Mitä elämän perusasioita sinulle ei opetettu kotona?

- miehet eivät tykkää lyhyistä hiuksista

- joku voi oikeasti ihastua minuunkin

- olen monessa asiassa paljon parempi kuin 'naapurin tytöt'

Vierailija kirjoitti:

Opin kyllä peruskäytöstavat, kohteliaisuuden, toisten huomioimisen, asianmukaisen pukeutumisen yms., mutta en esim. sitä, miten toimitaan päivällisellä tai illallisella ja miten toimitaan junassa tai lentokentällä. Tietynlainen etiketti jäi oppimatta, koska vanhemmat ovat pienituloisia duunareita, joiden elämä on aika arkista. Asuimme maalla ja matkustelimme vain kotimaassa omalla autolla. Olin tosi ujo teininä ja vielä sen jälkeenkin, ja moni tilanne olisi ollut helpompi, jos minulla olisi ollut kokemuksen tuomaa itseluottamusta ja varmuutta toimia em. tilanteissa.

Tämä on niin yleistä. Etenkin vanhemmilla. Itsellä enemmän mahdollisuuksia kuin vanhemmilla.

Enpä tiedä kuinka olisi voinut opettaa enemmän.

Paitsi itsetuntoa

Vierailija kirjoitti:

Ois voitu opettaa, että pelkkä ahkeruus ja nöyryys ei riitä mihinkään. Tajusin sitten kolmannen vuoden kesätöissä teekkarina, että ei vittu... vaikka mä teen näitä paskahommia perse ruvella, niin pomo ei varmasti tule hakemaan palkinnoksi fiksumpiin hommiin kun olen sentään teekkari. Korkeintaan ihmettelee, että mikä idiootti toi on. 

Tämä  - luterilainen nöyryys ja kiitollisuus työstä.

Vasta 40+ iässä sanoin ensimmäisen kerran vastaan esimiehelleni. Siihen saakka olin ollut lojaali ja nöyrä työntekijä joka aina vaan otti lisää töitä kun niitä "tarjottiin" (tietenkin ilman korvausta tai palkankorotusta). Ylennyksiä ja palkankorotuksia sai vain työpaikkaa vaihtamalla. Sana EI oli todella vaikea oppia enkä vieläkään sano sitä mielelläni vaikka olen 50+. Mutta vanhempieni - köyhien duunarien oli tyytyminen siihen työhön mitä 40-70 luvuilla sai, hiljaa ja kiitollisina.

Yllätyin positiivisesti kun 20v tyttäreni meni uuteen työpaikkaan (kokiksi) koeajalle ja totesi ensimmäisen työpäivän jälkeen että paikka oli siivoton, välineet puutteelliset ja henkilökemiat täysin toimimattomat. Sanoi esimiehelleen että saa pitää paikkansa, hän ei paskaa rupea asiakkaille tarjoamaan. Pakkasi tavaransa ja lähti. Rohkeasti ja pelottomasti vaikkei uudesta työstä ollut mitään tietoa.

Onneksi tuo sukupolvien kierre on katkennut:)

Että pitää arvostaa myös itseään.

Että ahkeruus ja kiltteys ei saa ihmisiä pitämään susta enempää vaan hyväksikäyttämään sua.

Että pitää osata sanoa ei.

Että itseään ja omiaan pitää puolustaa.

Että vanhemmat eivät ole aina oikeassa.

Että aviopuolisot voi elää sovussa ja osoittaa toisilleen rakkautta. Säästäväisyyttä ja rahankäyttöä yleensäkin. Rahasta vaan riideltiin, isälle se oli vallankäytön väline eikä siitä osattu puhua asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan mitään, vanhemmat suuttui aina kun kysyin jotain. Muistan joskus pienenä esim. Kysyneeni mitä politiikka tarkoittaa, äiti suuttui ja alkoi tiuskimaan.

I feel you.

No ei mua kyllä nussimaan opetettu, mutta ihan kohtuullisesti olen sen taidon oppinut muuta kautta.

