Lue keskustelun säännöt.
Älykäs & koulusta helpolla selvinnyt - mitä sinusta tuli?
26.01.2016 |
Minusta tuli ensin nuori ihmisraunio, joka ei halunnut elää. Tuntui että olen hyvä kaikessa ja en missään kuitenkaan paras.
Pitkän kamppailun jälkeen tuli kuitenkin lopulta melko tasapainoinen ihminen. Rakastan haasteita ja olen työssä, jossa joka päivä pää sauhuaa. Ihmissuhteissani olen melko pitkälti epäonnistunut itsestäni johtuen.
Entä teistä?
Kommentit (64)
Vielä opiskelen, opinnot venyneet. Oikeastaan haluaisin vain olla perheeni parissa rauhassa ja lukea aiheesta mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan; minulla on taipumusta kehittää voimakas kiinnostus johonkin tiettyyn aiheeseen esim. puoleksi vuodeksi ja opiskella siitä itsekseni kaikki, mutta aihe muuttuu ja ovat niin laidasta laitaan, ettei mikään yksi tietty koulutus mitenkään kata niitä. Ja yhtä nopeasti menetän mielenkiintoni kuin se tulikin... tulee tunne että "jaha, se oli siinä, mitäs seuraavaksi?" Tämä on ongelma opinnoissakin, tuntuu että olen jo kyllästynyt alaani ennen valmistumista ja haluaisin siirtyä johonkin muuhun.. huoh!!!
Toisaalta: olemmeko me "alisuoriutujat" oikeasti alisuoriutujia, vai onko se vain tämä Y-sukupolven illuusio omasta erinomaisuudesta, vaikka lopulta olemme kuitenkin pohjimmiltamme ihan suht taviksia jotka elävät suht taviksen elämän? Haitanneeko tuokaa loppujen lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman, että älykkäimmät usein syrjäytyy jollain tavalla. Ehkä raha ja materia ei motivoi, työelämässä on sosiaalinen rasitus, vapauden menettäminen tuntuu liian raskaalta, herkkyys voi rasittaa elämää... Jotkut ei kestä elämän epäkohtia selvinpäin.
Niin. Vähempi äly ois siunaus. Ei tajuais murehtia maailman menoa, eikä olla itsekriittinen. Uskois vaan sokeasti itseensä ja porskuttais menemään autuaan tietämättömänä ja onnellisena.
Juoppo huijari luuseri. Opiskelu loppui lukioon, huolimatta kuuden ällän kirjoittamisesta. Ikää on jo 48 vuotta. Nykyään hädintuskin osaan enää kirjoittaa ja muistikin temppuilee, kiitos huumeiden ja viinan.
Olen huomannut saman, että älykkäimmät usein syrjäytyy jollain tavalla. Ehkä raha ja materia ei motivoi, työelämässä on sosiaalinen rasitus, vapauden menettäminen tuntuu liian raskaalta, herkkyys voi rasittaa elämää... Jotkut ei kestä elämän epäkohtia selvinpäin.