Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Valaistuminen
16.01.2016 |
Onko mammoissa muita valaistuneita? Olisi kiva jutella tästä tilasta.
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Sun ei tarvitse tehdä mitään erityistä valaistuaksesi. Riittää, että olet sinä ja läsnä itsessäsi tässä ja nyt ja hengität tietoisesti. Kun kuljet pidemmälle niin huomaat, että valaistumisen tie ei ole niitä kaikkein helpoimpia teitä. Kohtaat ennenpitkää omat varjopuolesi, mitkä ne ikinä ovatkaan. Kyseenalaistat elämäsi ja tekemäsi päätökset. Varaudu karistamaan kaikki entiset uskomuksesi ja tottumuksesi, aivan kaikki mitä olet pitänyt elämässäsi normaalina. Teet ikäänkuin inventaarion ja puhdistuksen elämässäsi. Vuosien kuluttua huomaat, että asiat, jotka ennen pidit välttämättöminä, eivät merkitse enää mitään vaan sulla on sisäinen rauha, pidät itse oman voimasi etkä ole fyysisen elämäsi uhri vaan olet pikemminkin tarkkailija ja tietoinen oman elämäsi luoja.
Tämä on minusta enemmän psyykkistä kasvua ja kehitystä kuin valaistumista henkisessä tai hengellisessä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä 102, oletko kristitty mystikko? Siitä ketjusta oli minulle paljon apua.
Tämä olotilani on vielä kovin aaltoilevaa, koska uusi tietoisuuteni on niin "nuori". Luuletko että voisit opastaa minua jotenkin tässä hetkessä? Nouseeko kauttasi mitään viestiä?
t. ap
kristillisyydellä ja mystiikalla ei ole mitään tekemistä, raamatussa kielletään semmoinen hörhöily etkö tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa, hörhöilyyn taipuvaisuuteni hävisi valaistumisen myötä. En minä kuvittele itseäni miksikään kristallisieluksi. Päin vastoin, olen mitätön, ja mitä vähemmän minä olen minä, sitä enemmän tietoisuus voi "käyttää" minua ja täyttää sen pahan ja huonon tilan minussa. t. ap
Samoin ajattelen. Teistisin termein tämä on sitä, mistä Jeesus puhui kun sanoi ettei voi tehdä mitään ilman Isää, ja kielsi ihmisiä kutsumasta itseään hyväksi koska yksin Isä on hyvä. Käytännössä sen kokee niin, että tietää että luonnollisessa itsessä, siis siinä ego-ihmispersoonallisuudessa, ei ole mitään hyvää ja tietää ihan tasan tarkkaan mihin sotkuun ja levottomuuteen sen johdossa eläminen johtaa. Siksi sitä antaakin tilan ja johdon syvemmälle Itselle, ja luonnollinen persoonallisuus tai "vanha minä" on hiljaa, sivustakatsojana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa, hörhöilyyn taipuvaisuuteni hävisi valaistumisen myötä. En minä kuvittele itseäni miksikään kristallisieluksi. Päin vastoin, olen mitätön, ja mitä vähemmän minä olen minä, sitä enemmän tietoisuus voi "käyttää" minua ja täyttää sen pahan ja huonon tilan minussa. t. ap
eli kadotit itsesi ja selität sen nyt jotenkin sitten jollain hienolla valastumis teorialla. onneks olkkoon. ollaanko me muut sittten jotenkinv ähempi arvoisia ja vähemmän tietoisia kuin arvon valaistunut hörhö?
Valaistuminen on vaan sana tapahtumalle, jota muutkin saman kokeneet ovat käyttäneet. Joitakin sanoja on pakko käyttää jos asiasta haluaa puhua. En voi keksiä sille omaa sanaa, kukaan ei ymmärtäisi. En minä tässä arvota mitään. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään lahkoa. Valaistumiseni tapahtui joutumalla elämässä sellaiseen myrskynsilmään, ettei sieltä tultu samanlaisina takaisin. Kaikki oma pahuus ja mitättömyys syötettiin minulle lusikallinen kerrallaan. Jouduin käymään läpi koko varjoni, ja se on osittain kesken. Nyt minun on vaan helpompi tehdä tätä prosessia, kun ego joutui luovuttamaan ohjaksensa tietoisuudelle.
