Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Lihavuusgeeni... voi vittu :D eikö vaan vois myöntää, että joilleki maistuu kakku paremmin ku muille ja liikunta vähemmän?

Onhan se totta, että joillekin maistuu kakku paremmin kuin muille ja liikunta vähemmän. Mutta kai sitä voi silti koettaa selvittää, miksi näin on. Lihavuusgeeni on yksi esitetty selitys. En väitä että se on oikea selitys, mutta ymmärrän kyllä että selitystä etsitään. Jos sellainen löytyy, asiaan voi ehkä koettaa vaikuttaa.

Herranjumala jos tuntuu että paino nousee niin harrastakaa sitä liikuntaa! Kaivakaa ne viis vuotta sitten joulun alennusmyynnistä ostetut lenkkarit esiin ja hölkätkää kympin lenkki. Menkää töiden jälkeen kuntosalille nostaan rautaa maasta ja kyykätkää. Kävelkää töihin ja tehkää pihahommia. Vie lapset metsäretkelle viikottain. Tai vaihtakaa alaa johonkin ruumiilliseen työhön. Jos tällä elämäntyylillä paino nousee normaalilla ruokavaliolla niin voitte ruveta miettimään onkohan suvussa jotain lihavuusgeeniä.

Onko ihmekään jos paino nousee kun ajetaan autolla jokapaikkaan ja töissä istutaan 8h jonka jälkeen roikutaan sohvalla puhelin kourassa sipsipussin kanssa. Jumalauta että ihmiset voi olla tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti nykyään on ruoan vaikutus varmaan terveyteen unohdettu ja liikuntaa ei juuri ole tai sitten se on vain hyötyliikuntaa..tilastollinen faktahat on että suomessa ylipainoisia on 45% mielestäni turha vedota ajan puutteeseen tai lapsuuden pyöreyteen tai hitaaseen aineenvaihduntaan mutta kukin tavallaan

Joo, en kyllä vähättelis hyötyliikuntaa ollenkaan. Johan sen todettiin tutkimuksissakin erittäin tehokkaksi liikkumisen muodoksi vaikka ehkä ei ole tarpeeksi trendikästä sulle. Minä käytän hyötyliikuntaa aina kaikkeen kun se on mahdollista. Vielä painot sidotaan jalkoihin ja/tai käsiin samalla, ni todella hyvää liikuntaa tulee harrastettua ja monipuolista!

En siis yhtään hyötyliikuntaa tässä vähättele :D mutta tosiaan viikossa pitäisi liikkua (aikuisten ihmisten) ainakin kerran 3h reipasta liikuntaa(tähän ei lukeudu se että valitset raput etkä hissiä, vaikka se onkin hyvä että valitset) tai vaihtoehtoisesti 1h 15min todella reipasta ja hengästyttävää liikuntaa. Lisäkis pitäisi olla kaksi lihaksia kehittävää harjoitusta! Ja tämä ei viikossa aikaa paljoa vie

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuusgeeni... voi vittu :D eikö vaan vois myöntää, että joilleki maistuu kakku paremmin ku muille ja liikunta vähemmän?

Eikö tieteellinen fakta kelpaa?

toivottavasti tuo geeni voidaan pian tutkia - ja todeta että sitä on noin 1% ylipainoisista:) Loppuisi tämänkin tekosyyn käyttö turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuusgeeni... voi vittu :D eikö vaan vois myöntää, että joilleki maistuu kakku paremmin ku muille ja liikunta vähemmän?

Onhan se totta, että joillekin maistuu kakku paremmin kuin muille ja liikunta vähemmän. Mutta kai sitä voi silti koettaa selvittää, miksi näin on. Lihavuusgeeni on yksi esitetty selitys. En väitä että se on oikea selitys, mutta ymmärrän kyllä että selitystä etsitään. Jos sellainen löytyy, asiaan voi ehkä koettaa vaikuttaa.

Ihminen nyt vain ei elä pelkään leivästä, elintason nousun myötä monet hakevat ruuasta makunautintoja ja elämyksiä, joka lisää mielihyvää, ihan samalla tavalla kuin musiikki, taide yms.

