä minä hyvänsä loppua), tai sitten katsoa sitä "ylellisyyttä" vierestä, mistä miehen oma lapsi nauttii, mutta johon omalla äidillä ei ole varaa. Vielä samassa taloudessa asuen. Ei, ei. Naisen on hyvä seisoa omilla jaloillaan.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat maksavat tuloistaan tietyn saman prosenttiosuuden yhteisistä menoista. Kun tuloero on noinkin suuri, muussa ei ole oikein järkeä.

Ai että nainen saisi taas korkeamman elintason kuin mitä hänellä on varaa?

Et ole lompakkolainen, etkä etsi luksusta miehesi rinnalla - pää siis vaan pystyyn.

Tilanne on summaroituna se, että olet tyytyväinen omaan elintasoosi ja sen pystyt hoitamaan. Mies on rikas ja haluaa sen m.ukaisen elintason. Yhteenmuutto vaatisi sinua venymään miehesi elintasoon, mutta siihen sinulla ei ole varaa. Etkä sitä itseisarvona haluakaan.

Minusta ainoa ratkaisu on suoraan puhuminen. Sanot suoraan, että sinä pystyt pitämään yllä vain sitä elintasoa mikä sinulla nyt on. Et pysty leveämpään elämään. Sanot että asut hänen kansaan mielellään, mutta mennään sitten sen mukaan, että asutte niin etteivät sinun kulut nouse. Luksusta et tarvitse. Jos miehesi sitä tarvitsee niin hänen pitää sitten hyväksyä se, että hän joutuu sitä sinullekin maksamaan. Mutta sinä et sitä pyydä tai vaadi. Kerrot vaan rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surkiitos vastauksesta samantyyppistä kokenut. Juuri tuota minäkin pelkään. Meillä tosiaan minäkin tienaan ihan hyvin ja lapsillani kyllä merkkivaatteita ja kalliita harrastuksia. Mutta en tietenkään voi rahaa kylvää hintoja katselematta joka suuntaan. Ja juuri tuota pelkään, että miehen hemmoteltu ja kaiken halauamansa saamaan opetettu lapsi aiheuttaa mielipahaa omille lapsilleni saamalla kaiken mitä keksii maan päällä haluta. Pelkään kyllä myös vähän tuota, että entisten neljän hengen kotitöiden ohella minä tekisinkin vastaisuudessa yksin kuuden hengen kaikki kotityöt. Samoin epäilen tuleeko minusta neljän lapsen iltojen hoitaja töiden ja kotitöiden päälle, kun johtajamies tekisi pitkiä päiviä. Epäilyttää siis tulisinko minäkin olemaan piika, joka elää lapsineni perheen sisällä täysin eri elintasolla. Itselleni on selvää, että toisiaan rakastavat elävät samalla elintasolla ja auttavat toisiaan. Miehelleni kuitenkin on periaate, että hän ei maksa juoksevia kuluja tulojen suhteessa vaan puoliksi ja vaatii oman luksuselintasonsa. En usko, että nautin elosta hänen kivilinnassaan, jos kaikki on vain ulkoisia puitteita ja sitten kituutan lasteni kanssa alemmalla elintasolla kuin yksin lasteni kanssa eläessäni. Yhteenmuuton myötä kun minun kuluni vain nousisivat.

Hei nyt oikeasti, lähde jo tästä suhteesta jos miehellä ei eilisenkään keskustelunne jälkeen ole alkaneet rattaat pyörimään. Kiitos paljon muuten Linnan Piialle miettimään pistävästä kirjoituksesta.[/quote

Itse jäin lähinnä miettimään, että miksi Linnan Piika asustaa vielä siellä linnassa? Avioerohakemus taisi olla nykyään 250 euroa, kai sen jostain saa muutamassa kuukaudessa säästettyä? En vain mitenkään ymmärrä, miten joku alistuu tuollaiseen kohteluun; antaa toisen kävellä yli ja nöyryyttää ja purkaa kaiken oman pahan olonsa ilman että toisella on mitään keinoa antaa takaisin taloudellisen riippuvuussuhteen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat maksavat tuloistaan tietyn saman prosenttiosuuden yhteisistä menoista. Kun tuloero on noinkin suuri, muussa ei ole oikein järkeä.

Ai että nainen saisi taas korkeamman elintason kuin mitä hänellä on varaa?

Niin. Molemmat elävät erillään oman tulotasonsa mukaisesti. Kun tuloero on noinkin suuri, muussa ei ole oikein järkeä.

Eli ero. Paremmin tulevat toimeen muutenkin samassa tilanteessa olevat.

Kuulostaa siltä, ettei mies todellisuudessa ole niin innokas muuttamaan yhteen. Onko se enemmän sinusta lähtöisin oleva toive? Jos mies kerran tietää, ettei hänen ehdoillaan yhteen muuttaminen onnistu, eikä hän ole valmis joustamaan.