Niin, monesti on aina jokin katalyytti, joka sysää prosessin liikkeelle: avioero, sairastuminen, taloudelliset vaikeudet.
Olen ollut tällä valaistumisen matkalla tietoisesti noin viisi vuotta. Minulla prosessi on myöskin osittain kesken, mutta ei ole enää niin tuskallista kuin kolme vuotta sitten, jolloin koko senhetkinen elämäni romahti kuin korttitalo ja jouduin kohtaamaan aivan kaiken niin hyvässä kuin pahassakin. Olen päivä päivältä enemmän tasapainossa itseni kanssa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin ja koen, että elämä virtaa esteettömästi ja kaikki on hyvin. Minulle on tullut tavaksi lähettää itselleni päivittäin rakkautta jokaiseen läsnäolevaan hetkeen.
Ajatukset ja sanat sekä teot ovat asioita ja asiat ovat energiaa ja energia on se, jota vedät elämääsi. Kukin saa päättää ihan vapaasti millaista energiaa haluaa vetää puoleensa ja millaisena elämänsä elää kunhan ei satuta eikä vahingoita ketään tietoisesti.
Monet, jotka ovat inkarnoituneet tähän maailman aikaan päättävät herätä ja valaistua ja monet taas päättävät jatkaa elämäänsä kuten tähänkin asti, heräämättä. Jokaisella on vapaus valita.
Monet nyt syntyvät lapset ovat uuden ajan lapsia: uusilla kyvyillä ja energioilla varustettuja. Heidän ei enää aikuisena tarvitse käydä tätä prosessia läpi vaan tietoisuus kaiken olevaisuudesta on heillä sisäsyntyistä ja he ovat heti tämän Universumin täysvaltaisia asukkaita muiden olentojen rinnalla. Hörhöilyäkö? Jokaisella on vapaus valita itse omat uskomuksena tai olla valitsematta.
Vierailija kirjoitti:
Huih. Voi omistaa elämänsä niinkuin oman tietoisuuden jne tuijotteluun? Puhuisin pikemmin narsismista. On hyvä olla kartalla kuka on, tunnistaa tunteensa ja pyrkiä hyvään, mutta tehdä sitä työkseen arjessa. Kysyn sinulta valaistunut, miten lähipiirissä olevat tästä tilastasi hyötyvät?
Lähipiiristä järkevät ihmiset katoavat aika nopeaan tahtiin. Nämä indigot ovat niin saatanan itsekästä sakkia. Töitäkään ei ehditä enää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa, hörhöilyyn taipuvaisuuteni hävisi valaistumisen myötä. En minä kuvittele itseäni miksikään kristallisieluksi. Päin vastoin, olen mitätön, ja mitä vähemmän minä olen minä, sitä enemmän tietoisuus voi "käyttää" minua ja täyttää sen pahan ja huonon tilan minussa. t. ap
eli kadotit itsesi ja selität sen nyt jotenkin sitten jollain hienolla valastumis teorialla. onneks olkkoon. ollaanko me muut sittten jotenkinv ähempi arvoisia ja vähemmän tietoisia kuin arvon valaistunut hörhö?
Valaistuminen on vaan sana tapahtumalle, jota muutkin saman kokeneet ovat käyttäneet. Joitakin sanoja on pakko käyttää jos asiasta haluaa puhua. En voi keksiä sille omaa sanaa, kukaan ei ymmärtäisi. En minä tässä arvota mitään. t. ap
No olethan kyllä aika olevinas muiden yläpuolella mut ootkin av-mamma se selittää enemmän kuin jotkut hörhövalaistumiset
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä 102, oletko kristitty mystikko? Siitä ketjusta oli minulle paljon apua.