Ja onko se sitten loppujen lopuksi niin paha, jos ihminen elää onnellista ja tasapainoista elämää, koska elämme täällä vain lyhyen ajan, eikä yhdenkään pitäisi tehdä onnettomana ja turmarullalla, jossa ei ole elämän iloa häivääkään. Jokainen tekee oman valintansa, kunhan ne eivät loukkaa tai vaikeita lähimmäisemme elämää.

Okei listataanpas syitä mitä voisin kuvitella ihmisillä olevan:

-masennus

-pitkään kestänyt ylipaino ja sen myötä vääristyneet ruokailutottumukset

-tunneperäinen syöminen

-alkoholin käyttö

-aineenvaihdunnan erot

-itsetunto-ongelmat

-kiinnostuksen puute: ei pidetä normaalipainossa pysymistä tärkeänä

-erilaiset sairaudet

Nämä ongelmat eivät korjaannu sillä että sanotaan ulkopuolelta että "syö vähemmän" tai "syö paremmin". Niin hirveän monet ruokaan (kuten myös alkoholinkäyttöön) liittyvät ongelmat ovat lähtöisin ihmisen pään sisältä, ja ne pitäisi hoitaa myös sitä kautta. Psyykkisen puolen jutut kuntoon niin kas kummaa kun fyysisetkin ongelmat lähtee paranemaan.

Korvienvälinen juttu älytön ylipaino/lihavuus. Mässäilyllä saa hetkellisesti ja helposti hyvänolon. Serotoniinit on katossa vähän aikaa!!! Pian mässäilystä tulee päivittäinen rutiini, jota ei pysty enää itse hallitsemaan. Sipsi ja/tai karkkisatsi on saatava säännöllisesti, ei noista niin vaan pääse eroon. Iso ja venynyt vatsalaukku vaatii jatkuvasti evästä!! voi voi.

Mun mielestä ruoka on niin hyvää, etten pysty lopettamaan syömistä ennen kuin maha on täynnä. Olen aina rakastanut ruokaa. Kun haluan pitää kilot kurissa, en yleensä syö mitään lämmintä ruokaa, lähinnä leipää tai salaattia.

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat mitalin :)

Hyvin surullista, että normaalipainoisuus ja hoikkuus ovat nykyään mitalin arvoisia suorituksia.

Proana ei nyt tainnut tajuta, että mitali tuli humble braggingista.

Minä puolestani pohdin täällä, että miksi KAIKKI eivät hanki ensiasunnokseen kaksiota Helsingin arvoalueella - velattomana. Sekin kun on helppoa, rahat vaan tiskiin. Outo maksaa lainalla tai olla vuokralla (yökkkk).

Voisiko vastaus piileä siinä, että me kaikki olemme erilaisia ja elämme eri elämää...? Ap, olisiko mahdollista?

Olen opiskelija, yrittäjä ja äiti joka elää ruuhkavuosia. Vaikka haluaisin liikkua työ- ja koulumatkoja lihasvoimalla, se ei ole mahdollista. Päivässä kertyy tiukasti aikataulutettuja siirtymiä 20-100 kilsaa ja siihen lasten harrastukset päälle. Kun lapset harrastaa haluaisin käydä lenkillä. Mutta silloin on pakko käydä kaupassa, asiakkaan asioilla, hoitaa kiireelliset puhelut/mailit/talousasiat. Illat kuluvat kuten muissakin lapsiperheissä, paitsi että ruuanlaiton ohella luen opiskelujuttuja / teen harkkatöitä / teen asiakastyötä.

Kun saan lapset nukkumaan on aika taas tehdä vähän töitä / koulujuttuja. Lasten hereilläoloaikana liikutaan kyllä, ulkoillaan jne, mutta ei niin säännöllisesti tai kuntoilumielessä. Silloin keskityn lapsiin, en itseeni ja omiin juttuihin. Tämä on tietoin valinta. Kun olemme perheen kanssa ne muutamat tunnit illalla en yksinkertaisesti raaski lähteä lenkille, salille tai ryhmäliikuntaan.

Oma vainta, ei voi mitään. Jos olisin palkkatyössä ehtisin sinne lenkille kun lapset harrastaa tai ovat käyneet nukkumaan. Tai vaikka ruokatunnilla / työmatkoilla.

