Tekeekö lihavat ihmiset ikinä mitään itselleen epämieluisaa?

Voi tietysti olla sattumaakin, mutta omassa työyhteisössäni kaikki "motivaatiosaikuttajat" ovat aina olleet sairaalloisen ylipainoisia. Tietääpä jo etukäteen varautua vaihtamaan omaa työvuoroa aina ennen ja jälkeen heidän lomien, arkipyhien jälkeisten työpäivien ja koululaisten lomaviikkojen aikaan, kun kummasti yhdelläkin sattuu systemaattisesti iskemään flunssa (josta ei ole mitään viitteitä ennen tai jälkeen poissaolon) AINA, kun lapsensa ovat lomalla koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vasta talven eka hiihtolenkki?

Lumi tuli vasta tammikuussa ja täällä meillä on ollut -30 pakkaset tähän asti. En sentään niin itsetuhoinen ole, että olisin noilla pakkasilla lähtenyt jäälle hiihtämään. Ap

Löysä paska!?!?!

Äijät hiihti talvisodassa 40 asteen pakkasessa pikkusen pidempiä lenkkejä. Kuoleman uhan alla ja huonolla ravinnolla. 

Ne olikin äijiä. Kyllä jäisi nykyään Suomi jyrän alle hupsista vaan. Meistä on tullut veltto kansa. 

Tuo on kyllä totta. Minusta on pelottavaa, että minä (heikkona) naisena olen paremmassa kunnossa kuin moni nuorempi suomalainen mies joiden pitäisi sodan syttyessä pystyä puolustamaan maatamme. Pullamössökansaa! Mutta kun minäminäminä. Ei minua huvita ja äitikin sanoi ettei minun pikku JaniPatterin tarvitse hiihtää koulun liikuntatunnilla, niin ei minun tarvitse nyt aikuisenakaan tehdä mitään rankkaa. Argh. Nostakaa ne perseet sieltä sohvista! Ap

Ei tätä maata kukaan puolusta. 

Tai no, muutama sotahullu ehkä. Osa tekee irakilaiset ja lähtee hippulat vinkuen leveämmän sossutuen ääreen jättäen naiset ja lapset tänne ja loput saa polvivammoja kun pitäisi rynniä sisun lavalta asemiin. 

Venäjä roudaa kannakselle äyhöttämään jostain abkhasian aroilta vodkalla ja suolakurkuilla käyviä rag tag ukkoja, jotka ei ole ikinä pleikkarista kuulletkaan:

http://i.imgur.com/0agoqg2.jpg

VS.

http://www.heapsoffun.com/pictures/20110624/funny_military_fat_soldier_…

Jos ylipainoon olisi vain yksi syy, kuten esim. laiskuus, se olisi kaikilta halukkailta aika äkkiä hoidettu. Ihmisillä voi vaan olla hyvinkin erilaisia syitä ylipainoonsa. No, se fysiologinen syy on tietty se, että syöty enemmän kuin kulutettu, mutta tarkoitan siihen johtaneita ja sitä ylläpitäviä syitä. Joillakin se voi olla laiskuus, mukavuudenhalu, hedonismi. Toiset taas lihovat silloin, kun nimenomaan on liikaa tekemistä elämässä, töissä ja kotona, ja aika niin vähissä että syöminen on ainoa nautinto, johon ehtii (tosi nopea vetää vaikka 1000 kcal ekstraa). Itse lihoin sellaisena aikana. Toisaalta, heti kun yhtään helpotti niin ruokavalion oikaisu ja sali- ja juoksutreenit kehiin ja kilot pois (sillä samalla päämäärätietoisella suorittamisella millä tuon kiiretilanteenkin lopulta hanskasin), joten en osaa sanoa mitä niitten päässä liikkuu jotka jättäytyvät ylipainoisiksi ja jatkavat kunnolla lihaviksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vasta talven eka hiihtolenkki?

Lumi tuli vasta tammikuussa ja täällä meillä on ollut -30 pakkaset tähän asti. En sentään niin itsetuhoinen ole, että olisin noilla pakkasilla lähtenyt jäälle hiihtämään. Ap

Löysä paska!?!?!

Äijät hiihti talvisodassa 40 asteen pakkasessa pikkusen pidempiä lenkkejä. Kuoleman uhan alla ja huonolla ravinnolla. 

Ne olikin äijiä. Kyllä jäisi nykyään Suomi jyrän alle hupsista vaan. Meistä on tullut veltto kansa. 

Tuo on kyllä totta. Minusta on pelottavaa, että minä (heikkona) naisena olen paremmassa kunnossa kuin moni nuorempi suomalainen mies joiden pitäisi sodan syttyessä pystyä puolustamaan maatamme. Pullamössökansaa! Mutta kun minäminäminä. Ei minua huvita ja äitikin sanoi ettei minun pikku JaniPatterin tarvitse hiihtää koulun liikuntatunnilla, niin ei minun tarvitse nyt aikuisenakaan tehdä mitään rankkaa. Argh. Nostakaa ne perseet sieltä sohvista! Ap

Ei tätä maata kukaan puolusta. 

