Lue keskustelun säännöt.
Lopetan mieheni vähättelyn heti kun hän lakkaa olemasta kolmas lapseni
15.01.2016 |
Viime syksynä minulla oli tärkeä työhön liittyvä tapaaminen, miehellä ei sen kummempia. Loogista siis oli, että juuri mies vei lapsen astmapolille kontrollikäynnille. Homma päättyi niin, että jouduin nolona soittamaan hoitajalle, koska mies ei muistanut lainkaan mistä siellä oli puhuttu ja 3,5-vuotiaalta sain "yllättäin" hieman ristiriitaista tietoa.
Tehtiin lähtöä siskoni häihin. Puin itseni, puin lapset, meikkasin, laitoin omat ja tytön hiukset, kirjoitin kortin, pakkasin tavarat. Viisi minuuttia lähtöön ja mitä tekee mies - makaa kalsareissaan sängyllä selaamassa kännykkäänsä. Ei kuulemma tiennyt, missä hänen vaatteensa ovat (ihan siellä samassa kaapissa missä kaikki muutkin miehen vaatteet) eikä viitsinyt kysyä, kun näytin niin kiireiseltä.
Järjestelen yksivuotissynttäreitä ja edellisenä iltana ehkä seitsemän aikaan huomaan, että unohdin ostaa vaniljavaahdon kakkuun. Pyydän miestä kipaisemaan sellaisen lähikaupasta (n. 300 m) tai vaihtoehtoisesti tekemään kakkupohjan valmiiksi, jotta minä voisin käydä sen hakemassa. Mies ei jaksa tehdä kumpaakaan, koska "en mä mitään synttäreitä halunnut pitää, sun idea ne oli".
Miehen nimissä olevasta autosta meni rikki yksi juttu. No, onneksi lasten päiväkoti on kävelymatkan varrella ja pääsen itse sujuvasti bussilla töihin, miehellä oli vähän hankalampaa. Meni kolme päivää eikä auton tila edennyt mitenkään, koska "ei ole ehtinyt". Kysyin sitten yhdeltä työkaverilta neuvoa ja hän sanoi että johtuu luultavasti tästä, viekää huoltoon tuonne, maksaa näin ja näin paljon. Kerroin miehelle tämän ja kuulemma työkaverini on väärässä, vika on ehdottomasti tämä ja sitä ei missään nimessä korjata noin. Noh, auto saatiin huoltamolle lopulta ja vika oli juuri se mitä työkaverini aavistelikin.
Mies vei lapset luistelemaan ja ajattelin nauttia ihanasta hiljaisesta hetkestä teekupin kanssa sohvalla. Menee alle puoli tuntia ja mies tulee lasten kanssa kotiin, kuulemma toinen lapsista kaatui heti alkumetreillä eikä halunnut jatkaa. Kysyin, että miksei laittanut kaatunutta pienempää rattaisiin ja antanut isoveljen luistella, mies vain kohautti olkiaan. Taisi kinttuja palella, kun tyhmä vaimo ei tajunnut pitää huolta siitä, että aikuinen mies laittaa riittävästi päälleen eikä lähde pelkissä ohuissa tuulihousuissa -15 asteen pakkaseen.
En missään tapauksessa sano, että kaikki miehet ovat tällaisia. Omanikaan ei ollut, ennen kuin jäin hoitamaan esikoista kotiin ja joku tuntui menneen perustavanlaatuisesti vikaan, vaikkei mitään erityistä tapahtunutkaan. Tämä mies ei kuitenkaan tämän perheen aikuisena ole vertaiseni, vaan jossain paljon matalammalla tasolla, väliportaalla minun ja lasten välissä. Tämä on myös syy siihen, miksi en miehen kärttämisestä huolimatta suostu hankkimaan kolmatta lasta itselleni hoidettavaksi ja huollettavaksi.
Kommentit (331)
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on masentunut ja turhautunut.
= laiska. Laiskaksi ja itsekkäästi mallioppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on masentunut ja turhautunut.
= laiska. Laiskaksi ja itsekkäästi mallioppinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä niin erikoinen ketju etten tiedä mitä sanoa. Ihan normaali mies, noiden asioiden takiako häntä pitäisi vähätellä?
Pukeutumisjutusta tuli mieleen että meilllä tilanne menee aina niin, että juurikin 5min ennen lähtöä saan huudot siitä että makaan bokserisillani sängyllä. Tämän jälkeen makoilen vielä vähän aikaa, rauhallisesti puen päälle ja valmistaudun. Noihin menee yhteensä 3 minuuttia. Tämän jälkeen sitten odottelen vielä valmistautuvaa naista seuraavat 15 minuuttia vaatteet päällä ja valmiina
Itse olen huomannut, että mies on sekunnissa valmis, jos sanon että nyt lähdetään, niin minulla kestää kuitenkin kun aina joku tavara puuttuu, mies ennakoi. ja tulee vasta kun olen ulkona ovesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Omanikaan ei ollut, ennen kuin jäin hoitamaan esikoista kotiin ja joku tuntui menneen perustavanlaatuisesti vikaan, vaikkei mitään erityistä tapahtunutkaan...
