Uusperheen rahat, kun puolisoilla todella iso tuloero

Vierailija kirjoitti:

Olet omien sanojesi mukaan kovatuloinen, mutta silti halua päästä kiinni luksukseen ja isoon taloon, omaa elintasoasi nostamaan entisestään miehen kustantamana?

Olet siis loinen.

Jäikö jotenkin huomaamatta että se joka sitä luksusta haluaa on ap:n mies?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pakkaan tyynyn ja peitonkin, kun ei miehellä ole talossaan neljää ylimääräistä tyynyä ja peittoa.

Rikas mies jos olisin, diddelda... jne rakkaani lapsille sängyt, tyynyt, peitot, jopa patjat ja lakanat ostaisin ja taas dadill....

Ei nyt oikein lähde lentoon tämä provo.

Ot, mutta minä kyllä epäilen, että nämä lompakkoisfanaatikot ovat itse juuri niitä, jotka ovat eniten käsi ojossa ottamassa ja saamassa ja ovat vieläpä päälle kateellisia, kun kuvittelevat jonkun toisen saavan VIELÄ enemmän.

Ymmärrän apn tilannetta, sillä olen joskus itse tuskaillut saman asian suhteen (ilman lapsia kylläkin). Silloinen miesystävä olisi halunnut asunnon, johon minulla ei olisi ollut missään tapauksessa varaa. Koitapa siinä luoda yhteistä tulevaisuutta, kun toinen haluaa kolmiota Helsingin keskustasta ja itsellä olisi ollut varmaa kaksioon Haagasta. Noh, enpä ollut lompakkoloinen (vaikkakin, kuvitella, mies tarjosi usein ruoan ravintolassa!).

Isäni ja äitipuoleni ratkaisi 25 vuotta sitten asian niin, että isäni kustani hyvätuloisena perheen menoista 2/3 ja äitipuolelle huomattavasti pienemmällä palkalla jäi loput. Hyvin on toiminut, enkä minä itkeskele täällä, että isäni on elättänyt jotain loista. Kai sitä nyt saa rakkaalleen tarjota mitä ikinä haluaa/pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Pakko olla provo. Ei kukaan miljonääri ota 3 lapsen yksinhuoltajaa.

Samaapa mietin minäkin. Tai jotain vikaa ukossa pakosti on. Olevinaan niin kiltti ja ihana, mutta sitten ostelee vain itselleen ja lapselleen merkkitavaroita ja haluaa jotain luxusta. Ei ole kovin kypsä jos raha on noin tärkeää. 

Kiitos kovasti kaikille, jotka provooni niin innokkaasti osallistuitte.

Hämmästyin että kehittelemäni huono provo lähti moiseen lentoon. Siitä voin kiittää teitä, yksinkertaiset ystäväni.

Eikö peitot, muut petivaatteet jne voisi olla jo valmiina ettei tartte joka vkoloppu viedä?

Niin tämä ei tosiaan ollut mikään provo. Mutta ehkä joku sai itselleen nautintoa kirjoittamalla sellaista. Minulle tämä on todellinen ja iso ongelma ja kiitän kovasti niitä, jotka ovat asiallisesti vastanneet viestiini. Puhuimme asiasta taas illalla, mutta emme edelleenkään päässseet asiassa minkäänlaiseen ratkaisuun. Mies sanoi vain, että eiköhän me jotakin keksitä. Minusta alkaa tuntua, ettei keksitä. Kun mielestäni tilanteeseen ei ole kuin kaksi ratkaisua: joko eletään minun tulotasoni mahdollistamalla tavalla ja jaetaan sitten kaikki kulut puoliksi tai jos mies haluaa elää oman elintasonsa mukaisesti, niin sitten hän maksaa enemmän juoksevia kuluja. Mutta mies ei halua alentaa elintasoaan eikä maksaa enempää yhteisistä kuluista...

Eikö kannattaisi jatkaa niin, että mies tulee aina sinun luoksesi viikonlopuksi, jäisi se pakkausralli pois. Olisi myös kohtuullista, ettei sinun lastesi tarvitse vaihtaa tarhaa, koulua ja kavereita, eikä sinun työmatka pitene. Työmatkan pidentyminen toista tuntia päivässä on kyllä paljon, kun sinulla on kolme oientä lastakin hoidettavana. Liian raskasta tulisi olemaan.

Niin aika raskasta tulisi minustakin olemaan to työmatkojen pidentyminen. Ja väärin, jos vielä samalla käteen jäävät tulonikin putoaisivat. Mutta kuten sanoi aiemmin, en enää oikein jaksaisi mitään tapailusuhdetta, jos tiedän, että meistä ei koskaan tule perhettä. Seurustelen tosissani ja haluaisin silloin elää yhdessä.

