Tekeekö lihavat ihmiset ikinä mitään itselleen epämieluisaa?

Jotkut taas tekee niin paljon töitä, matkustaa ja viihdyttää asiakkaita ravintoloissa, että lihoo sen takia. 

Kuten monet businesmiehet. 

No miten se mukavuudenhalu käsitetään? Elämän helppoutena vai pyrkimyksenä eniten itseä miellyttävään ja itselle mukavimpaan vaihtoehtoon? Olen lihava naisihminen (painan n. 100 kg ja olen 170 cm pitkä) ja koen itselleni mukavimmaksi elämäntavaksi asumisen maalla, rauhassa, luonnon lähellä. En viihdy vapaa-ajallani vieraiden ihmisten parissa (saan olla sitä ihan tarpeeksi töissä, työskentelen sairaanhoitajana keskussairaalassa), joten tämä on minulle ihan mukavuudenhalusta tehty päätös. Sen sijaan helppoa elämää jos olisin halunnut, asuisin varmaan kerrostalossa, missä ei olisi sitä kaikkea työtä, mitä nykyisin vapaa-ajallani teen. Samoin jos haluaisin päästä helpolla, söisin varmasti valmisruokaa sen sijaan, että kokkaan ja leivon nykyisin kaiken itse mahdollisimman puhtaista ja hyvistä raaka-aineista, mutta koska rakastan hyvää ruokaa eikä sitä valmiina saa, täytyy sitä vaan tehdä itse. Menen monesta kohdasta sieltä, mistä aita on matalin (esim. siivouksissa oikaisen useinkin), mutta yksinkertaisesti käytän senkin ajan mielummin lasteni tai koirieni kanssa, lukemalla, leipomalla,  puutarha- tai metsähommissa... Ylipäätään, olen mukavuudenhaluinen sillä tavalla, etten juuri tee asioita, mistä en pidä, ellei ole ihan pakko, ja käytän aikani itselleni tärkeisiin ja mieleisiin puuhiin. Esim. pidän ulkosaunassa saunomisesta paljon enemmän kuin sisäsaunasta, joten lämmitän sen mielelläni, vaikka sinne onkin kantovedet  eikä sähköä. Eli mukavuudenhaluinen - kyllä, laiska - en, menen sieltä mistä aita on matalin - kyllä, jos ko. asia ei kiinnosta tai tunnu tärkeältä. Mielestäni elämä on niin ainutlaatuista, ettei sitä pidä tuhlata turhuuksiin, vaan tehdä asioita, joista nauttii, pl. työpaikka, siellä joutuu välillä tekemään muutakin :)

Itse asiassa tuntemani ahkerimmat ihmiset, sellaiset jotka tekevät koko ajan jotain ja painavat töitä kuin hullut, ovat ylipainoisia tai lihavia. Pitää olla joku 150-kiloinen, että se ylipaino yksin rajoittaa menemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei liikunta auta laihtumaan. Ainoa keino on vähentää syömistä.

Totta kai auttaa. Kaikki mikä joko laskee saantia tai nostaa kulutusta auttaa laihtumaan. Pelkällä liikunnalla voi olla vaikeaa tai mahdotonta kumota surkean ruokavalion vaikutuksia, mutta apua siitä saa joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, olen nelikymppinen koko elämän läpi pyylevä nainen ja luulenpa että olen tehnyt elämässäni niin paljon epämiellyttäviä, fyysisesti kivuliaita asioita ettet sinä vielä nuoruuden ymmärtämättömyydessäsi voi sellaista kuvitellakaan. Lihava vartaloni on kiivennyt vuorille, synnyttänyt kaksi lasta ilman puudutuksia, käynyt armeijan, käynyt rauhanturvatehtävissä, parantanut katkenneen jalan ja nyt se taistelee syöpää vastaan. Hienoa että jaksoit hiihtää 25 kilometriä. Taidanpa itsekin mennä kihnuttamaan ladulle jos keliä riittää vaikken kovin lujaa pääsekään.