Jos parisuhde tai yhteiset lapset saa jotenkin käsittämättömästi miehen muuttumaan ekana kyllä tulee mieleen että suhteessa on jotakin ongelmia tai niiden ilmaantuminen liittyy jotenkin lasten sytymään...
Niin, se että lasten syntymisen myötä nainen muuttuisi taitaa olla poissuljettu ajatus...
Tota astmapolitapausta voi etäisesti pitää miehesi puolelta hieman huolimattomasti hoidetulta, vaikkakaan ei niin dramaattiselta. Kuten sanottua yleensä tulee kirjalliset ohjeet perästä.
Myöhästyittekö niistä häistä? Miehet voi usein pukea viidessä minuutissa.
Toi autohomma oli sulta kyllä todella lapsellista valtapeliä. "kyllä se naapurin Pekka tiesi taas paremmin..." Ok, miehesi vähän jahkaili autonsa kanssa, mutta itsepähän siitä kärsi.
Kakun hakeminen kaupasta olisi toki ollut mieheltäsi kohteliasta, mutta ainakin hän oli rehellinen. Synttäreiden järjestäminen ei häntä alunpitäenkään kiinnostanut.
Luisteluepisodista... Oliko sulle luvattu vähintään kahden tunnin lapsivapaahetki? Jos kuopus rääkyy ja esikoisella on kyllä, niin ei siinä huvita houkutella kumpaakaan luistelemaan.
Myönnetään, että kirjoitin vähän provosoivasti ja miehesi saattaa olla ajoittain laiska tai saamaton, mutta etkö näe omassa asenteessasi ja käyttäytymisessä mitään korjattavaa? Toisaalta, itsepä omaa (perhe-)elämääsi elät ja sitä kautta olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on fiksu, korkeakoulutettu, hyvässä asemassa töissä ja aivan ihana aviomies. Hän ei kuitenkaan selviydy kodin pyörittämisestä. Hänen puolestaan kaikki voisivat nukkua samoissa lakanoissa kuukausikaupalla ja tukehtua pölyyn. Tiskata voisi (tai siis tiskikoneen laittaa päälle) vasta, kun ei ole puhtaita astioita jäljellä. Sama pätee pyykinpesuun. Jos hän on yksin lasten kanssa, tekee hän itse ruuan, mutta se on aina jotain todella epäterveellistä ja kasvikset ja hedelmät huutavat poissaoloaan. Lisäksi usein ulkoilu unohtuu. Lapset lojuvat sohvalla leffan ääressä pyjamat päällä iltapäivällä (!!!) Kotona vallitsee täysi kaaos, kun tulen kotiin. Vauva-aikana saattoi vessan nurkasta lattialta löytyä kakkainen vaippa... Itse onnistuin jotenkin saamaan äitiyslomalla aina vaipat roskikseen, kodin pidettyä muutenkin siistinä ja suht terveellistä ruokaa pöytään. Miksi tämä on miehelle mahdottomuus, vaikka lapset ovat isompia ja isompi osaa jo siivota omat lelunsa pyydettäessä?
Kyse ei ole pelkästä sukupuolesta, vaan myös persoonasta. Itse olen juuri tuollainen ihminen kuin mies jota tässä kuvaillaan ja olen ollut 32 vuotta sellainen. Jotkut miehet ovat jopa valittaneet etten siivoa tarpeeksi, vaikka mielestäni olen kyllä siistimpi kuin ns "stereotyyppinen renttu poikamies". Kun minä saan lapsia, meillä todennäköisesti ollaan pyjamassa iltapäivällä, kun ihan kotivaatteistahan ne menevät. On hyvin vaikea kuvitella, että minusta tulisi supersiistisiivoushullu, tai järjestelmällisyyden huippu sillä sekunnilla kun synnytän. Uskon että niin kauan kun terveenä pysytään, ei pikkusotkulla ole väliä. Esim. Tiskikone tietenkin laitetaan päälle vasta kun se on täysi yms. Enkä kuvaile nyt mitään himohamstraajat-sekopäistä elämäntyyliä, vaan sitä että luova hallittu kaaos sallittakoon. Oma mies on samantyylinen, asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellunkanat pyjama päällä iltapäivisin. Ja tietysti itse kun olen kasvanut kodissa, jossa kaikki oli aina vähän rempallaan, ei osaa ajatella että sotkussa on mitään vikaa. Ja muuten oli ihan kunnollinen koti, korkeakoulutetut vanhemmat jne mutta järjestelmällisyys ei ollut vanhempanikaan vahvimpia ominaisuuksia. Meillä käskettiin lapset mieluummin pihalle leikkimään kuin siivoamaan omaa huonetta.. Jos ihminen ei ole siisti siivousihminen, ei se lapsen saannin jälkeen sellaiseksi muutu. Mutta ihmetyttää tässä keskustelussa kyllä tuo vastuunotto, miten se lipuu naisen käsiin. En halua uskoa sukupuolistereotypioihin minään luonnollisena asiana, vaan kyse on opituista malleista ja opitusta kulttuurista. Tässä keskustelussa samastun sekä miehiin että naisiin, mutta kaiken ytimessä on kai se, että ei kukaan ota vastuuta, ellei sitä anneta hänelle. Vastuun antamiseen liittyy virheiden tekemisen riski, ja sekin olisi ihmiselle sallittava. Sitä kautta ihminen oppii. Mutta muistakaa että miehet ovat nauttineet siitä että naiset passaavat heitä, vuosisadat ja etenkin ydinperhemalli on vahvistanut tätä. Tämän vanhan passaus-kulttuurin perintö näkyy vielä tässä sukupolvessa, meidän lapsissamme ehkä ei.
