Muita vauvan sukupuoleen pettyneitä :(

Kyllä sellainen ihminen on henkisesti aivan keskenkasvuinen, joka todella toivoo lapsensa olevan tiettyä sukupuolta.

Mun mielestä on ihan normaalia toivoa jompaa kumpaa sukupuolta, tai ainakin, että saisi edes yhden toivomaansa sukupuolta, kunhan on kuitenkin valmis ottamaan vastaan kumman vaan. Pidän moraalittomana hankkia (lisää) lapsia, jos on aivan fanaattinen sukupuolen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Käytiin tänään ultrassa, olen itkenyt koko illan. En vai voi mitään sille, että olen pettynyt vauvan sukupuoleen. Meillä on ennestään kolme tyttöä ja nyt tämä neljäskin on tyttö :( Olemme kovasti toivoneet poikaa, ensimmäisestä lapsesta lähtien. En ymmärrä, miksemme vain voi saada poikaa ja mikä menee vikaan. Annoin jo eteenpäin tyttlvauvan vaatteetkin kun olin jo ihan varma, että nyt tulee poika mutta ei :( Mies ei ole puhunut mulle mitään koko iltana, kävi vain salilla ja meni yläkertaan jatkamaan töitään. Musta tuntuu niin pahalta, lohduttakaa joku saman kokenut joka ymmärtää mua.

Ap:lla on oikeus tunteisiinsa. Mutta nähtävästi elämässäsi ei ole ollut riittävän suuria kriisejä, jotta ymmärtäisit että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin lapsen sukupuoli.

Itselläni on kolme poikaa, joista nuorin lähes kuoli synnytyksessä. Se tunne kun kätilö toteaa ponnistusvaiheessa, että lapsi ei mahdu syntymään ja lapsen pulssi on nolla sekä lapsen sydänkäyrä on suora viiva. Muistan ajatelleeni että vauvaa ei ole, mihin se laitetaan kun saadaan pois mahasta?

En tiedä oliko jotain korkeampaa voimaa käsillä mutta lapsi saatiin muutamassa minuutissa ulos vatsastani ja pois näkyviltäni ja lääkärit aloittivat elvytyksen. Lapsi alkoi hengittämään. Nykyään hän on reipas Ekaluokkalainen eikä hurjasta kokemuksesta ole jälkeäkään. Häntä seurattiin pitkään syntymän jälkeen mahdollisten aivovaurioiden vuoksi, mutta mitään ei löytynyt.

Tämän kokemuksen jälkeen on minulle ollut aivan sama minkälaisi elimiä lasteni haarovälissä on.

Kyllä se irakilainen sukupuolikulttuuri näyttää sopivan tänne ihan hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua hyvin! 

Minulla on kolme tytärtä ja kovasti toivoin jo ensimmäisestä lähtien poikaa ja niin miehenikin. Nyt eletään vaaleanpunaisessa hörhelöunelmassa, mikä on minulle edelleen niin vierasta. Olin lapsena todellinen poikatyttö, pidin vauhdista ja vaaratilanteista. Nämä ovat perin tyttömäisiä tapauksia barbeineen ja "hieno neiti -leikkeineen". 

Neljättä en uskalla enää edes yrittää, pettymys olisi niin valtaisa tytöstä. Pelkään, etten voisi edes rakastaa.... 

 Voi voi, kaikki ne lapsia saakin, kun eivät osaa niitä arvostaa.  Älkää vain kostako niille lapsille,että ovat "vain " tyttöjä. 

Huhhuh mitä vanhempien harhailua. Tässä kuvitellaan tuleva lapsi juurikin stereotypioiden -idyllisten sellaisten -kautta. Mies on tuleva johtaja, nimenjatkaja ja suvun metsästysseuran futuuri kunniajäsen. Nainen on hempeä, kalevalainen hiustensukija.

Yhtä hyvin siitä pojulilapsestasi voi tulla syrjäytynyt narkomaani, raiskaaja, talooon linnottautunut pornoaddikti tai läski rekkamies. Sama naisen kohdalla, odotukset ja todellisuus eivät nyt aina kohtaa.

Tässä on vähän tällaista expectations vs. Reality meininkiä. Herätkää 1800 - luvulta kiitos. Antakaa lastenne olla ihmisiä ja tiputtakaa nuo typerät etukäteismielikuvat vitukkaan.

Ymmärrän AP:tä sen verran,että itsekin toivoin aina tyttöä. Ja ajattelin ensimmäista odottaessa,että jos se on poika joudun tekemään vielä toisen, mutta jos eka on tyttö, voin jättää vaikka siihen.  Mutta ei kyllä ymmärrä,että joku itkee pettymyksestä kun kuulee saavansa TERVEEN lapsen, oli se sitten mitä sukupuolta tahansa. Olen varma,että jos lapseni olisi ollut poika , olisin ollut yhtä riemuissani loppujenlopuksi. 

Minulla taas toisinpäin kuin ap:lla. Olen mitä tyytyväisin kolmen tytön äiti. Jo kolmatta suunnitellessamme toivoin hänenkin olevan tyttö, ja suuri toiveeni toteutui. Ja myös mieheni toive, koska hän varsinkaan ei voi sietää stereotyyppisiä rasavillejä poikia. Leikillään sanoikin, että voidaan hankkia kolmas lapsi, kunhan ei tuu poika.

