Lue keskustelun säännöt.
Muita vauvan sukupuoleen pettyneitä :(
21.01.2016 |
Käytiin tänään ultrassa, olen itkenyt koko illan. En vai voi mitään sille, että olen pettynyt vauvan sukupuoleen. Meillä on ennestään kolme tyttöä ja nyt tämä neljäskin on tyttö :( Olemme kovasti toivoneet poikaa, ensimmäisestä lapsesta lähtien. En ymmärrä, miksemme vain voi saada poikaa ja mikä menee vikaan. Annoin jo eteenpäin tyttlvauvan vaatteetkin kun olin jo ihan varma, että nyt tulee poika mutta ei :( Mies ei ole puhunut mulle mitään koko iltana, kävi vain salilla ja meni yläkertaan jatkamaan töitään. Musta tuntuu niin pahalta, lohduttakaa joku saman kokenut joka ymmärtää mua.
Kommentit (227)
Plääh. Mä itkin katkerasti kun uässä kolmas lapsi oli poika. Nyt hän 6 kk ja oikeasti ihanin asia maailmassa. Ne on vaan tunteita ja menee ohi. Se on teidän lapsi ja teille tarkoitettu. Kaikki omat halut ei elämässä toteudu ja niillä korteilla on pelattava, jotka saadaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varasto-leffassa on hyvä kommentti, kun varastomies Rousku kommentoi vakipanonsa ei-toivottua raskautta:
"Olkoon vaikka vammanen kuhan on poika". Nauroin sille aikanaan vitsinä, muttei se näköjään ollutkaan vitsi.
Antakaa ne tytöt adoptoitaviksi kaikki, jos terveistä lapsista on niin paljon surua, että ihan itkeä pitää. Miehellä on ilmeisesti vain yhtä lajia nallia. Käyt seuraavaksi vieraissa, niin tulee niitä poikia.
Miehen siittiöistä on 80% joko Y tai X, eli on hyvin todennäköstä, että kaikki lapset ovat samaa sukupuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin!
Minulla on kolme tytärtä ja kovasti toivoin jo ensimmäisestä lähtien poikaa ja niin miehenikin. Nyt eletään vaaleanpunaisessa hörhelöunelmassa, mikä on minulle edelleen niin vierasta. Olin lapsena todellinen poikatyttö, pidin vauhdista ja vaaratilanteista. Nämä ovat perin tyttömäisiä tapauksia barbeineen ja "hieno neiti -leikkeineen".
Neljättä en uskalla enää edes yrittää, pettymys olisi niin valtaisa tytöstä. Pelkään, etten voisi edes rakastaa....
No, mitäs tykkäisit, jos olisi tullut poika, joka myös tykkäisi hörhelöistä ja pinkistä? Ei se automaattisesti mene aina niin, että pojat riehuvat ja tytöt ovat nätisti, olithan itsekin ns. poikatyttö.
Toki lapset ovat omia persooniaan, mutta aika paljon on väliä sillä, millaisiksi heidät kasvatetaan tai ollaan kasvattamatta. Jos ap:kin kaipaa miehensä kanssa poikaa nimenomaan sen takia, että haluaa jonkun jalkapallonpelaajan tai vastaavan, niin voisitte myös kokeilla, innostuisivatko tyttärenne siitä. Vaikka olisittekin vankkojen sukupuoliroolien kannalla, niin helpompihan tytön on olla poikamainen kuin pojan tyttömäinen yhteiskunnan silmissä, joten sikäli teillä on tuuria, kun sukupuoli meni "väärin" noin päin...
Tuo on kuitenkin aika marginaalista. Totta kai pojat ovat hyvin erilaisia, eivätkä kaikki suinkaan ole rohkeita rämäpäitä. Harvemmin homoiksikaan kasvavat pojat ihan varsinaisesti prinsessaleikkejä harrastavat, ovat pikemminkin sellaisia androgyyneja leikeissään.
Mutta poika kuin poika, kunhan on poika! Olkoon sitten vaikka prinsessapoika. Poikaa toivoin kolme kertaa, en saanut ja siihen tietysti tyydyn.