Ihana teksti! Olen itse samantyyppinen ihminen, eli kodin siisteys on mulla aina ollut vähän sinnepäin, ei nyt suorastaan likaista mutta luova kaaos vallitsee useinkin. Lapsuudenkodissani oli kyllä siistiä, mutta äitini oli aika neuroottinen puhtauden suhteen enkä halunnut samaa asennetta omaan kotiini tuoda.
Nyt olen kuitenkin itsekin äiti ja jotain neuroosia alkoi väkisinkin pulpahdella pintaan, kun tuntuu että pitäisi lapsen takia pitää huusholli tiptop-kunnossa, vaikkei se ole itselleni saati miehelleni luontaista ja väsymyskin vaatii veronsa.
Olen kuitenkin yrittänyt olla itselleni ja puolisolleni armollinen ja tehdä vain jaksamisen mukaan. Olen nimittäin hyvin tietoinen siitä kotoa lähteneestä mallista, jonka mukaan asiat ovat kunnossa ja hyvin vain jos koti kiiltelee puhtauttaa. Arkea ja elämän arvaamattomuutta äitini pyrki hallitsemaan pakonomaisen siivouksen avulla.
Huojentavaa, että itse olet kasvanut hiukan sotkuisemmassa kodissa etkä ole siitä kärsinyt. Varmastihan kotien kirjoon mahtuu näiden joidenkin kuvaamien sikolättien ja sitten steriilin puhtauden välille näitä hiukan rempallaan olevia, jotka kuitenkin voivat olla ihan hyvä kasvuympäristö lapselle!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat vittumaiselta pirttihirmulta. Miehesi vain ottaa rennosti. Itsellänikin on tärkeämpää ajateltavaa, kuin jonkun lääkärin jaaritukset astmasta, jota ei oikeasti lapsella edes ole. Onneksi omistan talon kokonaan, niin ei voi muija vinkua.
Ja tietysti luonnevikaisen marttyyri-Apn kakaralla on oltava "astma". Siitä voi sitten neuroottinen Ap saada hysteerisiä kohtauksia että apua apua nyt on sitä astmaa ja tätä astmaa ja astma astma ja nytpäs onkin keskellä yötä lähdettävä ajamaan sairaalaan kun taas on marttyyriämmän mielestä nähtävissä merkkejä astmasta. Ja kaikki miehen syytä tietenkin. Voi vittu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on fiksu, korkeakoulutettu, hyvässä asemassa töissä ja aivan ihana aviomies. Hän ei kuitenkaan selviydy kodin pyörittämisestä. Hänen puolestaan kaikki voisivat nukkua samoissa lakanoissa kuukausikaupalla ja tukehtua pölyyn. Tiskata voisi (tai siis tiskikoneen laittaa päälle) vasta, kun ei ole puhtaita astioita jäljellä. Sama pätee pyykinpesuun. Jos hän on yksin lasten kanssa, tekee hän itse ruuan, mutta se on aina jotain todella epäterveellistä ja kasvikset ja hedelmät huutavat poissaoloaan. Lisäksi usein ulkoilu unohtuu. Lapset lojuvat sohvalla leffan ääressä pyjamat päällä iltapäivällä (!!!) Kotona vallitsee täysi kaaos, kun tulen kotiin. Vauva-aikana saattoi vessan nurkasta lattialta löytyä kakkainen vaippa... Itse onnistuin jotenkin saamaan äitiyslomalla aina vaipat roskikseen, kodin pidettyä muutenkin siistinä ja suht terveellistä ruokaa pöytään. Miksi tämä on miehelle mahdottomuus, vaikka lapset ovat isompia ja isompi osaa jo siivota omat lelunsa pyydettäessä?