Molemmat maksavat tuloistaan tietyn saman prosenttiosuuden yhteisistä menoista. Kun tuloero on noinkin suuri, muussa ei ole oikein järkeä.

Niin muu ei minunkaan mielestäni ol oikeudenmukaista, erityisesti kun minä muuttaisin lasten kanssa miehen asuinalueelle, pidentäisin työmakaani sen vuoksi ja menettäisin rahaa monessa muodossa. Mutta mies ei suostu tähän, mutta ei myöskään oman elintasonsa alentamista sellaiseksi, että voisin osallistua kuluihin puoliksi. Varsin patti tilanne siis. Ei tunnu kauhean oikeudenmukaiseta, jos minun tuloni laskevat muuton myötä, työmatkat pitenevät ja kulut nousevat. Sen jälkeen sitten minulla ja lapsillani ei olisi rahaa mihinkään ja mies ja lapsensa kylväisivät entiseen tapaan rahaa joka suuntaan ja ostaisivat kaiken minkä irti saavat.

Hei Ap! Elän uusioperheessä, jossa mieheni on kovapalkkainen johtaja ja minä pienipalkkainen rivityöntekijä. Mieheni maksaa kaikki asumis- ja ruokakulut, minä maksan omat ja lasteni hlökohtkulut. Tästä edestä minä siivoan yksin jättimäisen talomme ja ison pihamme. Minunkin mieheni rakastaa luksusta, jota hän myös hommaa itselleen ja lapsilleen runsain mitoin.

Voin sanoa, että rankkaa on, henkisesti ja fyysisesti. Kaikista ikävintä on, kun lapseni ihmettelevät, miksei heillekin osteta 800€ puhelimia ja 120€ merkkihuppareita. Vaikken itse ole koskaan aiemmin ollut minkään kalliin tavaran perään, niin täytyy sanoa, että kyllä se kiinnostus väkisinkin herää, kun huomaa, että miehen toimarikavereiden kaikilla vaimoilla on sormissa 15 000 e sormukset ja olalla 1000€ laukku. Kun oma mies illalla istuu sohvalle päällään 200€ farkut ja 200€ paita, kädessään 7000€ kello ja alkaa puhumaan lomamatkasta Seyschelleille, niin ankealta tuntuu. Fyysinen rankkuus tulee siivouksen määrästä, mies kun ei auta, vaikka apua tarvitsisin. Eikä mies auta edes rahoillaan, joilla hän hyvin voisi tilata esim kerran kuussa kotisiivouksen.

Kurjalta tuntuu, vaikka mies maksaakin isoimman osan kuluista. Minun mielestäni Ap, sinun ei muutamastakaan syystä kannattaisi muuttaa ko miehen kanssa yhteen, koska

A) sinulla ei ole varaa. Aiotko hankkiutua vararikkoon? Vai lopettaa vaatteiden ostamisen itsellesi ja lapsillesi? Vai mistä omista kuluistasi meinasit tinkaista?

B) olisitte täysin epätasa-arvoisia kaiken materian suhteen. Voin vakuuttaa, että esim kun pihassanne seisoo sinun 5000€ ritsa ja hänen 100 000€ ökymersu, niin joka kerta kun lähdette yhtäaikaa esim töihin omilla autoillanne, niin sinusta tuntuu kurjalle.

Puhutaan vielä tavara-asiasta. Jos sinä ostelet lapsillesi ja itsellesi vaatteita Anttiloista ja mies suuntaa aina Stockalle, niin voin vannoa, että kyllä se sinusta alkaa jossain vaiheessa tuntua harmilliselta. Kyse on ajatuksesta, että mies kyllä ostelee surutta ökykamppeita itselleen ja lapsilleen, ja se on hänelle tärkeää, että heillä on kalliit kamppeet, mutta hän ei kuitenkaan välitä siitä, että sinä ja lapsesi joudutte kulkemaan henkkamaukkaräteissä. Jos hän vuoraa itsensä kullalla, niin kuinka hän voisi arvostaa sinua, joka on vuorattu paperiin? Niinpä, ei voi. Hän pitää halpavaatteita ja tavaroita noloina. Hänen mielestään nainen, jolla ei ole Burberryn veskoja ja jonka vaatteet eivät ole juhlissa vähintään Donna Karania, on vähempiarvoinen. Mieheni monesti moittii vaatteitani huonoiksi, johon sanon aina, että osta sitten paremmat. Sitä hän ei kuitenkaan tee, ja haukkuminen tässäkin asiassa vain jatkuu. Ei ole kivaa.

