Lue keskustelun säännöt.
Muita vauvan sukupuoleen pettyneitä :(
21.01.2016 |
Käytiin tänään ultrassa, olen itkenyt koko illan. En vai voi mitään sille, että olen pettynyt vauvan sukupuoleen. Meillä on ennestään kolme tyttöä ja nyt tämä neljäskin on tyttö :( Olemme kovasti toivoneet poikaa, ensimmäisestä lapsesta lähtien. En ymmärrä, miksemme vain voi saada poikaa ja mikä menee vikaan. Annoin jo eteenpäin tyttlvauvan vaatteetkin kun olin jo ihan varma, että nyt tulee poika mutta ei :( Mies ei ole puhunut mulle mitään koko iltana, kävi vain salilla ja meni yläkertaan jatkamaan töitään. Musta tuntuu niin pahalta, lohduttakaa joku saman kokenut joka ymmärtää mua.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin!
Minulla on kolme tytärtä ja kovasti toivoin jo ensimmäisestä lähtien poikaa ja niin miehenikin. Nyt eletään vaaleanpunaisessa hörhelöunelmassa, mikä on minulle edelleen niin vierasta. Olin lapsena todellinen poikatyttö, pidin vauhdista ja vaaratilanteista. Nämä ovat perin tyttömäisiä tapauksia barbeineen ja "hieno neiti -leikkeineen".
Neljättä en uskalla enää edes yrittää, pettymys olisi niin valtaisa tytöstä. Pelkään, etten voisi edes rakastaa....
Olet itse ollut stereotypioita rikkovat poikatyttö, mutta et ymmärrä sitä että omat lapsesi voisivat elää noiden stereotypioiden vastaisesti? Tarkoitan siis tuota, että toivot poikaa koska "vaaleanpunainen hörhelöunelma" on sinulle vierasta. Se hörhelöunelma voi viehättää poikaa siinä missä niitä tyttöjäsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista ensikerralla, että pelkkä moottorisaha sängyn alla ei varmista pojan saantia, -sen pitää myös käydä!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi ihana tyttöä ja jos saisin viekö kolmannen lapsen, toivoisin tyttöä!
Tämä saa liudan yläpeukutuksia?
Eli tyttöä saa toivoa, mutta poikaa ei? Miten tämä eroaa muuten aloittajan asenteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin!
Minulla on kolme tytärtä ja kovasti toivoin jo ensimmäisestä lähtien poikaa ja niin miehenikin. Nyt eletään vaaleanpunaisessa hörhelöunelmassa, mikä on minulle edelleen niin vierasta. Olin lapsena todellinen poikatyttö, pidin vauhdista ja vaaratilanteista. Nämä ovat perin tyttömäisiä tapauksia barbeineen ja "hieno neiti -leikkeineen".
Neljättä en uskalla enää edes yrittää, pettymys olisi niin valtaisa tytöstä. Pelkään, etten voisi edes rakastaa....
Olet itse ollut stereotypioita rikkovat poikatyttö, mutta et ymmärrä sitä että omat lapsesi voisivat elää noiden stereotypioiden vastaisesti? Tarkoitan siis tuota, että toivot poikaa koska "vaaleanpunainen hörhelöunelma" on sinulle vierasta. Se hörhelöunelma voi viehättää poikaa siinä missä niitä tyttöjäsikin.
Totta kai ymmärrän!
Mutta onhan se epätodennäköistä, että poika viehättyy kovin tyttöjen jutuista. Esim. pihapiirin pikkupojista ei kukaan vaikuta sellaiselta eikä päiväkodissakaan. Eli onhan se mahdollista, mutta suhteellisen harvinaista.
Ja kuten sanoin, poika kelpaisi juuri sellaisena kuin on tietenkin. Kunhan on poika!
Kamalaa tekstiä. Miten joku voi olla noin kiittämätön? Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ihme, sukupuolesta riippumatta. Kai nyt sanoit sitten olemassaoleville tytöille ettei heitä olisi jos ensimmäinen olisi ollut poika? Että halusitte koko ajan pojan ja siksi olette tehtailleet lapsia että saisitte pojan?
Ja sitten mietitään miksi kiltit tytöt sekoittavat päänsä päihteillä ja tehtailevat rikoksia. Koska vanhemmat olisivat halunneet pojan ja tuovat sen myös ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan mahdollisuus laskee raskaus raskaudelta, kun kohtuun tulee kolhuja ja kohoumia, jotka hidastavat erityisesti nopeiden mutta heikkojen poikasiittiöiden matkaa. Kestävät mutta hitaat tyttösiittiöt selviävät silloin paremmin.
Miksi alapeukku? Totta tämä on. Eli jos on tyttöjä tullut, ei kannata kovin lujasti toivoaan panna poikaraskauteen.
Noinkohan perustuu oikeasti biologiseen tai lääketieteelliseen faktaan, siksi alapeukku. Epäilen.