Lisäksi olen herkkubeba jatkuvassa univelassa. Siinä syy että painoa on 15 kiloa liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Leipä vain pahentaa makeanhimoa, sokeriahan sekin on. Makeanhimosta pääsee eroon (jos haluaa) vähentämällä ruokavaliosta hiilareita ja lisäämällä reilusti rasvaa. Tosin monikaan ei halua tätä edes kokeilla.

Mä vähän luulen, että siihen ylipainoon tottuu. Ei se lihavuus varmaan niin pahalta tunnu. Totta kai sitä heräisi seuraavana aamuna hoikkana mutta sellainen kurinalainen elämä ei miellytä. Nauttii sen verran niistä herkuista ja hyvistä leffoista jne, enemmän kuin hoikasta olemuksesta. Kaikille hoikkuus ei lieni itseisarvo ja elämän sisältö.

Olen itse laihduttanut 20kg muutama vuosi sitten ja kilot ovat pysyneet poissa. Rakastan helppoa elämää ja herkkuja. Korvaan paljon aterioita karkilla. Tiedostan terveyshaitat, mutta se hetkellinen mielihyvä voittaa tulevaisuuden pelot. Lihosin aikoinani sen takia, että niiden herkkujen lisäksi söin kunnon ruokaakin. Nykyään valitsen jomman kumman, eikä mahaani paljoa kerralla enää mahdukkaan. Välillä on pitkiä herkuttomiakin kausia, mutta aina se himo palaa. Liikunnasta olen aina pitänyt ja liikun paljon, mutta ei liikkumisella paljoa lisäkaloreita tuhlattavaksi saa. Ruokavalio on se juttu, liikunta hyvä bonus.

- Stressi

- Univelka

- Leptiini/insuliini -epätasapaino

- Kroppa vedetty piippuun jojolaihdutuksella (rääkätty keho luulee kuolevansa nälkään)

- Liian vähän liikuntaa ja liikaa ruokaa

- Liikaa liikuntaa ja liian vähän ruokaa

- Ei kiinnosta ulkonäkö

- Ruoka tuottaa jotakuinkin suurinta nautintoa elämässä

- Tiedostamattomatkin epäterveelliset valinnat

- Lapsena jo lihonut joko perheen elämäntapojen tai geneettisen alttiuden vuoksi

- Yllättävä muutos elämäntilanteessa

- Ilkeät kommentit, syyllisyys, ahdistus ja muut tunne-elämän ongelmat

T. 162/58 mutta keksin kyllä montakin syytä miksi jollakulla voi painon kanssa olla ongelmia - tsemppiä kaikille heille! Toivottavasti löydätte kannustusta ja opastusta, ettekä syyllistäviä kommentteja :).

Vierailija kirjoitti:

Okei listataanpas syitä mitä voisin kuvitella ihmisillä olevan:

-masennus

-pitkään kestänyt ylipaino ja sen myötä vääristyneet ruokailutottumukset

-tunneperäinen syöminen

-alkoholin käyttö

-aineenvaihdunnan erot

-itsetunto-ongelmat

-kiinnostuksen puute: ei pidetä normaalipainossa pysymistä tärkeänä

-erilaiset sairaudet

Nämä ongelmat eivät korjaannu sillä että sanotaan ulkopuolelta että "syö vähemmän" tai "syö paremmin". Niin hirveän monet ruokaan (kuten myös alkoholinkäyttöön) liittyvät ongelmat ovat lähtöisin ihmisen pään sisältä, ja ne pitäisi hoitaa myös sitä kautta. Psyykkisen puolen jutut kuntoon niin kas kummaa kun fyysisetkin ongelmat lähtee paranemaan.

Loistava kommentti, empaattiselta kirjoittajalta.

Ja kaiken mainitsemasi lisäksi, monella on taloudellisia- ja parisuhdeongelmia, työttömyyttä, epävarmuutta elämässä, sairautta, stressiä ja valvottuja öitä, huolia ja murheita yms. jotka vievät kaiken voimat ja painonhallinta ja liikunta ei voisi vähempää kiinnostaa, kun elämä on vain miten selviytyisi kuluvasta päivästä.

Ap on varmaan myös rutiköyhä, kun maksaa verot ja tietenkin joutuu jotenkin elättämäänkin kaikki ylipainoiset.

