Tekeekö lihavat ihmiset ikinä mitään itselleen epämieluisaa?

Vierailija kirjoitti:

No kyllä olen jotain tuollaista ajatellut. Mun mies ainakin on koko ajan ihan paniikissa, että jos vaikka tulee nälkä. Jääkaapissa pitää aina olla liikaa ruokaa, ettei se vaan lopu. Ja varmuuden vuoksi pitää syödä 8 kertaa päivässä, ettei vaan tule nälkä. Vaikka normaaliahan on, että ruokailujen välissä saa jo hieman nälkä tullakin. Mutta lihavalle se pieni terve näläntunnekin näyttää olevan liian epämiellyttävää. Ainakin meidän perheen lihavien keskuudessa näin.

Mulle ei, minä en syö kuin korkeintaan kerran päivässä lämpimän ruuan, lopun päivää elän suklaalla ja jugurtilla. En syö koskaan itseäni ähkyyn koska se on inhottava olo, pelkään yli kaiken oksentamista, siksi paha olo mahassa on pelottavaa. Minä saatan olla koko työpäivän syömättä, joskus olen ollut jopa juomatta, kun en ole vaan ehtinyt. Mua ei haittaa nälän tunne yhtään mitään, en syö nälkääni vaan siihen että illalla palkitsen itseni raskaan päivän jälkeen jollain hyvällä. Nälän tunne menee kymmenessä minuutissa ohi jos ei syö tai juo mitään, suklaan himo ei mene koskaan ohi jos ei suklaata syö. Mulle paniikin tunteen tekee jos unohdan ostaa kaupasta suklaata, tai jotain korvikehyväskää sille. Fazerin sininen päivässä 130kg naisen tiellä pitää.

Muutama juttu on minkä olen huomannut että usein kulkee käsikädessä ylipainon kanssa; ruokaan ei kiinnitetä huomiota, sitä pitää olla mutta se on mahan täytettä ei makuja, tyyliin makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta, lenkkimakkaraa... Mietoja makuja, nopeaa, halpaa. Uusille mauille sanotaan helposti hyi, kuin pikkulapsi, eikä tämän suhteen ole mitään uteliaisuutta. Leivontaa kyllä saatetaan harrastaa enemmänkin. Sellainen 5-vuotiaan makutottumus.

Ei haluta kävellä yhtään. Kilometrin matka ajetaan autolla.

Ostetaan naposteltavaa kotiin, joten siihen sorrutaan koko ajan. Keksejä ja sipsejä ja jättikarkkipusseja. Mielihalu menisi ohi todennäköisesti myös pätkiksellä tai lakupötköllä. Se on se määrä aina tärkeä.

Joku asennemaailmahan tuossa on taustalla, mutta ehkä kuitenkin vähän monimutkaisempi kuin ap:n kuvaama.

Tämä on vähän filosofista, koska ap nauttii kivusta ainakin välillisesti. Toisaalta joillain lihavilla on jatkuva epämukavuustila, eivätkä silti pyri siitä eroon. Ja jotkut pyrkivät, eivätkä onnistu. Ja jotkut eivät edes huomaa eroa olemisessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lihavat niitä laiskimuksia tuppaavat olemaan myös työelämässä ja kotiympyröissä.

Ja jos sattuu laihtumaan, muuttuu kuin taikaiskusta fiksuksi ja ahkeraksi? Haloo, valoja päälle nyt..

Joo, kukaan ei tunne ketään laiskaa laihaa ihmistä, ei kukaan laiha työpaikalla notku tupakkakopilla ja kahvihuoneessa kun toiset paiskii töitä???