Kyse ei ole pelkästä sukupuolesta, vaan myös persoonasta. Itse olen juuri tuollainen ihminen kuin mies jota tässä kuvaillaan ja olen ollut 32 vuotta sellainen. Jotkut miehet ovat jopa valittaneet etten siivoa tarpeeksi, vaikka mielestäni olen kyllä siistimpi kuin ns "stereotyyppinen renttu poikamies". Kun minä saan lapsia, meillä todennäköisesti ollaan pyjamassa iltapäivällä, kun ihan kotivaatteistahan ne menevät. On hyvin vaikea kuvitella, että minusta tulisi supersiistisiivoushullu, tai järjestelmällisyyden huippu sillä sekunnilla kun synnytän. Uskon että niin kauan kun terveenä pysytään, ei pikkusotkulla ole väliä. Esim. Tiskikone tietenkin laitetaan päälle vasta kun se on täysi yms. Enkä kuvaile nyt mitään himohamstraajat-sekopäistä elämäntyyliä, vaan sitä että luova hallittu kaaos sallittakoon. Oma mies on samantyylinen, asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellunkanat pyjama päällä iltapäivisin. Ja tietysti itse kun olen kasvanut kodissa, jossa kaikki oli aina vähän rempallaan, ei osaa ajatella että sotkussa on mitään vikaa. Ja muuten oli ihan kunnollinen koti, korkeakoulutetut vanhemmat jne mutta järjestelmällisyys ei ollut vanhempanikaan vahvimpia ominaisuuksia. Meillä käskettiin lapset mieluummin pihalle leikkimään kuin siivoamaan omaa huonetta.. Jos ihminen ei ole siisti siivousihminen, ei se lapsen saannin jälkeen sellaiseksi muutu. Mutta ihmetyttää tässä keskustelussa kyllä tuo vastuunotto, miten se lipuu naisen käsiin. En halua uskoa sukupuolistereotypioihin minään luonnollisena asiana, vaan kyse on opituista malleista ja opitusta kulttuurista. Tässä keskustelussa samastun sekä miehiin että naisiin, mutta kaiken ytimessä on kai se, että ei kukaan ota vastuuta, ellei sitä anneta hänelle. Vastuun antamiseen liittyy virheiden tekemisen riski, ja sekin olisi ihmiselle sallittava. Sitä kautta ihminen oppii. Mutta muistakaa että miehet ovat nauttineet siitä että naiset passaavat heitä, vuosisadat ja etenkin ydinperhemalli on vahvistanut tätä. Tämän vanhan passaus-kulttuurin perintö näkyy vielä tässä sukupolvessa, meidän lapsissamme ehkä ei.
Ihana teksti! Olen itse samantyyppinen ihminen, eli kodin siisteys on mulla aina ollut vähän sinnepäin, ei nyt suorastaan likaista mutta luova kaaos vallitsee useinkin. Lapsuudenkodissani oli kyllä siistiä, mutta äitini oli aika neuroottinen puhtauden suhteen enkä halunnut samaa asennetta omaan kotiini tuoda.
Nyt olen kuitenkin itsekin äiti ja jotain neuroosia alkoi väkisinkin pulpahdella pintaan, kun tuntuu että pitäisi lapsen takia pitää huusholli tiptop-kunnossa, vaikkei se ole itselleni saati miehelleni luontaista ja väsymyskin vaatii veronsa.
Olen kuitenkin yrittänyt olla itselleni ja puolisolleni armollinen ja tehdä vain jaksamisen mukaan. Olen nimittäin hyvin tietoinen siitä kotoa lähteneestä mallista, jonka mukaan asiat ovat kunnossa ja hyvin vain jos koti kiiltelee puhtauttaa. Arkea ja elämän arvaamattomuutta äitini pyrki hallitsemaan pakonomaisen siivouksen avulla.
Huojentavaa, että itse olet kasvanut hiukan sotkuisemmassa kodissa etkä ole siitä kärsinyt. Varmastihan kotien kirjoon mahtuu näiden joidenkin kuvaamien sikolättien ja sitten steriilin puhtauden välille näitä hiukan rempallaan olevia, jotka kuitenkin voivat olla ihan hyvä kasvuympäristö lapselle!
Pidä vaan kiinni tuosta rennosta mallistasi! Ylihygieenisena aikakautena lasten allergiat lisääntyivät huimasti, nythän suositellaan allergian torjuntaan, että vauva ensimmäisen vuotensa aikana eläisi useamman eläimen kanssa. Äitini oli työssäkäyvä ja siivouksen teki osittain kotiapulainen, osittain äiti ja isä yhdessä. Supersiistiä ei ollut, ja isän kanssa heitettiin kylmiöstä homehtuneita ruokia pois, äiti tykkäsi vähän vapaa-ajan mieluummin lukea kuin huusholleerata mikä oli kaikille OK. Itse mieheni kanssa pidän kotia samalla periaatteella. Koskaan ei ole hirveän siistiä, aina näkyy elämisen jälki - muttei kuitenkaan ole paskaista. Sama henki lasten vaatetusten ym. suhteen, aina on useampia kuin yksi oikea tapa. Ruuan suhteen yritettiin pitää terveellistä linjaa muttei siinäkään neuroottisesti. Mies ei osaa laittaa ruokaa, kun hän laittoi, lämmitti viikonloppuna tehtyjä maxiannoksia jota pakastettiin pienempiin rasioihin, kasviksia ja marjoja aina tarjolla. Ja ne kaverit ja suku tupsahti arjen keskelle, tykkäsivät olla kun meillä ei pingotettu vaan vieraat sai itse vaikuttaa ohjelmaansa (kaukaa tulleet menivät omilla perheillä omille jutuilleen välillä), saivat avaimen ja sovittiin syödäänkö yhdessä vai erikseen. Siisteydestä joskus joku kohautti kulmiaan ja vihjaisi jotain mutta tuolle kohautin olkapäitä, jokainen tyylillään. lasten kaverit tykkäsi olla meillä, ei tarvinnut hirveästi varoa leikeissä ja aina tarjottiin ruokaa jos halusi. Nyt lapset on aikuistumassa eikä heille ole traumoja jäänyt rennosta otteesta, on ollut lämpöä, välittämistä ja huolenpitoa. Kun heiltä kysyy parhaita muistoja lapsuudesta on ne ollut jotain hyvin tavallista yhdessä tekemistä. Jotenkin tuntuu, että jos kysyttäisiin molemmilta vanhemmilta ja lapsilta erikseen jokaiselta millainen on hyvä koti vastaukset olisivat erilaisia. Nuo käsitykset pitäisi saada yhdeksi yhteiseksi ja pelinsäännöt kuinka se hyvä koti tehdään. Ainakaan sitä ei tehdä nalkuttamalla ja vähättelyllä, vai kuinka monella työpaikalla tuollaiset metodit ovat johtaneet positiivisiin muutoksiin? Ehkä tämän vähättely - syyttely keskustelun sijaan pitäisi ruveta puhumaan millaiset on suomalaisten parisuhdetaidot ja kuinka niitä voitaisiin parantaa molemmilla sukupuolilla.
