Mitä elämän perusasioita sinulle ei opetettu kotona?

Minulle opetettiin arjen pyörittämiseen liittyviä juttuja, mutta huomasin nuorena aikuisena, että moni sosiaalisen puolen juttu oli jäänyt oppimatta, ja niiden opettelu oli sitten vanhemmiten vaikeaa, kun oletus oli tietenkin, että kyllähän aikuinen osaa ja tietää. Esim. se, mikä on korrektia pukeutumista erilaisissa tilanteissa, miten käyttäydytään vähän virallisemmissa juhlissa, miten smalltalkataan, miten käyttäydytään päivällisillä jne. Ylipäänsä kaikenlaiset juhlat ja virallisemmat tilaisuudet olivat minulle kauhun paikka, koska olin niin pihalla sen suhteen miten niissä kuuluu olla ja seurustella.

Nykyään huomaan, että ärsyttää, kun sukulaiset ilmestyvät 80-vuotisjuhliin repsottavassa farkkuhameessa ja varvastossuissa tai kauhtuneessa t-paidassa ja verkkareissa, ja kertovat kovaan ääneen rasvaisia vitsejä. Mutta samanlaista se oli omassa nuoruudessa. Kai sitä vanhemmiten snobiutuu.

Ei mitään parisuhteesta tai seksuaalisuudesta, ei myöskään kuukautisista tai gynekologilla käymisestä, siis mistään naiseuteen ja kehittymiseen liittyvästä. Varmaan ajattelivat, että kyllä niistä kuulee koulussa ja kavereilta ja itse kiinnostuneena selvittää asioita.

Jotenkin olisi ollut silti lohdullista, että näistä olisi puhuttu. Seksuaalisuuteni oli yksi suuri hämmennys siitä huolimatta, että puhuinkin kaikesta kavereiden kanssa - mutta paljonpa niistä muista samanikäisistä yhtä ulapalla olevista oli apua! 

Lantionpohjan lihasten treenaamista, sitä kuinka tärkeää se on. Tiedostin ko. lihasten olemassaolon 25-vuotiaana, enkä osaa käyttää niitä muuten kuin pissan pidättämiseen. Ihme, että edes siihen.

Vierailija kirjoitti:

Mulle opetettiin, että ulkonäöllä ei ole väliä missään ja riittää, että on hyvä asenne ja ihminen on fiksu. Nykyään taas ulkonäöllä on joka suhteen kaikessa yks painavimmasta rooleista, on sitten kyse parisuhdemarkkinoista tai esim. työnhausta.

Ei ole. Ehkä 21veenä joo, mutta eipä muuten. Olen juuri mukana rekryämässä tekijöitä kovaan porukkaan, ja ulkonäöllä ei voisi olla vähempää merkitystä. Sillä on joissain rooleissa (myynti yms.) jonkun verran merkitystä, mutta painavin rooli? ei todellakaan. 

Jos olet malli niin sitten joo. 

Vierailija kirjoitti:

Lantionpohjan lihasten treenaamista, sitä kuinka tärkeää se on. Tiedostin ko. lihasten olemassaolon 25-vuotiaana, enkä osaa käyttää niitä muuten kuin pissan pidättämiseen. Ihme, että edes siihen.

Voi helvetti. Kuka tällaista opettaa lapsilleen.

Anteeksipyyntöä ja sitä, että riidat voidaan selvittää muutenkin, kuin päiväkausien mykkäkoululla ja sen jälkeen vain unohtamalla

Että herkut ei kuulu arkipäiviin tai kotitöitäkään ei tarvinnut tehdä 

Mitään ruuanlaittoon tai kodinhoitoon liittyvää. Todella ärsyttävää näin jälkikäteen ajateltuna. Olen kyllä varsin hyvä kokki ja äiti jne jne mutta olisihan se ollut kiva saada edes pyykinpesuun jotain opastusta. Äiti teki marttyyrina kaiken itse ja tekee edelleen. Ilottomana raataa ja isä ei tee mitään eikä kai saisikaan tehdä.

Vessan ja lattioiden pesua, meillä kävi aina siivooja.

Ei opetettu oikeestaan mitään.

Silti opittiin kaikki tarpeellinen.

Ennenvanhaan lapsista ei vouhotettu. Ne vaan kasvoi siinä mukana/sivussa.

Nykyään "kasvatetaan" siten että vapaan kasvatuksen mukaan, ja seurauksena ...