Melkolailla noin minäkin mietin 15-vuotiaana, vähemmän syyllistävämmin ja enemmän tiedostaen, etten ole muita parempi vain koska urheilen minkä kerkeän. Sitten anoreksiani kehittyi bulimiaksi ja lihoin 20 kiloa. Siinä ei paljoa verenmaut auttanu :):):)

Vastaan, että pystyn lönkyttelemään jalan 20 km kahteen tuntiin, vaikka olen M41 120kg/190cm. Syön mitä haluan ja harrastan mitä haluan jääkiekosta uimiseen. Olen nykyihmisen prototyyppi: hyväkuntoinen läski.

Revi siitä, neiti kesäheinä! :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään hiihdin 25km huonolla latupohjalla vapaalla tyylillä alle kahteen tuntiin. Veri maistui suussa ja pakkanen koski kurkkuun, jalat menivät välillä tunnottomiksi jalkapohjista, naamaan koski viima. Olen sisukas 26-vuotias nainen, bmi 19. Oli talven ensimmäinen hiihtolenkki, siksi niin tuskallista :D

Mietin vain, että onkohan lihavien liian suuri mukavuudenhalu syy siihen lihavuuteen? Ovatko nämä ihmiset kaikilla elämän osa-alueilla sellaisia "sieltä missä aita on matalin"-ihmisiä. Normaalipaino vaatii töitä, sitä suomalaista sisua. Kertokaahan mitä ajattelette tästä!

Joo, en tekisi tuollaista missään nimessä, ei mitään järkeä. Tosin minä kyllä teen kesäisin puutarhahommia kroppani kipeäksi koska tykkään kauniista kukista. Kyllä sitä ihminen aina joutuu tekemäänjotain mistä ei tykkää, ja lihavalle moni asia on epämiellyttävää, kuten vaateostoksilla käyminen. Se on totta että olen lihava sen takia että palkitsen itseäni herkuilla aina iltaisin kun olen selvinnyt taas yhdestä päivästä vaikka olen koko ajan uupunut.

Minulle koko elämä on sitä sisulla eteenpäin menemistä, en jaksa käyttää sitä sisuani enää turhaan urheiluun, kun joudun käyttämään sen sisun jo töissäkäymiseen ja kotitöihin jotka on pakollisia. Jos menisin sieltä missä aita on matalin, olisin jo nuorena (ja hoikkana) tappanut itseni masentuneena, tai vaan jäänyt sänkyyn makaamaan, sekin tosin olisi johtanut kuolemaan. Minä tein toisen vaivalloisemman ratkaisun kun hankin lapsen, ja hän oli se syy minkä takia nousin joka aamu sängystä ylös, ja tein asiat joita pitää tehdä, nykyään on kaksi lasta, esikoinen on jo aikuinen ja omillaan, mutta samalla tavalla nuo nuoremmat pitävät mut nyt vireänä. Jos ei kestään tarvisi huolehtia, niin mitä väliä millään olisi.

No mitä jos laihduttaisit ja laittaisit itsesi kuntoon niin ei tarvisi koko ajan olla niin helvetin uupunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vasta talven eka hiihtolenkki?

Lumi tuli vasta tammikuussa ja täällä meillä on ollut -30 pakkaset tähän asti. En sentään niin itsetuhoinen ole, että olisin noilla pakkasilla lähtenyt jäälle hiihtämään. Ap

Löysä paska!?!?!

Äijät hiihti talvisodassa 40 asteen pakkasessa pikkusen pidempiä lenkkejä. Kuoleman uhan alla ja huonolla ravinnolla. 

Ne olikin äijiä. Kyllä jäisi nykyään Suomi jyrän alle hupsista vaan. Meistä on tullut veltto kansa. 

