Muita vauvan sukupuoleen pettyneitä :(

Tekeeköhän ivf-labrat tätä sukupuolen valintaa ihan "huvikseen" ts. kuinka helppoa se on testata?

Tunnen neljä ivf-hoidoissa käynyttä perhettä (no viisi mutta yhdellä on vain yksi lapsi) ja kaikilla on tyttö ja poika, joko kaksosina tai yksittäin. Kyllähän labran on helppo larata papruja mikä edellisen lapsen sukupuoli on? Tietty hyviä alkioita voi olla niin vähän ettei voi valita.

Tahattomasti lapsettomille voin kertoa että kyllä viiden vuoden luomuyrityksen, kahden IVF-tuoresiirron ja yhdes PASn jälkeen voi edelleen salaa toivoa jompaa kumpaa sukupuolta.

Ei huolta AP vaikka lapsi onkin tyttö. Meilläkin on useampi tyttö ja yksikään niistä ei leikkinyt nukeilla(jos se sinusta nyt niin kamalaa on). Ei prinsessa eikä barbi juttuja. Eläimiä vaan, jopa nukkekodissa asui pelkkiä kissoja. Kuopus on poika ja hän oli ainoa joka edes koski meillä oleviin nukkeihin. Ja tiedän todella monta pientä poikaa, joilla on leikeissä vain tyttöjen jutut ja kaikki täytyy olla vaaleanpunaista(kaunis väri kyllä). Meillä ainoastaan yksi tytöistä halusi pukea ylleen röyhelöitä.  Ja ei minuakaan ole kiinnostaneet "poikien " jutut(jääkiekot, jalkapallot, autot ja mitä niitä nyt onkaan), mutta ei se yhtään haittaa, voin silti olla pojalle hyvä äiti. (poikaakaan ei kyllä pahemmin  kiinnosta poikein jutut vaan ihan ihmisten jutut) Tällä haluan vain sanoi,että ei ne tytöt ja pojat välttämättä niin erilaisessa maailmassa elä. Molemmat ovat loppujen lopuksi kuitenkin ihmisiä.

Minun mielestäni lasta ollaan hankkimassa väärin perustein, jos jo lähtökohtaisesti sukupuolella on kovin suuri merkitys. Mutta kyllä ymmärrän että jos on jo kolme samaa sukupuolta, olisi ihanaa saada sitä toistakin laatua. Sitten kun tämä vääränmerkkinen lapsi on syntynyt, kyllä alatte häntäkin rakastaa ja tuo pettymys haalistuu.

Me ollaan nyt odottamassa ensimmäistä lastamme. Kauan toivottu, mutta muista kuin hedelmöittymisongelmista asia on pakostakin viivästynyt. Rakenneultrassa todettiin lapsi onneksi terveeksi jne., sukupuoleksi arvioitiin suurella todennäköisyydellä poika. Myönnän, että itsekin toivoin koko sydämestäni tyttöä ja olen hieman pettynytkin poika-ennusteeseen, mutta pääasia, että lapseni on terve. Sen tiedon myötä sukupuoli on täysin toissijainen asia.

Miksi ihmeessä juuri sukupuoli on niin merkitsevä tekijä? Jotenkin aika hämmentävää joka kerta kun tällaisesta kuulee. Vaikka saisi 10 lasta, jotka ovat samaa sukupuolta, ne ovat taatusti keskenään erilaisia ja ihan omanlaisia persoonia ja yksilöitä. Pojan saaminen on perusteena neljännen lapsen tekemiseen aika outo vai miten muuten tämä pettymys tulisi tulkita? Toivottavasti pääsette yli tästä pettymyksestä ja onnistutte vielä iloitsemaan ainutkertaisesta ihmisyksilöstä, joka syntyy perheeseenne.

Sain tietää istukkanäyteen jälkeen että poika tulee ja oli hyvin toivottu. Toki tyttökin olisi kelvannut, tottakai. Pääasia että oli terve, olin yli 40 vee. 

Minäkin tunsin pienen pettymyksen kun eka lapsi osottautui pojaksi. Olin haaveillut vain tytöstä. Nyt minulla on kolme poikaa, enkä koskaan ole sen pienen hetken jälkeen pettynyt. Lapseni ovat terveitä ja tasapainoisia ja minun koko maailmani

Vierailija kirjoitti:

Öööö no miksi kasvatat tytöistäsi pikku prinsessoja? Ihmeellistä normittamista ja kategorisointia sukupuolen perusteella! Tarjoa toisenlaisia roolimalleja. Tuo tyttöjen mieltymys vaaleanpunaiseen on pitkälti kulttuurisesti opittua. Meitä on kolme siskosta ja leikimme pieninä mieluiten salapoliisia. Kyllä barbeillakin joskus leikittiin, mutta enemmän kiinnosti muut jutut. Varsinkin meidän isä varmisti, että meillä oli leluina myös autoja, legoja ym. Kukaan meistä ei ollut "prinsessatyttö". Varsinkin isosiskoni oli rämäpää, joka tykkäsi hyppiä korkealta, juosta kovaa ja uida pitkälle. Itse olin enemmän lukutoukka. Kauniita ja naisellisia naisia meistä silti kasvoi.