Kyse on elintasokuilusta keskellä perhettä. Voit kyllä vielä nyt sanoa, ettet välitä luksuksesta. Siinä tapauksessa olet kyllä mitä harvinaisin nainen ;) Mutta sitten kun elät toisten ihmisten luksuskamppeiden seassa aamusta iltaan, niin voin vaikka vannoa ja vakuuttaa, että kyllä niitä juttuja alkaa tehdä mieli. Mieti esimerkiksi, että kun miehesi teinitytär saa mieheltäsi lahjaksi jo viidennen 800€ laukun. Sitä hän sitten aina heiluttelee eteisessänne ja asettaa sen aina keskelle keittiöntasoa kun on kotona. Ja sinulla ei ole ainuttakaan sellaista. Mutta niillä miehesi kavereiden vaimoilla on. Kyllä siinä hiipii mieleen ajatus, että eikö miehesi voisi sinullekin ostaa edes yhden...? Ja miksei voisi, koska hänellähän on rahaa kuin roskaa? Minun tapauksessani mieheni ei halua ostaa minulle, vaikka olen pyytänyt. Kuulemma minulla on rahaa, ja voin itse itselleni hankkia kalliit tavarani. Olen päätellyt, että oman mieheni täytyy nauttia siitä, että kärsin tilanteesta. Koska jos hän kärsisi kärsimisestäni, niin hän tekisi asialle jotain. Vaan eipä tee.

Jotta voisitte muuttaa yhteen, niin vaadi erillaista kulujen jakoa: se maksaa, kellä on rahaa. Luksusvaatteiden ja -tavaroiden suhteen et voi paljoa vaatia, mutta hommahan menee niin, että kun mies kerran niin arvostaa kalliita Rolexejaan, ja kun hän sinua rakastaa, niin tällöin mies hommaa samantasoista tavaraa myös sinulle ja lapsillesi, Edes Joskus!!! Jos näin ei tapahdu, niin silloin hän ei välitä sinusta. Minusta mieheni ei selkeästikään välitä, se näkyy hyvin tällä tavara puolella. Toki meillä on muitakin ongelmia, jotka todennäköisesti johtavat eroon minun puoleltani. En yksinkertaisesti enää jaksa näitä kasautuvia pulmia, vaikka monta vuotta olen yrittänyt. Ja voin sanoa, että tämä tavarapulma on ehkä pulma nro 5. Ykkösenä tulee henkinen väkivalta ja yleinen aggressiivisuus, kakkosena alko.

Terveisin Linnan Piika

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap! Elän uusioperheessä, jossa mieheni on kovapalkkainen johtaja ja minä pienipalkkainen rivityöntekijä. Mieheni maksaa kaikki asumis- ja ruokakulut, minä maksan omat ja lasteni hlökohtkulut. Tästä edestä minä siivoan yksin jättimäisen talomme ja ison pihamme. Minunkin mieheni rakastaa luksusta, jota hän myös hommaa itselleen ja lapsilleen runsain mitoin.

Voin sanoa, että rankkaa on, henkisesti ja fyysisesti. Kaikista ikävintä on, kun lapseni ihmettelevät, miksei heillekin osteta 800€ puhelimia ja 120€ merkkihuppareita. Vaikken itse ole koskaan aiemmin ollut minkään kalliin tavaran perään, niin täytyy sanoa, että kyllä se kiinnostus väkisinkin herää, kun huomaa, että miehen toimarikavereiden kaikilla vaimoilla on sormissa 15 000 e sormukset ja olalla 1000€ laukku. Kun oma mies illalla istuu sohvalle päällään 200€ farkut ja 200€ paita, kädessään 7000€ kello ja alkaa puhumaan lomamatkasta Seyschelleille, niin ankealta tuntuu. Fyysinen rankkuus tulee siivouksen määrästä, mies kun ei auta, vaikka apua tarvitsisin. Eikä mies auta edes rahoillaan, joilla hän hyvin voisi tilata esim kerran kuussa kotisiivouksen.

Kurjalta tuntuu, vaikka mies maksaakin isoimman osan kuluista. Minun mielestäni Ap, sinun ei muutamastakaan syystä kannattaisi muuttaa ko miehen kanssa yhteen, koska

A) sinulla ei ole varaa. Aiotko hankkiutua vararikkoon? Vai lopettaa vaatteiden ostamisen itsellesi ja lapsillesi? Vai mistä omista kuluistasi meinasit tinkaista?

