Lue keskustelun säännöt.
Siitä miesten väheksymisestä..
14.01.2016 |
Tunsin piston sydämessäni kun luin uutisen. Ehkäpä väheksyn miestäni, etkäpä nillitän ja kritisoin. Se on alkanut naimisiinmenon jälkeen ja varmasti suuri syy on väsymyksessä. Menee hermo vastuun kantamiseen. Kaikki tais alkaa oikeastaan jo häistä. Niiden järjestely jäi kokonaan mun ja mun kaasojen vastuulle, mies oli joka asiaan "ihan sama". Ei jaksanut laittaa tikkua ristiin tai mitään asioita selvitellä tai varailla. Sitten tuli raskaus ja minä olin se, joka huolehti siitä miten syödään ja mitä vauvalle pitää hankkia, miten sitä hoidetaan jne. Synnytykseen valmistauduin yksin, en ikinä nähnyt miestä lukemassa mitään oppaita tai ohjeita. Lapsi syntyi ja minä sitä hoidin, kyllä mieskin siinä osuutensa teki, mutta jatkuvasti sai olla ohjaamassa, kun tosiaan ei ollut mihinkään oma-aloitteisesti perehtynyt. Minä sitten pohdin milloin aloitetaan kiinteät ruuat, miten vuorokausirytmiä parannetaan, miten kantoliinaillaan, sormiruokaillaan, parannetaan kodin turvallisuutta, tutkin ja opiskelin. Tänään aiemmin mies oli lähdössä lapsen kanssa käymään ulkona ja no kidding, se kysyi multa, että miten lapsi pitää pukea. Se ei tiedä edes sitä! Ja joka kerta pitää sille selittää, että missä mikäkin lapsen vaatekappale ja hoitotarvike sijaitsee. Aina noi samat kyselyt ja selitykset. Ärsyttää, ettei mies KESKITY, vaan tuntuu olevan koko ajan jollain ihan omalla ufoplaneetallaan. En jaksais olla se, jonka pitää aina muistaa menot ja pidellä lankoja käsissään. Joskus jos olen antanut olla ja koittanut, josko mies ottais vastuuta, olen huomannut ettei siitä mitään tule, asiat jää roikkumaan. Varsinkaan mitkään sosiaaliset jutut ei tule hoidettua. Mies ei muista edes omien vanhempiensa syntymäpäiviä, saati, että tajuaisi onnitella ilman mun patistelua.
Miehet (ikävä yleistys) nyt vaan on useassa asiassa todella välinpitämättömiä. Ei ne sitä pahuuttaan tee, mutta jotain jännää säpäkkyyttä niiltä puuttuu, mitä taas naisilla ehkä luontaisesti on enemmän.
Koitan olla miehelläni kuitenkin kiva ja ymmärtäväinen. Koitan ajatella, että se on aika hyvä korjaushommissa, vaikka rehellisesti, ei niitä korjaushommia ole edes kerran viikossa ja tätä arkea pitäis elää joka päivä. Huumori auttaa kyllä vähän ja se, että kavereiden kanssa jaetaan samankaltaisia kokemuksia miehistämme ;).