Tuo on kyllä totta. Minusta on pelottavaa, että minä (heikkona) naisena olen paremmassa kunnossa kuin moni nuorempi suomalainen mies joiden pitäisi sodan syttyessä pystyä puolustamaan maatamme. Pullamössökansaa! Mutta kun minäminäminä. Ei minua huvita ja äitikin sanoi ettei minun pikku JaniPatterin tarvitse hiihtää koulun liikuntatunnilla, niin ei minun tarvitse nyt aikuisenakaan tehdä mitään rankkaa. Argh. Nostakaa ne perseet sieltä sohvista! Ap

No ap, mitä mieltä olet kommenteista? Aika moni sanoi tuntevansa erittäin ahkeria lihavia, ja laiskoja laihoja. Mitä tästä voi päätellä? Mitä on ahkeruus? Joku voi olla kova työihminen, kovempi kuin muut mutta syö sressiin. Toinen voi olla timmi fitness-pimu, mutta työpaikalla ei suostu mihinkään ikävään tai vaikeaan tehtävään, vaan prinsessailee.

Itse olen sitä mieltä, että meistä jokainen ei ole täysin ahkera kaikessa, jokaikisellä ihmisellä on oma henk.koht epämukavuusalue jolle menemistä välttää.

Vierailija kirjoitti:

Muutama juttu on minkä olen huomannut että usein kulkee käsikädessä ylipainon kanssa; ruokaan ei kiinnitetä huomiota, sitä pitää olla mutta se on mahan täytettä ei makuja, tyyliin makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta, lenkkimakkaraa... Mietoja makuja, nopeaa, halpaa. Uusille mauille sanotaan helposti hyi, kuin pikkulapsi, eikä tämän suhteen ole mitään uteliaisuutta. Leivontaa kyllä saatetaan harrastaa enemmänkin. Sellainen 5-vuotiaan makutottumus.

Ei haluta kävellä yhtään. Kilometrin matka ajetaan autolla.

Ostetaan naposteltavaa kotiin, joten siihen sorrutaan koko ajan. Keksejä ja sipsejä ja jättikarkkipusseja. Mielihalu menisi ohi todennäköisesti myös pätkiksellä tai lakupötköllä. Se on se määrä aina tärkeä.

Joku asennemaailmahan tuossa on taustalla, mutta ehkä kuitenkin vähän monimutkaisempi kuin ap:n kuvaama.

Joo, ei. Voi olla että laiskuuttaan tekee tuollaisia halpoja helppoja ruokia, mutta ei ne mitään parasta herkkua ole. Mutta en kyllä tiedä miksi pitäisi syödä jotain ällöttäviä äyriäisiä tai homejuustoja, ne oli pahoja silloin kun olin hoikka, ja edelleen etoo ajatuskin, en usko että laihtuisin vaikka söisin oksettavia ruokia koska ne on uusia makuja, tai jotain tulista niin että suu palaa. Minä olen niin laiska että en edes leivo. Ja joo, en kävele turhia, kokeile itse kantaa 50kg mukanasi 24/7 ja testaa tekeekö mieli kävellä kilometrin matka.

Sitäpaitsi, ei sitä tarvi kilotolkulla syödä ollakseen lihava, jos kuluttaa vähän, ei tarvi syödäkään kuin vähän, luuletko että ne lihavat lihoo joka päivä lisää? Minä olen ollut 130kg panoinen jo yli kymmenen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään hiihdin 25km huonolla latupohjalla vapaalla tyylillä alle kahteen tuntiin. Veri maistui suussa ja pakkanen koski kurkkuun, jalat menivät välillä tunnottomiksi jalkapohjista, naamaan koski viima. Olen sisukas 26-vuotias nainen, bmi 19. Oli talven ensimmäinen hiihtolenkki, siksi niin tuskallista :D

Mietin vain, että onkohan lihavien liian suuri mukavuudenhalu syy siihen lihavuuteen? Ovatko nämä ihmiset kaikilla elämän osa-alueilla sellaisia "sieltä missä aita on matalin"-ihmisiä. Normaalipaino vaatii töitä, sitä suomalaista sisua. Kertokaahan mitä ajattelette tästä!