B) olisitte täysin epätasa-arvoisia kaiken materian suhteen. Voin vakuuttaa, että esim kun pihassanne seisoo sinun 5000€ ritsa ja hänen 100 000€ ökymersu, niin joka kerta kun lähdette yhtäaikaa esim töihin omilla autoillanne, niin sinusta tuntuu kurjalle.

Puhutaan vielä tavara-asiasta. Jos sinä ostelet lapsillesi ja itsellesi vaatteita Anttiloista ja mies suuntaa aina Stockalle, niin voin vannoa, että kyllä se sinusta alkaa jossain vaiheessa tuntua harmilliselta. Kyse on ajatuksesta, että mies kyllä ostelee surutta ökykamppeita itselleen ja lapsilleen, ja se on hänelle tärkeää, että heillä on kalliit kamppeet, mutta hän ei kuitenkaan välitä siitä, että sinä ja lapsesi joudutte kulkemaan henkkamaukkaräteissä. Jos hän vuoraa itsensä kullalla, niin kuinka hän voisi arvostaa sinua, joka on vuorattu paperiin? Niinpä, ei voi. Hän pitää halpavaatteita ja tavaroita noloina. Hänen mielestään nainen, jolla ei ole Burberryn veskoja ja jonka vaatteet eivät ole juhlissa vähintään Donna Karania, on vähempiarvoinen. Mieheni monesti moittii vaatteitani huonoiksi, johon sanon aina, että osta sitten paremmat. Sitä hän ei kuitenkaan tee, ja haukkuminen tässäkin asiassa vain jatkuu. Ei ole kivaa.

Kyse on elintasokuilusta keskellä perhettä. Voit kyllä vielä nyt sanoa, ettet välitä luksuksesta. Siinä tapauksessa olet kyllä mitä harvinaisin nainen ;) Mutta sitten kun elät toisten ihmisten luksuskamppeiden seassa aamusta iltaan, niin voin vaikka vannoa ja vakuuttaa, että kyllä niitä juttuja alkaa tehdä mieli. Mieti esimerkiksi, että kun miehesi teinitytär saa mieheltäsi lahjaksi jo viidennen 800€ laukun. Sitä hän sitten aina heiluttelee eteisessänne ja asettaa sen aina keskelle keittiöntasoa kun on kotona. Ja sinulla ei ole ainuttakaan sellaista. Mutta niillä miehesi kavereiden vaimoilla on. Kyllä siinä hiipii mieleen ajatus, että eikö miehesi voisi sinullekin ostaa edes yhden...? Ja miksei voisi, koska hänellähän on rahaa kuin roskaa? Minun tapauksessani mieheni ei halua ostaa minulle, vaikka olen pyytänyt. Kuulemma minulla on rahaa, ja voin itse itselleni hankkia kalliit tavarani. Olen päätellyt, että oman mieheni täytyy nauttia siitä, että kärsin tilanteesta. Koska jos hän kärsisi kärsimisestäni, niin hän tekisi asialle jotain. Vaan eipä tee.

Jotta voisitte muuttaa yhteen, niin vaadi erillaista kulujen jakoa: se maksaa, kellä on rahaa. Luksusvaatteiden ja -tavaroiden suhteen et voi paljoa vaatia, mutta hommahan menee niin, että kun mies kerran niin arvostaa kalliita Rolexejaan, ja kun hän sinua rakastaa, niin tällöin mies hommaa samantasoista tavaraa myös sinulle ja lapsillesi, Edes Joskus!!! Jos näin ei tapahdu, niin silloin hän ei välitä sinusta. Minusta mieheni ei selkeästikään välitä, se näkyy hyvin tällä tavara puolella. Toki meillä on muitakin ongelmia, jotka todennäköisesti johtavat eroon minun puoleltani. En yksinkertaisesti enää jaksa näitä kasautuvia pulmia, vaikka monta vuotta olen yrittänyt. Ja voin sanoa, että tämä tavarapulma on ehkä pulma nro 5. Ykkösenä tulee henkinen väkivalta ja yleinen aggressiivisuus, kakkosena alko.

Terveisin Linnan Piika

Eroa sinäkin jo, eihän miehesi pidä sinua muuna kuin kodinhoitajana. Ei tuota rakkaudeksi voi kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap! Elän uusioperheessä, jossa mieheni on kovapalkkainen johtaja ja minä pienipalkkainen rivityöntekijä. Mieheni maksaa kaikki asumis- ja ruokakulut, minä maksan omat ja lasteni hlökohtkulut. Tästä edestä minä siivoan yksin jättimäisen talomme ja ison pihamme. Minunkin mieheni rakastaa luksusta, jota hän myös hommaa itselleen ja lapsilleen runsain mitoin.