Kommentit (82)
Oleb yh-isä joka ton pienimmän synnyttyä olen käytännössä totaaliyksin hoitanut lapset. Lisäksi opetan kasvatustiedettä yliopistotasolla. Summasummarum=osaan kotihommat ja lastenhoidot. Sekä teoriassa että käytännössä luultavasti teitä paremmin. Voisin pitää teille vaikka hyvä äiti-kurssin. En tiedä mistä ootte onnettoman luuseri-äijänne löytänyt mut ei kaikki äijät tuollaisia ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väheksymisestä, nalkuttamisesta ja ainaisesta riidasta on lyhyt matka halveksuntaan. Ja halveksunta on se viimeinen naula liiton arkkuun, sanoo väestöliitto. Komppaan tuon kokeneena. Siksi oikeasti kannattaa miettiä myös niiden sohvalle jätettyjen vaatteiden lisäksi haluanko oikeasti jatkaa elämää tuon ihmisen kanssa ja jos, miten saisimme oman yhteispelin paranemaan. Kun siinäparisuhdetangossa on kaksi, toisen syyttelyllä ei pääse pitkälle, eikä kaikki syy ole vain siinä toisessa. Avioeroni jälkeen opin, että paljon terveellisempää ristiriitatilanteissa on hengähtää ja katsoa peiliin. Ja muistaa ettei millään nalkutuksella voi toista muuttaa, ihminen kykenee vain muuttamaan itseään. Rassaako oikeasti vain ne vaatteet sohvalla vai joku muu? Oma sisäinen paha olo? ONko se miehestä johtuvaa vai tulee jostain lapsuudesta? Miten minä oppisin tulemaan paremmin toimeen ITSENI kanssa, ja sen jälkeen myös niiden muiden läheisten. Jos se suurin ongelma liitossa on ettei mies askarrellut hääkoristeita niin aika pienet on ongelmat. Jos taas tuntuu ettei mies arvosta minua ja tekemisiäni on ongelma jo suurempi. Jos minäkään en paljon arvosta miestä ja hänen tekemisiä, niin...
Juurikin näin. Tässäkin ketjussa naisia, jotka luulevat nalkuttamisen ja syyttelyn johtavan johonkin. Mihin?
Korkeintaan eroon. Tämä on se jutun pointti siinä kirjoituksessakin.
Naisten tulisi tulla ensin toimeen itsensä kanssa, ja pariutua vasta sitten itsensä ja puolisonsa takia.
Peiliinkatsominen ei tämänkään ketjun naisille tunnu olevan missään nimessä vaihtoehto,
syntipukki kun on se mies, ehdottomasti.
Jaa no onkos miehet kovia katsomaan peiliin? Eipä taida olla ainuttakaan miehen kirjoittamaa kommenttia jossa olisi harjoitettu itsekritiikkiä, muutamia naisten vastaavia silti löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap oma-aloitteisesti niin kiinnostunut miehensä kiinnostuksen kohteista, että vapaaehtoisesti perehtyy niihin ja opettelee ne? Esimerkiksi häävalmistelut ovat suurimmalle osalle miehistä täysin samantekeviä, jos he saisivat valita, mitään juhlia ei edes järjestettäisi.
Onko se miehen toivoma lapsikin vain sen naisen kiinnostuksen kohde? Nimittäin esimerkkieni naisten miehet itse nimenomaan vaativat lasten tekoa monta vuotta, mutta perehdys jäi täysin naisten harteille.
Minä pidän monista miehistä, mutta ymmärrän hyvin, millaista naisen on hoitaa yksin lapsia ja kotia uupuneena. Olen nähnyt tilanteen lukemattomissa perheissä. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Oleb yh-isä joka ton pienimmän synnyttyä olen käytännössä totaaliyksin hoitanut lapset. Lisäksi opetan kasvatustiedettä yliopistotasolla. Summasummarum=osaan kotihommat ja lastenhoidot. Sekä teoriassa että käytännössä luultavasti teitä paremmin. Voisin pitää teille vaikka hyvä äiti-kurssin. En tiedä mistä ootte onnettoman luuseri-äijänne löytänyt mut ei kaikki äijät tuollaisia ole...
Luultavasti teitä paremmin -kommentti on mielestäni selkeää halveksuntaa naisia kohtaan. Ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oleb yh-isä joka ton pienimmän synnyttyä olen käytännössä totaaliyksin hoitanut lapset. Lisäksi opetan kasvatustiedettä yliopistotasolla. Summasummarum=osaan kotihommat ja lastenhoidot. Sekä teoriassa että käytännössä luultavasti teitä paremmin. Voisin pitää teille vaikka hyvä äiti-kurssin. En tiedä mistä ootte onnettoman luuseri-äijänne löytänyt mut ei kaikki äijät tuollaisia ole...
Kyllä niitä kuule on roppakaupalla, jopa niissä "hyvissä miehissä". Herää ja katsele ympärillesi. Sinä taas olet suoranaista kultaa naisten keskuudessa, tuollainen mies on todella haluttua tavaraa ;).
