Lue keskustelun säännöt.
Muita vauvan sukupuoleen pettyneitä :(
21.01.2016 |
Käytiin tänään ultrassa, olen itkenyt koko illan. En vai voi mitään sille, että olen pettynyt vauvan sukupuoleen. Meillä on ennestään kolme tyttöä ja nyt tämä neljäskin on tyttö :( Olemme kovasti toivoneet poikaa, ensimmäisestä lapsesta lähtien. En ymmärrä, miksemme vain voi saada poikaa ja mikä menee vikaan. Annoin jo eteenpäin tyttlvauvan vaatteetkin kun olin jo ihan varma, että nyt tulee poika mutta ei :( Mies ei ole puhunut mulle mitään koko iltana, kävi vain salilla ja meni yläkertaan jatkamaan töitään. Musta tuntuu niin pahalta, lohduttakaa joku saman kokenut joka ymmärtää mua.
Kommentit (227)
Olimme 25 kun saimme ensimmäisen lapsemme. Lapsi oli hedelmöityshoidoilla saatu alkuun ja kolmen vuoden lapsettomuuden jälkeen sukupuoli oli viimeisin asia mikä mietitytti. Minua kuitenkin ihmetti, kun koko suku sanoi mielipiteitä kumpi lapsen tulisi olla, poika oli yleisin mielipide mies on harvinaisen sukunimen yksi haltija ja suvussa ei jatkajaa vielä ollut. Ensimmäisen tytön jälkeen tuli toinen tyttö, josta olimme enemmän kuin iloisia, aloin luomusti odottaa kolmatta lasta, josta ultraava lääkäri sanoi olevan kolmas tyttö. Olin innoissani, kuvittelin pukevani kaikki tyttöni samanlaisiin mekkoihin ja kuinka kaikki on vaaleita ja sinisilmäisiä kuin isänsä. Kun kerroin kaikille meille tulevan kolmas tyttö, kaikki kertoivat tarinoita kuinka se neljäs voi sitten olla poika, eikä kukaan ymmärtänyt miksen ollut harmissani että TAAS oli tyttö tulossa. Minua harmitti kovasti miksei kukaan ollut onnellinen tulevasta tytöstäni. Synnytys tuli ja meille syntyi suureksi yllätykseksi poika, ruskeasilmäinen ja hiuksinen kuin minä. Kaikki onnittelivat kuinka vihdoin poika tuli, ihan kuinka kolmas tyttäreni ei olisi ollut yhtä tärkeä :( Ja vaikka olin kuinka onnellinen pienestä yllätyspojastani, koin menettäneeni kolmannen luvatun tyttäreni. Olen joutunut kokenut lasteni myötä kuinka tärkeää se sukupuoli on monille perheenjäsenille, itse asiaa en edes miettinyt kun lapsia aloin haluamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä me aletaan nyt oikeasti miettimään sitä adoptiota vaihtoehtona tässä. Ei tämä lapsi oikeastaan tunnu vielä "omalta" joten ihan hyvin voi harkita vaihtoehtoja. Ap
Tosi kiva lapselle, kun joskus ottaa selvää biologisista vanhemmistaan ja kuulee, että hänellä on kolme täyttäsisarta ja hänet annetiin adoptioon sukupuolensa takia, mikä identiteettikriisi siitä tulee.
Ystäväni on adoptiolapsi ja hän aikanaan selvitti vanhempansa. Lähetti biologiselle äidille kirjeen ja toivoi yhteydenottoa, äiti ei vastannut mitään. Vuosia myöhemmin näki biologisen äidin kuolinilmoituksen lehdessä ja päätti ottaa yhteyttä "sisarpuoliinsa". Selvisi, että biologinen äiti ei ollut koskaan maininnut hänestä mitään lapsilleen, vaan hänellä oli kaksi isompaa sisarusta ja yksi nuorempi, olivat siis ihan täysiä sisaruksia. Jostain syystä vanhemmat olivat antaneet hänet pois, lieneekö sukupuoleen pettyminen vai mikä? Isä oli jo aikaa kuollut eli mitään selitystä eivät koskaan saaneet. Ystävälläni oli ihan hyvä adoptioperhe ja hän oli perheen ainoa lapsi, ei siis osannut kokea mitään ns. vihantunnetta biologisiin vanhempiin, kovasti tietysti ihmetteli asiaa, kuten myös hänen sisaruksensa.
