Muita vauvan sukupuoleen pettyneitä :(

Vierailija kirjoitti:

Jos minä saisin päättää, niin kieltäisin koko sukupuolen kertomisen/arvaamisen ultrassa! Ultraaminen tehdään vauvan terveydentilan tarkastelemiseksi, mutta tuntuu että nykyään vanhemmille merkkaa eniten se, että näkee kumpaa sukupuolta lapsi on. Asetetaan syntyvää lasta kohtaan jo valmiita, typeriäkin odotuksia, ja vanhemman kannalta taas varsin omituisen kuuloisia ajatuksia: noin suuri pettymys jo valmiiksi, omaa syntymätöntä lasta kohtaan! Siis oikeasti, asetat jo raskauden puolivälillä noin raskaita odotuksia lastasi kohtaan, että itket pettymyksestä? Huhhuh.

Lapsi on lahja, ihme, ei sillä pitäisi olla nykymaailmassa varsinkaan mitään merkitystä, kumpaa sukupuolta lapsi on.

Emme kysyneet esikoisen kohdalla sukupuolta, emmekä kysy nyt toisen lapsen kohdallakaan. Me odotamme mahtavaa pientä ihmistä, ihanaa, omana itsenään rakastettua lasta, jota on toivottu ja odotettu niin kovasti juuri hänen itsensä vuoksi, ei sukupuolensa. Sukupuolen ehtii kyllä nähdä sittenkin kun lapsi syntyy, kumpikin on yhtä toivottu, tyttö tai poika.

Kyllä minulle kohdussa oleva lapsi ainakin personoitui siinä vaiheessa, kun sain kuulla sukupuolen.

Vierailija kirjoitti:

Haista AP vittu. Me ollaan yritetty lasta jo melkein 3 vuotta, ihan sama vaikka tulis kiinalainen.

Jollain taitaa käydä kateeksi =)

Sukupuolen tietäminen etukäteen auttaa valmistautumiseen.

Miksi helvetissä te olette noin kriittisiä sukupuoleen kiinni jämähtäneitä?! Ihan yhtä tiukka se persereiköä on tytöllä tai pojalla. Ei pitäisi haitata menoa.

Vierailija kirjoitti:

Anna tyttäresi minulle adoptioon, täällä olisi lapsettomuudesta kärsivä 30-vuotias pariskunta, joka itkisi onnesta tilanteessasi.

Ei adoptiojonossa etuilla, vai oletteko edes käyneet adoptiovalmennuksen? Anna mulle, anna mulle, mulle tänne kaikki heti. Kai ap nyt ennemmin abortoi, jos ei halua lasta.

Onneksi mulla on tyttö ja poika, ei tarvi väkisin yrittää enempää :) Samasta isästä ja tyttö ensin.

Luulen että ne ketkä pelaa ovulaatiolaskurin kanssa saa todennäköisemmin pojan, koska poikasiittiöt elää niin vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna tyttäresi minulle adoptioon, täällä olisi lapsettomuudesta kärsivä 30-vuotias pariskunta, joka itkisi onnesta tilanteessasi.

Ei adoptiojonossa etuilla, vai oletteko edes käyneet adoptiovalmennuksen? Anna mulle, anna mulle, mulle tänne kaikki heti. Kai ap nyt ennemmin abortoi, jos ei halua lasta.

Ei noilla viikoilla enää niin vaan abortoida tervettä lasta. Se adoptio on siis hyvä vaihtoehto.

No siis siihen verrattuna että joku haluaa mut ei saa lapsia tai jonkun lapsi kuolee kohtuun , joku joutuu synnyttämään kuolleen lapsen tms.niin joku kiukuttelee lapsen sukupuolesta niin onhan se vähän........ kiittämätöntä?

167, karma is a bitch...;)

Tiedän tunteen.

Minä halusin tytön/tyttöjä. Lykkäsin lapsen tekoa yli 10 vuotta, koska en uskaltanut raskautua siinä pelossa, että saan pojan. Sitten ajattelin, että ehkä minä yhden pojan kestän, mutten yhtään enempää. Eli jos esikoinen olisi poika, hän jäisi meidän ainokaiseksi, koska en voisi ottaa riskiä, että tulee lisää poikia.