Kyllä tuollaisen miehen voi jo ihan hyvin laskea taantuneen lapsen tasolle.
Sinuna miettisin joka A) eroa B) joku maaginen tapa, jolla saat miehesi käytöksen muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat vittumaiselta pirttihirmulta. Miehesi vain ottaa rennosti. Itsellänikin on tärkeämpää ajateltavaa, kuin jonkun lääkärin jaaritukset astmasta, jota ei oikeasti lapsella edes ole. Onneksi omistan talon kokonaan, niin ei voi muija vinkua.
Ja tietysti luonnevikaisen marttyyri-Apn kakaralla on oltava "astma". Siitä voi sitten neuroottinen Ap saada hysteerisiä kohtauksia että apua apua nyt on sitä astmaa ja tätä astmaa ja astma astma ja nytpäs onkin keskellä yötä lähdettävä ajamaan sairaalaan kun taas on marttyyriämmän mielestä nähtävissä merkkejä astmasta. Ja kaikki miehen syytä tietenkin. Voi vittu!
Onpas sinulla outo suhtautuminen toisten sairauksiin. Voin vaan kuvitella, että tukea ei sinulta tippusi jos puolisolla olisi vaikka syöpä tai masennus. Ovesta pihalle ja terve tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että osa miehistä heittäytyy täysin lapsen tasolle kun lapsia syntyy?
Tätä minäkin ihmettelen. Mistä se muutos tulee? Onko se jokin kirous? En tajua. i.
Se on aivan loogisesti ymmärrettävissä. Kotityöt ovat vastenmielisiä ja rasittavia. Jokainen ihminen olisi mieluummin tekemättä kotitöitä kuin tekisi niitä. Miestä ei huvita tehdä niitä ja hän näkee tilaisuuden luistaa niistä, kun vauva syntyy. Siihen asti moni mies on omatoiminen tasaveroinen kumppani, mutta muutos tapahtuu juuri tyypillisesti perheellistyttyessä. Miksi?
Koska silloin naisen sitoutumisen aste mieheen lisääntyy väkisinkin ja miehellä on amhdollisuus alkaa käyttää valtaa väärin parisuhteessa. Hän arvelee, että vaikka vaimo olisi tyytymätön, niin eron todennäköisyys pienenee lasten myötä. Yksinkertaisesti käyttää tilaisuutta hyväkseen saadakseen etua itselleen naisen kustannuksella.
Se on muuten parisuhdeväkivallankin määritelmä abuse, se tarkoittaa valta-aseman hyväksykäyttöä omaksi eduksi toisen ihmisen kustannuksella, oli tapa siihen mikä hyvänsä. Tottakai on paljon mukavampaa elämää, jos voi tehdä mitä hvuiitaa, eikä tarvitse ottaa osaa ikäviin kotihommiin, tyhmäkin sen ymmärtää.
Jos asian haluaa korjata, pitää ymmärtää tämä perimmäinen syy, vallan väärinkäyttö. Mies ei ole tyhmä ja siksi asioiden selittäminen ei auta, hän on tahallaan ymmärtämättä. Muistuttaminen ei auta, koska mies unohtaa tahallaan. Jne. Ehkä ero? Tai terapia? Tai sitten asian lähestyminen ehkä niin, että nainen ottaa mieheltä pois vastaavasti etuja, joita mies haluaisi, jos mies ei kerran huomioi naisen toiveita. Seksi yleensä lähtee pois ekana näissä tilanteissa ja se on ihan ymmärrettävää. Pitää joka tapauksessa olla tiukkana ja ei pidä ryhtyä tekemään asioita miesvauvan puolesta, silloin hän ei varmasti ikinä ryhdistäydy, koska saa juuri sen mitä haluaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetan kolmannen lapsen leikkimisen sillä siunaaman sekunnilla, kun tässä huushollissa on aidosti tilaa toiselle itsenäiselle ja vastuullisesti toimivalle aikuiselle. Vihje: itsenäinen ja vastuullinen mies ei tarkoita miestä joka tekee joka asian niin kuin nainen haluaa, juuri silloin kuin nainen haluaa. Tuohon tarkoitukseen kannattaa harkita vaikka henkilökohtaisen palvelijan palkkaamista.