Nunnuka. kirjoitti:
Hah;tasan ei käy onnen lahjat. Meille tulossa neljäs lapsi, poika mutta kun minun ongelmani on se kun en halua koko lasta! Suurin virhe oli se kun edes tulin raskaaksi, puoliväli ylitetty ja itken joka päivä kohdallani kun näin kävi. Ja meillä kaksi tyttöä ja nyt sitten mahdollisesti kaksi poikaa, jonkun mielestä kiva tasaparit mutta musta ei.voi kun saisin kellot käännettyä takaisin viime kesään jolloin kaikki oli hyvin eikä nyt tätä hemmettiä!!elämänsä voi näköjään pilata monella tapaa..😢
Voi hyvää päivää, kolme lasta ja et halua enempää, siitä huolimatta et käytä ehkäsyä??? Mene vaikka tämän neljännen jälkeen sterilisaatioon, niin ei tarvitse täällä itkeskellä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen pelkää lapsesta lähtien, että tuottaa jollain tavalla pettymyksen vanhemmilleen. Todella surullista ihmisille, jotka kokevat tuottaneensa pettymyksen olemalla sukupuolta, jota vanhemmat eivät halunneet : (
Olen perheen toinen tyttö. Äitini katsoi tarpeelliseksi kertoa n. 40 vuotta, jokaisena syntymäpäivänäni, että "isä olisi varmaan halunnut sinun olevan poika". Tunsin itseni maan matoseksi. En kehdannut edes sanoa mitään, - miten olisin "puolustanut" sukupuoltani?
Lopulta sanoin äidilleni kuinka pahalta toi tutuu. Isä ei ollut tietoinen äidin kertomasta sukupuolitoiveesta. Kysyin asiaa suoraan isältäni, joka täysin uskottavasti vakuutti, että hän ei ole toivonut mitään sukupuolen suhteen.
Mutta vanhanapiikana elän 50+ -vuotiaana. Osittain kai siksi, etten oppinut hyväksymään omaa sukupuoltani. Ja itkettää vieläkin tuottamani pettymys ja äidin sanat.[/
Olen vanhempieni ainoa lapsi ja koko lapsuuteni sain kuulla, kuinka vanhempani toivoivat poikaa ja jos olisin poika, olsiin aina tehnyt asiat niin ja näin. Ärsytti tavattomasti. Muistan myös isoäitini (äidin äiti) aina suosineen serkkujani, koska he olivat poikia ja aina näpäyttäneen äitiä, että hän sai "vain tytön", kun hänen siskonsa sai sentään kolme poikaa. Luulin, että tämä meno kuului johonkin viime vuosituhannelle, mutta ilmeisesti vieläkin tapahtuu, säälin ap:n lapsia ja erityisesti sitä tulevaa, joka jäänee viimeiseksi pettymykseksi perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin!
Minulla on kolme tytärtä ja kovasti toivoin jo ensimmäisestä lähtien poikaa ja niin miehenikin. Nyt eletään vaaleanpunaisessa hörhelöunelmassa, mikä on minulle edelleen niin vierasta. Olin lapsena todellinen poikatyttö, pidin vauhdista ja vaaratilanteista. Nämä ovat perin tyttömäisiä tapauksia barbeineen ja "hieno neiti -leikkeineen".
Neljättä en uskalla enää edes yrittää, pettymys olisi niin valtaisa tytöstä. Pelkään, etten voisi rakastaa....
Herran jumala mitä äliöitä! Prinsessa hörhöilystä vastaatte aivan itse! Tytöt ja pojat voivat harrastaa ja leikkiä aivan mitä tahansa, esim.legot, ulkoleikit, liikunta jne ja kaikki muukin ei ole oikeasti sukupuolittunutta paitsi nykyvanhempien pehmeissöä päissä. Nykyaika on niin outoa verrattuna vaikka muutama kymmenen vuotta sitten olleeseen tasa-arvon aikaan. Voi hemmetti soikoon, riippuu aivan kokonaan teistä mihin lapsia kasvatatte ja kannustatte!!!!
Hah;tasan ei käy onnen lahjat. Meille tulossa neljäs lapsi, poika mutta kun minun ongelmani on se kun en halua koko lasta! Suurin virhe oli se kun edes tulin raskaaksi, puoliväli ylitetty ja itken joka päivä kohdallani kun näin kävi. Ja meillä kaksi tyttöä ja nyt sitten mahdollisesti kaksi poikaa, jonkun mielestä kiva tasaparit mutta musta ei.voi kun saisin kellot käännettyä takaisin viime kesään jolloin kaikki oli hyvin eikä nyt tätä hemmettiä!!elämänsä voi näköjään pilata monella tapaa..😢