Mua kans häiritsee näissä tiettyä sukupuolta haluavissa vanhemmissa se, että he määrittävät sukupuoliroolit hirveän ahtaasti ja vanhanaikaisesti. Ja sitten märistään kun tuleva lapsi on lähtökohtaisesti väärä, kun on itse ensin rakennettu omaan päähän ne tiukat raamit mitä tytöt on ja mitä pojat on. Sen sijaan että ottaisivat tulevan lapsen vastaan yksilönä ja tutustisivat siihen lapseen sen kasvaessa että millainen tyyppi siitä kasvaa. Lapsen lähtökohdista käsin, ei vanhempien stereotyyppisistä odotuksista käsin. Että en itse kovin jaksa ymmärtää tällaisia vuodatuksia.

Meillä on kolme poikaa ja tyttöä olen toivonut, mutta pettynyt en ole. Rakastan jokaista lastani enemmän kuin mitään muuta. Koen vain joskus että jään paitsi monesta asiasta. Olisi esimerkiksi ollut ihana antaa mummoltani saama koru tyttärelleni joka voisi antaa sen omalle lapselleen, mutta toki voin antaa sen tulevaisuudessa jollekin lapsenlapsistani. Pelkään myös että lapsenlapsien ilmaantuessa en saa hoitaa ja nähdä heitä niin usein kun ehkä näiden tulevien miniöiden vanhemmat.

En ymmärrä,enkä haluakaan ymmärtää.Mikä on lapsen tärkein merkitys jos olemassa olo on sidottu sukupuoleen?Läheltä seurattuani taistelua saada ylipäätään omaa lasta,vielä enemmän suututtaa tällaiset toivomiset.Kun aikaa kuluu 10 vuotta ja paljon,paljon rahaa,lisäksi tuska jokaisen pettymyksen jälkeen johon ei mikään lohdutus auta.Kyllä,syyllistän.Olisi ollut viisainta tyytyä niihin kolmeen tyttöön jo.Varmasti jokainen tietää millä prosenteilla poika tulee.Ja sitten vielä vanhemmat vihottelee toisilleenkin .Miten mahtaa tyttöihin heijastua?Mutta kun minä haluan!!!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina halunnut tyttöä, nyt meillä on viisi poikaa. Mutta ehkä on kyse kasvatuksesta, ehkä vain hyvästä tuurista, meidän pojat ovat todella ihania, reippaita, kohteliaita ja kilttejä. Muutamallakin kaverillani on tyttöjä, myös siskollani. Lähes kaikki ovat ihan hirveitä kauhukakaroita. Myönnän että suloisia ovat vaaleanpunaisissa hello kitty vaatteissa ja hörhelömekoissaan, joita vielä muutama vuotta sitten itsekin kaiholla kaupoissa katselin. Mutta siihen se suloisuus sitten jääkin. Hirveää huutoa ja kiljumista ja selkään puukottamista jo pienestä pitäen. 

Ehkä olen vain sitten alistunut kohtalooni, mutta ei kyllä enää harmita, että tyttöä ei tullut. Ja tottakai tiedän että tämä on yksilöllistä. On olemassa myös kauhukakarapoikia ja kilttejä tyttöjä. Ei nyt vaan just minun tutuissani, mutta tiedän että niitä on.

Sun pitää aika paljon vielä työstää noita sun defenssejä, kuule.

Onneksi et ole minun äitini, ap. Olisi hirveää elää "sinusta toivottiin poikaa, mutta itku pääsi kun olitkin tyttö" -äidin hoidossa. Säälin tyttöjäsi. Toivottavasti he oppivat arvostamaan itseään.

Sain viime kesänä toisen tyttäreni. Jo sairaalassa hoitaja tuumasi: No yhtä pitää vielä yrittää. Ei mitään paineita. Tyttö oli muutaman tunnin ikäinen....