Tai no, muutama sotahullu ehkä. Osa tekee irakilaiset ja lähtee hippulat vinkuen leveämmän sossutuen ääreen jättäen naiset ja lapset tänne ja loput saa polvivammoja kun pitäisi rynniä sisun lavalta asemiin. 

Venäjä roudaa kannakselle äyhöttämään jostain abkhasian aroilta vodkalla ja suolakurkuilla käyviä rag tag ukkoja, jotka ei ole ikinä pleikkarista kuulletkaan:

http://i.imgur.com/0agoqg2.jpg

VS.

http://www.heapsoffun.com/pictures/20110624/funny_military_fat_soldier_…

Guys look like fukkin' death :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ap, mitä mieltä olet kommenteista? Aika moni sanoi tuntevansa erittäin ahkeria lihavia, ja laiskoja laihoja. Mitä tästä voi päätellä? Mitä on ahkeruus? Joku voi olla kova työihminen, kovempi kuin muut mutta syö sressiin. Toinen voi olla timmi fitness-pimu, mutta työpaikalla ei suostu mihinkään ikävään tai vaikeaan tehtävään, vaan prinsessailee.

Itse olen sitä mieltä, että meistä jokainen ei ole täysin ahkera kaikessa, jokaikisellä ihmisellä on oma henk.koht epämukavuusalue jolle menemistä välttää.

Kuten moni sanoikin niin olin oikeassa aloituksessani. Ne lihavat eivät tee itselleen epämieluisia asioita. He tekevät töitä paljon, koska pitävät siitä, saattavat myös paeta henkistä pahaa oloaan töihin. Mutta he eivät poistu mukavuusalueeltaan toisin kuin itsensä kunnossa pitävät hoikat ihmiset. Ap

... Eihän tuo pidä paikkansa. Miten niin eivät tee itselleen epämieluisia asioita? On typerää väittää, että lihavilla olisi vain kivoja töitä, joita on kiva tehdä - toki itse kullakin työnarkomaanilla painosta riippumatta on taipumusta paeta henkistä pahaa oloa töihin, mutta toisaalta et voi väittää, että ylipainoisuus olisi automaattisesti tae henkisestä pahoinvoinnista.

Ei hiihtoladuilla rehkiminen ole se ainoa oikea asia, millä voi todistaa "ahkeruutensa". Joillekin ahkeruus edustaa vaikkapa sitä, että jaksoi tehdä työnsä deadlineen mennessä ylitöitä painaen, tai että tekee joka ikinen päivä itse alusta asti ruoan. Tai sitä, että puurtaa hulluna pääsykokeisiin. Tai sitä, että omistautuu täysillä vapaaehtoistyölle. 

 

... Ja mitä sitten, vaikka sattuisi niistä pitämään? Sekö määrittelee ahkeruuden: että tekee mahdollisimman paljon mahdollisimman epämieluisia asioita? Ai niin, tuolla määritteellä kyllä näkee vähän uudessa valossa sinun suhtautumisesi hiihtämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lihavat niitä laiskimuksia tuppaavat olemaan myös työelämässä ja kotiympyröissä.

Ja jos sattuu laihtumaan, muuttuu kuin taikaiskusta fiksuksi ja ahkeraksi? Haloo, valoja päälle nyt..

Sitä emme toisten osalta saa koskaan selville, kun se laihtuminen ei tapahdu sattumalta, vaan sen eteen pitäisi nähdä vähän vaivaa...

Kilpirauhasen ylitoiminta aiheutti laihtumisen ja teki (tietyn logiikan mukaan) fiksuksi ja ahkeraksi? Ilmaista hupia vailla vaivaa. Kaupanpäällisinä kehut ulkonäkökeskeisiltä, kiitti vaan tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Jos ylipainoon olisi vain yksi syy, kuten esim. laiskuus, se olisi kaikilta halukkailta aika äkkiä hoidettu. Ihmisillä voi vaan olla hyvinkin erilaisia syitä ylipainoonsa. No, se fysiologinen syy on tietty se, että syöty enemmän kuin kulutettu, mutta tarkoitan siihen johtaneita ja sitä ylläpitäviä syitä. Joillakin se voi olla laiskuus, mukavuudenhalu, hedonismi. Toiset taas lihovat silloin, kun nimenomaan on liikaa tekemistä elämässä, töissä ja kotona, ja aika niin vähissä että syöminen on ainoa nautinto, johon ehtii (tosi nopea vetää vaikka 1000 kcal ekstraa). Itse lihoin sellaisena aikana. Toisaalta, heti kun yhtään helpotti niin ruokavalion oikaisu ja sali- ja juoksutreenit kehiin ja kilot pois (sillä samalla päämäärätietoisella suorittamisella millä tuon kiiretilanteenkin lopulta hanskasin), joten en osaa sanoa mitä niitten päässä liikkuu jotka jättäytyvät ylipainoisiksi ja jatkavat kunnolla lihaviksi...

