Kamalin kyläpaikka missä olet käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Erään sinkkumiehen asunto. Arvioin, että hän ei ollut vaihtanut lakanoita noin kahteen vuoteen, haju oli niin tyrmäävä ja lakanoiden koostumus sellainen vahamaisen koprakka.

mitä olit tekemässä siellä? ja mistä huomasit lakanoiden koostumuksen?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti isäni siskon luona oli ollut aika kamalaa kun olin sieltä lähdettyä sanonut äidille että onneksi sinä sentään meillä siivoat. Olin n. 3- tai 4-vuotias.

 

TAI sinun äitisi on äänen niin puhunut joskus niin että sinä olet sen kuullut: "Onneksi minä siivoan -" Tuo voi siis tarkoittaa siskoasi mutta myös yhtäkaikki muita perheessäsi olleita, kuten isääsi, sillä minusta tuo kuulostaa lähinnä aikuisen arvostelulta, ei siltä että 3- vuotias katsoo että hohhoh, onneksi mun äiti siivoaa kotona ja huomaa, tuonkin olet häveliäästi mukamas oikeassa paikassa lohkasta. Jos tuo pätisi niin että sinä sanoisit spontaanisti noin -olisit sanonut sen ihan aikuisen kuullen ja häpeilemättä, kun taas äitisi, no hän on luultavasti painanut oven kiinni ja päivitellyt ääneen: "Olipa sotku" johon sinä lisännyt: "Nii, onneksi sinä siivoat" ja tällöin voidaan vetää johtopäätös että lause myös saattaa tarkoittaa sitä että äitisi viettää eniten aikaansa puunaamalla kotianne. 

Valitse siitä? Voit ehkä oppia myös jotain uutta.

sellanen jossa jo eteisessä haisi lehmänpaska.

Onhan näitä sotkuhirvityksiä, mutta mun kauhein kyläpaikka on erään kummilapseni kotona. Mun lapsi meni käymään suht samanikäisen kummilapsemme kotona kylässä ja emäntä ajoi pois. Olen usein ottanut kummipojan kotiimme yökylään, enkä koskaan ole kieltäytynyt.

Lapseni on hyväkäytöksinen kuten kummilapsikin. He ovat aina tulleet keskenään hyvin toimeen. Tosin muutkin ovat pitäneet erikoisena kummilapseni äitiä. Tuli paha olo lapsen puolesta, vaikka onneksi hän oli ihan OK tapauksen jälkeen.

Sen ainoan kerran sanoin asiasta. Selityksenä oli jotakin vaisua tuli vähän äkkiä. Se jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi vierailuksi. Täälläpäin maailmaa naapuriin saa mennä käymään

Olin kutsuttuna  vieraana viisikymmenvuotispäivillä, ja olivatpa kovasti mieleenpainuvat bileet. Minulle näytettiin sohvalta paikka jossa sain istua, kukaan ei kysynyt haluaisinko jotakin, kukaan ei puhunut minulle ylipäätään yhtään mitään.  Reilun tunnin siinä jaksoin istua, menin ulos tupakalle ja häivyin saman tien. Tuskin kukaan sitäkään huomasi.  

Ystäväni kertoi anoppila on aivan järkyttävä. Mm vessa on ihan keltainen ja täynnä tahmaa. Joten kun menee käymään, ensimmäisenä jynssää vessan. Hänellä on muovisia laatikoita mukana, tyhjentää kaikki vessassa olevat purkit, jätesäkkiin heittää kymmeniä tyhjiä purkkeja, wc paperihylsyjä. Kuuraa seinät, käyttää jotain tosi kovaa ainetta, jotta saa pytyn puhtaaksi.

Anoppi aina saa kohtauksen, vaikka näyttää roskakasaa.

On sanonut ei tarvi olla siistiä mutta vessa pitää olla. Ja siellä on myös kamalat kasat lehtiä, likaisia astioita.

Ovat siellä aina päivän ja 8 h menee siivotessa.

Käy 2 x vuodessa, ennen äitienpäivää ja ennen isänpäivää. On ilmoittanut joulukutsuille hän ei aio viettää joulua tiskirätti kädessä ja siellä ei ole ikinä siistiä.