Voin sanoa, että rankkaa on, henkisesti ja fyysisesti. Kaikista ikävintä on, kun lapseni ihmettelevät, miksei heillekin osteta 800€ puhelimia ja 120€ merkkihuppareita. Vaikken itse ole koskaan aiemmin ollut minkään kalliin tavaran perään, niin täytyy sanoa, että kyllä se kiinnostus väkisinkin herää, kun huomaa, että miehen toimarikavereiden kaikilla vaimoilla on sormissa 15 000 e sormukset ja olalla 1000€ laukku. Kun oma mies illalla istuu sohvalle päällään 200€ farkut ja 200€ paita, kädessään 7000€ kello ja alkaa puhumaan lomamatkasta Seyschelleille, niin ankealta tuntuu. Fyysinen rankkuus tulee siivouksen määrästä, mies kun ei auta, vaikka apua tarvitsisin. Eikä mies auta edes rahoillaan, joilla hän hyvin voisi tilata esim kerran kuussa kotisiivouksen.

Kurjalta tuntuu, vaikka mies maksaakin isoimman osan kuluista. Minun mielestäni Ap, sinun ei muutamastakaan syystä kannattaisi muuttaa ko miehen kanssa yhteen, koska

A) sinulla ei ole varaa. Aiotko hankkiutua vararikkoon? Vai lopettaa vaatteiden ostamisen itsellesi ja lapsillesi? Vai mistä omista kuluistasi meinasit tinkaista?

B) olisitte täysin epätasa-arvoisia kaiken materian suhteen. Voin vakuuttaa, että esim kun pihassanne seisoo sinun 5000€ ritsa ja hänen 100 000€ ökymersu, niin joka kerta kun lähdette yhtäaikaa esim töihin omilla autoillanne, niin sinusta tuntuu kurjalle.

Puhutaan vielä tavara-asiasta. Jos sinä ostelet lapsillesi ja itsellesi vaatteita Anttiloista ja mies suuntaa aina Stockalle, niin voin vannoa, että kyllä se sinusta alkaa jossain vaiheessa tuntua harmilliselta. Kyse on ajatuksesta, että mies kyllä ostelee surutta ökykamppeita itselleen ja lapsilleen, ja se on hänelle tärkeää, että heillä on kalliit kamppeet, mutta hän ei kuitenkaan välitä siitä, että sinä ja lapsesi joudutte kulkemaan henkkamaukkaräteissä. Jos hän vuoraa itsensä kullalla, niin kuinka hän voisi arvostaa sinua, joka on vuorattu paperiin? Niinpä, ei voi. Hän pitää halpavaatteita ja tavaroita noloina. Hänen mielestään nainen, jolla ei ole Burberryn veskoja ja jonka vaatteet eivät ole juhlissa vähintään Donna Karania, on vähempiarvoinen. Mieheni monesti moittii vaatteitani huonoiksi, johon sanon aina, että osta sitten paremmat. Sitä hän ei kuitenkaan tee, ja haukkuminen tässäkin asiassa vain jatkuu. Ei ole kivaa.

Kyse on elintasokuilusta keskellä perhettä. Voit kyllä vielä nyt sanoa, ettet välitä luksuksesta. Siinä tapauksessa olet kyllä mitä harvinaisin nainen ;) Mutta sitten kun elät toisten ihmisten luksuskamppeiden seassa aamusta iltaan, niin voin vaikka vannoa ja vakuuttaa, että kyllä niitä juttuja alkaa tehdä mieli. Mieti esimerkiksi, että kun miehesi teinitytär saa mieheltäsi lahjaksi jo viidennen 800€ laukun. Sitä hän sitten aina heiluttelee eteisessänne ja asettaa sen aina keskelle keittiöntasoa kun on kotona. Ja sinulla ei ole ainuttakaan sellaista. Mutta niillä miehesi kavereiden vaimoilla on. Kyllä siinä hiipii mieleen ajatus, että eikö miehesi voisi sinullekin ostaa edes yhden...? Ja miksei voisi, koska hänellähän on rahaa kuin roskaa? Minun tapauksessani mieheni ei halua ostaa minulle, vaikka olen pyytänyt. Kuulemma minulla on rahaa, ja voin itse itselleni hankkia kalliit tavarani. Olen päätellyt, että oman mieheni täytyy nauttia siitä, että kärsin tilanteesta. Koska jos hän kärsisi kärsimisestäni, niin hän tekisi asialle jotain. Vaan eipä tee.

