Lue keskustelun säännöt.
Onko pakko vittuilla puhelinmyyjälle?
27.01.2016 |
Teen normaalisti muita hommia mutta tällä hetkellä väliaikaisesti asiakashankintaa puhelimitse. Ette usko, kuinka alentavaa työtä tämä on. Lopetin juuri puhelun, jonka aikana miesasiakas mm. matki minua ja puheääntäni. Jos sanoin "niin", hän toisti kettumaisesti naristen "niiiin". Tässä hommassa tuntee olevansa alinta pohjasakkaa. Oon neljän lapsen äiti hommaamassa elantoa perheelleen. Kohdelkaa mua kuin ihmistä, jooko. Luojan kiitos en tee tätä kuin lyhyen aikaa. Äskeinen puhelu päättyi muuten niin, että sanoin etten häiritse tämän enempää johon asiakas "Joo, älä häiritse!" ja luuri korvaan. En tee tätä kiusallani vaikka hänkin ehkä niin luuli. Teen koska pomo on antanut tehtäväksi. Itse en enää IKINÄ tämän jälkeen kohtele huonosti puhelinmyyjää.
Kommentit (150)
En tiijä, ei ole kyllä ollut puhelinmyyjien kanssa mitään ongelmia. Aina silloin tällöin jonkun lehdenpätkän tilaan, jos on sopiva tarjous. Yleensä hintaa voi pudottaa alaspäin, jos sattuu tietämään nettimyyjien hintojen olevan halvempia :) . Mutta ihan on hyvässä hengessä kaikki puhelut lopetettu, oli sitten kaupat tehty tai ei. Luulen, että suurin haaste on, että "EI" on vaikea sana niin monelle, että sen nätisti sanominen kuluttaa kamalasti energiaa, siksi ihmiset ovat niin kiukkuisia. Ja, jos totta puhutaan, onhan puhelinmyynti jo aikansa elänyt markkinointikanava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, koska teille ei mene ystävällinen "kiitos, ei" jakeluun ei niin millään.
Vierailija kirjoitti:
Koska puhelinmyyjät ei usko, vaikka sanoo nätisti ei kiitos. No, olen silti ystävällinen aina. Yleensä en kyllä edes vastaa.
Puhelinmyyjät koulutetaan niin, ettei heidän pidä heti ensimmäisestä kieltävästä vastauksesta lopettaa myyntiään. Itse olin aikoinaan koulutuksessa ja ohjeeksi sain, että asiakkaan on kieltäydyttävä 3 kertaa.
Siihen työhön en ryhtynyt. Jo pelkkä puhelimessa olo teki itselleni hirveän päänsäryn, vaikka yhtään epäystävällistä asiakasta en kohdannut sen koulutuksen aikana, eikä palkkaus ollut kannattava syy lähteä hommaan mukaan. Nostan hattua niille jotka sitä jaksaa tehdä.
Pidän aina sen linjan, etten ole epäystävällinen kenellekkään. Ja yleensä kyllä myyjät ovat uskoneet kerrasta kun sanon suoraan, mutta ystävällisesti ettei puhelua kannata jatkaa, koska en aio tilata. Jos tämä ei riitä sanon, että en tarvi kyseistä tuotetta.
Muutaman kerran kyllä kun puhelinmyyjä on minulle soittanut on käynyt niin, että puhelinmyyjä ei ole uskonut ollenkaan, vaikka olen kieltäytynyt ystävällisesti tilaamasta vaikka kuinka monta kertaa ja vakuuttanut hänelle että nyt ei kannata enää jatkaa. Eräs vaan jatkoi ja jatkoi ja olisi varmaan jatkanut maailman tappiin saakka ellen olisi sanonut että nyt lopetan puhelun ja sittenkin jouduin vielä lyömään luurin korvaan. Tuo tuntui jo myyjän taholta ihan todella kettuilulta.
Että myyjiäkin on moneen junaan. Mutta ystävällisesti kohtelen heitäkin. Tekevät vaan työtään.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että mulla on oikeasti tosi paksu nahka mutta se raja menee jossain meillä kaikilla. Mulla se menee siinä, että päivittäin kuulee vittuilua siitä, kun yrität tehdä työtäsi. Tuon äskeisen puhelun jälkeen en tiedä, pystynkö enää nostamaan luuria uudestaan. ap
Ei kaikille myyjille tee edes mieli olla epäkohtelias. Jos myyjän ääni on kamala (eli just tuota kuvailemaasi narinaa) ja/tai hän lukee väkisin tekstia näytöltä eikä reagoi mitenkään lopettamiskehotukseen, vaan jankkaa "saanko nyt kertoa tämän asian tai muuten minun on soitettava sinulle uudestaan" -tyylistä juttua, niin tilanne on toinen.