Enempää lapsia ei meille tule, mutta jos tulisi, niin toivoisin neljännen tytön ;)

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän osittain. Tapasimme mieheni kanssa kun olimme lähemmäs nelikymppisiä eikä meille tule muita lapsia kuin tämä yksi. Olimme toivoneet ja asennoituneet siihen, että lapsi on poika. Kävi ilmi että lapsi on tyttö ja tytön myötä miehen suvun kaunis sukunimi sammuu (ainakin hyvin todennäköisesti). Tämä on se mikä oikeasti surettaa, ei se että lapsi on tyttö.

Se sun tyttös voi pitää tyttönimensä... ja jopa lapset laittaa sen nimen alle. Minäkin pidin harvinaisen nimeni, en edes harkinnut vaihtamista.

Ap:llä olisi oma kasvamisen paikka ymmärtää että lapsi tarvitsee hyväksynnän omana itsenään kaikkine ominaisuuksineen. Kyseessä ei ole pelkkä sukupuoli ulkoisine habituksineen vaan myös ne lapsen ominaisuudet jotka tekevät lapsesta juuri oman yksilönsä. Lapset eivät ole vanhempiaan varten vaan vanhemmat lapsiaan varten. Lasten kanssa voi ja onkin hyvä joutua kohtaamaan niitä omia ajatuksia ja syitä mitä oman ajatusmaailman ja käytöksen taustalla on.

Jos sille tulee joku jännä sivuvivahde, vaikka diwn tai vesipää? Niin olisi sitten jännempää. Meille 5 poikaa, enkä ikinä ikinä ikinä voisi kirjoittaa tuollaista tekstiä, kuin sinä. Lapsi parka, saa varmasti ikuisesti tunteaolevansa halveksittu ja ei-haluttu:(

Meillä esikoinen on poika. Toisen lapsen kohdalla ultrassa lupailtiin ehkä-poikaa-näkyi-huonosti. Anoppi sen kuultuaan totesi että onpas harmi kun kakkonen ei ole tyttö.

Itseäkin oli jotenkin aluksi poikalupauksen kuultuani pienesti harmittanut mutta anopin sanottua sen ääneen nousi minussa valtava rakkaus pientä masupoikaani kohtaan ja olin ylen onnellinen kun pikkuveli oli tulossa ja tyttöhaaveet tuntuivat typeriltä.

Loppujen lopuksi syntyi kuitenkin yllärityttö ja taas oli speksit sekaisin ja hauskaahan se vaan oli!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se irakilainen sukupuolikulttuuri näyttää sopivan tänne ihan hyvin!

Kävi muuten mielessä onko ap:n mies suomalainen ja manipuloiko joku ap:n toiveita sukupuolesta. Ei kuulosta ihan... tavalliselta menolta.

Anna tyttäresi minulle adoptioon, täällä olisi lapsettomuudesta kärsivä 30-vuotias pariskunta, joka itkisi onnesta tilanteessasi.

Vierailija kirjoitti:

Entä adoptio viidennen kohdalla?

Tosin adoptiolapsetkin ovat pääosin tyttöjä. Kehitysmaissa luovutaan tytöstä mieluummin kuin pojasta. Teillä ehkä ikäkin alkaa painaa. Oletan lapsiluvusta, että ikä ei enää ala kakkosella?

Mutta se voisi olla yksi ratkaisu, jos vielä viidettä ajattelette. 

Hohhoijaa... adoptiossa ei saa valita lapsen sukupuolta ja nykyään kv-adoptioon tulevat ovat lähes 80% poikia. Ap, miltä itsestäsi olisi tuntunut, jos vanhempasi olisivat pettyneitä sukupuoleesi? Lapset eivät ole mitään aikuisten leluja, vaan vanhemmat ovat lasta varten.

Teittekö tämän lapsen vain siksi että ''jos sieltä nyt tulisi se poika!'' voi tsiisus, se lapsi on aika hemmetisti muutakin kuin se sukupuoli.

Ette miehesi kanssa vaikuta lainkaan päteviltä vanhemmiksi. Hyvä vaan, jos annatte tämän neljännen lapsen adoptioon, hän ansaitsee rakastavan perheen. Aivan naurettavaa tehdä lapsia sukupuolta miettien, lapsi hankitaan lapsena, joka on sitten tyttö tai poika ja siitä iloitaan oli kumpi tahansa. Lasta EI hankita sillä ajatuksella, että ''noniin nyt sieltä varmasti tulee se meidän toivomamme poika''. Itse en edes halunnut tietää sukupuolta, se selvisi vasta synnytyksessä.

Aloin itkemään tämän luettuani, toivottavasti tämä on provo. Silti tälläisiä ihmisiä on olemassa.

Oma tyttäremme kuoli ennenaikaiseen synnytykseen, en häntä elossa ehtinyt koskaan nähdäkään. Anna vain tyttäresi tänne, täällä on hänelle jo vaatteita ja muita tarvikkeita, sekä kaunis nimi ja valtavasti rakkautta valmiina :(

Ehkä me aletaan nyt oikeasti miettimään sitä adoptiota vaihtoehtona tässä. Ei tämä lapsi oikeastaan tunnu vielä "omalta" joten ihan hyvin voi harkita vaihtoehtoja. Ap

Kuuntelehan nyt ajatuksella Maaritin Lainaa vain,  Youtubesta.