Jotta voisitte muuttaa yhteen, niin vaadi erillaista kulujen jakoa: se maksaa, kellä on rahaa. Luksusvaatteiden ja -tavaroiden suhteen et voi paljoa vaatia, mutta hommahan menee niin, että kun mies kerran niin arvostaa kalliita Rolexejaan, ja kun hän sinua rakastaa, niin tällöin mies hommaa samantasoista tavaraa myös sinulle ja lapsillesi, Edes Joskus!!! Jos näin ei tapahdu, niin silloin hän ei välitä sinusta. Minusta mieheni ei selkeästikään välitä, se näkyy hyvin tällä tavara puolella. Toki meillä on muitakin ongelmia, jotka todennäköisesti johtavat eroon minun puoleltani. En yksinkertaisesti enää jaksa näitä kasautuvia pulmia, vaikka monta vuotta olen yrittänyt. Ja voin sanoa, että tämä tavarapulma on ehkä pulma nro 5. Ykkösenä tulee henkinen väkivalta ja yleinen aggressiivisuus, kakkosena alko.

Terveisin Linnan Piika

Eroa sinäkin jo, eihän miehesi pidä sinua muuna kuin kodinhoitajana. Ei tuota rakkaudeksi voi kutsua.

No ei voikaan, kyllä tämä on mielestäni lähinnä meikäläisen kiusaamista ja mitätöimistä kaikilla mahdollisilla tasoilla. Pitkään kirjoitukseeni en laittanut kuin osan ongelmistamme. Ilmeisesti miehelleni tulee halvemmaksi pitää minua pitämässä taloa pystyssä. Ja onhan se todella noloa hänelle, jos otan eron. Kukapa nainen jättäisi "mukavan ja varakkaan miehen"? Hän on kaikille muille mukava, mutta minulle täysi piru. Epäilen vahvasti, että hän on se N:llä alkavan tietyn ihmistyypin edustaja.

Linnan Piika

Linnan Piika.

Tunnen ihmistyypin. Juokse! Ja lujaa. Onneksi teillä ei ole yhteisiä lapsia.

Surkiitos vastauksesta samantyyppistä kokenut. Juuri tuota minäkin pelkään. Meillä tosiaan minäkin tienaan ihan hyvin ja lapsillani kyllä merkkivaatteita ja kalliita harrastuksia. Mutta en tietenkään voi rahaa kylvää hintoja katselematta joka suuntaan. Ja juuri tuota pelkään, että miehen hemmoteltu ja kaiken halauamansa saamaan opetettu lapsi aiheuttaa mielipahaa omille lapsilleni saamalla kaiken mitä keksii maan päällä haluta. Pelkään kyllä myös vähän tuota, että entisten neljän hengen kotitöiden ohella minä tekisinkin vastaisuudessa yksin kuuden hengen kaikki kotityöt. Samoin epäilen tuleeko minusta neljän lapsen iltojen hoitaja töiden ja kotitöiden päälle, kun johtajamies tekisi pitkiä päiviä. Epäilyttää siis tulisinko minäkin olemaan piika, joka elää lapsineni perheen sisällä täysin eri elintasolla. Itselleni on selvää, että toisiaan rakastavat elävät samalla elintasolla ja auttavat toisiaan. Miehelleni kuitenkin on periaate, että hän ei maksa juoksevia kuluja tulojen suhteessa vaan puoliksi ja vaatii oman luksuselintasonsa. En usko, että nautin elosta hänen kivilinnassaan, jos kaikki on vain ulkoisia puitteita ja sitten kituutan lasteni kanssa alemmalla elintasolla kuin yksin lasteni kanssa eläessäni. Yhteenmuuton myötä kun minun kuluni vain nousisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap! Elän uusioperheessä, jossa mieheni on kovapalkkainen johtaja ja minä pienipalkkainen rivityöntekijä. Mieheni maksaa kaikki asumis- ja ruokakulut, minä maksan omat ja lasteni hlökohtkulut. Tästä edestä minä siivoan yksin jättimäisen talomme ja ison pihamme. Minunkin mieheni rakastaa luksusta, jota hän myös hommaa itselleen ja lapsilleen runsain mitoin.