Tuli raskaaksi, mutta vauva kuoli kohtuun lasketun ajan kynnyksellä. Se oli poika.

Sain siis uuden mahdollisuuden. Sen jälkeen olen saanut kolme tyttöä. Kaikella on tarkoituksensa.

Jessus että pistää vihaksi ihmiset, joilla on liian helppoa. Itse en saa yhtään lasta, joten ei hirveästi riitä myötätuntoa ihmiselle, joka itkee sitä, että on saanut neljä tervettä lasta.

Kyllä av:lla otetaan aina se kolme poikaa ennemmin kuin kolme tyttöä. Yläpeukuta jos ottaisit kolme poikaa, alapeukuta jos kolme tyttöä.

Ei muita vaihtoehtoja eikä lainauksia tyyliin kunhan saisin lapsen. Kiinnostaa, onko av niin patriarkaalinen kuin luulen.

Juu minulla oli sama tilanne noin vuosi sitten. Toivoin kovasti tyttöä, koska lähipiirissä oli suoraan sanottuna hirveitä villejä pikku poikia, joita katsoin kauhulla. Jotenkin myös alusta asti oli "tunne", että tyttö on.

Kunnes sitten ultrassa paljastui pojaksi. Kyyneleet tulivat jo autolle kävellessä. Mies suuttui reaktiostani, että miten kehtaan itkeä, kun vauva oli muuten terve. Itkin seuraavan yön melkein aamuun asti sohvalla. Ajatus rasavillistä pojasta vaan oli ihan kamala, kun itse olen hiljainen/ herkkä. Myös tulevat ukit olivat toivoneet tyttöä, tai rivien välistä sen pystyi tulkitsemaan...

Minusta nämä sinun tunteet ovat ihan sallittuja.

Ja nyt kaikille, ketkä miettivät, että olisi iloinen kun edes saa lapsia, niin myös itselläni on lapsettomuus tausta. En vain yksinkertaisesti voinut reaktiolleni mitään... Et varmasti ole eka etkä vika kuka näitä tunteita kokee, vaikka asiasta puhuminen onkin tabu.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän osittain. Tapasimme mieheni kanssa kun olimme lähemmäs nelikymppisiä eikä meille tule muita lapsia kuin tämä yksi. Olimme toivoneet ja asennoituneet siihen, että lapsi on poika. Kävi ilmi että lapsi on tyttö ja tytön myötä miehen suvun kaunis sukunimi sammuu (ainakin hyvin todennäköisesti). Tämä on se mikä oikeasti surettaa, ei se että lapsi on tyttö.

Kuule, kerron sinulle nyt ilouutisen. Ei se miehen Kaunis sukunimi mihinkään "sammu". Se tyttö voi kulkea huoletta siinä samassa sukunimessä koko elämänsä. Minä olen jo viiskymppinen ihminen ja ollut naimisissa 20v ja silti ollut sama sukunimi koko ajan . Mitenkä tämä on mahdollista? No, Suomessa on jo kauan ollut mahdollista pitää oma nimensä kun menee naimisiin. Ja voihan se olla ,ettei tyttö koskaan mene naimisiin . Tai sitten se teidän toivoma poikakin olisi voinut pysyä lapsettomana, tai kukaan nainen ei ehkä olisi halunnut tehdä hänelle sukunimen jatkajaa(lasta siis). Tyttö sentää pystyy lisääntymään itse jos niin haluaa.  Meillä tytöille on ollut ihan tavallista ,että heillä on äidin sukunimi ja hekään eivät luultavasti tule  vaihtamaan nimeään naimisiin mennessä. 

PS: turha surra etukäteen jotain niin typerää kuin sukunimen jatkumista. Elämä on täynnä yllätyksiä, niin hyviä kuin huonoja. Ei kukaan voi taata,että lapsi edes elää aikuiseksi ja jatkaa sukunimeään, tai ,että lapsi saa lapsia jne. Ja vaikka lapsi olisi ollut poikakin, voi olla,että hän olisi ottanut vaimonsa nimen, vaimo pitänyt oman nimen ja antanut tuleville lapsenlapsillenne oman ninensä jne. Ja olishan se poika voinut olla vaikka homo, eikä ehkä jatkanut sukua.