Miten laiskuus hoidetaan?

Mun 120 kg kaveri on ainakin ihan helkutin ahkera tyyppi kaikin puolin ja lenkkeileekin pitkiä lenkkejä, ajaa 7 km työmatkaa pyörällä yms. Mutta on ihan helkutin ahkera myös leipomaan, hienoja juustokakkuja ja kaikkea sellaista, joka viikko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ap, mitä mieltä olet kommenteista? Aika moni sanoi tuntevansa erittäin ahkeria lihavia, ja laiskoja laihoja. Mitä tästä voi päätellä? Mitä on ahkeruus? Joku voi olla kova työihminen, kovempi kuin muut mutta syö sressiin. Toinen voi olla timmi fitness-pimu, mutta työpaikalla ei suostu mihinkään ikävään tai vaikeaan tehtävään, vaan prinsessailee.

Itse olen sitä mieltä, että meistä jokainen ei ole täysin ahkera kaikessa, jokaikisellä ihmisellä on oma henk.koht epämukavuusalue jolle menemistä välttää.

Kuten moni sanoikin niin olin oikeassa aloituksessani. Ne lihavat eivät tee itselleen epämieluisia asioita. He tekevät töitä paljon, koska pitävät siitä, saattavat myös paeta henkistä pahaa oloaan töihin. Mutta he eivät poistu mukavuusalueeltaan toisin kuin itsensä kunnossa pitävät hoikat ihmiset. Ap

... Eihän tuo pidä paikkansa. Miten niin eivät tee itselleen epämieluisia asioita? On typerää väittää, että lihavilla olisi vain kivoja töitä, joita on kiva tehdä - toki itse kullakin työnarkomaanilla painosta riippumatta on taipumusta paeta henkistä pahaa oloa töihin, mutta toisaalta et voi väittää, että ylipainoisuus olisi automaattisesti tae henkisestä pahoinvoinnista.

Ei hiihtoladuilla rehkiminen ole se ainoa oikea asia, millä voi todistaa "ahkeruutensa". Joillekin ahkeruus edustaa vaikkapa sitä, että jaksoi tehdä työnsä deadlineen mennessä ylitöitä painaen, tai että tekee joka ikinen päivä itse alusta asti ruoan. Tai sitä, että puurtaa hulluna pääsykokeisiin. Tai sitä, että omistautuu täysillä vapaaehtoistyölle. 

 

... Ja mitä sitten, vaikka sattuisi niistä pitämään? Sekö määrittelee ahkeruuden: että tekee mahdollisimman paljon mahdollisimman epämieluisia asioita? Ai niin, tuolla määritteellä kyllä näkee vähän uudessa valossa sinun suhtautumisesi hiihtämiseen.

Jeps. Minä liikun paljon ja nautin siitä. En ole tiennyt liikkuvani väärällä asenteella ennen. 

Minä olen käyrien mukaan lihava, painoindeksi jossain 33 paikkeilla, silmällä tuota lihavuutta ei ole huomannut kukaan, sillä olen isokokoinen, harteikas ja lihaksikas mies ja viittaan kintaalla kaiken maailman joutaville käyrille. Koskaan en ole käynyt punttisalilla enkä harrastanut mitään liikunnallista, itseasiassa olen vihannut kaikkea turhaa rehkimistä. Olen ollut aina raskaissa töissä ja tehnyt joskus myös pitkää päivää ainoana motivaattorina raha.

Olen silti patalaiska. En harrasta mitään, en tee juuri mitään mitä ei ole välttämätöntä tehdä, nykyään tosin reumasairautenikin rajoittaa liikkumistani. Nuorempana, silloin kun kunnon työstä vielä maksettiin kunnon korvaus, tein töitä urakkapalkalla ja tienasin hyvin. En siksi, että olisin ollut muita ahkerampi vaan siksi, että osasin järjestää työni siten, että pystyn suoriutumaan työstä nopeammin ja vähemmällä fyysisellä rasituksella. Nyt työkyvyttömyyseläkkeellä ollessani pääasiassa makoilen ja surffailen netissä vaikka olisi mahdollisuus tehdä joitakin töitäkin ja tienata vähän ylimääräistä pienen eläkkeen päälle, mutta kun en vaan viitsi.

On tämä kumma palsta. Lihavia saa haukkua ja halveksia mielinmäärin, mutta kaikki keskustelut oikeista ongelmista kuten maahantunkeutumisesta poistetaan. Voi helvetin kuustoista.