Voin sanoa, että rankkaa on, henkisesti ja fyysisesti. Kaikista ikävintä on, kun lapseni ihmettelevät, miksei heillekin osteta 800€ puhelimia ja 120€ merkkihuppareita. Vaikken itse ole koskaan aiemmin ollut minkään kalliin tavaran perään, niin täytyy sanoa, että kyllä se kiinnostus väkisinkin herää, kun huomaa, että miehen toimarikavereiden kaikilla vaimoilla on sormissa 15 000 e sormukset ja olalla 1000€ laukku. Kun oma mies illalla istuu sohvalle päällään 200€ farkut ja 200€ paita, kädessään 7000€ kello ja alkaa puhumaan lomamatkasta Seyschelleille, niin ankealta tuntuu. Fyysinen rankkuus tulee siivouksen määrästä, mies kun ei auta, vaikka apua tarvitsisin. Eikä mies auta edes rahoillaan, joilla hän hyvin voisi tilata esim kerran kuussa kotisiivouksen.

Kurjalta tuntuu, vaikka mies maksaakin isoimman osan kuluista. Minun mielestäni Ap, sinun ei muutamastakaan syystä kannattaisi muuttaa ko miehen kanssa yhteen, koska

A) sinulla ei ole varaa. Aiotko hankkiutua vararikkoon? Vai lopettaa vaatteiden ostamisen itsellesi ja lapsillesi? Vai mistä omista kuluistasi meinasit tinkaista?

B) olisitte täysin epätasa-arvoisia kaiken materian suhteen. Voin vakuuttaa, että esim kun pihassanne seisoo sinun 5000€ ritsa ja hänen 100 000€ ökymersu, niin joka kerta kun lähdette yhtäaikaa esim töihin omilla autoillanne, niin sinusta tuntuu kurjalle.

Puhutaan vielä tavara-asiasta. Jos sinä ostelet lapsillesi ja itsellesi vaatteita Anttiloista ja mies suuntaa aina Stockalle, niin voin vannoa, että kyllä se sinusta alkaa jossain vaiheessa tuntua harmilliselta. Kyse on ajatuksesta, että mies kyllä ostelee surutta ökykamppeita itselleen ja lapsilleen, ja se on hänelle tärkeää, että heillä on kalliit kamppeet, mutta hän ei kuitenkaan välitä siitä, että sinä ja lapsesi joudutte kulkemaan henkkamaukkaräteissä. Jos hän vuoraa itsensä kullalla, niin kuinka hän voisi arvostaa sinua, joka on vuorattu paperiin? Niinpä, ei voi. Hän pitää halpavaatteita ja tavaroita noloina. Hänen mielestään nainen, jolla ei ole Burberryn veskoja ja jonka vaatteet eivät ole juhlissa vähintään Donna Karania, on vähempiarvoinen. Mieheni monesti moittii vaatteitani huonoiksi, johon sanon aina, että osta sitten paremmat. Sitä hän ei kuitenkaan tee, ja haukkuminen tässäkin asiassa vain jatkuu. Ei ole kivaa.

Kyse on elintasokuilusta keskellä perhettä. Voit kyllä vielä nyt sanoa, ettet välitä luksuksesta. Siinä tapauksessa olet kyllä mitä harvinaisin nainen ;) Mutta sitten kun elät toisten ihmisten luksuskamppeiden seassa aamusta iltaan, niin voin vaikka vannoa ja vakuuttaa, että kyllä niitä juttuja alkaa tehdä mieli. Mieti esimerkiksi, että kun miehesi teinitytär saa mieheltäsi lahjaksi jo viidennen 800€ laukun. Sitä hän sitten aina heiluttelee eteisessänne ja asettaa sen aina keskelle keittiöntasoa kun on kotona. Ja sinulla ei ole ainuttakaan sellaista. Mutta niillä miehesi kavereiden vaimoilla on. Kyllä siinä hiipii mieleen ajatus, että eikö miehesi voisi sinullekin ostaa edes yhden...? Ja miksei voisi, koska hänellähän on rahaa kuin roskaa? Minun tapauksessani mieheni ei halua ostaa minulle, vaikka olen pyytänyt. Kuulemma minulla on rahaa, ja voin itse itselleni hankkia kalliit tavarani. Olen päätellyt, että oman mieheni täytyy nauttia siitä, että kärsin tilanteesta. Koska jos hän kärsisi kärsimisestäni, niin hän tekisi asialle jotain. Vaan eipä tee.