Vierailija kirjoitti:
Onko ap oma-aloitteisesti niin kiinnostunut miehensä kiinnostuksen kohteista, että vapaaehtoisesti perehtyy niihin ja opettelee ne? Esimerkiksi häävalmistelut ovat suurimmalle osalle miehistä täysin samantekeviä, jos he saisivat valita, mitään juhlia ei edes järjestettäisi.
Ei minun kummallekaan vävylle ollut yhdentekevää, päinvastoin toinen oli jopa innokkaampi kuin tyttäreni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väheksymisestä, nalkuttamisesta ja ainaisesta riidasta on lyhyt matka halveksuntaan. Ja halveksunta on se viimeinen naula liiton arkkuun, sanoo väestöliitto. Komppaan tuon kokeneena. Siksi oikeasti kannattaa miettiä myös niiden sohvalle jätettyjen vaatteiden lisäksi haluanko oikeasti jatkaa elämää tuon ihmisen kanssa ja jos, miten saisimme oman yhteispelin paranemaan. Kun siinäparisuhdetangossa on kaksi, toisen syyttelyllä ei pääse pitkälle, eikä kaikki syy ole vain siinä toisessa. Avioeroni jälkeen opin, että paljon terveellisempää ristiriitatilanteissa on hengähtää ja katsoa peiliin. Ja muistaa ettei millään nalkutuksella voi toista muuttaa, ihminen kykenee vain muuttamaan itseään. Rassaako oikeasti vain ne vaatteet sohvalla vai joku muu? Oma sisäinen paha olo? ONko se miehestä johtuvaa vai tulee jostain lapsuudesta? Miten minä oppisin tulemaan paremmin toimeen ITSENI kanssa, ja sen jälkeen myös niiden muiden läheisten. Jos se suurin ongelma liitossa on ettei mies askarrellut hääkoristeita niin aika pienet on ongelmat. Jos taas tuntuu ettei mies arvosta minua ja tekemisiäni on ongelma jo suurempi. Jos minäkään en paljon arvosta miestä ja hänen tekemisiä, niin...
Juurikin näin. Tässäkin ketjussa naisia, jotka luulevat nalkuttamisen ja syyttelyn johtavan johonkin. Mihin?
Korkeintaan eroon. Tämä on se jutun pointti siinä kirjoituksessakin.
Naisten tulisi tulla ensin toimeen itsensä kanssa, ja pariutua vasta sitten itsensä ja puolisonsa takia.
Peiliinkatsominen ei tämänkään ketjun naisille tunnu olevan missään nimessä vaihtoehto,
syntipukki kun on se mies, ehdottomasti.
Ai jaa, miehelläkö ei sitten ole esim. mitään vastuuta kodin siisteyteen liittyen... eli vaimon vain pitää ymmärtää että mies nyt loppuelämänsä sitten levittelee niitä rojujaan, vaatteitaan ja sukkiaan sinne mihin kiinnostaa ja sitten "palvelijan" täytyy käydä ne erikseen sieltä keräämässä. On muuten ongelma useammassakin tietämässäni perheessä. Ei oikeasti pitäisi olla miehelle vaikeaa oppia 10 vuoden nalkutuksen jälkeen mihin esim likaiset vaatteet laitetaan sen sijaan että kaikki jätetään säännöllisesti miten sattuun.
Sitten jos on laittanut lattialta pesuun esim. väärän paidan, joka ei ollutkaan herran mielestä likainen niin sitten se alkaa kotiin tultuaan ulisemaan että missä hänen paitansa on kun sitä ei löydy mistään. On se vaan niin kertakaikkisen vaikeaa.
Miksi kodin siisteyden raja-arvot ovat naisen yksipuolisen päätöksen takana?
Entäpä ne miehet jotka haluavat että kotona on siistiä ja puhdasta mutta eivät silti halua itse siivota? Niitäkin on.
Minulla esim. Käyn töissä koko päiväisesti , mutta silti minun pitäisi hoitaa myös kotityöt.
Jos sitten joskus en jaksa tai viitsi siivota, mies lopulta alkaa huokaillen ja kireänä siivota keittiötä tms oikein mielenosoitushenkisesti.