Minäkään en oppinut bussissa, junassa, lentokentällä asiointeja. Myös viralliset juhlat olivat minulle suuri mysteeri, siis se koko etiketti; pukeutuminen, kuinka ohjelma etenee jne. Se oli oikeasti lapsena ja teininä ahdistavaa, kun joutui paikkaan missä ei tiennyt miten toimia, eivätkä vanhemmat opastaneet. Omille lapsille kerron esim. ennen häitä miten juhlat etenevät yleensä ja miten sinne tavataan pukeutua. Samoin myös olen ahkerasti opettanut toimimaan bussissa oikein. En halua että lapseni turhaan jännittävät ja ahdistuvat normaaleista tilanteista. Sellainen vie niin hirveästi energiaa, eikä voi nauttia mistään.

Sen sijaan minä en kyllä ole olettanutkaan että kovin monessa perheessä opetettaisiin perusteellisesti kokkaamaan. Meillä saa ja sai lapset osallistua, mutta ei minulle äiti opettanut makaronilaatikon tekoa yms. Nämä ovatkin mielestäni kuitenkin sellaisia asioita, joissa jokainen on aika ummikko omaan kotiin muuttaessaan. Silloin vaan pitää ostaa se ensimmäinen reseptikirja (aika monesti näitä tulee lahjoiksi) ja aloittaa opettelu. Tai siis kyllä ne on tuttavapiiristä olleet yhden käden sormella laskettava määrä, jotka ovat tuosta noin vaan tienneet makaronin keittoajan, osanneet tehdä ruskean kastikeen ja leipoa pullatkin, kun on omilleen muutettu. Näillä jotka on osanneet, on ollut aika iso innostus leipomiseen jo nuorena, ovat saattaneet pitää kokkikerhoja yms. 

Huushollin siistinä pitämistä ja että tavarat viedään AINA paikoilleen.

Itse opin siivoamaan ja järjestelemään kamoja, kun jatkuva tavaroiden etsiskely alkoi ottaa pattiin.

MInulle ei myöskään opetettu, että kiitetään toisen ihmisen tekemästä työstä tai avusta.

 "En kiitä, kun ei minuakaan ole milloinkaan työstä kiitelty".  Onneksi älysin katkaista tuon kierteen, kiitän mielelläni hyvästä työstä ja avusta.

Pesukoneen käyttö ja kokkaaminen jäi oppimatta. En tainnut siivotakaan oikein koskaan. Joskus tiskasin, muistaakseni.

Itse olen 13-vuotiaan tytön äitinä huomannut, että millään mitä sanon tai koetan neuvoa, ei ole tytölleni mitään merkitystä. Hän tietää asiat aina paremmin, ja tiuskii jos koitan neuvoa.

Että hankalaa on tämä opastaminen, mutta voihan hän sitten aikuisena syyttää vanhempiaan varmaan tästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 13-vuotiaan tytön äitinä huomannut, että millään mitä sanon tai koetan neuvoa, ei ole tytölleni mitään merkitystä. Hän tietää asiat aina paremmin, ja tiuskii jos koitan neuvoa.

Että hankalaa on tämä opastaminen, mutta voihan hän sitten aikuisena syyttää vanhempiaan varmaan tästäkin.

Ja unohdin sen, ettei häntä kiinnosta opetella ruuanlaittoa, pyykin pesua tai mitään muutakaan. Hän on hyvin haluton opettelemasn yhtään mitään, eikä tee vaikka pakotettaisiin. Noh, oppiipahan sitten kun on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 13-vuotiaan tytön äitinä huomannut, että millään mitä sanon tai koetan neuvoa, ei ole tytölleni mitään merkitystä. Hän tietää asiat aina paremmin, ja tiuskii jos koitan neuvoa.

Että hankalaa on tämä opastaminen, mutta voihan hän sitten aikuisena syyttää vanhempiaan varmaan tästäkin.

Ja unohdin sen, ettei häntä kiinnosta opetella ruuanlaittoa, pyykin pesua tai mitään muutakaan. Hän on hyvin haluton opettelemasn yhtään mitään, eikä tee vaikka pakotettaisiin. Noh, oppiipahan sitten kun on pakko.

Siperia opettaa:)

Meillä myös kuopus 13v joka ei juurikaan kuuntele mun neuvoja tai seuraa tekemisiäni mutta isojen sisarusten kyllä. Ihan vahingossa on oppinut leipomista ja ruuanlaittoa kun nuo vanhemmat on fanaattisia herkuttelijoita ja meillä on harvase viikonloppu ruokavieraita. Vaikka ei ole niin kiinnostunut tekemisestä on kiinnostunut itse ruuista. Ja kun kaikki tehdään porukalla tieto tarttuu.