Miten jotkut jaksavatkin päivästä toiseen jänkättää tätä samaa mantraa?

Ja kysyn myös, eikö ihmetytä, miten jotkut jopa juovat itsensä hengiltä tai maksavat päivittäin ison summan, jotta saavat tupakan myrkyt? Narkomaanit ryöstävät ja tappavat saadakseen jokapäiväisen piikkinsä! Mitä mieltä, eikö ihmetytä? Entäs rattijuopot tai raiskaajat? Pedofiilit? Ovat yleensä sarjatekijöitä. Voisitko edes harkita, että joskus ihmettelisit näitä muitakin?

Miksi sinuakin vain ja ainoastaan ihmetyttää jonkun ylipainoisuus? Miksi? Tuosta sekalaisesta joukosta ylipainoiset ovat myös eniten edustettuna työmaailmassa. Minullakin useita lihavia työkavereita. Hyvin tekevät työnsä, ja huomattavasti vähemmän on sairauspoissaoloja kuin laihemmilla.

Etkö mitenkään voisi vaikka kääntää katseesi toiseen suuntaan, kun lihava tulee vastaan? Etkö todella voi? Ihmetyttää tosiaan, miten joku jaksaa aina vaan ihmetellä. Eikö sinullakaan muuta ole elämässä?

Ihmeellistä :O

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ruoka on niin hyvää, etten pysty lopettamaan syömistä ennen kuin maha on täynnä. Olen aina rakastanut ruokaa. Kun haluan pitää kilot kurissa, en yleensä syö mitään lämmintä ruokaa, lähinnä leipää tai salaattia.

Todella epäterveellistä tuo!

Lihavat aina väittää että vain he osaavat arvostaa "hyvää ruokaa", suorastaan rakastavat sitä! Bullshittiä.

Me hoikat/normaalipainoiset rakastamme ruokaa ihan yhtä paljon mutta yleensä laadukkaampaa ja terveellisempää. Eilen mä rakastin valkosipulikeittoa, vasikanlihaa ja valkosipuliperunoita, salaattia, sitruunapaistosta ja -sorbettia. Söin vatsani täyteen ja otinpa lasillisen punaviiniäkin. Veikkaan että moni lihava mamma veti samalla mäkkäriä, iltapalaksi sidukan ja sipsipussin. Mutta kun ah rakastaa sitä!!

Meillä koko perhe on todella gurmandeja, jokainen ateria pitää olla nautinto kaikille aisteille. Ja normaalipainoisia.

Erona on vain pari pientä juttua: laatu ja määrä.

ssss kirjoitti:

Kuinka yllättävää! Tämä ketju täyttyi läskidenialismista❤️

Ja te, jotka sanotte ymmärtävänne lihavuutta, "ymmärrätte" todellisuudessa tekosyitä.

Onko tämä "läskidenialismi" joku SSSS:n oma juttu, vai joku yleinen termi näiden läskifanaatikkojen keskuudessa...? 

Joo, sori SSSS ja kumppanit: jos ylipaino olisi kiinni ainoastaan mekaanisesta syönnin ja kulutuksen suhteesta, ihmiset täten olisivat robotteja ja kaikki hoikkia (ja myös kauniita ja lihaksikkaita, koska mikään ei ole mahdotonta). 

Harmillista, kun pakettiin kuuluu mekaanisten toimien lisäksi myös vaikkapa ympäristö, joka varsinkin tänä päivänä syytää houkutuksia tarjolle urakalla. Toki totta on, että synneistä suurin ilmeisesti on nimenomaan sortua ylensyömään, vaikka niitä houkuttimia on paljon vakavampiakin (alkoholi, tupakka, nuuska, huumeet...). Itse asiassa vaikuttaa olevan jopa sallitumpaa sortua näihin sen nimissä, että ilman tätä pahetta söisi kuitenkin itsensä lihavaksi ("En voi lopettaa polttelua, koska lihon/syön koko viikon miniannoksia, että voin vetää lärvit viikonloppuna - miten jälkimmäisestä voi onnitella "hyvästä itsekurista"? Tätäkin on kuultu).