Jos mies pesee kylppärin ensin ja imuroi muun kämpän vasta sitten, niin eikö tärkeintä kuitenkin ole että molemmat hommat tuli tehtyä, eikä se, että naisen mielestä olisi pitänyt imuroida ensin? Jos lapsella nyt sattuukin nukkumaan mennessä olemaan päällään pupupyjaman yläosa ja nallepyjaman alaosa, koska sen kummemmin miestä kuin lastakaan ei kiinnosta, kunhan päällä kuitenkin on pyjama, niin kannattaako tuosta meteliä nostaa?
Tämä on valitettavan totta. KOkeilkaapa naiset joskus suostua elämään vähän aikaa miehen sääntöjen mukaan kotielämää. Siisteys ei välttämättä ole teidän standardin mukaista eikä lasten vaatetus, mutta yllättäen kaikki kuitenkin toimii toisella laillakin. ONko se teidän tapa aina oikea? Mikään ei lannista paremmin kuin negatiivinen palaute kun jotain tekee. Miettikääpä vaikka anopeilta tai äideiltänne saatuja kommentteja "ai sinä teet noin, näin se pitäisi..." Ne muistetaan ja niitä täällä jauhetaan. Kuitenkin samanlaista palautetta annetaan miehelle koko ajan. KUn vähän ulkopuolelta sitä omaa käyttäytymistään ja perhettään kykenisi katselemaan näkisi ettei ongelmat johdu pelkästään miehestä... parisuhdeterapiassa tuota voi harrastaa, ja sinne kannattaa mennä jos noin miestään halveksii kuin ap tekee. AP, luuletko miehesi olevan liitossanne onnellinen, naisen kanssa joka koko ajan kettuilee?
Tiedän kyllä, että mies saa pidettyä lapset hengissä "omalla tyylillään". Lapsilla olisi kuitenkin terveysongelmia, koska mies syöttää lapsille lähinnä valmisnakkeja tai -lihapullia ja ranskalaisia ja lisäksi hampaat täynnä reikiä, kun saisivat napostella koko ajan karkkeja. Lapsistamme tehtäisiin myös ehkä lasu-ilmoitus, kun isä ei tajuaisi pukea lapsille tarpeeksi lämpimiä vaatteita päälle, eikä muistaisi vanhempainiltoja tms. Läksyt jäisivät tekemättä ("Lapset hoitavat kyllä itse") ja kokeista ropisisi varmaan hylättyjä. Minua ei kiinnosta, onko lapsilla mätsäävät vaatteet päällä, mutta moni mies ei selviydy ihan perusasioiden hoitamisesta.
Tuttavaperheessä kävi niin, että vaimo sairastui vakavasti ja oli melkein vuoden vuodepotilaana. Perheen lapsista tehtiin sinä aikana ainakin kaksi lastensuojeluilmoitusta, kun lasten asiat jäivät hoitamatta. Toinen tuli päiväkodista, kun lapsilla ei ollut kunnollisia ulkovaatteita ja sisävaatteetkin olivat usein vähän miten sattuu. Toinen tehtiin lääkäristä kun mies ei pitänyt tärkeänä viedä toista lapsista säännöllisille lääkärikäynneille.
On ymmärrettävää että toinen vanhemmista voi väsyä, jos jää yhtäkkiä yksin kaiken vastuun kanssa, mutta ei se niinkään mene että elämä lapsiperheessä sujuu parhaiten kun ei huolehdi mistään vaan antaa asioiden mennä "omalla painollaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n viestistä ei juuri käy ilmi mitkä ne syyt olivat miksi lapsen syntymä miestä niin paljon muuttui. Olisiko se perinteinen esikoisen kanssa naisille sattuva juttu, että mies jätetään nainen-vauva-kuplan ulkopuolelle, vieraaksi omaan kotiinsa.
Olen pohtinut näitä syitä itsekin. Esikoisen kohdalla raskaus oli todella vaikea, vuodelevossa viikosta 19 lähtien ja sairaalassa aivan täydessä levossa viikot 22-29. Poika syntyi lopulta viikolla 35, pienipainoisena mutta terveenä, syömistä tuettiin nenämahaletkulla ensimmäiset kolme viikkoa. Oliko se sitten vauvakuplaa, että parhaani mukaan imetin ja punnitsin, loput jompi kumpi letkutti, stressasin tuosta ruoka-asiasta todella. Toisaalta tuon hankalan alun myötä myös mies pääsi ottamaan osaa lapsen ruokintaan, eri tavalla kuin täysimetetyllä. En oikein tiedä mitä vauvakupla tarkoittaa, jos sitä, että lapsen tarpeet ovat ensisijaisia ja niihin vastataan viivyttelemättä niin sitten joo, mutta kyllä me koko ajan puhuimme myös aikuisten asioista, olimme lähekkäin, katsoimme leffoja lapsen nukkuessa ja niin edelleen. Muutos tapahtui ehkä vasta lapsen ollessa isompi, en oikein tiedä.
