Lue keskustelun säännöt.
Olen luterilaisen kirkon pappi ja lesbo. Kysy mitä haluat!
13.01.2016 |
Olen aloittamassa ensimmäisessä työpaikassani seurakuntapappina helmikuun alusta. Uskon Jumalaan ja olen uskonut koko ikäni. Asun keskisuuressa kaupungissa ja olen naimisissa naisen kanssa. En ole yhtään kaapissa, mutta en myöskään parisuhteestani ensimmäisenä ilmoita, vaan puhun siitä sitten kun tulee luontevasti puheeksi.
Kysy mitä haluat!
Kommentit (90)
Eikö sinusta olisi mukavampi olla avoimesti ja rehellisesti oma itsesi, ilman minkäänasteista salailua? Vai pelkäätkö (kenties aiheellisesti) siitä seuraavan turhia ongelmia ja kiusaamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lesboudesta en nyt piittaa, mutta ole kiltti ja kerro ihan rehellisesti, kuinka moni teologisessa tiedekunnassa opiskeleva ja opettava oikeasti uskoo jumalolentoihin.
Lisäksi: mitä mieltä olet Suomet kirkon nykytilasta? Mitkä näät sen hyvinä ja mahdollisina huonoina puolina? Mitä sinä muuttaisit kirkossa, jos sinä saisit päättää asioista?
Vierailija kirjoitti:
Eikö työhaastattelussa kysytty mitään perhe/parisuhdetilanteestasi? Jos kysyttiin niin kuinka väistit naisen kanssa rekiströidyssä parisuhteessa olosi?
Ei kysytty, kun eihän se ole edes laillista. Jos olisi kysytty, olisi ehdottomasti kertonut, vaikka kysymys ei laillinen olisikaan. Otin parisuhteeni puheeksi kirkkoherran kanssa heti viran saatuani ja en olisi ottanut työtä lopulta vastaan, jos en olisi saanut kirkkoherran tukea. Ja yksi haastattelijoista tiesi parisuhteestani, sillä olin ollut samassa kesätyöpaikassa hänen kanssaan vuosia sitten.
Minua on viime aikoina mietityttänyt Raamatusta kohta jossa sanotaan että "kukin sen uskon(määrän?) mukaan joka hänelle on annettu" ihmetellessäni miksi kaikki uskovat eivät ajattele ja koe minusta ilmiselviä asioita samoin kuin minä. Jokaisen suhde Jumalaan on omansalainen ja Jeesus on jokaikisen henkilökohtainen Vapahtaja, se minkun tule käsittää -ja hyväksyä.
Perusasiat tietysti ovat kaikille samat.
En ole ap, hänelle vain halusin pohdiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö työhaastattelussa kysytty mitään perhe/parisuhdetilanteestasi? Jos kysyttiin niin kuinka väistit naisen kanssa rekiströidyssä parisuhteessa olosi?
Ei kysytty, kun eihän se ole edes laillista. Jos olisi kysytty, olisi ehdottomasti kertonut, vaikka kysymys ei laillinen olisikaan. Otin parisuhteeni puheeksi kirkkoherran kanssa heti viran saatuani ja en olisi ottanut työtä lopulta vastaan, jos en olisi saanut kirkkoherran tukea. Ja yksi haastattelijoista tiesi parisuhteestani, sillä olin ollut samassa kesätyöpaikassa hänen kanssaan vuosia sitten.
Minua vastaan on sitten rikottu. Olen ollut aiemmin muutamaan otteeseen ev.lut. kirkolla töissä ja aina haastatteluissa on selvitetty kotiolosuhteet :(
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinusta olisi mukavampi olla avoimesti ja rehellisesti oma itsesi, ilman minkäänasteista salailua? Vai pelkäätkö (kenties aiheellisesti) siitä seuraavan turhia ongelmia ja kiusaamista?
Olen tosi avoimesti ja rehellisesti oma itseni, mutta pidän usein vähän pienempää ääntä kuin heterona parisuhteestani pitäisi . Se johtuu ihan siitä, etten halua tahallani provosoida ja laittaa ihmisiä kiusalliseen tilanteeseen. En myöskään aina jaksa niitä ennakkoluuloja, joita osakseni joskus tulee. Mutta olisihan se mukavaa, kun kaikki arvostaisivat parisuhdettani ja pitäisivät sitä hyvänä ja aivan tavallisena. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi lukea tätä keskustelua, joten anteeksi jos nämä kysymykset on jo esitetty.
Haluaisin kysyä sinulta seuraavia kysymyksiä: oletko sinä onnellinen ja tyytyväinen elämääsi? Onko sinulla lemmikkieläimiä? Jos niin millainen lemmikkisi on? Mikä on parhainta tee, kahvi, kaakao tms? Millainen musiikki on mielestäsi parasta maailmassa? Olisiko sinulla esimerkiksi jotain bändi suosituksia? Ja yleisesti miten sinun vuosi 2016 on alkanut?