Mieshän tässä on oikein tyyppiesimerkki lompakkoloisesta. Vaatii naista muuttamaan luokseen, että nainen mahdollistaisi hänen luksuselämänsä. Naiselle riittäisi matalampi elintaso, mutta hänen pitäisi silti laittaa kaikki tulonsa miehen luksuselämän mahdollistamiseen. Lisäksi mies on varmasti myös kotityöloinen, joka olettaa naisen hoitavan hänenkin osuutensa ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Et ole lompakkolainen, etkä etsi luksusta miehesi rinnalla - pää siis vaan pystyyn.

Tilanne on summaroituna se, että olet tyytyväinen omaan elintasoosi ja sen pystyt hoitamaan. Mies on rikas ja haluaa sen m.ukaisen elintason. Yhteenmuutto vaatisi sinua venymään miehesi elintasoon, mutta siihen sinulla ei ole varaa. Etkä sitä itseisarvona haluakaan.

Minusta ainoa ratkaisu on suoraan puhuminen. Sanot suoraan, että sinä pystyt pitämään yllä vain sitä elintasoa mikä sinulla nyt on. Et pysty leveämpään elämään. Sanot että asut hänen kansaan mielellään, mutta mennään sitten sen mukaan, että asutte niin etteivät sinun kulut nouse. Luksusta et tarvitse. Jos miehesi sitä tarvitsee niin hänen pitää sitten hyväksyä se, että hän joutuu sitä sinullekin maksamaan. Mutta sinä et sitä pyydä tai vaadi. Kerrot vaan rehellisesti.

Tai jos miehen tarvitsee jossain asiassa joka tapauksessa joustamaan, niin mieluummin ei siinä luksuksen kustantamisessa molemmille. Eläte sitten vain sinun tulotasosi mukaisesti. 

Silloin eivät kulusi nouse.

Hei! ensinnäkin ei ole pakko jakaa kuluja puoliksi vaan sopivassa suhteessa kummankin tuloihin. Tilanne jota mies haluaa on sinulle kalliimpi. Nyt kannattaa puhua asiat halki ja kysyä selittää hänelle oma taloustilanteesi. Pidemmän päälle siitä ei tule mitään että sinulla ei ole käyytörahaa, kaikki menee elämiseen. Jousto tarvitaan.

Juuri näinhän se on, mutta kuten olen aiemmin kertonut, niin mies ei halua laskea hulppeaa elintasoaan eikä myöskään maksaa mitään kuluja enemmän kuin minä. Olen selittänyt, että on minun on mahdottomuus maksaa puolia hänen elintasostaan ja, että minule kyllä kävisi huomattavasti pienempi ja halvempi talo jne. Mutta hän ei halua sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap! Elän uusioperheessä, jossa mieheni on kovapalkkainen johtaja ja minä pienipalkkainen rivityöntekijä. Mieheni maksaa kaikki asumis- ja ruokakulut, minä maksan omat ja lasteni hlökohtkulut. Tästä edestä minä siivoan yksin jättimäisen talomme ja ison pihamme. Minunkin mieheni rakastaa luksusta, jota hän myös hommaa itselleen ja lapsilleen runsain mitoin.

Voin sanoa, että rankkaa on, henkisesti ja fyysisesti. Kaikista ikävintä on, kun lapseni ihmettelevät, miksei heillekin osteta 800€ puhelimia ja 120€ merkkihuppareita. Vaikken itse ole koskaan aiemmin ollut minkään kalliin tavaran perään, niin täytyy sanoa, että kyllä se kiinnostus väkisinkin herää, kun huomaa, että miehen toimarikavereiden kaikilla vaimoilla on sormissa 15 000 e sormukset ja olalla 1000€ laukku. Kun oma mies illalla istuu sohvalle päällään 200€ farkut ja 200€ paita, kädessään 7000€ kello ja alkaa puhumaan lomamatkasta Seyschelleille, niin ankealta tuntuu. Fyysinen rankkuus tulee siivouksen määrästä, mies kun ei auta, vaikka apua tarvitsisin. Eikä mies auta edes rahoillaan, joilla hän hyvin voisi tilata esim kerran kuussa kotisiivouksen.

Kurjalta tuntuu, vaikka mies maksaakin isoimman osan kuluista. Minun mielestäni Ap, sinun ei muutamastakaan syystä kannattaisi muuttaa ko miehen kanssa yhteen, koska

A) sinulla ei ole varaa. Aiotko hankkiutua vararikkoon? Vai lopettaa vaatteiden ostamisen itsellesi ja lapsillesi? Vai mistä omista kuluistasi meinasit tinkaista?