Poikani lempiväri on vaaleanpunainen. Jos saa valita itselleen kaupasta vaatteen, on se vaaleanpunainen ja kimalteleva. Rakastaa prinsessamekkoja. Ei ole koskaan kasvatettu pojaksi tai tytöksi, on ostettu autoja, kun niitä on halunnut, on ostettu vauvanukke, koska sellaisen halusi.
Kyllä, myös on näitä poikia monia, jotka leikkivät tyttöä ja tyttöjen juttuja!
En tiedä onko hän homo vai hetero, eikä sen ole väliä. On vasta eskari-ikäinen.
Olen tyyttväinen, että sain hänet, sillä olen opinut sen, ettei millään sukupuolella ole todellakaan väliä vaan sillä, että uskaltaa olla oma itsensä.
Se on miehesi syy: hän ei pystynyt toimittamaan sinun munasolullesi vaadittavaa Y-siittiötä. Kertakaikkisen kelvoton mies. Ei omanikaan toki täydellinen (kaikessa, useassa hommassa kuitenkin hyvä tai erinomainen) ole, mutta pystyi kuitenkin pojan siittämään. Leikki leikkinä, mutta kyllä oma isäni on ollut äärettömän onnellinen kahdesta poikalapsenlapsestaan, kun hänellä itsellään on "vain" kaksi tyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öööö no miksi kasvatat tytöistäsi pikku prinsessoja? Ihmeellistä normittamista ja kategorisointia sukupuolen perusteella! Tarjoa toisenlaisia roolimalleja. Tuo tyttöjen mieltymys vaaleanpunaiseen on pitkälti kulttuurisesti opittua. Meitä on kolme siskosta ja leikimme pieninä mieluiten salapoliisia. Kyllä barbeillakin joskus leikittiin, mutta enemmän kiinnosti muut jutut. Varsinkin meidän isä varmisti, että meillä oli leluina myös autoja, legoja ym. Kukaan meistä ei ollut "prinsessatyttö". Varsinkin isosiskoni oli rämäpää, joka tykkäsi hyppiä korkealta, juosta kovaa ja uida pitkälle. Itse olin enemmän lukutoukka. Kauniita ja naisellisia naisia meistä silti kasvoi.
Itselleni tämä sukupuolen toivominen on vieras ajatus. Minulla on myös neljä lasta, ensin kaksi poikaa ja sitten tyttökaksoset. Minulla ei ole mitään mielikuvaa, että koskaan olisin erityisesti ajatellut sukupuolta.
Olenko outo poikkeus? En silloinkaan, kun kuulin odottavani kaksosia ajatellut, että olisipa toinen edes tyttö tms. Kaikki niin tervetulleita ja rakkaita jo ennen syntymäänsä!
Mutta silti ihmettelen ap:n mollaamista. Hänen tunteensa ovat aivan oikeutettuja!
Uskon, että ensijärkytyksestä selvittyään ap rakastaa tätä kuopus-tytärtään ihan samalla tavalla kuin olisi poikaakin rakastanut. On hyvä käsitellä tunteensa, vaikkakin tämä palsta ei välttämättä ole paras paikka siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on miehesi syy: hän ei pystynyt toimittamaan sinun munasolullesi vaadittavaa Y-siittiötä. Kertakaikkisen kelvoton mies. Ei omanikaan toki täydellinen (kaikessa, useassa hommassa kuitenkin hyvä tai erinomainen) ole, mutta pystyi kuitenkin pojan siittämään. Leikki leikkinä, mutta kyllä oma isäni on ollut äärettömän onnellinen kahdesta poikalapsenlapsestaan, kun hänellä itsellään on "vain" kaksi tyttöä.
Miltä tämä sinusta tuntuu, olla väheksyttyä "väärää" sukupuolta? Tuntuuko, että olet poikalapsia synnyttämällä hyvittänyt isällesi pettymyksen joka sinusta seurasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin!
Minulla on kolme tytärtä ja kovasti toivoin jo ensimmäisestä lähtien poikaa ja niin miehenikin. Nyt eletään vaaleanpunaisessa hörhelöunelmassa, mikä on minulle edelleen niin vierasta. Olin lapsena todellinen poikatyttö, pidin vauhdista ja vaaratilanteista. Nämä ovat perin tyttömäisiä tapauksia barbeineen ja "hieno neiti -leikkeineen".
Neljättä en uskalla enää edes yrittää, pettymys olisi niin valtaisa tytöstä. Pelkään, etten voisi edes rakastaa....