Tietty vastaa mihin tykkäät ja jätä vastaamatta, jos joku kysymys on mielestäsi ongelmallinen jollain tasolla. Hyvää vuoden alkua sulle ja kiitos vastauksestasi!
Olen pääosin onnellinen, mutta joskus on vaikeaa. Elämän perusasiat on silloin kunnossa, kun minulla on hyvä koti, rakkautta ja usko Jumalaan.
Meillä on koira. Se on 1-vuotias shetlanninlammaskoira ja aivan ihana, vilkas pikkueläin. Tykkää leikkiä ja juosta metsässä, ei tykkää kynsienleikkuusta, mutta on silti nätisti.
Tykkään eniten kahvista, mutta juon kyllä teetä ja kaakaotakin.
Tykkään paljon suomalaisesta musiikista, vanhat hitit on ihania ja uudemmista pidän vaikkapa PMMPn tuotannosta. En osaa suositella bändiä.. Ehkäpä Pimeys, jos pidät suomalaisesta!
Vuosi on alkanut hyvin. :) Entä sulla?
Vierailija kirjoitti:
Lesboudesta en nyt piittaa, mutta ole kiltti ja kerro ihan rehellisesti, kuinka moni teologisessa tiedekunnassa opiskeleva ja opettava oikeasti uskoo jumalolentoihin.
Professoreista ole ehkä 5 on kertonut uskovansa ja 2 ei. Muut ovat pitäneet uskonsa tai uskonattomuutensa itsellään.
Opiskelijoista suurin osa uskoo, mutta paljon on niitäkin jotka eivät. Sitten on sellaisia, joiden uskonnollinen vakaumus vaihtuu puolelta toiselle opiskelun ainakana. Vaikea sanoa mitään prosentteja. Ehkä 70% uskoo Jumalaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi: mitä mieltä olet Suomet kirkon nykytilasta? Mitkä näät sen hyvinä ja mahdollisina huonoina puolina? Mitä sinä muuttaisit kirkossa, jos sinä saisit päättää asioista?
Kirkossa eletään muutoksen aikaa. Ehdotonta hyvää kirkossa on sen kyky ja halu auttaa huono-osaisia ja jollain tavalla sorrettuja. Tämä ei ole vain hyvän maineen keräämistä, vaan kirkon ydinsanomaa. Jeesuskin oli sorrettujen puolella.
Ongelmia kirkolle tulee ja on jo tullut ihan puhtaasti rahasta. Kun kirkko saa vähemmän rahaa, sillä on huonommat mahdollisuudet auttaa ja palvella. Silti kirkolta tunnutaan vaativan yhä enemmän.
Mahdollisuuksia näen kirkolla vapaaehtoistyön kehittämisessä ja heikkouksia kahtiajakautumisessa. Toivon, että luterilaisen kirkon seinät on jatkossakin leveellä ja katto korkella. Kunpa pidettäis kaikki yhtä, vaikka olisikin joitai oppikiistoja.
Vierailija kirjoitti:
Minua on viime aikoina mietityttänyt Raamatusta kohta jossa sanotaan että "kukin sen uskon(määrän?) mukaan joka hänelle on annettu" ihmetellessäni miksi kaikki uskovat eivät ajattele ja koe minusta ilmiselviä asioita samoin kuin minä. Jokaisen suhde Jumalaan on omansalainen ja Jeesus on jokaikisen henkilökohtainen Vapahtaja, se minkun tule käsittää -ja hyväksyä.
Perusasiat tietysti ovat kaikille samat.
En ole ap, hänelle vain halusin pohdiskella.
Se on ihan totta. Jeesus kohtaa jokaisen ihmisen henkilökohtaisesti ja antaa jokaiselle sen oman polun kuljettavaksi, iloineen ja suruineen. Me voimme aina kysyä häneltä neuvoa ja hän on aina matkaoppaanamme. Samalla muille pitää ymmärtää antaa tilaa ja kuunnella hänen kokemustaan Jumalasta. Raamatun valossa kaikkea pitää katsoa ja ymmärtää samalla, että jokainen ihminen on yksilö.
Kävin joskus kamppailua sen kanssa, saanko minä rakastaa naista ja jakaa hänen kanssaan elämäni. Sain rauhan, kun kysyin asiaa toistumiseen Jumalalta. Jumala osoitti, että vaimoni on vastaus rukouksiini ja viimeistään se, miten hänen läsnäolonsa on vahvistanut minun uskoani, on saanut minut vakuuttuneeksi. Silti en tuomitse niitä, jotka ajattelevat eri tavalla. Heillä on toiset asiat puolustettavanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan ehdottomasti kirkon (ev.lut) uudistumista ja elämistä aikansa mukana. Jämähtäneet asenteet eivät hyödytä yleensä ketään. Kuulun kirkkoon, ainoastaan Räsäsen suusta on tullut sellaista, joka on laittanut harkitsemaan jäsenyyttä. Mielestäni kirkko ja valtio saavatkin kuulua yhteen, kirkon mukautuessa muuttuvaan maailmaan tarpeeksi. Pidän hyvänä asiana myös siksi koska en halua muiden uskontojen jämähtäneitä, jopa sairaita arvoja meidän kulttuuriimme, ja osaltaan näen tämän ehkäisevän sitä.