Joo, en tekisi tuollaista missään nimessä, ei mitään järkeä. Tosin minä kyllä teen kesäisin puutarhahommia kroppani kipeäksi koska tykkään kauniista kukista. Kyllä sitä ihminen aina joutuu tekemäänjotain mistä ei tykkää, ja lihavalle moni asia on epämiellyttävää, kuten vaateostoksilla käyminen. Se on totta että olen lihava sen takia että palkitsen itseäni herkuilla aina iltaisin kun olen selvinnyt taas yhdestä päivästä vaikka olen koko ajan uupunut.

Minulle koko elämä on sitä sisulla eteenpäin menemistä, en jaksa käyttää sitä sisuani enää turhaan urheiluun, kun joudun käyttämään sen sisun jo töissäkäymiseen ja kotitöihin jotka on pakollisia. Jos menisin sieltä missä aita on matalin, olisin jo nuorena (ja hoikkana) tappanut itseni masentuneena, tai vaan jäänyt sänkyyn makaamaan, sekin tosin olisi johtanut kuolemaan. Minä tein toisen vaivalloisemman ratkaisun kun hankin lapsen, ja hän oli se syy minkä takia nousin joka aamu sängystä ylös, ja tein asiat joita pitää tehdä, nykyään on kaksi lasta, esikoinen on jo aikuinen ja omillaan, mutta samalla tavalla nuo nuoremmat pitävät mut nyt vireänä. Jos ei kestään tarvisi huolehtia, niin mitä väliä millään olisi.

No mitä jos laihduttaisit ja laittaisit itsesi kuntoon niin ei tarvisi koko ajan olla niin helvetin uupunut?

Kun ei vaan jaksa. Suklaasta tulee hyvä mieli. Niin se vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuntemani lihava (Bmi 47, ikää 17-vuotta, repikää siitä!) ainakin käytti aina aikaa miettiäkseen, miten pääsisi mahdollisimman vähäisellä liikkumisella paikasta toiseen. Esim. bussissa piti istua mahdollisimman lähelle ovea, ettei turhaan tarvitse kävellä montaa askelta ovelle. Ei puhettakaan, että olisi vapaaehtoisesti mitään hikiliikuntaa harrastanut.

Toisaalta ihan fiksuakin, leveä ihminen bussin käytävällä kulkiessaan osuu yleensä jokaiseen käytäväpaikalla istujaan (vähän sama kuin se, että ei oteta reppua pois selästä ja lähdetään änkeämään ruuhkaisessa bussissa, ei kiva). Oisko se muka parempi jos läskit tekis täyskaatoja busseissa ahtautuessaan mahdollisimman kauas ovesta mut kaikilla olis taatusti epämukavaa, muillakin kuin sillä lihavalla itsellään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vasta talven eka hiihtolenkki?

Lumi tuli vasta tammikuussa ja täällä meillä on ollut -30 pakkaset tähän asti. En sentään niin itsetuhoinen ole, että olisin noilla pakkasilla lähtenyt jäälle hiihtämään. Ap

Löysä paska!?!?!

Äijät hiihti talvisodassa 40 asteen pakkasessa pikkusen pidempiä lenkkejä. Kuoleman uhan alla ja huonolla ravinnolla. 

Ne olikin äijiä. Kyllä jäisi nykyään Suomi jyrän alle hupsista vaan. Meistä on tullut veltto kansa. 

Tuo on kyllä totta. Minusta on pelottavaa, että minä (heikkona) naisena olen paremmassa kunnossa kuin moni nuorempi suomalainen mies joiden pitäisi sodan syttyessä pystyä puolustamaan maatamme. Pullamössökansaa! Mutta kun minäminäminä. Ei minua huvita ja äitikin sanoi ettei minun pikku JaniPatterin tarvitse hiihtää koulun liikuntatunnilla, niin ei minun tarvitse nyt aikuisenakaan tehdä mitään rankkaa. Argh. Nostakaa ne perseet sieltä sohvista! Ap