Minä olen aina halunnut poikia ja saanutkin kaksi. Nyt odotan kolmatta ja toivon niin, että on poika sekin. Tunne on vahva. En osaa mitään prinsessajuttuja vaan osaan enemmän samaistua poikien pääkallojuttuihin. Niin että symppaan kyllä niitä jotka haluavat vain jomman kumman.

Selänteet ja Beckhamitkin halusivat tytön kolmen pojan jälkeen. Kun on rahaa, ei tarvitse mennä luomulla ja ottaa riskiä, mutta eihän sitäkään voi ääneen kertoa, on se niin arka asia. 

Vierailija kirjoitti:

Selänteet ja Beckhamitkin halusivat tytön kolmen pojan jälkeen. Kun on rahaa, ei tarvitse mennä luomulla ja ottaa riskiä, mutta eihän sitäkään voi ääneen kertoa, on se niin arka asia. 

Jos näin on ( en tiedä ovatko käyttäneet amerikassa joissain osavaltioissa ? ja australiassa sallittua sukupuolen valintaa ivf:ssa) niin hyvä etteivät myönnä sitä julkisesti koska ovat monelle roolimalleja. Vaikka globaalisti ongelma on päinvastainen( tyttösikiöiden abortointi) on sukupuolen valinta eettisesti väärin vaikka kyseessä olisi yksittäisen perheen harras toive ja onni.

Aika vakava vihjaus, etenkin kun molemmat perheet jakoivat/etsivät julkisesti luomuvinkkejä miten tyttö tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin. Mulla oli ennestään kolme tyttöä ja aloin itkeä kun selvisi että kuopus on poika. Tuli vain ajatus, että en osaa olla äiti pojalle, en tiedä pojista mitään ja en vain ole sille hyvä äiti. No ne tunteet jäi sinne synnytyssaliin ja en mä tuota pois vaihtais ja oon mä sille vissiin kuitenkin osannut olla äiti kun just eilen kömpi syliin ja sanoi, että "äiti rakas".

Minulla ihan sama. 3 tytön jälkeen poika. Tuntui,ette en osaa olla pojalle äiti, ainakaan sitten kun hän kasvaa. Mutta niin vain olen osannut. Poika jo teini-ikäinen ja olen tyytyväinen, että meillä on yksi poikakin, koska pojan myötä olen oppinut paljon poikien maailmasta joka ennen oli niin vieras. Kaikki lapset on kyllä yhtä rakkaita.  Olen oikein tyytyväinen,että kohtalo näpäytti minua, antamalla minulle pojan. T: jokaisesta tyttölasta toivonut.

Pojan saa, kun sekstailee ovulaation aikaan :))) t. Kahden pojan äiti

Minä olen aina halunnut tyttöä, nyt meillä on viisi poikaa. Mutta ehkä on kyse kasvatuksesta, ehkä vain hyvästä tuurista, meidän pojat ovat todella ihania, reippaita, kohteliaita ja kilttejä. Muutamallakin kaverillani on tyttöjä, myös siskollani. Lähes kaikki ovat ihan hirveitä kauhukakaroita. Myönnän että suloisia ovat vaaleanpunaisissa hello kitty vaatteissa ja hörhelömekoissaan, joita vielä muutama vuotta sitten itsekin kaiholla kaupoissa katselin. Mutta siihen se suloisuus sitten jääkin. Hirveää huutoa ja kiljumista ja selkään puukottamista jo pienestä pitäen. 

Ehkä olen vain sitten alistunut kohtalooni, mutta ei kyllä enää harmita, että tyttöä ei tullut. Ja tottakai tiedän että tämä on yksilöllistä. On olemassa myös kauhukakarapoikia ja kilttejä tyttöjä. Ei nyt vaan just minun tutuissani, mutta tiedän että niitä on.