B) olisitte täysin epätasa-arvoisia kaiken materian suhteen. Voin vakuuttaa, että esim kun pihassanne seisoo sinun 5000€ ritsa ja hänen 100 000€ ökymersu, niin joka kerta kun lähdette yhtäaikaa esim töihin omilla autoillanne, niin sinusta tuntuu kurjalle.

Puhutaan vielä tavara-asiasta. Jos sinä ostelet lapsillesi ja itsellesi vaatteita Anttiloista ja mies suuntaa aina Stockalle, niin voin vannoa, että kyllä se sinusta alkaa jossain vaiheessa tuntua harmilliselta. Kyse on ajatuksesta, että mies kyllä ostelee surutta ökykamppeita itselleen ja lapsilleen, ja se on hänelle tärkeää, että heillä on kalliit kamppeet, mutta hän ei kuitenkaan välitä siitä, että sinä ja lapsesi joudutte kulkemaan henkkamaukkaräteissä. Jos hän vuoraa itsensä kullalla, niin kuinka hän voisi arvostaa sinua, joka on vuorattu paperiin? Niinpä, ei voi. Hän pitää halpavaatteita ja tavaroita noloina. Hänen mielestään nainen, jolla ei ole Burberryn veskoja ja jonka vaatteet eivät ole juhlissa vähintään Donna Karania, on vähempiarvoinen. Mieheni monesti moittii vaatteitani huonoiksi, johon sanon aina, että osta sitten paremmat. Sitä hän ei kuitenkaan tee, ja haukkuminen tässäkin asiassa vain jatkuu. Ei ole kivaa.

Kyse on elintasokuilusta keskellä perhettä. Voit kyllä vielä nyt sanoa, ettet välitä luksuksesta. Siinä tapauksessa olet kyllä mitä harvinaisin nainen ;) Mutta sitten kun elät toisten ihmisten luksuskamppeiden seassa aamusta iltaan, niin voin vaikka vannoa ja vakuuttaa, että kyllä niitä juttuja alkaa tehdä mieli. Mieti esimerkiksi, että kun miehesi teinitytär saa mieheltäsi lahjaksi jo viidennen 800€ laukun. Sitä hän sitten aina heiluttelee eteisessänne ja asettaa sen aina keskelle keittiöntasoa kun on kotona. Ja sinulla ei ole ainuttakaan sellaista. Mutta niillä miehesi kavereiden vaimoilla on. Kyllä siinä hiipii mieleen ajatus, että eikö miehesi voisi sinullekin ostaa edes yhden...? Ja miksei voisi, koska hänellähän on rahaa kuin roskaa? Minun tapauksessani mieheni ei halua ostaa minulle, vaikka olen pyytänyt. Kuulemma minulla on rahaa, ja voin itse itselleni hankkia kalliit tavarani. Olen päätellyt, että oman mieheni täytyy nauttia siitä, että kärsin tilanteesta. Koska jos hän kärsisi kärsimisestäni, niin hän tekisi asialle jotain. Vaan eipä tee.

Jotta voisitte muuttaa yhteen, niin vaadi erillaista kulujen jakoa: se maksaa, kellä on rahaa. Luksusvaatteiden ja -tavaroiden suhteen et voi paljoa vaatia, mutta hommahan menee niin, että kun mies kerran niin arvostaa kalliita Rolexejaan, ja kun hän sinua rakastaa, niin tällöin mies hommaa samantasoista tavaraa myös sinulle ja lapsillesi, Edes Joskus!!! Jos näin ei tapahdu, niin silloin hän ei välitä sinusta. Minusta mieheni ei selkeästikään välitä, se näkyy hyvin tällä tavara puolella. Toki meillä on muitakin ongelmia, jotka todennäköisesti johtavat eroon minun puoleltani. En yksinkertaisesti enää jaksa näitä kasautuvia pulmia, vaikka monta vuotta olen yrittänyt. Ja voin sanoa, että tämä tavarapulma on ehkä pulma nro 5. Ykkösenä tulee henkinen väkivalta ja yleinen aggressiivisuus, kakkosena alko.

Terveisin Linnan Piika

Linnan piika ja ap ovat sama henkilö.

Eivät kyllä ole, ap eli minä vasta mietin yhteenmuuttoa ja voiko se onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näinhän se on, mutta kuten olen aiemmin kertonut, niin mies ei halua laskea hulppeaa elintasoaan eikä myöskään maksaa mitään kuluja enemmän kuin minä. Olen selittänyt, että on minun on mahdottomuus maksaa puolia hänen elintasostaan ja, että minule kyllä kävisi huomattavasti pienempi ja halvempi talo jne. Mutta hän ei halua sellaista.

No mitähän sitten vielä vatvot?? Eiköhän ole päivänselvä asia että yhteen ei muuteta............???