Näinhän se asia on. Tänään katselin sellaista laihdutus eli siis läskiohjelmaa livillä missä hyvin epämiellyttävä tankki liftasi alle kilometrin matkan kun ei jaksanut edes kävellä. Kyllä oli koutsi vihainen xD nää läskiohjelmat nostaa kyllä läskivihan pintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama juttu on minkä olen huomannut että usein kulkee käsikädessä ylipainon kanssa; ruokaan ei kiinnitetä huomiota, sitä pitää olla mutta se on mahan täytettä ei makuja, tyyliin makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta, lenkkimakkaraa... Mietoja makuja, nopeaa, halpaa. Uusille mauille sanotaan helposti hyi, kuin pikkulapsi, eikä tämän suhteen ole mitään uteliaisuutta. Leivontaa kyllä saatetaan harrastaa enemmänkin. Sellainen 5-vuotiaan makutottumus.

Ei haluta kävellä yhtään. Kilometrin matka ajetaan autolla.

Ostetaan naposteltavaa kotiin, joten siihen sorrutaan koko ajan. Keksejä ja sipsejä ja jättikarkkipusseja. Mielihalu menisi ohi todennäköisesti myös pätkiksellä tai lakupötköllä. Se on se määrä aina tärkeä.

Joku asennemaailmahan tuossa on taustalla, mutta ehkä kuitenkin vähän monimutkaisempi kuin ap:n kuvaama.

Joo, ei. Voi olla että laiskuuttaan tekee tuollaisia halpoja helppoja ruokia, mutta ei ne mitään parasta herkkua ole. Mutta en kyllä tiedä miksi pitäisi syödä jotain ällöttäviä äyriäisiä tai homejuustoja, ne oli pahoja silloin kun olin hoikka, ja edelleen etoo ajatuskin, en usko että laihtuisin vaikka söisin oksettavia ruokia koska ne on uusia makuja, tai jotain tulista niin että suu palaa. Minä olen niin laiska että en edes leivo. Ja joo, en kävele turhia, kokeile itse kantaa 50kg mukanasi 24/7 ja testaa tekeekö mieli kävellä kilometrin matka.

Sitäpaitsi, ei sitä tarvi kilotolkulla syödä ollakseen lihava, jos kuluttaa vähän, ei tarvi syödäkään kuin vähän, luuletko että ne lihavat lihoo joka päivä lisää? Minä olen ollut 130kg panoinen jo yli kymmenen vuotta.

Pitäisi kyllä jo hälytyskellot soida omassakin päässä, jos ei jaksa kävellä kilometriä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lihavat niitä laiskimuksia tuppaavat olemaan myös työelämässä ja kotiympyröissä.

Ja jos sattuu laihtumaan, muuttuu kuin taikaiskusta fiksuksi ja ahkeraksi? Haloo, valoja päälle nyt..

Sitä emme toisten osalta saa koskaan selville, kun se laihtuminen ei tapahdu sattumalta, vaan sen eteen pitäisi nähdä vähän vaivaa...

Minä olen ylipainoinen. Minulla on huono kielipää, joten en halua opiskella tanskaa tai arabiaa. Englannilla tulen toimeen. En halua keräillä perhosia enkä jaksa odottaa tuntikausia jossain passissa kiikareiden kanssa, että näkisin jonkun harvinaisen linnun. Meikkaaminen on minuta ajan ja rahan hukkaa, joten en tee sitä. Muodin perässä pysyminen on minulle painajaista.

Inhoan siivoamista, mutta pakko sitä on tehdä. Nukkuisin mielelläni aamuisin pitkään, mutta niin sitä herätyskello herättää aamutuimaan. Töissä joutuu tekemään paljonkin itselle epämieluisia asioita.

Pidän ruuanlaitosta, leipomisesta, miehen hemmottelemisesta, lukemisesta, käsitöistä ja varsinkin talouden menojen ja tulojen budjetointi ja seuraaminen on mielenkiintoista.