Ymmärrät varmaan hyvin näiden naisten miehiä sitten. Kun se ongelma varmaankin on, että ihmisillä on erilaisia arvoja ja tapoja ja hyvin helposti pidetään sitä omaa kiveen hakattuna totuutena. Kodin tulee olla siisti, sanoo nainen tai mies, ja toinen ajattelee, ei pieni sotku haittaa kun olisi yhdessä mukavaa ja kaikki olisivat vähemmän rasittuneita. Nuo ei ratkea jankuttamalla eikä riitelemällä, keskustelemalla ja aidosti toista kuuntelemalla voisivat ratketakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap oma-aloitteisesti niin kiinnostunut miehensä kiinnostuksen kohteista, että vapaaehtoisesti perehtyy niihin ja opettelee ne? Esimerkiksi häävalmistelut ovat suurimmalle osalle miehistä täysin samantekeviä, jos he saisivat valita, mitään juhlia ei edes järjestettäisi.
Ei minun kummallekaan vävylle ollut yhdentekevää, päinvastoin toinen oli jopa innokkaampi kuin tyttäreni.
Eikä omalle miehellenikään. Ihan yhdessä suunniteltiin ja hän oli mukana 100%. Ei ollut mikään tyypillisen akan prinsessahäät, vaan ihan tasa-arvoiset häät, jotka oli molempien mieleen. Kuten hyvässä liitossa kuuluu ollakin. Sama ystäväpariskunnalla, mies oli ihan innolla mukana järjestämässä. Taitaa nämä luolamiehet jäädä muinaishistoriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleb yh-isä joka ton pienimmän synnyttyä olen käytännössä totaaliyksin hoitanut lapset. Lisäksi opetan kasvatustiedettä yliopistotasolla. Summasummarum=osaan kotihommat ja lastenhoidot. Sekä teoriassa että käytännössä luultavasti teitä paremmin. Voisin pitää teille vaikka hyvä äiti-kurssin. En tiedä mistä ootte onnettoman luuseri-äijänne löytänyt mut ei kaikki äijät tuollaisia ole...
Luultavasti teitä paremmin -kommentti on mielestäni selkeää halveksuntaa naisia kohtaan. Ikävää.
Ei selkeää halveksuntaa naisia kohtaan minusta, tulkitsen, että edellinen kirjoittaja hieman ihmettelee näitä täällä kirjoitettuja kommentteja miesten kyvyttömyydestä ja rasittavuudesta, niin teen minäkin, nainen. Kyllä on maailma täynnä negatiivisia ihmisiä...
"Marsuttakaa" vaan lisää miehiä ja itkekää kun karkaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleb yh-isä joka ton pienimmän synnyttyä olen käytännössä totaaliyksin hoitanut lapset. Lisäksi opetan kasvatustiedettä yliopistotasolla. Summasummarum=osaan kotihommat ja lastenhoidot. Sekä teoriassa että käytännössä luultavasti teitä paremmin. Voisin pitää teille vaikka hyvä äiti-kurssin. En tiedä mistä ootte onnettoman luuseri-äijänne löytänyt mut ei kaikki äijät tuollaisia ole...
Luultavasti teitä paremmin -kommentti on mielestäni selkeää halveksuntaa naisia kohtaan. Ikävää.
Ei selkeää halveksuntaa naisia kohtaan minusta, tulkitsen, että edellinen kirjoittaja hieman ihmettelee näitä täällä kirjoitettuja kommentteja miesten kyvyttömyydestä ja rasittavuudesta, niin teen minäkin, nainen. Kyllä on maailma täynnä negatiivisia ihmisiä...
Onhan se ihmetyksen aihe, jos talsii elämänsä läpi laput silmillä ja tulpat korvissa :). Ja aivan takuulla tämä kasvatustieteilijäkin tietää, että todella monia miehiä ei todellakaan kiinnosta mikään lasten hoito, tai kasvatus. Jos ei muka tiedä, on tiedekunnan opinnot valuneet ihan hukkaan.
Miesten vähättely-keskustelu täynnä miesten vähättelyä.