Tämä olotilani on vielä kovin aaltoilevaa, koska uusi tietoisuuteni on niin "nuori". Luuletko että voisit opastaa minua jotenkin tässä hetkessä? Nouseeko kauttasi mitään viestiä?
t. ap
Olen kyllä sen Kristityn mystikon kyselyketjun kirjoittaja. Tilan aaltoileminen on alussa luonnollista ja väistämätöntä. Alkuun se on paljonkin kuten Paavali Raamatussa kuvaa, kovaa taistelua lihan ja hengen välillä, vanhan ja uuden tason välillä. Tässä vaiheessa on hyvä pääosin olla puhumatta asiasta paljoakaan muille kuin samalla tiellä oleville, tai ainakin olla ryhtymättä opettamaan muita, koska ego mielellään paisuu sellaisesta toiminnasta ja saa taas uuden aseen vallan ottamiseksi takaisin. Mikäpä olisi egolle hienompaa kuin olla harvinainen valaistunut, muiden opettaja! Useimpien täytyy vuosia rauhassa ja hiljaisuudessa antaa uuden tietoisuuden tason vakiintua ja vahvistua ennen kuin ovat valmiita tulemaan sen kanssa enemmän esille. Ja sittenkin voi olla että Syvin minä sanoo niin kuten minulle: "älä saarnaa, älä opeta, paitsi niitä jotka itse kysyvät sinulta näistä asioista, sillä suurin osa ihmisistä ei ole valmiita eikä siitä seuraa muuta kuin pilkkaa jos yrittää puhua näistä heille"...
Kun on kerran saanut kosketukseen siihen uuteen tietoisuuden tasoon, jota kutsutaan hengeksi tai valaistuneeksi tilaksi tai kuten esim. näistä asioista paljon kirjoittanut Joel S. Goldsmith "neljännen ulottuvuuden tietoisuudeksi", niin sisäinen Opettaja on aina tukena. Toki sen voi peittää välillä taakseen inhimillisillä touhuillaan, mutta routa ajaa porsaan kotiin, kun lopulta seuraava rauhan ja hyvän olon väheneminen tai teot joita ei olisi halunnut oikeasti tehdä, saavat taas hiljenemään ja kääntymään Sisimmän puoleen. Eikä se syvempi taso koskaan katoa, eikä häivy loukkaantuneena jos tekee jotain väärää egon johdossa - ei se voisikaan, sillä se on Todellinen minä. Kaikki käy kyllä hyvin, sillä isoin kynnys on jo ylitetty jos yhteys uudelle tasolle on saatu. Se on vahvempi kuin vanha minä, ja se tulee lopulta voittamaan, jos ihmisellä on perimmäinen halu elää siltä tasolta, eikä vanhan minän tasolta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[monet taas päättävät jatkaa elämäänsä kuten tähänkin asti, heräämättä. Jokaisella on vapaus valita.
ja tää ei sitten YHTÄÄN ole toisten yläpuolelle nousemista? sä oot herännyt "ne muut" ei, eli ovat huonompia kuin sinä kun eivät ole niin heränneitä. tsiisös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä102 ja sinä 48, olisi mukava puhua asiasta lisää vaikka sähköpostilla. Jos luon anonyymin postin, huvittaisiko teitä jatkaa juttua siellä? Minä en tunne ketään samaa kokenutta omassa elämässäni, ja joskus olisi mukava jakaa ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
kristillisyydellä ja mystiikalla ei ole mitään tekemistä, raamatussa kielletään semmoinen hörhöily etkö tiedä.
Kuitenkin kristillisyydessä on pitkä mystiikan perinne. Mystiikalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaista uskonnollisuutta, jolle ei riitä mielen tason opit ja kääntymiset ja puheet, vaan joka etsii ja kaipa elävää yhteyttä Jumalaan. Jumalaan, jonka lopulta huomaa olevan yhtä itsen kanssa - mikä ei sinänsä yllätä, sillä Jeesus itse opetti: "minä ja Isäni olemme yhtä".
Ei-mystinen kristinusko on menettänyt voiman siinä, että on uskonut että nämä koskevat vain Jeesusta, ei nykypäivän ihmistä. Mystinen herääminen näyttää sen, että Minä olen, että "minä ja Isäni olemme yhtä", että kun Jeesus puhuu monia asioita muodossa minä, esim. "minä annan sinulle elävää vettä", niin siinä ei puhukaan Jeesus-ihminen, vaan Minä olen, jonka löytääkseen ei kenenkään tarvitse kuin kääntyä sisäänsä. Minä olen elävä vesi, minä olen leipä, minä olen viini, minä annan anteeksi - ei joku 2000 vuotta sitten elänyt henkilö eikä tämän kirjoittaja ihmishahmona vaan Minä, joka on sinunkin minäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV on kyllä hieno palsta. Ikinä ei voi etukäteen tietää, mistä täällä tänään keskustellaan.