Joo, laiskalta kuulostan. Mites ap, luetko sinä kirjallisuuden klassikkoja alkuperäiskielillä? Onko venäjän opiskelu sinulle niin epämieluisaa, ettet saa Tsehovin teoksia luettua muuten kuin käännöksinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lihavat niitä laiskimuksia tuppaavat olemaan myös työelämässä ja kotiympyröissä.

Ja jos sattuu laihtumaan, muuttuu kuin taikaiskusta fiksuksi ja ahkeraksi? Haloo, valoja päälle nyt..

Sitä emme toisten osalta saa koskaan selville, kun se laihtuminen ei tapahdu sattumalta, vaan sen eteen pitäisi nähdä vähän vaivaa...

Minä olen muutaman kerran laihduttanut itseni normaalipainoiseksi, mutta en muuttunut sen ansiosta yhtään nykyistä paremmaksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

No ap, mitä mieltä olet kommenteista? Aika moni sanoi tuntevansa erittäin ahkeria lihavia, ja laiskoja laihoja. Mitä tästä voi päätellä? Mitä on ahkeruus? Joku voi olla kova työihminen, kovempi kuin muut mutta syö sressiin. Toinen voi olla timmi fitness-pimu, mutta työpaikalla ei suostu mihinkään ikävään tai vaikeaan tehtävään, vaan prinsessailee.

Itse olen sitä mieltä, että meistä jokainen ei ole täysin ahkera kaikessa, jokaikisellä ihmisellä on oma henk.koht epämukavuusalue jolle menemistä välttää.

Kuten moni sanoikin niin olin oikeassa aloituksessani. Ne lihavat eivät tee itselleen epämieluisia asioita. He tekevät töitä paljon, koska pitävät siitä, saattavat myös paeta henkistä pahaa oloaan töihin. Mutta he eivät poistu mukavuusalueeltaan toisin kuin itsensä kunnossa pitävät hoikat ihmiset. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt vasta talven eka hiihtolenkki?

Lumi tuli vasta tammikuussa ja täällä meillä on ollut -30 pakkaset tähän asti. En sentään niin itsetuhoinen ole, että olisin noilla pakkasilla lähtenyt jäälle hiihtämään. Ap

Löysä paska!?!?!

Äijät hiihti talvisodassa 40 asteen pakkasessa pikkusen pidempiä lenkkejä. Kuoleman uhan alla ja huonolla ravinnolla. 

Ne olikin äijiä. Kyllä jäisi nykyään Suomi jyrän alle hupsista vaan. Meistä on tullut veltto kansa. 

Tuo on kyllä totta. Minusta on pelottavaa, että minä (heikkona) naisena olen paremmassa kunnossa kuin moni nuorempi suomalainen mies joiden pitäisi sodan syttyessä pystyä puolustamaan maatamme. Pullamössökansaa! Mutta kun minäminäminä. Ei minua huvita ja äitikin sanoi ettei minun pikku JaniPatterin tarvitse hiihtää koulun liikuntatunnilla, niin ei minun tarvitse nyt aikuisenakaan tehdä mitään rankkaa. Argh. Nostakaa ne perseet sieltä sohvista! Ap

Näinhän se asia on. Tänään katselin sellaista laihdutus eli siis läskiohjelmaa livillä missä hyvin epämiellyttävä tankki liftasi alle kilometrin matkan kun ei jaksanut edes kävellä. Kyllä oli koutsi vihainen xD nää läskiohjelmat nostaa kyllä läskivihan pintaan.

Niinpä, nuo ohjelmat eivät siis ole yhtään käsikirjoitettuja. Ihan yhtä aitoja ovat kuin vaikka Selviytyjät ja ne ihme ammattipainijat.

Lihavana sanottava, etten pohdi toisten ihmisten ajatuksia ja tekemisiä. Se olisi vasten mielistä.