Kenenkään ei ole pakko tehdä puhelinmyyjän työtä varsinkaan jos työn ehdot ovat sellaiset, ettei kenenkään täysjärkisen pitäisi niihin edes suostua. Ja jos ei osaa olla luonteva siellä langan toisessa päässä, vaan lähinnä äänisaastetta, niin silloinkaan ei kannata tehdä tuota hommaa.
Minä olen ystävällinen myyjille, koska tiedän että moni ei ole. Joskus yritin sanoa jotain väliinkin, mutta nykyään toivotan vain ystävällisesti hyvää päivänjatkoa enkä jää tuhlaamaan heidän aikaansa.
Myyjälle voi kerran sanoa ei kiitos ja jos hän jatkaa myyntipaltatustaan, luurin voi jättää pöydälle auki ja mennä itse pöntölle istumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koettakaa nyt ymmärtää, että se ei ole koskaan puhelinmyyjän itsensä vika, että hän ei pysty ymmärtämään sanaa EI. Se on käytännössä aina hänen työnantajansa vika. Olen työskennellyt monissa puhelinmyyntifirmoissa ja näissä lähes poikkeuksetta on ollut sellainen ohjeistus, että puhelua ei saa lopettaa heti jos asiakas sanoo ettei häntä kiinnosta, vaan jokaisesta kaupasta kuuluu taistella kynsin hampain. Aina pitää löytää argumentti jokaiseen vastaväitteeseen ja jankkausta pitää jatkaa siihen asti kun kaupat syntyy tai asiakas lyö luurin korvaan. Ei kuulemma ole olemassa sellaista kuin ostohaluton asiakas, vaan jokainen asiakas on potentiaalinen ostaja, jos vain myyjä on kyllin hyvä myymään tuotteen hänelle.
Lissukka kirjoitti:
En tiijä, ei ole kyllä ollut puhelinmyyjien kanssa mitään ongelmia. Aina silloin tällöin jonkun lehdenpätkän tilaan, jos on sopiva tarjous. Yleensä hintaa voi pudottaa alaspäin, jos sattuu tietämään nettimyyjien hintojen olevan halvempia :) . Mutta ihan on hyvässä hengessä kaikki puhelut lopetettu, oli sitten kaupat tehty tai ei. Luulen, että suurin haaste on, että "EI" on vaikea sana niin monelle, että sen nätisti sanominen kuluttaa kamalasti energiaa, siksi ihmiset ovat niin kiukkuisia. Ja, jos totta puhutaan, onhan puhelinmyynti jo aikansa elänyt markkinointikanava.
Väärin. Suurin haaste on, että puhelinmyyjät eivät halua kuulla nätisti sanottua "EI" vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koettakaa nyt ymmärtää, että se ei ole koskaan puhelinmyyjän itsensä vika, että hän ei pysty ymmärtämään sanaa EI. Se on käytännössä aina hänen työnantajansa vika. Olen työskennellyt monissa puhelinmyyntifirmoissa ja näissä lähes poikkeuksetta on ollut sellainen ohjeistus, että puhelua ei saa lopettaa heti jos asiakas sanoo ettei häntä kiinnosta, vaan jokaisesta kaupasta kuuluu taistella kynsin hampain. Aina pitää löytää argumentti jokaiseen vastaväitteeseen ja jankkausta pitää jatkaa siihen asti kun kaupat syntyy tai asiakas lyö luurin korvaan. Ei kuulemma ole olemassa sellaista kuin ostohaluton asiakas, vaan jokainen asiakas on potentiaalinen ostaja, jos vain myyjä on kyllin hyvä myymään tuotteen hänelle.
Luojan kiitos yksikään tuollainen puhelinmyyjä ei ole meille soittanut. Kyllä on ihan ystävällinen "ei" riittänyt ja hyvät päivänjatkot on toivoteltu puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
En ole soittanut tuon miesasiakkaan jälkeen yhtään puhelua. En tajua mikä ihmeen stoppi mulle tuli. Ei vaan pysty enää! Jännä juttu vaan tapahtui, kun yksi asiakas soitti mulle takaisin ja teki 4000,00€ kaupat. Tottakai oon mielissäni mutten silti saa jatkettua soittelua. ap
Miksi te tätä alapeukutatte? Ettekö ole mielissänne, kun en soittele enää? Vai olisiko pitänyt jättää tuo kauppa tekemättä vaikka asiakkaalla oli tarve ja meillä on hänelle se mitä tarvitsi? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lissukka kirjoitti:
En tiijä, ei ole kyllä ollut puhelinmyyjien kanssa mitään ongelmia. Aina silloin tällöin jonkun lehdenpätkän tilaan, jos on sopiva tarjous. Yleensä hintaa voi pudottaa alaspäin, jos sattuu tietämään nettimyyjien hintojen olevan halvempia :) . Mutta ihan on hyvässä hengessä kaikki puhelut lopetettu, oli sitten kaupat tehty tai ei. Luulen, että suurin haaste on, että "EI" on vaikea sana niin monelle, että sen nätisti sanominen kuluttaa kamalasti energiaa, siksi ihmiset ovat niin kiukkuisia. Ja, jos totta puhutaan, onhan puhelinmyynti jo aikansa elänyt markkinointikanava.