Normi siivoukset ja astianpesukoneen täytöt huolehtii kyllä, samoin puunaa oman kylpyhuoneensa viikoittain itse (jep, mä en siihen koske.... niin paljon tuprutellaan meikkejä yms että on aina sotkussa)

Esikoispoika oli sikäli onnellisessa asemassa että hänellä oli 2 siskoa jotka hoitivat pyykinpesun hänen puolestaan. Taktinen veto seisoa opaskirja kädessä pesukoneen edessä ja pähkäillä pesuaineen merkkiä ja määrää.... ennen kuin pääsi oppaan sivulle 10 siskonsa oli pessyt pyykit;D Nykyisin osallistuva ja aktiivinen aviomies ja isä.

Että mä olen hyvä, arvokas tälläisenä. 

Että minussa ei ole vikaa, jos minusta tuntuu pahalta toisen ihmisen huonokäytös. Eikä minun tarvitse oppia olemaan välinpitämätön sellaista käytöstä kohtaan, sillä se ei vain onnistu. Olisipa minulle opetettu itseni puolustamista.

Vierailija kirjoitti:

Että pitää arvostaa myös itseään.

Että ahkeruus ja kiltteys ei saa ihmisiä pitämään susta enempää vaan hyväksikäyttämään sua.

Että pitää osata sanoa ei.

Että itseään ja omiaan pitää puolustaa.

Että vanhemmat eivät ole aina oikeassa.

Näiden lisäksi

-verokortti, kuinka käytetään, mistä tulee ja mitä tarkoittaa

-sosiaaliset taidot

-erinäiset rahaan liittyvät asiat; laskut maksetaan eräpäivänä jne (olen itse oppinut, koulussa myös käsiteltiin asiaa)

-omien vahvuuksien hyödyntäminen (en edelleenkään 3-kymppisenä tiedä mitkä vahvuuteni ovat ja mikä ammatti olisi minulle paras)

-kulttuuriin liittyvät asiat, museot jne

-henkinen sivistys: koskaan tätä ei opetettu, luojan kiitos olin itse kiinnostunut esim lukemisesta ja monista eri aihealueiista joten olen "itse opettanut itseäni"

-mitään elämänohjeita en muista vanhemmiltani saaneeni, tyyliä "muista aina ottaa muut huomioon". Vanhempani ja erityisesti äitini ovat ns. heikkolahjaisia, joten mistään, mikä poikkeaa ns opituista käytännön asioista ei voinut keskustella/mikään syvällisempi keskustelu ei onnistu. Jos tulee ongelmi joita täytyy miettiä, tai jokin asia jok poikkeaa totutusta, lakaistaan ongelma maton alle ja kuitataan jollain "antaa olla"- fraasilla.

Että minä olen ihan ok ja että joku voi haluta minua muunkin kuin pillun takia. Että seksi voi olla kaunis asia eikä itseä tarvitse hävetä.

Että aina ei ole pakko onnistua vaan myös jo pelkkä yrittäminen on monesti tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

No ei mua kyllä nussimaan opetettu, mutta ihan kohtuullisesti olen sen taidon oppinut muuta kautta.

Minkähän takia joku hihhuli tätäkin on mennyt alapeukuttamaan???  On kuitenkin elämän jatkumisen kannalta se kaikkein tärkein perustaito. Ymmärtääkseni myös teille hihhuleille.

Kuukautiset, seksuaalisuus, ehkäisy.

Ainoa valistus mitä 16-vuotiaana äidiltä sain oli:"En halua vielä mummoksi." Ja tuostako olisi pitänyt jotakin päätellä?? No, onneksi tietoa sai muualtakin. En häkeltynyt kuukautisten alkamisesta, en tullut teiniäidiksi ja sekistäkin nautin!

Vierailija kirjoitti:

Hygienia-asioita, kehoon, murrosikään ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Kuulin 24-vuotiaana eka kerran sellaisesta asiasta kuin gynekologi. Äitini ei ole koskaan käynyt gynellä, ainakaan tietääkseni.

Mikdi tarvis käydä gynekologilla?