Kuvailit juuri vauvakuplan. Minäminäminä on muutenkin kirjoituksissasi erittäin vanhva.
Parisuhteessa tulisi ajatella muutakin kuin itseään.
Sinusta tosin on tulossa hyvää vauhtia yh kirjoitustesi perusteella, onnea siihen.
Niin että vauvat hoitamatta vaan ja keskitytään vaan siihen miehen hyysäämiseen? Koska tämä aikuinen ihminen ei toki ole tullut ajatelleeksi että elämä voisi muuttua vauvan syntymän jälkeen, joten se ei saa myöskään muuttua...? Vauvamiehet voisivat jättää lisääntymisen välistä jos eivät kestä muutoksia elämässä. Lapsiperheeseen siirtyminen nyt kuitenkin pakostakin muuttaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n viestistä ei juuri käy ilmi mitkä ne syyt olivat miksi lapsen syntymä miestä niin paljon muuttui. Olisiko se perinteinen esikoisen kanssa naisille sattuva juttu, että mies jätetään nainen-vauva-kuplan ulkopuolelle, vieraaksi omaan kotiinsa.
Olen pohtinut näitä syitä itsekin. Esikoisen kohdalla raskaus oli todella vaikea, vuodelevossa viikosta 19 lähtien ja sairaalassa aivan täydessä levossa viikot 22-29. Poika syntyi lopulta viikolla 35, pienipainoisena mutta terveenä, syömistä tuettiin nenämahaletkulla ensimmäiset kolme viikkoa. Oliko se sitten vauvakuplaa, että parhaani mukaan imetin ja punnitsin, loput jompi kumpi letkutti, stressasin tuosta ruoka-asiasta todella. Toisaalta tuon hankalan alun myötä myös mies pääsi ottamaan osaa lapsen ruokintaan, eri tavalla kuin täysimetetyllä. En oikein tiedä mitä vauvakupla tarkoittaa, jos sitä, että lapsen tarpeet ovat ensisijaisia ja niihin vastataan viivyttelemättä niin sitten joo, mutta kyllä me koko ajan puhuimme myös aikuisten asioista, olimme lähekkäin, katsoimme leffoja lapsen nukkuessa ja niin edelleen. Muutos tapahtui ehkä vasta lapsen ollessa isompi, en oikein tiedä.
Kuvailit juuri vauvakuplan. Minäminäminä on muutenkin kirjoituksissasi erittäin vanhva.
Parisuhteessa tulisi ajatella muutakin kuin itseään.
Sinusta tosin on tulossa hyvää vauhtia yh kirjoitustesi perusteella, onnea siihen.
Niin että vauvat hoitamatta vaan ja keskitytään vaan siihen miehen hyysäämiseen? Koska tämä aikuinen ihminen ei toki ole tullut ajatelleeksi että elämä voisi muuttua vauvan syntymän jälkeen, joten se ei saa myöskään muuttua...? Vauvamiehet voisivat jättää lisääntymisen välistä jos eivät kestä muutoksia elämässä. Lapsiperheeseen siirtyminen nyt kuitenkin pakostakin muuttaa elämää.
Että kehtaa marttyriakka hössöttää jostain keskosen syöttämisestä. Olisi vaikka jättänyt ipanan lastenosastolle hoitoon ja lähtenyt miehen kanssa bilettämään. Asiat tärkeysjärjestykseen hei! Kupla se on WT-kuplakin.
Vierailija kirjoitti:
Tota astmapolitapausta voi etäisesti pitää miehesi puolelta hieman huolimattomasti hoidetulta, vaikkakaan ei niin dramaattiselta. Kuten sanottua yleensä tulee kirjalliset ohjeet perästä.
Myöhästyittekö niistä häistä? Miehet voi usein pukea viidessä minuutissa.
Toi autohomma oli sulta kyllä todella lapsellista valtapeliä. "kyllä se naapurin Pekka tiesi taas paremmin..." Ok, miehesi vähän jahkaili autonsa kanssa, mutta itsepähän siitä kärsi.
Kakun hakeminen kaupasta olisi toki ollut mieheltäsi kohteliasta, mutta ainakin hän oli rehellinen. Synttäreiden järjestäminen ei häntä alunpitäenkään kiinnostanut.
Luisteluepisodista... Oliko sulle luvattu vähintään kahden tunnin lapsivapaahetki? Jos kuopus rääkyy ja esikoisella on kyllä, niin ei siinä huvita houkutella kumpaakaan luistelemaan.