Voimia taisteluusi! Oletko tietoinen miksi sitten olet aina ollut pyylevä kun noin skarpilta muuten vaikutat? Ap

Varmaan syön liikaa kulutukseen nähden. Olin lihava jo lapsena mutta aloin urheilla aktiivisesti teini-iässä. Paino pysyikin pitkään nuorena aikuisena pyylevyystasolla. Mikään aikuisiällä karttunut mm. raskauskilot eivät kuitenkaan lähde vaan istuvat tiukassa. Nyt olen jo lihava mutta silti urheilen edelleen.

Ne istuu paskalla paljon kauemmin kuin laihat, koska syövät enemmän. 

nimim. kokemusta on

Aina, kun elämä on stressaavaa ja epämiellyttävää, olen lihava (lapsena hylätty, aikuisena yrittäjänä vuosien työputki ilman lomia, sairauksia, omaishoitoa, kuolemaa, persoonallishäiriöinen kumppani). Kun elämä on rauhallista, laihdun kuin itsestään, nautin liikunnasta ja elämästäni.

Nyt vasta talven eka hiihtolenkki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lihavat niitä laiskimuksia tuppaavat olemaan myös työelämässä ja kotiympyröissä.

Ja jos sattuu laihtumaan, muuttuu kuin taikaiskusta fiksuksi ja ahkeraksi? Haloo, valoja päälle nyt..

Kyllä. Laihana ja hyväkuntoisena on niin paljon energisempi olo että se heijastuu kyllä ihan kaikkeen tekemiseen. Rapakuntoisena sitä on ikään kuin jatkuvasti krapulassa eikä mistään tule mitään.

Käyn koulus, mikä on aika epämieluisaa. Harrastan muuten kuntosalia ja tykkään siitä tosi paljon.

T. Sadankilon keijukainen

Voi kai tuossa jotain perää olla. Toisaalta mulla on kaveri, joka ei koskaan tee mitään epämieluisaa ja vaan ryyppää päivät pitkät. On hoikka ja kaunis nainen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt vasta talven eka hiihtolenkki?

Lumi tuli vasta tammikuussa ja täällä meillä on ollut -30 pakkaset tähän asti. En sentään niin itsetuhoinen ole, että olisin noilla pakkasilla lähtenyt jäälle hiihtämään. Ap

Ei oo ap kovin hyvässä kunnossa tai sit rasitusastma vaivaa.

Eräs tuntemani lihava (Bmi 47, ikää 17-vuotta, repikää siitä!) ainakin käytti aina aikaa miettiäkseen, miten pääsisi mahdollisimman vähäisellä liikkumisella paikasta toiseen. Esim. bussissa piti istua mahdollisimman lähelle ovea, ettei turhaan tarvitse kävellä montaa askelta ovelle. Ei puhettakaan, että olisi vapaaehtoisesti mitään hikiliikuntaa harrastanut.

Saako lihava liikkua, jos tykkää siitä? Vai pitääkö se pakolla toteuttaa jollain epämiellyttävällä tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vasta talven eka hiihtolenkki?

Lumi tuli vasta tammikuussa ja täällä meillä on ollut -30 pakkaset tähän asti. En sentään niin itsetuhoinen ole, että olisin noilla pakkasilla lähtenyt jäälle hiihtämään. Ap

Löysä paska!?!?!

Äijät hiihti talvisodassa 40 asteen pakkasessa pikkusen pidempiä lenkkejä. Kuoleman uhan alla ja huonolla ravinnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään hiihdin 25km huonolla latupohjalla vapaalla tyylillä alle kahteen tuntiin. Veri maistui suussa ja pakkanen koski kurkkuun, jalat menivät välillä tunnottomiksi jalkapohjista, naamaan koski viima. Olen sisukas 26-vuotias nainen, bmi 19. Oli talven ensimmäinen hiihtolenkki, siksi niin tuskallista :D

Mietin vain, että onkohan lihavien liian suuri mukavuudenhalu syy siihen lihavuuteen? Ovatko nämä ihmiset kaikilla elämän osa-alueilla sellaisia "sieltä missä aita on matalin"-ihmisiä. Normaalipaino vaatii töitä, sitä suomalaista sisua. Kertokaahan mitä ajattelette tästä!