Ihan normaalia toivoa enemmän jompaakumpaa sukupuolta, mutta aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että voi tulla kumpi vaan, ja pystyä hyväksymään asia. Lapsia ei pidä tehdä, jos ainoastaan poika kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin. Mulla oli ennestään kolme tyttöä ja aloin itkeä kun selvisi että kuopus on poika. Tuli vain ajatus, että en osaa olla äiti pojalle, en tiedä pojista mitään ja en vain ole sille hyvä äiti. No ne tunteet jäi sinne synnytyssaliin ja en mä tuota pois vaihtais ja oon mä sille vissiin kuitenkin osannut olla äiti kun just eilen kömpi syliin ja sanoi, että "äiti rakas".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi ihana tyttöä ja jos saisin viekö kolmannen lapsen, toivoisin tyttöä!
Tämä saa liudan yläpeukutuksia?
Eli tyttöä saa toivoa, mutta poikaa ei? Miten tämä eroaa muuten aloittajan asenteesta?
Niinpä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kaksi tyttöä lapsuudenperheessäni. Vanhemmat sanoivat, että poikia saa sitten kun tuomme poikakaverit näytille. Ja tosiaan nyt sitten ollaan siinä tilanteessa. Vävyt tulleet osaksi perhettä. Yksi lapsistamme on poika, kolme tyttöä. Eipä nuo isovanhemmat kyllä yhtään intoile pojasta enempää mitä meidän tytöistä :) Ja minä olen ottanut ilon irti mekkojen ostelusta. Mieheni ehkä on yllättynyt siitä, että meillä tytöt tykkää enemmän esim kalastaa ja pelata jalkapalloa. Poika lukee paljon. Toki myös noissa hommissa mukana välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin!
Minulla on kolme tytärtä ja kovasti toivoin jo ensimmäisestä lähtien poikaa ja niin miehenikin. Nyt eletään vaaleanpunaisessa hörhelöunelmassa, mikä on minulle edelleen niin vierasta. Olin lapsena todellinen poikatyttö, pidin vauhdista ja vaaratilanteista. Nämä ovat perin tyttömäisiä tapauksia barbeineen ja "hieno neiti -leikkeineen".
Neljättä en uskalla enää edes yrittää, pettymys olisi niin valtaisa tytöstä. Pelkään, etten voisi edes rakastaa....
Olet itse ollut stereotypioita rikkovat poikatyttö, mutta et ymmärrä sitä että omat lapsesi voisivat elää noiden stereotypioiden vastaisesti? Tarkoitan siis tuota, että toivot poikaa koska "vaaleanpunainen hörhelöunelma" on sinulle vierasta. Se hörhelöunelma voi viehättää poikaa siinä missä niitä tyttöjäsikin.
Totta kai ymmärrän!
Mutta onhan se epätodennäköistä, että poika viehättyy kovin tyttöjen jutuista. Esim. pihapiirin pikkupojista ei kukaan vaikuta sellaiselta eikä päiväkodissakaan. Eli onhan se mahdollista, mutta suhteellisen harvinaista.
Ja kuten sanoin, poika kelpaisi juuri sellaisena kuin on tietenkin. Kunhan on poika!
Mutta tytöt sitten eivät kelpaa sellaisena kuin ovat? Olet oksettava. Todellakin, miksi ette adoptoineet, jos se poika on kerran noin must?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vittu täällä on oksettavia ämmiä.
T. Tahattomasti lapseton
Onneksi olet lapseton.
Äidiksi/isäksi tullessa on toivottavaa olla saavuttanut kiroilevaa teiniä korkeamman asteen. Myös inho ihmisiä kohtaan ja toisten tuomitseminen heidän tunteistaan ei kuulu kypsän ihmisen mielenmaailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päihteet tuhoavat poikasiittiöitä. Päihteetöntä elämää suosittelen poikia toivoville miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan mahdollisuus laskee raskaus raskaudelta, kun kohtuun tulee kolhuja ja kohoumia, jotka hidastavat erityisesti nopeiden mutta heikkojen poikasiittiöiden matkaa. Kestävät mutta hitaat tyttösiittiöt selviävät silloin paremmin.
Miksi alapeukku? Totta tämä on. Eli jos on tyttöjä tullut, ei kannata kovin lujasti toivoaan panna poikaraskauteen.
Mites jos tuleeki pelkkiä poikia? Eikös kohtu samalla logiikalla olis useiden raskauksien jälkeen edelleen suotuisampi tyttösiittiöitä varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin!
Minulla on kolme tytärtä ja kovasti toivoin jo ensimmäisestä lähtien poikaa ja niin miehenikin. Nyt eletään vaaleanpunaisessa hörhelöunelmassa, mikä on minulle edelleen niin vierasta. Olin lapsena todellinen poikatyttö, pidin vauhdista ja vaaratilanteista. Nämä ovat perin tyttömäisiä tapauksia barbeineen ja "hieno neiti -leikkeineen".
Neljättä en uskalla enää edes yrittää, pettymys olisi niin valtaisa tytöstä. Pelkään, etten voisi edes rakastaa....