Myönnetään, että kirjoitin vähän provosoivasti ja miehesi saattaa olla ajoittain laiska tai saamaton, mutta etkö näe omassa asenteessasi ja käyttäytymisessä mitään korjattavaa? Toisaalta, itsepä omaa (perhe-)elämääsi elät ja sitä kautta olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi.
Ei niitä hoito-ohjeita postissa laiteta, vaan lääkäri ja hoitaja antaa ne keuhkopolilla suoraan. Epikriisissä kerrotaan sairauden toteaminen etc. Ei epikriisi ole mikään hoito-ohje eikä astman hoitamista voi viivästyttää epikriisin kolahtamiseen postiluukusta. Lasku on ainut toinen asia, joka astmapolilta tulee perässä, ohjeet joutuu ihan kuuntelemaan ja muistamaan lääkäriltä ja hoitajilta suoraan. Yleensä hoitaja vielä neuvoo, jos lääkkeen ottotavassa tai annostelussa on jotain erikoista, astmapiippuja on nimittäin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni ei osannut pakata omia vaatteitaan mukaan ulkomaanmatkalle. Hän saapui kohdemaahan ilman päällysvaatteita. Ei ollut mikään tropiikki, joten takilla olisi ollut tarvetta.
No eipä tossa nyt mitään kovin suurta kummallisuutta ole. Saattaahan sitä tulla ajatusvirhe ja ellei ihan persaukinen matkustaja ole, niin eikait yhden takin osto lomaa heitä suuntaan tai toiseen. Tässä nyt on varmaan taas tää miesten ja naisten ajatusmaailman ero? joku vetää tuollaisesta pultit kun taas itse miehenä ostaisin vaan uuden takin ja unohtaisin koko homman samantien.
Mielestäni tämä ei ole sukupuolikysymys vaan tulokysymys. Tänä päivänä minäkin vain ostaisin uuden takin koska minulla on rahaa siihen ilman että se 'tuntuu'. Kun lapset olivat pieniä ja minä minimipäivärahalla jatkoin lasten maitoa puoleksi vedellä, niin olisin hermostunut jos pitäsi ostaa ylimääräinen (turha) takki vain koska toinen ei viitsi pakata ajatuksella. Se olisi sekoittanut perheen talouden kuukausiksi.
Tämä on ilmiö, joka on valitettavasti huomattavissa laajemminkin. Minun lapsuudenkodissani se näkyi esimerkiksi niin, että jos koira alkoi vaikkapa yllättäen oksentaa sohvalla, isä saattoi lojua vieressä lukemassa lehteä ja ihmetellä, että mikäs sille nyt tuli. Ei tullut mieleenkään laittaa koiraa parin metrin päässä olevasta takapihan ovesta pihalle jatkamaan oksentamista, ettei koko sohva olisi pilalla.
Toinen vastaava oli, kun sairastin pienenä oksennustautia. Isä oli viikonloppuaamuna alkanut tyhjentää vessan lavuaarin hajulukkoa, jonka huoltamisella ei ollut mikään kiire. Se ei ollutkaan aivan nopea prosessi, välillä piti tietysti maata sohvalla katsomassa lätkää korvakuulokkeet päässä ja tauoilla jatkaa. Kuurasin bakteerisia käsiäni vessassa käynnin jälkeen sitten keittiössä koko päivän. Omassa kodissani saan tuon hajulukon puhdistettua kymmenessä minuutissa.
Isäni on ihana, mutta edustaa loistavasti tuota ap:n kuvaamaa tyyppiä - kuten niin moni muukin mies.
Vähätteleekö tämän ketjun ap miestään vai onko hänellä vain realistinen näkemys tästä sankarista? Miksi pitäisi leikkiä ja valehdella, ett toinen on ihan yhtä kykenevä hoitamaan asioita ja kantamaan vastuuta, jos se ei selvästikään ole?
Vierailija kirjoitti:
Ja nämä ovat teille maailman suurimpia ongelmia?
Sinulle ainakin näyttävät olevan, kun vähintään kymmenessä ketjussa yhtäaikaa jaksat rakuttaa samoja fraaseja ihan riippumatta siitä, mistä ketjussa puhutaan. Lukutaito nolla, tilannetaju pakkasen puolella, aikaa ja tarmoa riittää netissä riehumiseen niin, että mitään muuta elämää tuskin on...
Ei sullakaan hyvin mee. -.-
Koska ennen lapsia nainen on ottanut sen vallan ja hoitanut kaiken. Valittanut ja nalkuttanut jos asioita ei tehdä hänen tavallaan. Kun vauva syntyy, nainen vaan pahenee. "Ei noin, miksi sä noin teet? Et laita sitä nuttua vaan tämän koska minä haluan niin"
Mun mieheni on tehnyt kotihommia ennen lapsia. Hän on hoitanut lapsia ja tehnyt kotihommia kun oli sen aika. Nyt kun lapset on muuttaneet pois, hän tekee edelleen kotihommia. Meillä ei kumpikaan nipota toisen tavasta tehdä asioita eikä laske kumpi tekee enemmän tai kuka tekee mitäkin. Kas kummaa: liitto on hyvin onnellinen vielä 35v jälkeen.