Joo, en tekisi tuollaista missään nimessä, ei mitään järkeä. Tosin minä kyllä teen kesäisin puutarhahommia kroppani kipeäksi koska tykkään kauniista kukista. Kyllä sitä ihminen aina joutuu tekemäänjotain mistä ei tykkää, ja lihavalle moni asia on epämiellyttävää, kuten vaateostoksilla käyminen. Se on totta että olen lihava sen takia että palkitsen itseäni herkuilla aina iltaisin kun olen selvinnyt taas yhdestä päivästä vaikka olen koko ajan uupunut.

Minulle koko elämä on sitä sisulla eteenpäin menemistä, en jaksa käyttää sitä sisuani enää turhaan urheiluun, kun joudun käyttämään sen sisun jo töissäkäymiseen ja kotitöihin jotka on pakollisia. Jos menisin sieltä missä aita on matalin, olisin jo nuorena (ja hoikkana) tappanut itseni masentuneena, tai vaan jäänyt sänkyyn makaamaan, sekin tosin olisi johtanut kuolemaan. Minä tein toisen vaivalloisemman ratkaisun kun hankin lapsen, ja hän oli se syy minkä takia nousin joka aamu sängystä ylös, ja tein asiat joita pitää tehdä, nykyään on kaksi lasta, esikoinen on jo aikuinen ja omillaan, mutta samalla tavalla nuo nuoremmat pitävät mut nyt vireänä. Jos ei kestään tarvisi huolehtia, niin mitä väliä millään olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vasta talven eka hiihtolenkki?

Lumi tuli vasta tammikuussa ja täällä meillä on ollut -30 pakkaset tähän asti. En sentään niin itsetuhoinen ole, että olisin noilla pakkasilla lähtenyt jäälle hiihtämään. Ap

Löysä paska!?!?!

Äijät hiihti talvisodassa 40 asteen pakkasessa pikkusen pidempiä lenkkejä. Kuoleman uhan alla ja huonolla ravinnolla. 

Ne olikin äijiä. Kyllä jäisi nykyään Suomi jyrän alle hupsista vaan. Meistä on tullut veltto kansa. 

Ollappa vielä noin nuori ja naivi kuin ap :) Se vasta oli elämää! Tosin en kyllä ollut noin rapakunnossa.

Lihava en ole vieläkään, mutta joo, monessa asiassa olen mukavuudenhaluinen. En esimerkiksi lähtenyt tänään riuhtomaan huonolle latupohjalle suksineni hankkimaan veren makua suuhuni ja rääkymään "latua", kun puoli Suomea säntäsi ulos kun pakkaset viimein helpottivat, vaan uin mielummin tunnin  ruuhkattomassa altaassa ja saunoin sen jälkeen kunnolla ylhäisessä yksinäisyydessäni. Laskurin mukaan paukutin menemään n. 800 kcal.

Kukin tyylillään. Saahan sitä huitoa menemään ällötyksen rajamailla tai sitten voi myös nauttia siitä mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Ap on osittain oikeassa. Kyllä ne lihavat niitä laiskimuksia tuppaavat olemaan myös työelämässä ja kotiympyröissä. Töissä tehdään mahdollisimman vähän, ja kotonakaan ei jakseta kunnolla siivota tai tehdä terveellisiä ruokia lapsille. Näin olen itse havainnoinut lähipiirissäni. Eikä se ihmekään ole kun elimistö on niin raskas liikuttaa. Kokeile itsellesi 50 kilon kivisäkkiä selkään kun kuuraat lattioita tai juokset pihalla lasten perässä.

Ei voi pelkästään painon perusteella tehdä sellaisia oletuksia, että henkilö olisi laiska työelämässä tai kodinhoidossa. Tietenkin lihavalla on normaalipainoista haastavampaa tehdä ruumiillisesti rasittavia hommia yhtä paljon tai yhtä ripeästi, mutta ei lihavuus tee perusluonteesta laiskaa, saamatonta tai yleissti ryhditöntä.