Väärin. Suurin haaste on, että puhelinmyyjät eivät halua kuulla nätisti sanottua "EI" vastausta.
Niin, enhän minä tiedä mikä tässä elämässä on varmasti oikein ja mikä väärin. Kuitenkin kuukaudessa vastaan useamman puhelinmyyjän puheluun ja kenenkään kanssa ei ole ollut mitään ongelmia kieltäytyä kauniisti tarjouksesta. silloin kun tarjous ei kiinnosta. Ehkä minulle sitten soittaa erityisen valikoitunutta porukkaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinmyynti on alhaisinta työtä,jos haluan jotakin ostaa niin osaan soittaa itse.
Juuri tämän puhelinmyynnin takia en vastaa enää numeroihin joita en tunne.
En suoranaisesti vittuile, mutta en ala esittämään mukavaakaan, sillä pidän puhelinmyyntiä löyhämoraalisena ja vastuuttomana työnä. Mm. kusetetaan höperöjä vanhuksia, tunkeudutaan ventovieraiden ihmisten reviirille, yritetään saada lain ja hyvän maun rajoissa mahdollisimman paha mieli sille, joka kieltäytyy ostamasta. Yritän olla neutraali, mutta epämiellyttävä ja tunkeileva käytös ei ansaitse osakseen miellyttävää käytöstä. Toki kaiken pahan alku ja juuri on yritys, joka puhelimitse suoramarkkinointia harjoittaa, mutta kertoo paljon myös sellaisen ihmisen moraalista, joka sinne töihin menee.
Myisin nälänhädässä vaikka persettäni mielummin kuin toimisin puhelinmyyjänä. Siinä sentään tuntisi tekevänsä työtä, joka kylvää ympärilleen kanssaihmisille enemmän hyvää kuin pahaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulemma ole olemassa sellaista kuin ostohaluton asiakas, vaan jokainen asiakas on potentiaalinen ostaja, jos vain myyjä on kyllin hyvä myymään tuotteen hänelle.
Puppua.. Minulle on yritetty myydä vaikka mitä, mutta en ole ostanut vaikka myyjä olisi jankannut iät ja ajat. Kun on tehnyt periaatepäätöksen ettei mitään puhelinmyyjiltä tilaa. Yleensä keskeytän heti alkuun myyntipuheensa ja sanon etten tilaa mitään. Jos jatkaa silti niin en edes kuuntele mitä kaupataan vaan valmistaudun vain kieltäytymään. Olen aina kuitenkin ystävällinen enkä suutu vaikka myyjä jankuttaisi maailman tappiin asti. Kun on ystävällinen mutta kieltäytyy jämäkästi niin yleensä ne luovuttaa heti.
Vierailija kirjoitti:
Niin, minustakin on tosi kummallista tuo keljuilu.
Olen tehnyt puhelinmyyntiä nyt kuusi vuotta. Olen soittanut myös kotikaupunkini yrittäjille, ja arvatkaa, astunko jalallanikaan muutamaan yritykseen, kun yrittäjä on hutanut ja möskynnyt puhelimeen. Pidän sitä omituisena, jos itse olisin yrittäjä, huomioisin yrityksen imagon aivan kaikissa kontakteissa. En tietenkään ole kertonut kenellekään näistä yrittäjistä, pidän vaitiolovelvollisuudesta kiinni, mutta muistan ikuisesti nuo puhelut ja kontaktit.
Ja näinä työttömyyden ja laman aikoina tätäkin ammattia pitäisi arvostaa. Itse arvostan ihmisiä, jotka tekevät työtä elantonsa eteen. Olen mielummin puhelinmyyjä kuin kortistossa.