Vierailija kirjoitti:

Käytiin tänään ultrassa, olen itkenyt koko illan. En vai voi mitään sille, että olen pettynyt vauvan sukupuoleen. Meillä on ennestään kolme tyttöä ja nyt tämä neljäskin on tyttö :( Olemme kovasti toivoneet poikaa, ensimmäisestä lapsesta lähtien. En ymmärrä, miksemme vain voi saada poikaa ja mikä menee vikaan. Annoin jo eteenpäin tyttlvauvan vaatteetkin kun olin jo ihan varma, että nyt tulee poika mutta ei :( Mies ei ole puhunut mulle mitään koko iltana, kävi vain salilla ja meni yläkertaan jatkamaan töitään. Musta tuntuu niin pahalta, lohduttakaa joku saman kokenut joka ymmärtää mua.

Syytä miestäsi, siittiöhän sen sukupuolen määrää, ei se sinun vikasi ole.

Ehkä miehelläsi ei ole kuin tyttö-siittiöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi ihana tyttöä ja jos saisin viekö kolmannen lapsen, toivoisin tyttöä!

Tämä saa liudan yläpeukutuksia? 

Eli tyttöä saa toivoa, mutta poikaa ei? Miten tämä eroaa muuten aloittajan asenteesta?

Niinpä!

Arvon typerykset,

Ei tuossa TOIVETTA tuomita, vaan pidetään liioteltuna/typeränä/naurettavana/idioottimaisena AP:n ja sen miehen reaktioita. Lainattu kirjoittaja vain ilmaisi toivovansa tyttöä, ei kertonut, että jos seuraava on poika, niin rupeaa parkumaan tms.

Ihminen pelkää lapsesta lähtien, että tuottaa jollain tavalla pettymyksen vanhemmilleen. Todella surullista ihmisille, jotka kokevat tuottaneensa pettymyksen olemalla sukupuolta, jota vanhemmat eivät halunneet : (

Olen perheen toinen tyttö. Äitini katsoi tarpeelliseksi kertoa n. 40 vuotta, jokaisena syntymäpäivänäni, että "isä olisi varmaan halunnut sinun olevan poika". Tunsin itseni maan matoseksi. En kehdannut edes sanoa mitään,  - miten olisin "puolustanut" sukupuoltani?

Lopulta sanoin äidilleni kuinka pahalta toi tutuu. Isä ei ollut tietoinen äidin kertomasta sukupuolitoiveesta. Kysyin asiaa suoraan isältäni, joka täysin uskottavasti vakuutti, että hän ei ole toivonut mitään sukupuolen suhteen.

Mutta vanhanapiikana elän 50+ -vuotiaana. Osittain kai siksi, etten oppinut hyväksymään omaa sukupuoltani. Ja itkettää vieläkin tuottamani pettymys ja äidin sanat.

Yritä etsiä toinen odottava äiti, joka haluaisi tyttövauvan ja ehdota vaihtoa.

Ymmärrän tunteesi, ja sinulla on lupa surra. Siitä on kuitenkin päästävä yli, koska lapsi on syytön siihen ja ansaitsee kaiken rakkauden. Rehellinen voi silti olla, kertoa tytöille että olisimme me pojankin halunneet, mutta luonto päätti näin meidän kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen pelkää lapsesta lähtien, että tuottaa jollain tavalla pettymyksen vanhemmilleen. Todella surullista ihmisille, jotka kokevat tuottaneensa pettymyksen olemalla sukupuolta, jota vanhemmat eivät halunneet : (

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ei ole helppoa myöskään "oikeaa sukupuolta" olevilla, jos käytös/persoona ei vastaa vanhempien odotuksia. Itse olen se usean poikalapsen jälkeen syntynyt kaivattu tyttö. Minulle oli varattu perheessämme jonkinlainen prinsessan rooli: oli röyhelöä ja rimpsua, barbinukkeja, kimallusta, vaaleanpunaista jne. Harmi vain, etten koskaan ollut kiinnostunut tuollaisista asioista. Minä tykkäsin pelata jalkapalloa ja jääkiekkoa veljieni kanssa. Kiipeilimme puissa ja ryömimme metsissä, leikimme merirosvoja ja pelasimme Super Mariota. Telkkarista katseltiin Turtlesia ja Prätkähiiriä. Olin hurjan kiinnostunut kaikista koneista ja autoista, ja niiden parista löysin itselleni ammatinkin.

Mielestäni on todella hölmöä toivoa lapsen olevan tiettyä sukupuolta, tai ainakin olettaa sukupuolen kertovan jotain lapsen kiinnostuksenkohteista. Olemme kaikki yksilöitä! Älkää tunkeko lapsianne ahtaisiin muotteihin.

Ehkä ihan hyvä, että AP:lle ei ole tulossa poikaa. Se olisi voinut olla vielä katkerampi pettymys, jos poika ei olisikaan ollut "oikeanlainen".