No, mitäs tykkäisit, jos olisi tullut poika, joka myös tykkäisi hörhelöistä ja pinkistä? Ei se automaattisesti mene aina niin, että pojat riehuvat ja tytöt ovat nätisti, olithan itsekin ns. poikatyttö.
Toki lapset ovat omia persooniaan, mutta aika paljon on väliä sillä, millaisiksi heidät kasvatetaan tai ollaan kasvattamatta. Jos ap:kin kaipaa miehensä kanssa poikaa nimenomaan sen takia, että haluaa jonkun jalkapallonpelaajan tai vastaavan, niin voisitte myös kokeilla, innostuisivatko tyttärenne siitä. Vaikka olisittekin vankkojen sukupuoliroolien kannalla, niin helpompihan tytön on olla poikamainen kuin pojan tyttömäinen yhteiskunnan silmissä, joten sikäli teillä on tuuria, kun sukupuoli meni "väärin" noin päin...
Tuo on kuitenkin aika marginaalista. Totta kai pojat ovat hyvin erilaisia, eivätkä kaikki suinkaan ole rohkeita rämäpäitä. Harvemmin homoiksikaan kasvavat pojat ihan varsinaisesti prinsessaleikkejä harrastavat, ovat pikemminkin sellaisia androgyyneja leikeissään.
Mutta poika kuin poika, kunhan on poika! Olkoon sitten vaikka prinsessapoika. Poikaa toivoin kolme kertaa, en saanut ja siihen tietysti tyydyn.
Poikani lempiväri on vaaleanpunainen. Jos saa valita itselleen kaupasta vaatteen, on se vaaleanpunainen ja kimalteleva. Rakastaa prinsessamekkoja. Ei ole koskaan kasvatettu pojaksi tai tytöksi, on ostettu autoja, kun niitä on halunnut, on ostettu vauvanukke, koska sellaisen halusi.
Kyllä, myös on näitä poikia monia, jotka leikkivät tyttöä ja tyttöjen juttuja!
En tiedä onko hän homo vai hetero, eikä sen ole väliä. On vasta eskari-ikäinen.
Olen tyyttväinen, että sain hänet, sillä olen opinut sen, ettei millään sukupuolella ole todellakaan väliä vaan sillä, että uskaltaa olla oma itsensä.
Kolmesta pojastani yksi oli tuollainen.
Homo on nyt aikuisena -- ihana, fiksu mies. En koskaan laittanut häntä mihinkään muottiin, mutta toki arvelin pitkin matkaa, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole tavanomainen. Vähän pelkäsin transseksuaalisuutta, mutta ihan perinteinen homo sukeutui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan osittain ymmärrän sinua :)
Minä haluaisin mieluummin tytön kuin pojan. En oikein edes osaa perustella miksi - syyt ovat lähinnä luokkaa "kun tytölle voisin ostaa kaikkia söpöjä vaatteita" (tietenkin pojallekin voi pukea vaaleanpunaisen pupu-asun, mutta minä en tekisi niin, joten tyttö olisi kiva). Jos poika kuitenkin tulisi, olisin varmasti hänestäkin äärettömän onnellinen.
Loppujen lopuksi kuitenkin tärkeintä on, että lapsi on terve :)
Vaihtakaa vauvoja ap:n kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Se on miehesi syy: hän ei pystynyt toimittamaan sinun munasolullesi vaadittavaa Y-siittiötä. Kertakaikkisen kelvoton mies. Ei omanikaan toki täydellinen (kaikessa, useassa hommassa kuitenkin hyvä tai erinomainen) ole, mutta pystyi kuitenkin pojan siittämään. Leikki leikkinä, mutta kyllä oma isäni on ollut äärettömän onnellinen kahdesta poikalapsenlapsestaan, kun hänellä itsellään on "vain" kaksi tyttöä.
Meitä on perheessä neljä tytärtä. En koskaan huomannut, että se olisi ollut mikään ongelma.
Nyt vanhemmillani on viisi poikaa lapsenlapsi-statuksella... kolme tyttöä vielä kaupan päälle. Että niin se vain elämä etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikitäänkö ap roolileikkiä? Mä voin olla se sun vatsassa kasvava terve ja upea tyttö.