Ja siihen pakettiin vielä ihmisyys itse, eli tunteet ja eri tunnetilat, oma elämänhistoria ja tavat, millä on oppinut käsittelemään vaikkapa vaikeita asioita; arvot, merkkaako jollekin laihuus itsessään vai jokin muu enemmän; fysiologia ja yksilöllisyys kulutuksen suhteen; lääkitykset... Okei, voihan ihan kaiken tuon leimata joksikin "läskidenialismiksi", mutta kummasti tästä aiheesta on kuitenkin tehty valtaisat määrät vähän moniulotteisempia tutkimuksia kuin se, että laitetaan vain ylimääräiset suklaat kaappiin tai jätetään ostamatta. Ja vielä: minusta on järjetöntä luetella, mistä syistä ylipaino on "sallittua" (sairaudet), kun se ei merkitse yhtään mitään. Ei kukaan liho tai laihdu sillä, että joku ventovieras urpo on antanut mielessään jollekin luvan olla ylipainolle, ja toisen leimaa laiskuriksi. 

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat mitalin :)

Hyvin surullista, että normaalipainoisuus ja hoikkuus ovat nykyään mitalin arvoisia suorituksia.

Proana ei nyt tainnut tajuta, että mitali tuli humble braggingista.

Minä puolestani pohdin täällä, että miksi KAIKKI eivät hanki ensiasunnokseen kaksiota Helsingin arvoalueella - velattomana. Sekin kun on helppoa, rahat vaan tiskiin. Outo maksaa lainalla tai olla vuokralla (yökkkk).

Voisiko vastaus piileä siinä, että me kaikki olemme erilaisia ja elämme eri elämää...? Ap, olisiko mahdollista?

Se, että ajattelet ap:n kertoman normaalipainon ylläpitämisen olevan humble bragia, on säälittävää.

Vertauksesi on idioottimainen, velaton ensiasunto Helsingistä on monelle mahdottomuus. Normaalipaino on kaikille mahdollinen.

No miten se voi jollekin olla mahdottomuus, jos MINULLE ei ole?! Tajusitko mitä ajan takaa? Ihmisten perustavanlaatuista tarvetta kuvitella, että oma kokemus/elämä olisi jotenkin yleinen normi. Ap pysyy hoikkana helposti, hyvä juttu, mutta mitä hemmettiä puuttuu ihmisen päästä, jos ei yhtään kykene asettumaan muiden ihmisten asemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä tapahtuu, jos et vain osta sitä suklaata kotiin? Mulla on ihan sama juttu karkin kanssa, sitä menisi niin paljon kun sitä on. Tästä syystä en sitä osta kotiin ollenkaan, paitsi kerran viikossa, jolloin herkuttelen.

Ap

En ole edellinen kirjoittaja, mutta minulla on hirveä makeanhimo. Yleensä annetaan ohjeeksi, että se katoaa 15 minuutissa. Ei katoa minulta. Jos töissä alkaa tehdä mieli makeaa aamupäivällä, se himo on olemassa edelleen kun lähden töistä ja kotimatkalla onkin mentävä kioskin kautta. Joskus pitää lähteä kesken työpäivän hakemaan jotain, jotta työt voisivat jatkua. Kotona en pidä makeaa. Jos himo yllättää kotona, on pakko lähteä hakemaan kaupasta jotain tai sitten leipoa jotain. Viime kädessä syön leipää, jollei mitään makeaa ole saatavilla. Olen kokeillut kromia, sekä suomalaista että vahvempaa ulkolaista - yhtä tyhjän kanssa.

Himo on välillä niin vahva, että se pilaa työnteon- en voi keskittyä mihinkään, kun päässä hakkaa vain "makeaa, makeaa".

Hae apua riippuvuuteesi. Mietipä, miltä kertomuksesi kuulostaisi, jos vaihtaisit sanan 'makea' tilalle sanan 'alkoholi'.

Ja mistä sitä apua haetaan? Olen elämäni aikana käynyt kymmeniä kertoja terveydenhoitajalla/ravitsemusterapeutilla jne. Heiltä ei ole tullut ohjetta/neuvoa/toimenpidettä, jolla pääsisi eroon. Kerro sinä!

Vertaus alkoholiin ontuu, sillä jos lähtisin kesken päivin hakemaan viinaa, olisin menettänyt työpaikkani jo ajat sitten.