Että miehiin voi luottaa. Yh äitini varoitteli omien kokemustensa pohjalta miehistä, tai ehkä sittenkin varoittelin itse itseäni.

Että jokainen ihminen on erilainen, sekä sosiaalisuutta. Piti tulla koulusta suoraan kotiin, kavereita ei saanut tuoda eikä kavereille mennä. Nuorena sitten heitin läppää ties kelle ja aloin huomaamaan ettei ne uppookkaan kaikkiin. Sosiaaliset taidot on mulla tosi huonot ja nykyään mökötän kotona kun ihmisten keskelle meno aiheuttaa paniikkikohtauksen.

Ruuanlaittoa. En saanut osallistua ja kokeilla, ettei ruoka mene pilalle. No nyt en sitten sitä osaakaan laittaa :/

Ihmissuhdetaitoja. Isä on mykkä jurottaja äiti drama queen ja marttyyri. Kummallakaan ei ole juuri kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Ruuanlaittoa. En saanut osallistua ja kokeilla, ettei ruoka mene pilalle. No nyt en sitten sitä osaakaan laittaa :/

Ikinä ei ole myöhäistä opetella! Aloita vaikka hankkimalla jostain vanha köksänkirja ja teet niiden rautalankaohjeiden mukaan.

Omat vanhemmat tarkoittavat hyvää mutta olivat niin etäiset, että en paljoakaan oppinut heiltä.

- Läksyjen luku

- Kuukautiset

- Ruuanlaitto. Poikaystäväni äiti näytti miten makaronilaatikko tehdään, kun pyysin. Olin 19v

- Opiskelu. Pyrin lukioon, koska kaverit olivat menossa sinne, mutta (ja tää hävettää) en tiennyt mitkä ovat kirjoitukset. Sanomattakin selvää, että aineenvalinnat oli päin helvettiä

- Työ. Minulta ei kysytty mitä haluaisin isona tehdä ja miten sen saa. En oikein tiennyt miten toimia lukion jälkeen. Päädyin yliopistoon aivan väärälle linjalle.

- Säästäminen. Aina, jos tarvitsin rahaa, sain sitä. En tiennyt, että kaikki ei saa rahaa "ilmaiseksi" ja en tiennyt, että sitä pitää itse ansaita ja laittaa säästöön. Vieläkin rahankäyttössä on tyhmää huolettomuutta (pappa betalar!) ja tili nollilla viikko ennen palkkaa. Olen 35v.

Plussana: moitteeton käytös sosiaalisissa tilanteissa, etiketti hallussa, tyylikäs.

Mieluummin noita käytännön taitoja olisin oppinut kuitenkin..

this is it kirjoitti:

Että jokainen ihminen on erilainen, sekä sosiaalisuutta. Piti tulla koulusta suoraan kotiin, kavereita ei saanut tuoda eikä kavereille mennä. Nuorena sitten heitin läppää ties kelle ja aloin huomaamaan ettei ne uppookkaan kaikkiin. Sosiaaliset taidot on mulla tosi huonot ja nykyään mökötän kotona kun ihmisten keskelle meno aiheuttaa paniikkikohtauksen.

:(

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhdetaitoja. Isä on mykkä jurottaja äiti drama queen ja marttyyri. Kummallakaan ei ole juuri kavereita.

Tää on just ku mun elämästä! Ootkohan mun sisarusparvesta. :D

Opin kyllä peruskäytöstavat, kohteliaisuuden, toisten huomioimisen, asianmukaisen pukeutumisen yms., mutta en esim. sitä, miten toimitaan päivällisellä tai illallisella ja miten toimitaan junassa tai lentokentällä. Tietynlainen etiketti jäi oppimatta, koska vanhemmat ovat pienituloisia duunareita, joiden elämä on aika arkista. Asuimme maalla ja matkustelimme vain kotimaassa omalla autolla. Olin tosi ujo teininä ja vielä sen jälkeenkin, ja moni tilanne olisi ollut helpompi, jos minulla olisi ollut kokemuksen tuomaa itseluottamusta ja varmuutta toimia em. tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Kotitoita

Sama täällä,kaikki imurinpussin vaihtamisesta perunoiden kuorimiseen piti opetella vasta kun muutin omaan kotiin.Erityisesti kokkausta  olisin toivonut saavani harjoitella lapsuudenkodissa,söin monta vuotta eineksiä kunnes kävin kokkikoulun ja opin vihdoin tekemään itse ruokaa.