Ja joskus ihan naurattaa nuo keljuilijat, eivät tiedä, että toisessa päässä on aikuinen akateeminen perheellinen nainen, joka on tehnyt lähes kolmekymmentä vuotta arvostettua ja vaativaa työtä. Mutta, kun työkyky entiseen ammattiin menee, on pakko keksiä jotain muuta.
Teen työtä eettisesti ja ihmistä kunnioittaen. Ja puhelinmyynnissä olen hyvä.
Työsuhde kännykkään vastaavalla ihmisellä ei puhelinlypsykaupoissa ole mitään tekemistä yrityksen imagon kanssa.
Huonoin imago on yleensä juuri puhelinmyyntiä tekevillä yrityksillä.
!!!tun puhelinmyyjät.
Lissukka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lissukka kirjoitti:
En tiijä, ei ole kyllä ollut puhelinmyyjien kanssa mitään ongelmia. Aina silloin tällöin jonkun lehdenpätkän tilaan, jos on sopiva tarjous. Yleensä hintaa voi pudottaa alaspäin, jos sattuu tietämään nettimyyjien hintojen olevan halvempia :) . Mutta ihan on hyvässä hengessä kaikki puhelut lopetettu, oli sitten kaupat tehty tai ei. Luulen, että suurin haaste on, että "EI" on vaikea sana niin monelle, että sen nätisti sanominen kuluttaa kamalasti energiaa, siksi ihmiset ovat niin kiukkuisia. Ja, jos totta puhutaan, onhan puhelinmyynti jo aikansa elänyt markkinointikanava.
Väärin. Suurin haaste on, että puhelinmyyjät eivät halua kuulla nätisti sanottua "EI" vastausta.
Niin, enhän minä tiedä mikä tässä elämässä on varmasti oikein ja mikä väärin. Kuitenkin kuukaudessa vastaan useamman puhelinmyyjän puheluun ja kenenkään kanssa ei ole ollut mitään ongelmia kieltäytyä kauniisti tarjouksesta. silloin kun tarjous ei kiinnosta. Ehkä minulle sitten soittaa erityisen valikoitunutta porukkaa :D
Varmasti myyjiä on erilaisia, mutta välillä osuu kohdalle niitä supersinnikkäitä. Jotain tietokone lehteä koitti myydä ja kävi ainakin viisi eri kylkiäistä läpi ja alkoi olla sellaista sävyä ilmoilla, että minä olen tyhmä, kun en näin "loistavaa" tarjousta käytä hyödyksi. Löin sitten luurin korvaan, kun alkoi itseltä usko loppua.
Toki aina ensin yritän vastata kohteliaasti, mutta jos se menee kuuroille korville, lyön nykyään suoraan luurin korvaan. Säästyy molempien aika.
Olen harkinnut aloittavani "jalka- ja kaupankäytävämyynnin". Yksinkertaisuudessaan taktiikka toimii niin, että pyytämättä ja yllättäen hyppään pahaa aavistamattoman henkilön eteen tyrkyttäen Aku Ankkaa ja uhrin kymmenistä "Ei kiitos" hokemista huolimatta en väistä, vaan jatkan tyrkyttämistä. :)
Toivottavasti tämän tyyppinen myyntikonsepti on kaikille OK, sillä työtänihän minä vain silloin teen.
...Tiedoksi, puhelinmyyjille olen aina ystävällinen. "Ei kiitos. Hyvää päivänjatkoa, moikka" ja luuri kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Olin erään ammattilehden toimittajana ja mulle soitti puhelinmyyjä joka tarjosi kyseistä lehteä.
Aika absurdi tilanne, mutta annoin sen hehkutuksen jatkua jonkin aikaa, kunnes kysyin että kukahan sitä lehteä mahtaa tehdä. Ja minulla ei varmuudella ole yhtään nimi kaimaa.
Kehui sitten minua kovasti, kysyin että kenellehän luuli soittaneensa. Ei edes tajunnut mokaansa.
Vaikutat niin yksinkertaiselta, että varmaan tilasit sen lehden.
Ei teitä voi näköjään miellyttää - meen tästä ostamaan pätkän köyttä. Moro! Ap, joka on muuten oikealta ammatiltaan hankintapäällikkö. Voi olla, että olen joskus muissa asioissa tekemisissä näiden kettuilijoiden kanssa ja voitte olla varmoja että nuo olemattomat käytöstavat jää mieleen.
En ole soittanut tuon miesasiakkaan jälkeen yhtään puhelua. En tajua mikä ihmeen stoppi mulle tuli. Ei vaan pysty enää! Jännä juttu vaan tapahtui, kun yksi asiakas soitti mulle takaisin ja teki 4000,00€ kaupat. Tottakai oon mielissäni mutten silti saa jatkettua soittelua. ap