Jotta voisitte muuttaa yhteen, niin vaadi erillaista kulujen jakoa: se maksaa, kellä on rahaa. Luksusvaatteiden ja -tavaroiden suhteen et voi paljoa vaatia, mutta hommahan menee niin, että kun mies kerran niin arvostaa kalliita Rolexejaan, ja kun hän sinua rakastaa, niin tällöin mies hommaa samantasoista tavaraa myös sinulle ja lapsillesi, Edes Joskus!!! Jos näin ei tapahdu, niin silloin hän ei välitä sinusta. Minusta mieheni ei selkeästikään välitä, se näkyy hyvin tällä tavara puolella. Toki meillä on muitakin ongelmia, jotka todennäköisesti johtavat eroon minun puoleltani. En yksinkertaisesti enää jaksa näitä kasautuvia pulmia, vaikka monta vuotta olen yrittänyt. Ja voin sanoa, että tämä tavarapulma on ehkä pulma nro 5. Ykkösenä tulee henkinen väkivalta ja yleinen aggressiivisuus, kakkosena alko.

Terveisin Linnan Piika

Eroa sinäkin jo, eihän miehesi pidä sinua muuna kuin kodinhoitajana. Ei tuota rakkaudeksi voi kutsua.

No ei voikaan, kyllä tämä on mielestäni lähinnä meikäläisen kiusaamista ja mitätöimistä kaikilla mahdollisilla tasoilla. Pitkään kirjoitukseeni en laittanut kuin osan ongelmistamme. Ilmeisesti miehelleni tulee halvemmaksi pitää minua pitämässä taloa pystyssä. Ja onhan se todella noloa hänelle, jos otan eron. Kukapa nainen jättäisi "mukavan ja varakkaan miehen"? Hän on kaikille muille mukava, mutta minulle täysi piru. Epäilen vahvasti, että hän on se N:llä alkavan tietyn ihmistyypin edustaja.

Linnan Piika

No säilytä edes rippeet itsekunnioituksestasi ja lähde.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pakkaan tyynyn ja peitonkin, kun ei miehellä ole talossaan neljää ylimääräistä tyynyä ja peittoa.

Miksi mies ei osta kotiinsa vuodevaatteet, pyyheliinat, varavaatteet jne. teille kaikille, koska asutte jo nyt puolet viikosta hänen luonaan? Jos hän ei tee pyynnöstä edes tätä, millaista tuleva elämä saman katon alla pysyvästi on? Teillä on kahden kerroksen väkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei voi maksaa enemmän yhteisistä kuluista, jos kerran muodostatte yhteisen perheen ja toivet hulppeudesta ovat hänen?

Meillä minä tienaan hyvin ja mieheni on pienellä opintotuella. Omistan asunnon jossa elämme ja maksan sen täysin. Mies osallistuu maksukykynsä mukaan yhteisiin menoihin, muttei missään nimessä pysty 50% laittamaan. Haluamme yhteisen elämän joten raha-asioihin en anna sen kaatua. Elämässä on paljon muutakin kuin maallinen mammona. Ja meillä siis uusioperhe, jossa minun lapseni. Miehellä ei biologisia, joten nämä minun ovat meidän ainoamme.

Aloittaja sanoo olevansa itse hyvätuloinen, mutta miehen tulisi sitten maksaa siihen päälle vielä tämä yltäkylläinen luksus mistä aloittaja havittelee.

Hiukan eri tilanne kuin teillä.

Onko tällä lomppakkolois -ja "parempaa elintasoa havitteleva" huutelija jotenkin huono ymmärtämään lukemaansa kun ei tajua,ettei AP havittele luksuselämää ja isompaa hienoa taloa vaan tämä AP:n miesystävä? Onko niiin vaikea tajuta,että mieskin voi haluta korkean elintason ja hienot talot, kallista ruokaa jne.  (Mutta luultavasti tämän huutelian oma elintaso on niin matala,että tavallisen ihmisen elintasokin on jo hänelle luksusta, jota yritetään miehellä maksattaa?)

Minusta tuo kommentti "ketään ei elätetä" mieheltä kuulosti tosi ikävältä. Nykyisen massatyöttömyyden ja yt-neuvottelujen aikana, mistä voi tietää mitä tapahtuu? Jos sinä, ap, jäisit työttömäksi, maksattaisiko mies silti puolet kuluista? Ottaisitko lisää velkaa että saisit maksettua? Entä jos sairastut vakavasti, mitäs sitten? Entä jos sairastut niin vakavasti, että joudut työkyvyttömäksi? Sanoisiko mies silti samoin, heivaisi sinut lapsinesi kadulle ja jatkaisi omaa luksuselämäänsä? Minä en uskaltaisi muuttaa hänen luokseen ja jättää omaa elämääni ja omaa kotiani.