Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen rahat, kun puolisoilla todella iso tuloero
28.01.2016 |
Hei!
Olemme suunnittelemassa mieheni kanssa yhteenmuuttoa uusperheeksi. Minulla on kolme minun luonani asuvaa lasta, miehellä yksi puoliksi hänen luonaan asuva lapsi. Olemme seurustelleet pidempään ja mies on ollut unelmieni mies (kiltti, kohtelias, meillä on kivaa yhdessä jne.), myös lapsemme tykkäävät kovasti toisistaan. Ongelmaksi nousee kuitenkin se, että mies on todella kovatuloinen. Olen itsekin korkeakoulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä, mutta mieheni tienaa 5 kertaa (monena vuonna paljon enemmänkin) sen kuin minä! Hän on siis tottunut kaikessa "luksukseen" ja haluaa todella ison kalliin talon, jonka omistusosuus jaettaisiin meidän omien lainojen suhteen. Minulla siis pysyy sama iso laina ja kuukausierä, jota maksan nyt yksin lasteni kanssa asuessa. Mutta mies haluaa kaikki muut asumiskulut jaettavan puoliksi. Isossa omakotitalossa siis valtavat kotivakuutukset (joka paljon pienempi minulla nyt asunto-osakeyhtiössä), kiinteistöverot (jollaista minulla ei siis nyt lainkaan), vedet, sähköt, ruuat. Ruuissakin minä ja lapseni syömme aivan eri hintaista ruokaa kuin mieheni, joten loppupeleissä minulla nousee ruokakulutkin. Samaan aikaan mm. työmatkani pituus moninkertaistuu (muutettava miehen lähelle, jotta tämän lapsi voi käydä koulua molempien vanhempiensa luota) eli autoni bensakulut nousevat 100-200 euroa kuukaudessa, menetän lapsilisien yksinhuoltajakorotukset (kun elän perheenä), päiväkotimaksut nousevat huimasti miehen tulojen vuoksi. Maksaisin tietysti omien lasteni vaatteet, harrastukset, lelut jne., mutta en pysty maksamaan puolia miehen elintason kustannuksista. Onko nyt siis vain syytä lopettaa koko juttu? Harmittaa kun hän on ollut elämäni rakkaus. Mutta en mitenkään pysty maksamaan puolia miehen viisinkertaisilla tuloilla ylläpitämästä elintasosta, kun vielä maksan kolmen lapsen menot tuloistani. En mitenkään voi menettää lähes tuhatta euroa käteen jäävistä tuloista kuukaudessa ja lisätä siihen päälle vielä menoja. Sen jälkeen en kyllä pysty ostamaan koskaan itselleni pienintäkään asiaa. Mies sen sijaan ostelee itselleen ja lapselleen koko ajan ties mitä merkkitavaraa. En voi muuttaa niin, että minä ja lapseni olemme sitten aivan tilityhjinä kaiken aikaa ilman, että voimme ostaa mitään. Onko ero ainoa mahdollisuus?
Kommentit (297)
En muuttaisi. Liian isot tappiot sinulle. Katkeruuden siemenet on jo kylvetty.
Miettisin vain voiko suhdetta jatkaa erillään asumisen pohjalta vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko mies jotenkin vajaaälyinen? Tietysti kun ollaa yhtä perhettä niin se jolla isommat tulot maksaa suhteessa enemmän yhteisistä menoista siihen pienempi tuloiseen nähden. Hyvin yksinkertaista.
Mun mielestä jos mies ei tajua tuota ongelmaa, on parempi, että ette muuta yhteen, vaan jatkatte asumista omillanne ja jatkatte kuten tähänkin asti.
Mitäs jos sen sijaan että kirjoittelet täällä puhuisit miehesi kanssa asiasta avoimesti. Ja anna sitä pillua ja ota välillä suihinkin.
Vierailija kirjoitti:
Olet omien sanojesi mukaan kovatuloinen, mutta silti halua päästä kiinni luksukseen ja isoon taloon, omaa elintasoasi nostamaan entisestään miehen kustantamana?
Olet siis loinen.
Voin kuvitella kuinka ap on katsellut jo myytävänä olevia kivilinnoja ja tietokoneen suosikeista löytyy Louis Vuittonin ja Tiffanyn sivut. Kullankiilto silmissähän tuo tuntuu tähän mieheen "rakastuneen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mies ei voi maksaa enemmän yhteisistä kuluista, jos kerran muodostatte yhteisen perheen ja toivet hulppeudesta ovat hänen?
Meillä minä tienaan hyvin ja mieheni on pienellä opintotuella. Omistan asunnon jossa elämme ja maksan sen täysin. Mies osallistuu maksukykynsä mukaan yhteisiin menoihin, muttei missään nimessä pysty 50% laittamaan. Haluamme yhteisen elämän joten raha-asioihin en anna sen kaatua. Elämässä on paljon muutakin kuin maallinen mammona. Ja meillä siis uusioperhe, jossa minun lapseni. Miehellä ei biologisia, joten nämä minun ovat meidän ainoamme.