Olet itse ollut stereotypioita rikkovat poikatyttö, mutta et ymmärrä sitä että omat lapsesi voisivat elää noiden stereotypioiden vastaisesti? Tarkoitan siis tuota, että toivot poikaa koska "vaaleanpunainen hörhelöunelma" on sinulle vierasta. Se hörhelöunelma voi viehättää poikaa siinä missä niitä tyttöjäsikin.
Totta kai ymmärrän!
Mutta onhan se epätodennäköistä, että poika viehättyy kovin tyttöjen jutuista. Esim. pihapiirin pikkupojista ei kukaan vaikuta sellaiselta eikä päiväkodissakaan. Eli onhan se mahdollista, mutta suhteellisen harvinaista.
Ja kuten sanoin, poika kelpaisi juuri sellaisena kuin on tietenkin. Kunhan on poika!
Mutta tytöt sitten eivät kelpaa sellaisena kuin ovat? Olet oksettava. Todellakin, miksi ette adoptoineet, jos se poika on kerran noin must?
Olenko sanonut, etteivät kelpaa? Heidän maailmansa on vain niin kaukana omastani, että joskus he tuntuvat vierailta.
Muuttakaa Kiinaan. Siellä saa abortin sukupuolen perusteella. Ongelma ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin!
Minulla on kolme tytärtä ja kovasti toivoin jo ensimmäisestä lähtien poikaa ja niin miehenikin. Nyt eletään vaaleanpunaisessa hörhelöunelmassa, mikä on minulle edelleen niin vierasta. Olin lapsena todellinen poikatyttö, pidin vauhdista ja vaaratilanteista. Nämä ovat perin tyttömäisiä tapauksia barbeineen ja "hieno neiti -leikkeineen".
Neljättä en uskalla enää edes yrittää,
pettymys olisi niin valtaisa tytöstä.
Pelkään, etten voisi edes
rakastaa....Kiitos. Olen itsekin ollut aina ns. poikatyttö. Nukkeleikit eivät vain tunnu luontevalta enkä ole kiinnostunut tyttöjen jutuista. Olen varmaan surkea äiti kun en osaa laittaa tytöille kampauksia enkä halua ostaa mitään pinkkejä hörhötyksiä. En halua mitään balettiharrastuksia tms. Ja on niin suuri pettymys ettemme vieläkään saaneet poikaa. Ap
Jahha. Vai sellanen oliki tämä tarina... Just juu, kuules.
Jos sulle olis oikeesti jo niitä tyttöjä, tuskin puhuisit tällaista p...... Olisit huomannut miten erilaisia kiinnostuksen kohteita tytöilläkin on etkä todennäköisesti halveksisi niitä nukkeleikkejäkään. Mä niin inhoan näitä wannabe-poikatyttö-olen yksi jätkistä, parempi ku muut naiset-en halua tyttöjä -provoja.
Btw. Isätkin laittaa monesti tytärten hiuksia. Senkin tietäisit, jos sulla olis tyttöjä (joilla on ystäviä, jos sun oma miehes ei kykene ponnaria tekemään.)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin!
Minulla on kolme tytärtä ja kovasti toivoin jo ensimmäisestä lähtien poikaa ja niin miehenikin. Nyt eletään vaaleanpunaisessa hörhelöunelmassa, mikä on minulle edelleen niin vierasta. Olin lapsena todellinen poikatyttö, pidin vauhdista ja vaaratilanteista. Nämä ovat perin tyttömäisiä tapauksia barbeineen ja "hieno neiti -leikkeineen".
Neljättä en uskalla enää edes yrittää, pettymys olisi niin valtaisa tytöstä. Pelkään, etten voisi edes rakastaa....
Itse olen haudannut yhden lapseni. Kolme on elossa. Minua oksettaa tekstisi pettymyksestä ja ettet osaisi rakastaa :( Kuvottaa, olisit saatana onnellinen lapsistasi. Ei ole ollut elämässäsi vastoinkäymisiä!
Tällainen sairaalloinen valikointi on järkyttävän kammottavaa, mutta toisille ihmisille täyttä totta. Heidän rakkautensa lastaan kohtaan riippuu täysin lapsen sukupuolesta ja/tai ominaisuuksista.
Oma siskoni sai 2-kymppisenä pojan vanhemman miehen kanssa. Leikki sitten pari vuotta äitiä ja sen jälkeen dumppasi miehen ja lapsen täysin ja alkoi leikkiä villiä sinkkua. Sitten 3-kymppisenä teki uudelle miehelle tyttären, jota palvoo yli kaiken.
Poikansa kanssa ei halua olla missään tekemisissä, koska on poika. Ja vieläpä isänsä näköinen poika. Julmaa ja kylmää kidutusta on elämä ollut pienelle pojalle, jonka äiti täysin hylkäsi 3-vuotiaana.
Narsistinen rajatilapersoonallisuus on kaunein termi, joilla siskoani voi kuvata. Selvää on, etten ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä sen jälkeen miten hän kohteli poikaansa. Pojalleen olen sen sijaan yrittänyt olla jonkinlainen äidin korvike, vaikka asuukin isänsä kanssa muualla Suomessa.