Siivoaminen ja häät. Naisen elämän kohokohdat, maalit ja korkeat tavoitteet.
Miehen vähättelemisestä ei keskustella, koska kotityöt on naisen elämän korkein saavutus,
siinä ei miesten oikeudet paljoa paina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väheksymisestä, nalkuttamisesta ja ainaisesta riidasta on lyhyt matka halveksuntaan. Ja halveksunta on se viimeinen naula liiton arkkuun, sanoo väestöliitto. Komppaan tuon kokeneena. Siksi oikeasti kannattaa miettiä myös niiden sohvalle jätettyjen vaatteiden lisäksi haluanko oikeasti jatkaa elämää tuon ihmisen kanssa ja jos, miten saisimme oman yhteispelin paranemaan. Kun siinäparisuhdetangossa on kaksi, toisen syyttelyllä ei pääse pitkälle, eikä kaikki syy ole vain siinä toisessa. Avioeroni jälkeen opin, että paljon terveellisempää ristiriitatilanteissa on hengähtää ja katsoa peiliin. Ja muistaa ettei millään nalkutuksella voi toista muuttaa, ihminen kykenee vain muuttamaan itseään. Rassaako oikeasti vain ne vaatteet sohvalla vai joku muu? Oma sisäinen paha olo? ONko se miehestä johtuvaa vai tulee jostain lapsuudesta? Miten minä oppisin tulemaan paremmin toimeen ITSENI kanssa, ja sen jälkeen myös niiden muiden läheisten. Jos se suurin ongelma liitossa on ettei mies askarrellut hääkoristeita niin aika pienet on ongelmat. Jos taas tuntuu ettei mies arvosta minua ja tekemisiäni on ongelma jo suurempi. Jos minäkään en paljon arvosta miestä ja hänen tekemisiä, niin...
Juurikin näin. Tässäkin ketjussa naisia, jotka luulevat nalkuttamisen ja syyttelyn johtavan johonkin. Mihin?
Korkeintaan eroon. Tämä on se jutun pointti siinä kirjoituksessakin.
Naisten tulisi tulla ensin toimeen itsensä kanssa, ja pariutua vasta sitten itsensä ja puolisonsa takia.
Peiliinkatsominen ei tämänkään ketjun naisille tunnu olevan missään nimessä vaihtoehto,
syntipukki kun on se mies, ehdottomasti.
Ai jaa, miehelläkö ei sitten ole esim. mitään vastuuta kodin siisteyteen liittyen... eli vaimon vain pitää ymmärtää että mies nyt loppuelämänsä sitten levittelee niitä rojujaan, vaatteitaan ja sukkiaan sinne mihin kiinnostaa ja sitten "palvelijan" täytyy käydä ne erikseen sieltä keräämässä. On muuten ongelma useammassakin tietämässäni perheessä. Ei oikeasti pitäisi olla miehelle vaikeaa oppia 10 vuoden nalkutuksen jälkeen mihin esim likaiset vaatteet laitetaan sen sijaan että kaikki jätetään säännöllisesti miten sattuun.
Sitten jos on laittanut lattialta pesuun esim. väärän paidan, joka ei ollutkaan herran mielestä likainen niin sitten se alkaa kotiin tultuaan ulisemaan että missä hänen paitansa on kun sitä ei löydy mistään. On se vaan niin kertakaikkisen vaikeaa.
Miksi kodin siisteyden raja-arvot ovat naisen yksipuolisen päätöksen takana?
Entäpä ne miehet jotka haluavat että kotona on siistiä ja puhdasta mutta eivät silti halua itse siivota? Niitäkin on.
Minulla esim. Käyn töissä koko päiväisesti , mutta silti minun pitäisi hoitaa myös kotityöt.
Jos sitten joskus en jaksa tai viitsi siivota, mies lopulta alkaa huokaillen ja kireänä siivota keittiötä tms oikein mielenosoitushenkisesti.Ymmärrät varmaan hyvin näiden naisten miehiä sitten. Kun se ongelma varmaankin on, että ihmisillä on erilaisia arvoja ja tapoja ja hyvin helposti pidetään sitä omaa kiveen hakattuna totuutena. Kodin tulee olla siisti, sanoo nainen tai mies, ja toinen ajattelee, ei pieni sotku haittaa kun olisi yhdessä mukavaa ja kaikki olisivat vähemmän rasittuneita. Nuo ei ratkea jankuttamalla eikä riitelemällä, keskustelemalla ja aidosti toista kuuntelemalla voisivat ratketakin.