Vierailija kirjoitti:
No onko mies jotenkin vajaaälyinen? Tietysti kun ollaa yhtä perhettä niin se jolla isommat tulot maksaa suhteessa enemmän yhteisistä menoista siihen pienempi tuloiseen nähden. Hyvin yksinkertaista.
Lompakkoloisen puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinteistövero ainakin meillä jo verottajan puolelta menee omistusosuuksien perusteella laskettuna eli molemmille tulee omat erisuuruiset laskut.
En muuttaisi noilla ehdoilla. Luulisi miehenkin ymmärtävän sen, jos selität, miten paljon kulusi nousisivat ja tulosi vähenisivät. Elintaso on sovitettava vähemmän ansaitsevalle sopivasi, tai sitten enemmän ansaitseva maksaa erotuksen. Kokemusta on, sillä oma bruttopalkkani on 2x miehen bruttopalkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei voi maksaa enemmän yhteisistä kuluista, jos kerran muodostatte yhteisen perheen ja toivet hulppeudesta ovat hänen?
Meillä minä tienaan hyvin ja mieheni on pienellä opintotuella. Omistan asunnon jossa elämme ja maksan sen täysin. Mies osallistuu maksukykynsä mukaan yhteisiin menoihin, muttei missään nimessä pysty 50% laittamaan. Haluamme yhteisen elämän joten raha-asioihin en anna sen kaatua. Elämässä on paljon muutakin kuin maallinen mammona. Ja meillä siis uusioperhe, jossa minun lapseni. Miehellä ei biologisia, joten nämä minun ovat meidän ainoamme.
Aloittaja sanoo olevansa itse hyvätuloinen, mutta miehen tulisi sitten maksaa siihen päälle vielä tämä yltäkylläinen luksus mistä aloittaja havittelee.
Hiukan eri tilanne kuin teillä.
Vierailija kirjoitti:
Olet omien sanojesi mukaan kovatuloinen, mutta silti halua päästä kiinni luksukseen ja isoon taloon, omaa elintasoasi nostamaan entisestään miehen kustantamana?
Olet siis loinen.
Onko siun järjen juoksu noin heikolla tasolla? Sie voit kyllä pitää siitä työttömyyskorvauksen jokaisesta sentistä kiinni, ettei vaan kukaan rahanahne nainen niitä siulta vie :D Parisuhde sulle on utopiaa, niinkun joku lottovoitto, Kerro äitilles terveisiä, kun meet seuraavan kerran keittiöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko mies jotenkin vajaaälyinen? Tietysti kun ollaa yhtä perhettä niin se jolla isommat tulot maksaa suhteessa enemmän yhteisistä menoista siihen pienempi tuloiseen nähden. Hyvin yksinkertaista.
Lompakkoloisen puhetta.
Sanoo joku yhteiskunnan varoilla elävä luuseri?
Sun täytyy miehelle nyt sanoa että ei voi puolittaa koska tuloerot on noin isot, että laskette kuukauden menot ja jaatte ne palkkojen suhteella.
Meillä on yksi yhteinen ruokatili ja yhteinen lainanhoitotili.
Ruokatilille siirretään 300 + 300 euroa rahaa josta maksetaan kuukauden syömiset.
Lainanhoitotilille maksetaan asumiskustannuksia varten x summa rahaa. Siis lainanlyhennykset, vakuutukset, sähkö, vesi ym.
Meillä nyt on samankokoiset palkat joten maksetaan yhtä paljon, mutta jos toisella olisi isompi palkka, hän saisi maksaa enemmän.
Lapset.. periaatteessa uusperheessä toinen on vastuussa rahallisesti toisen lapsesta. Eli hoitomaksuihinkin täytyy ottaa huomioon että toisen tulot tulee nostamaan niitä - laita mies ainakin maksamaan se osuus paljonko ne nousee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä asiasta puhunut miehen kanssa viimeksi eilen. Ja ei minä en tarvitse mitään luksusta (en todellakaan tarvitsisi miljoonataloa), vaan mieheni on tottunut siihen eikä tietenkään halua laskea elintasoaan. Kai suhdetta voisi näinkin jatkaa, mutta en jaksa ikuisesti tällaistakään. Asumme pääkaupunkiseudulla, mutta välimatkaa noin 35 kilometriä. Kaikki viikonloput on minulle pelkkää pakkausta ja purkamista, kun olemme aina miehen talossa (minulla ei olisi huoneita neljälle lapselle). Olen aivan poikki, kun to-pe aina pakkaan ja su-ma puran tavaroita (ja tavaraa kyllä riittää, kun lapsillekin pakkaan aina tyynyt, peitot, lakanat, kylpytakit, varaulkovaatteet jne.) ja sitten muutamassa arki-illassa töiden jälkeen ja lasten päiväkotivienti ja -hakujen, harrastuskuljetusten ja kaupassakäyntien ohessa siivoan kodin, pesen pyykit jne. En tosiaan jaksa enää pidemmän päälle, että en koskaan ole viikonloppuisin "kotona". Kolmen lapsen, töiden, harrastusten ja kodin hoitaminen yksin on kova homma ihan seitsemälle päivälle jaettunakin. Enkä sanonut olevani kovatuloinen, mutta reilusti keksimääräistä enemmän tienaava. Mutta kun mies tienaa tähtitieteellisiä summia, niin hänen elintasonsa on tosiaan hieman eri kuin meidän.
