Siitä miesten väheksymisestä..

Tunsin piston sydämessäni kun luin uutisen. Ehkäpä väheksyn miestäni, etkäpä nillitän ja kritisoin. Se on alkanut naimisiinmenon jälkeen ja varmasti suuri syy on väsymyksessä. Menee hermo vastuun kantamiseen. Kaikki tais alkaa oikeastaan jo häistä. Niiden järjestely jäi kokonaan mun ja mun kaasojen vastuulle, mies oli joka asiaan "ihan sama". Ei jaksanut laittaa tikkua ristiin tai mitään asioita selvitellä tai varailla. Sitten tuli raskaus ja minä olin se, joka huolehti siitä miten syödään ja mitä vauvalle pitää hankkia, miten sitä hoidetaan jne. Synnytykseen valmistauduin yksin, en ikinä nähnyt miestä lukemassa mitään oppaita tai ohjeita. Lapsi syntyi ja minä sitä hoidin, kyllä mieskin siinä osuutensa teki, mutta jatkuvasti sai olla ohjaamassa, kun tosiaan ei ollut mihinkään oma-aloitteisesti perehtynyt. Minä sitten pohdin milloin aloitetaan kiinteät ruuat, miten vuorokausirytmiä parannetaan, miten kantoliinaillaan, sormiruokaillaan, parannetaan kodin turvallisuutta, tutkin ja opiskelin. Tänään aiemmin mies oli lähdössä lapsen kanssa käymään ulkona ja no kidding, se kysyi multa, että miten lapsi pitää pukea. Se ei tiedä edes sitä! Ja joka kerta pitää sille selittää, että missä mikäkin lapsen vaatekappale ja hoitotarvike sijaitsee. Aina noi samat kyselyt ja selitykset. Ärsyttää, ettei mies KESKITY, vaan tuntuu olevan koko ajan jollain ihan omalla ufoplaneetallaan. En jaksais olla se, jonka pitää aina muistaa menot ja pidellä lankoja käsissään. Joskus jos olen antanut olla ja koittanut, josko mies ottais vastuuta, olen huomannut ettei siitä mitään tule, asiat jää roikkumaan. Varsinkaan mitkään sosiaaliset jutut ei tule hoidettua. Mies ei muista edes omien vanhempiensa syntymäpäiviä, saati, että tajuaisi onnitella ilman mun patistelua.

Miehet (ikävä yleistys) nyt vaan on useassa asiassa todella välinpitämättömiä. Ei ne sitä pahuuttaan tee, mutta jotain jännää säpäkkyyttä niiltä puuttuu, mitä taas naisilla ehkä luontaisesti on enemmän.

Koitan olla miehelläni kuitenkin kiva ja ymmärtäväinen. Koitan ajatella, että se on aika hyvä korjaushommissa, vaikka rehellisesti, ei niitä korjaushommia ole edes kerran viikossa ja tätä arkea pitäis elää joka päivä. Huumori auttaa kyllä vähän ja se, että kavereiden kanssa jaetaan samankaltaisia kokemuksia miehistämme ;).