Varmasti kyse on monissa perheissä tuostakin, että on erilaiset siisteyskäsitykset. Mutta onko se vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että monet miehet valitettavasti ovat laiskureita ja haluaisivat tehdä vain niitä omia kivoja juttuja?
Mites muuten siinä tapauksessa, kun mies nalkuttaa tyttöystävälleen siivoamisesta ja siitä, ettei tyttöystävä siivoa silloin kun mies sanoo, tai kun on miehen mielestä tarvetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleb yh-isä joka ton pienimmän synnyttyä olen käytännössä totaaliyksin hoitanut lapset. Lisäksi opetan kasvatustiedettä yliopistotasolla. Summasummarum=osaan kotihommat ja lastenhoidot. Sekä teoriassa että käytännössä luultavasti teitä paremmin. Voisin pitää teille vaikka hyvä äiti-kurssin. En tiedä mistä ootte onnettoman luuseri-äijänne löytänyt mut ei kaikki äijät tuollaisia ole...
Luultavasti teitä paremmin -kommentti on mielestäni selkeää halveksuntaa naisia kohtaan. Ikävää.
Ei selkeää halveksuntaa naisia kohtaan minusta, tulkitsen, että edellinen kirjoittaja hieman ihmettelee näitä täällä kirjoitettuja kommentteja miesten kyvyttömyydestä ja rasittavuudesta, niin teen minäkin, nainen. Kyllä on maailma täynnä negatiivisia ihmisiä...
Onhan se ihmetyksen aihe, jos talsii elämänsä läpi laput silmillä ja tulpat korvissa :). Ja aivan takuulla tämä kasvatustieteilijäkin tietää, että todella monia miehiä ei todellakaan kiinnosta mikään lasten hoito, tai kasvatus. Jos ei muka tiedä, on tiedekunnan opinnot valuneet ihan hukkaan.
Ei kun tänne on rikastunut ihan tietynlaista porukkaa, tällaiseen negatiivisuuteen ei törmää näin rajusti muualla. Huh...
Vierailija kirjoitti:
Miesten vähättely-keskustelu täynnä miesten vähättelyä.
Siivoaminen ja häät. Naisen elämän kohokohdat, maalit ja korkeat tavoitteet.
Miehen vähättelemisestä ei keskustella, koska kotityöt on naisen elämän korkein saavutus,
siinä ei miesten oikeudet paljoa paina.
Jankkaat edelleen samaa rikkinäisen levyn tavoin, vaikka sinulle on monta kertaa korjattu, että kyse on muustakin kuin kotitöistä. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleb yh-isä joka ton pienimmän synnyttyä olen käytännössä totaaliyksin hoitanut lapset. Lisäksi opetan kasvatustiedettä yliopistotasolla. Summasummarum=osaan kotihommat ja lastenhoidot. Sekä teoriassa että käytännössä luultavasti teitä paremmin. Voisin pitää teille vaikka hyvä äiti-kurssin. En tiedä mistä ootte onnettoman luuseri-äijänne löytänyt mut ei kaikki äijät tuollaisia ole...
Luultavasti teitä paremmin -kommentti on mielestäni selkeää halveksuntaa naisia kohtaan. Ikävää.
Ei selkeää halveksuntaa naisia kohtaan minusta, tulkitsen, että edellinen kirjoittaja hieman ihmettelee näitä täällä kirjoitettuja kommentteja miesten kyvyttömyydestä ja rasittavuudesta, niin teen minäkin, nainen. Kyllä on maailma täynnä negatiivisia ihmisiä...