Olette perustamassa perhettä ja minun mielestäni perheen elättäjien rahat ovat periaatteessa yhteisiä rahoja, vaikka teillä olisi omat tilit ja suuret tuloerot. Ei ole erikseen miehen rahoja ja sinun rahoja, koska elätte yhteisessä taloudessa. Eli mun mielestä te laskette tulonne yhteen ja pohditte, millaiseen elämäntapaan teillä on varaa. Ei mitään puoliksi maksamisia. En ymmärrä sitä, että jaetaan koko elämä, perustetaan perhe ja sitoudutaan - ja kaiken sen keskellä puolisoilla olisi silti eri elintasot. Rahan tulisi tuoda tasavertaisuutta ja turvaa, ei laittaa perheenjäseniä eriarvoisiin asemiin.
Niin minäkin ihmettelen että miksi ei voi maksaa vaikka edes 60-70 % perheen pakollisista menoista, jos esimerkiksi tulotkit ovat ainakin sen 80 % perheen tuloista? Tuo 60-70 % olisi enemmän kuin kohtuullista, tienaahan mies suhteessa vielä enemmän. Kai tästäkin teidän olisi mahdollista löytää kultainen keskitie vain sopimalla asioista? Voisihan mies maksaa osan noista kohonneista kustannuksista ja sinä osan. Vai onko nyt tilanne se että mies ei suostu? Tällöin en kyllä miettisikään yhteenmuuttoa.
Kyllä me ollaan mieheni kanssa sovittu jo aikoja sitten että maksetaan talouden yhteisiä kuluja maksukyvyn mukaan ja jos maksukykyä on molemmilla, niin se, kumpi tienaa enemmän, maksaa myös enemmän.
ot, Miksi sinun lapsesi ovat ainoat, joiden elämä mullistuu muutossa? Miksi sinun lastesi täytyy muuttaa päiväkotia mutta miehen lapset jatkavat vanhassa koulussaan? Eikö olisi reilumpaa kaikille jos jokaisen pitäisi vähän sopeutua ja muuttaa uuteen?
En muuttaisi jos raha jo nyt aiheuttaa noin isoja ristiriitoja.
Toki kustannuksien (vesi, sähkö yms.) jakamisessa minusta pitää ottaa huomioon myös se että lapsesi ilmeisesti muuttaisivat myös.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä asiasta puhunut miehen kanssa viimeksi eilen. Ja ei minä en tarvitse mitään luksusta (en todellakaan tarvitsisi miljoonataloa), vaan mieheni on tottunut siihen eikä tietenkään halua laskea elintasoaan. Kai suhdetta voisi näinkin jatkaa, mutta en jaksa ikuisesti tällaistakään. Asumme pääkaupunkiseudulla, mutta välimatkaa noin 35 kilometriä. Kaikki viikonloput on minulle pelkkää pakkausta ja purkamista, kun olemme aina miehen talossa (minulla ei olisi huoneita neljälle lapselle). Olen aivan poikki, kun to-pe aina pakkaan ja su-ma puran tavaroita (ja tavaraa kyllä riittää, kun lapsillekin pakkaan aina tyynyt, peitot, lakanat, kylpytakit, varaulkovaatteet jne.) ja sitten muutamassa arki-illassa töiden jälkeen ja lasten päiväkotivienti ja -hakujen, harrastuskuljetusten ja kaupassakäyntien ohessa siivoan kodin, pesen pyykit jne. En tosiaan jaksa enää pidemmän päälle, että en koskaan ole viikonloppuisin "kotona". Kolmen lapsen, töiden, harrastusten ja kodin hoitaminen yksin on kova homma ihan seitsemälle päivälle jaettunakin. Enkä sanonut olevani kovatuloinen, mutta reilusti keksimääräistä enemmän tienaava. Mutta kun mies tienaa tähtitieteellisiä summia, niin hänen elintasonsa on tosiaan hieman eri kuin meidän.
Provohan sä olet, tyynyn ja peitonkin pakkaat lapsille? = )
Ja vaikka et olisikaan, miksi sinun pitäisi saada luksuselämä vastikkeetta?
Olet omien sanojesi mukaan kovatuloinen, mutta silti halua päästä kiinni luksukseen ja isoon taloon, omaa elintasoasi nostamaan entisestään miehen kustantamana?
Olet siis loinen.