"Äiti, voithan sä joskus antaa mulle anteeksi, että mä en ollutkaan poika?"
"Äiti, mä rakastan sua kovasti ja toivon, että säkin vielä joskus rakastat mua. Mitä mun täytyy tehdä, että rakastat?"
Pojat syrjäytyvät nykyään aika helposti, joten ihan hyvä juttu se tyttö on. Tyttöjen pärjäämisestä ei tarvitse olla niin huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja itkee kun taas tulee tyttö ja alusta asti toivoneet poikaa. Just.
Aloittaja on itse tyttöpuolinen ja halveksii tyttöjä.
Se on yleensäkin kumma että lapset tulee naisesta siis tytöstä ja vain pojat kelpaisi. Tyttö on huono. Maapallolla ei olisi yhtään ihmistä ilman naisia siis tyttöjä.
Ärsytti aikanaan kun minulla oli jo pieni tyttö niin työkaveri sanoi minulle kun olin raskaana että aloitte poikaa tekemään. Työkaveri oli 50v nainen ja hänellä oli kolme tyttöä. Sanoin että ikävä kun hänellä ei onnistunut.
Ja aloittaja: vika on aina miehessä jos sortti ei miellytä.
Ymmärrän osittain. Tapasimme mieheni kanssa kun olimme lähemmäs nelikymppisiä eikä meille tule muita lapsia kuin tämä yksi. Olimme toivoneet ja asennoituneet siihen, että lapsi on poika. Kävi ilmi että lapsi on tyttö ja tytön myötä miehen suvun kaunis sukunimi sammuu (ainakin hyvin todennäköisesti). Tämä on se mikä oikeasti surettaa, ei se että lapsi on tyttö.
Mulla on kolme lasta. Aina toivoin kovasti tyttöä ja olin aika pettynyt, kun kaksi ekaa oli poikia. Kolmas on tyttö. Voin sanoa, että tämä tyttö ei yhtään sen rakkaampi kuin kaksi poikaakaan. Kaikki ovat aivan yhtä rakkaita, mutta jokainen vähän eri tavalla :)
Sinä et herätä tunteita mutta se tyttösi kyllä säälittää, voi raukka pieni kultanuppu minkä alun elämälleen saa. Voit tuoda tänne, täällä riittää rakkautta ihan jokaiselle omana itsenään.
Minulla on kaksi ihana tyttöä ja jos saisin viekö kolmannen lapsen, toivoisin tyttöä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on miehesi syy: hän ei pystynyt toimittamaan sinun munasolullesi vaadittavaa Y-siittiötä. Kertakaikkisen kelvoton mies. Ei omanikaan toki täydellinen (kaikessa, useassa hommassa kuitenkin hyvä tai erinomainen) ole, mutta pystyi kuitenkin pojan siittämään. Leikki leikkinä, mutta kyllä oma isäni on ollut äärettömän onnellinen kahdesta poikalapsenlapsestaan, kun hänellä itsellään on "vain" kaksi tyttöä.
Miltä tämä sinusta tuntuu, olla väheksyttyä "väärää" sukupuolta? Tuntuuko, että olet poikalapsia synnyttämällä hyvittänyt isällesi pettymyksen joka sinusta seurasi?
Olen aina tiennyt vanhempieni -lähinnä isän- halunneen (myös) poikalapsen, nuorempana tyttäristä odotukset lienevät olleet minun kohdallani vielä suuremmat. Esiteininä olin hieman poikamainen enkä vieläkään mikään ultranaisellinen, mutta en ole ainakaan tietoisesti halunnut olla sellainen isääni miellyttääkseni. Sen sijaan olen aina ollut kunnianhimoinen ja lapsena myös urheilullinen, mahdollisen tyttöpettymyksen lienen isälleni jo hyvittänyt moneen kertaan menestymällä koulussa, opiskeluissa, työelämässä ja muutenkin elämässä. Pojan pyöräyttäminen ei omaa arvostusta itseni silmissä enää lisännyt :-)
Aina vanhemmilla on joku ideaali lapsestaan, sanoivat sitä ääneen tai eivät. Ei ap:n ajattelussa mitään normaalista poikkeavaa ole, varmasti lapsen synnyttyä on tyytyväinen tyttöönkin.
T: Psykologi