Oli kerran pessyt pyykkiä ja vienyt ne ulos kuivumaan. Jossa ne oli puolen vuoden päästä, kun tulivat seuraavan kerran

Tunnustan omaavani kämpän joka vähintään kerran viikossa vaikuttaa kaaoksen jäljiltä olevalta. Päivä päivältä kuitenkin parempaan päin olen menossa. Epäsiisteys on kotoa peritty ominaisuus, siellä ei törkykasat nurkissa koskaan ollut ongelma. Tavaraa on paljon, ja vaatii todella ponnistelua että pystyy luopumaan joistain tavaroista. Tämä pohjautuu siihen että aina olen köyhyydessä kasvanut. Askelia parempaan otan koko ajan. Huomaan suojautuvani ylistressaavilta tilanteilta sillä että viivytän siivoamista, ja stressaavaa elämää olen viettänyt viimeiset 20 vuotta opiskellen ja lapsia maailmaan puskien ja taas opiskellen. Onneksi nyt alkaa elämäntilanteeni olla siinä pisteessä että a) en ole enää opiskelija b) en ole työtön c) lapset eivät ole enää taaperoasteella ja d) en voi enää sanoa olevani köyhä. Nyt alkaa tekosyyt elää siivon keskellä olla lopussa. Mutta sellaisen siistin elämän opettelu ilman koskaan kotoa saatua esimerkkiä on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan omaavani kämpän joka vähintään kerran viikossa vaikuttaa kaaoksen jäljiltä olevalta. Päivä päivältä kuitenkin parempaan päin olen menossa. Epäsiisteys on kotoa peritty ominaisuus, siellä ei törkykasat nurkissa koskaan ollut ongelma. Tavaraa on paljon, ja vaatii todella ponnistelua että pystyy luopumaan joistain tavaroista. Tämä pohjautuu siihen että aina olen köyhyydessä kasvanut. Askelia parempaan otan koko ajan. Huomaan suojautuvani ylistressaavilta tilanteilta sillä että viivytän siivoamista, ja stressaavaa elämää olen viettänyt viimeiset 20 vuotta opiskellen ja lapsia maailmaan puskien ja taas opiskellen. Onneksi nyt alkaa elämäntilanteeni olla siinä pisteessä että a) en ole enää opiskelija b) en ole työtön c) lapset eivät ole enää taaperoasteella ja d) en voi enää sanoa olevani köyhä. Nyt alkaa tekosyyt elää siivon keskellä olla lopussa. Mutta sellaisen siistin elämän opettelu ilman koskaan kotoa saatua esimerkkiä on vaikeaa.

Itselläni taas kävi ihan toisin päin. Kotini on aina siisti ja järjestyksessä. Lapsuuden kodissa oli tavaraa pitkin poikin, tiskirättiä ei huuhdeltu pyyhkimiseen jälkeen, jos sillä nyt ylipäätään mitään pyyhittiin jne.

Vierailija kirjoitti:

Kissankusella kyllästetty kämppä, aivan sekaisin kaikkea krääsää. Niin pistävä haju etten pystynyt oleen sisällä. Kuinka joku voi asua noin? Kyseessä miehen täti.

Mä olen kasvanut tuollaisessa. Kotoa päästyä siivosin neurootisesti. Nykyinen ammattini on siivooja.

Vastaus kysymykseen: perhe, jonka geeniperimä oli vino. Toimelias äiti, siisti huusholli, mutta ilmapiiri oli levoton ja yh- kasvattaja välillä tuuliajolla vaikka töissä kävikin. Pahimman rallin aikaan menimme kerran käymään ja näimme veljeni kanssa (molemmat alle kouluikäisiä) kun rouva oksensi eteisessä ämpäriin. Toisesta pojasta tuli murhaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

erään ystäväni koti, tämä ihminen sai aikuisena ah/hd-diagnoosin  mikä kyllä selittää paljon..!

ei se asunto niin paha ole, kuin moni tässä ketjussa mainittu mutta vessanpytty on pinttynyt keltaiseksi ja lavuaari  on pölyn peitossa, vessan peilikaappi ( etsin sieltä kerran ystävän luvalla tamponia) on täynnä käytettyjä vanupuikkoja sekä kajalin teroitusroskaa,  jääkaappi on todella likainen ja telkkari pölyn peitossa..

tiedän kuitenkin että ystäväni yrittää, yrittää niin kovasti !  tiedän hänen ponnistelevan henkisen ja fyysisen jaksamisen voimarajoilla vain saadakseen edes imuroitua.. olenkin joskus siellä tiskannut ja kerran pesin mikron .