Mielenkiinnolla luin tämän ketjun. Osaatteko kertoa vinkkejä, mistä voisin netistä lukea aiheesta lisää?
Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kristillisyydellä ja mystiikalla ei ole mitään tekemistä, raamatussa kielletään semmoinen hörhöily etkö tiedä.
Kuitenkin kristillisyydessä on pitkä mystiikan perinne. Mystiikalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaista uskonnollisuutta, jolle ei riitä mielen tason opit ja kääntymiset ja puheet, vaan joka etsii ja kaipa elävää yhteyttä Jumalaan. Jumalaan, jonka lopulta huomaa olevan yhtä itsen kanssa - mikä ei sinänsä yllätä, sillä Jeesus itse opetti: "minä ja Isäni olemme yhtä".
Ei-mystinen kristinusko on menettänyt voiman siinä, että on uskonut että nämä koskevat vain Jeesusta, ei nykypäivän ihmistä. Mystinen herääminen näyttää sen, että Minä olen, että "minä ja Isäni olemme yhtä", että kun Jeesus puhuu monia asioita muodossa minä, esim. "minä annan sinulle elävää vettä", niin siinä ei puhukaan Jeesus-ihminen, vaan Minä olen, jonka löytääkseen ei kenenkään tarvitse kuin kääntyä sisäänsä. Minä olen elävä vesi, minä olen leipä, minä olen viini, minä annan anteeksi - ei joku 2000 vuotta sitten elänyt henkilö eikä tämän kirjoittaja ihmishahmona vaan Minä, joka on sinunkin minäsi.
Jeesus nimenomaan käski pysyä kaukana sellaisesta.
Tämä on hurja prosessi enkä olisi itse tätä välttämättä valinnut, minä vain sain sen. Vaikka nyt aaltoileekin, pimeän yön aika oli niin lohduton, että joka tapauksessa tunnen nyt olevani paremmalla puolella. Pitää lukea ajatuksella nuo Paavalin kirjeet, kiitos, 102.
Itselleni oli hyvin paljon apua Simone Weilistä. Oletko tutustunut?
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa, hörhöilyyn taipuvaisuuteni hävisi valaistumisen myötä. En minä kuvittele itseäni miksikään kristallisieluksi. Päin vastoin, olen mitätön, ja mitä vähemmän minä olen minä, sitä enemmän tietoisuus voi "käyttää" minua ja täyttää sen pahan ja huonon tilan minussa. t. ap
Kuule, et ole paha etkä mitätön etkä todellakaan ole vain ihminen vaan olet oman elämäsi luoja eikä tietoisuus "käytä" sinua vaan sinä olet tietoisuus, joka on valinnut kokemuksen elämästä fyysisyydessä. Mitä enemmän olet läsnä ja tietoinen sitä enemmän löydät todellisen itsesi. Itsesi kadottaminen ei ole tarkoitus vaan todellisen itsesi löytäminen ja kohtaaminen.
Prosessisi on selvästi vielä kesken ja se on ihan ok. Toivotan sinulle siunausta ja violetin tulen roihua.
Ei millään pahalla, mutta kuulostat mielestäni liian varmalta asiastasi käyttäjä 102. Varo, ettet väänny vinoon matkallasi. Vai onko jotain, joku, joka edelleen saa sinua hieman kyseenalaistamaan tosina pitämiäsi asioita? Ehkä kaikki niistä ei olekaan ihan niin totta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hurja prosessi enkä olisi itse tätä välttämättä valinnut, minä vain sain sen. Vaikka nyt aaltoileekin, pimeän yön aika oli niin lohduton, että joka tapauksessa tunnen nyt olevani paremmalla puolella. Pitää lukea ajatuksella nuo Paavalin kirjeet, kiitos, 102.
Itselleni oli hyvin paljon apua Simone Weilistä. Oletko tutustunut?
tämä siis AP. Samoin kuin se viesti, jossa toivoin että voisimme puhua sähköpostitse.
Alue: Aihe vapaa
eli kadotit itsesi ja selität sen nyt jotenkin sitten jollain hienolla valastumis teorialla. onneks olkkoon. ollaanko me muut sittten jotenkinv ähempi arvoisia ja vähemmän tietoisia kuin arvon valaistunut hörhö?