Meinasin etten edes kysy mitään, mutta Räsänen tuli puheeksi. Mitä mieltä olet Päivi Räsäsestä? Tai lähinnä hänen arvoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on suurin herätysliike alueella jossa toimit? Mitä olet mieltä siitä että neuvostoihin pyrkii paljon herätysliiketaustaisia. Entä siitä että teologisessakin he on yhä suuremmin edustettuja?
Täytyy sanoa, että en tiedä määrällisesti suurinta herätysliikettä. Paljon täällä on helluntailaisia. Olisivatkohan he suurin ryhmä?
Teologeissa on tosiaan paljon herätysliiketaustaisia ja se kyllä näkyy luennoilla ja muualla opinnoissa. En aina ymmärrä miksi he haluavat opiskella siellä, kun tuntuvat kiistävän kaiken tutkimustiedon. Toisaalta ei heidän opiskelunsa minua haittaakaan ja usein he työllistyvät omiin piireihinsä, eivät luterilaiseen kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun yhdessä Suomen isoimmista kaupungeista ja täällä on melkein joka ev.lut. seurakunnassa homopappi. Yhdessä kaksi.
Kävin joskus kamppailua sen kanssa, saanko minä rakastaa naista ja jakaa hänen kanssaan elämäni. Sain rauhan, kun kysyin asiaa toistumiseen Jumalalta. Jumala osoitti, että vaimoni on vastaus rukouksiini ja viimeistään se, miten hänen läsnäolonsa on vahvistanut minun uskoani, on saanut minut vakuuttuneeksi. Silti en tuomitse niitä, jotka ajattelevat eri tavalla. Heillä on toiset asiat puolustettavanaan.
Saanko kysyä kuinka Jumala osoitti sinulle, että olet oikealla polulla? En ole samassa tilanteessa kuin sinä, mutta olen erään kysymyksen äärellä, johon toivon kovasti merkkiä Jumalalta, miten olisi oikein tehdä. Jos kysymys on liian henkilökohtainen, ei tarvitse kertoa tarkkaan :)
Miksi uskot satuolentoihin ?
Ja saat palkkaa kun selittelet satuolentojen tahtoa ja kaikkivoipia aikomuksia ?
Vierailija kirjoitti:
Kannatan ehdottomasti kirkon (ev.lut) uudistumista ja elämistä aikansa mukana. Jämähtäneet asenteet eivät hyödytä yleensä ketään. Kuulun kirkkoon, ainoastaan Räsäsen suusta on tullut sellaista, joka on laittanut harkitsemaan jäsenyyttä. Mielestäni kirkko ja valtio saavatkin kuulua yhteen, kirkon mukautuessa muuttuvaan maailmaan tarpeeksi. Pidän hyvänä asiana myös siksi koska en halua muiden uskontojen jämähtäneitä, jopa sairaita arvoja meidän kulttuuriimme, ja osaltaan näen tämän ehkäisevän sitä.
Meinasin etten edes kysy mitään, mutta Räsänen tuli puheeksi. Mitä mieltä olet Päivi Räsäsestä? Tai lähinnä hänen arvoistaan.
Minustakin kirkon tulee uudistua niin, että se pystyy vastaamaan ihmisten todellisiin tarpeisiin ja olemaan aidosti läsnä jokaisessa ajassa. Kirkko on tarkoitettu kaiken elämän keskelle, ei sivustahuutelijaksi. Samoin olen sitä mieltä, että pyrkimyksestä kohti Jumalaa, rukouksesta ja sakramenteista ei tule koskaan ajan takia luopua.
Räsäsen mielipidettä ei missään nimessä tulisi kuunnella kirkon mielipiteenä. Hän ei ole esittänyt yhtään mielipidettä niin, että se olisi kirkon kanta. Hänen takiaan ei siis kannata kirkosta erota! Muutenkaan kirkosta eroaminen ei ole mielestäni hyvä ratkaisu. Kirkkoon voi vaikuttaa parhaiten sisältäpäin. Moni erosi esimerkiksi homoillan jälkeen kirkosta, ja miten surullista se onkaan. Kirkosta tulee helposti takapajula, jos kaikki toisinajattelevat lähtevät.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ruma kuin saatana?
Saatanan naamasta en tiedä, mutta en minä ruma ole.
Tiedän viidesläisyydesä paljon, mutta minulla ei ole siitä erityistä mielipidettä. Siinä on sekä hyvää että huonoa, niin kuin kaikissa kirkkokunnissa. Kukaan ei täällä maailmassa ole vielä täydellinen, taivaassa sitten. Tärkeintä on pyrkimys Jumalan luokse sitä kautta, minkä Jumala jokaisen omalle kohdalle antaa. Ei meillä kaikilla ole sama elämä, eikä kenenkään tie Jumalan luo ole sama, vaikka Jumala onkin muuttumaton.