Onhan se ihmetyksen aihe, jos talsii elämänsä läpi laput silmillä ja tulpat korvissa :). Ja aivan takuulla tämä kasvatustieteilijäkin tietää, että todella monia miehiä ei todellakaan kiinnosta mikään lasten hoito, tai kasvatus. Jos ei muka tiedä, on tiedekunnan opinnot valuneet ihan hukkaan.
Ei kun tänne on rikastunut ihan tietynlaista porukkaa, tällaiseen negatiivisuuteen ei törmää näin rajusti muualla. Huh...
Ei missään nimessä törmää missään. Ihan uutta maailmassa tällainen kauhea negatiivisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väheksymisestä, nalkuttamisesta ja ainaisesta riidasta on lyhyt matka halveksuntaan. Ja halveksunta on se viimeinen naula liiton arkkuun, sanoo väestöliitto. Komppaan tuon kokeneena. Siksi oikeasti kannattaa miettiä myös niiden sohvalle jätettyjen vaatteiden lisäksi haluanko oikeasti jatkaa elämää tuon ihmisen kanssa ja jos, miten saisimme oman yhteispelin paranemaan. Kun siinäparisuhdetangossa on kaksi, toisen syyttelyllä ei pääse pitkälle, eikä kaikki syy ole vain siinä toisessa. Avioeroni jälkeen opin, että paljon terveellisempää ristiriitatilanteissa on hengähtää ja katsoa peiliin. Ja muistaa ettei millään nalkutuksella voi toista muuttaa, ihminen kykenee vain muuttamaan itseään. Rassaako oikeasti vain ne vaatteet sohvalla vai joku muu? Oma sisäinen paha olo? ONko se miehestä johtuvaa vai tulee jostain lapsuudesta? Miten minä oppisin tulemaan paremmin toimeen ITSENI kanssa, ja sen jälkeen myös niiden muiden läheisten. Jos se suurin ongelma liitossa on ettei mies askarrellut hääkoristeita niin aika pienet on ongelmat. Jos taas tuntuu ettei mies arvosta minua ja tekemisiäni on ongelma jo suurempi. Jos minäkään en paljon arvosta miestä ja hänen tekemisiä, niin...
Juurikin näin. Tässäkin ketjussa naisia, jotka luulevat nalkuttamisen ja syyttelyn johtavan johonkin. Mihin?
Korkeintaan eroon. Tämä on se jutun pointti siinä kirjoituksessakin.
Naisten tulisi tulla ensin toimeen itsensä kanssa, ja pariutua vasta sitten itsensä ja puolisonsa takia.
Peiliinkatsominen ei tämänkään ketjun naisille tunnu olevan missään nimessä vaihtoehto,
syntipukki kun on se mies, ehdottomasti.
Nimenomaan näin. Olen joutunut seuraamaan läheltä yhden hormonihirviönaisen (epäilen myös vakavia mielenterveysongelmia) täysin hullua kätyöstä miesystäväänsä kohtaan. Käynyt mm. käsiksi ja haukkunut impotentiksi. Ja kyse on juuri siitä, että haluaa muuttaa miehen mieleisekseen, eikä koskaan näe omassa toiminnassaan mitään väärää. No, nyt ovat eronneet ja tämä tyyppi tuhoaa vain omaa elämäänsä.
Monet naiset ovat liian kontrolloivia ja se johtuu mielestäni niistä odotuksista mitä tytöille jo pienestä asti opetetaan. Jos olisi enemmän "tytöt on tyttöjä" ja "älä huoli" -asennetta kasvatuksessa, niin varmaan aikuisinakin me naiset osattaisiin ottaa rennommin monen asian suhteen.
Olen pyrkinyt välttämään panikointia ja turhaa nalkutusta asioista, joista ei oikeasti seuraa mitään ikävää... Vaikeaa on välillä totta kai.
Entäpä ne miehet jotka haluavat että kotona on siistiä ja puhdasta mutta eivät silti halua itse siivota? Niitäkin on.
Minulla esim. Käyn töissä koko päiväisesti , mutta silti minun pitäisi hoitaa myös kotityöt.
Jos sitten joskus en jaksa tai viitsi siivota, mies lopulta alkaa huokaillen ja kireänä siivota keittiötä tms oikein mielenosoitushenkisesti.