Itsellänikin on ADHD ja ongelmia siivoamisen kanssa riittää, ahdistaa ja vtuttaa kun en saa aikaiseksi olen monta kertaa pyörinyt ympäri kämppää ja siivonnut mutta usein lyyhistyn lattialle itkemään. En halua että luokseni tulee vieraita jotka kaikki aina huomauttelee että "miten voit elää näin". Täällä on muuten siistiä mutta tavarat ovat vain epäjärjestyksessä, hygienia puolesta olen neuroottinen mutta muuten kämppä näyttää pommituksen jälkeiseltä post- apokalyptiseltä taistelutantereelta. Hävettää.. ja olen hyvin loukkaantunut myös kavereilleni koska olen yrittänyt selittää tilannetta että mikä on kun ei onnistu niin silti katsotaan nenän vartta pitkin ja vasta argumenttina tulee että ei se nyt niin vaikeaa ole.

Äidilläni on sama vaiva, ja hygienia menee joskus alapesupakoksi kun on pakko-oireinen kausi päällä. Muuten hän luulee olevansa siisti, mutta ei pese juuri käsiään, säilyttää nykyisinkin alapesupyyhettä keskellä keittiötä kun siitä löytää sen, lapset kuurasi samoissa vesitipoissa (ensin pestiin naama ja niska, sitten takapuolet samoissa vadeissa kuin perunat -meillä kannettiin ja säästettiin vettä. Oma alapesuvati, jota hän ei koskaan pessyt, oli multaisten perunavatien välissä eikä esim. sängyn alla nurinpäin. Lasten pyyhe oli yhteinen, ja kun naamapyyhe likaantui, siitä tuli käsipyyhe...enkä osaa vieläkään pitää tavaroista sekaisin olevaa kämppää siistinä.

Ei mitään henkilökohtaista, etkä voi tilanteellesi paljonkaan, mutta tältä se sivullisesta näyttää.

En ole hamstraaja, mutta ahdistun kun ylimääräiselle tavaralle pitäisi löytää jatkopaikka. Myös tavaran roskiin laittaminen tuntuu ahdistavalta, jos materiaalit eivät ole kierrätettävissä. Taustalla on pakko-oireinen häiriö, joka oireilee mm. näin. Lisäksi kotini on remontin tarpeessa, ja jo pelkkä keittiön tasojen pyyhkiminen aiheuttaa ketutusta, koska puutasot ovat aivan pinttyneet ja naarmuiset.

En yleensä hämmenny sotkuisuudesta, lapsuuteni kavereilla oli niin siistejä kuin sekaisia koteja ja kaikissa viihdyttiin. Kamalin kyläpaikka on tainnut olla sellainen missä tarttuu tupakanhaju vaatteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Oma kämppäni, vaikken täällä mitään kyläile vaan asun .__. Ymmärrän kyllä hävetä silmät päästäni joka kerta kun joku tulee käymään (en koskaan kutsu ketään, päinvastoin tuppautujia varoitan että meillä on EDELLEEN kämppä ko kaatopaikka, mutta saa tulla jos ei haittaa) mutta en vaan saa aikaiseksi siivota. Muutaman kuukauden ajan vaivannut masennuskausi taas niin, että kaikki energia menee aamulla heräämiseen, töissä käymiseen ja lapsesta huolehtimiseen. Jos ei olisi lasta eikä työtä, nukkuisin varmasti talviunta kevääseen saakka.

Ei varmaan saisi valittaa eikä edes hiljaa mielessään toivoa siivousapua, mutta ärsyttää kun esim. äitini joskus harvoin käy kylässä. Pitkin nenänvarttaan katselee ja kommentoi että onpas sotkuista ja likaista. Siihen totean että no niinpäs on. En siis pyydä että auttaisi, eikä äiti tosiaankaan itse tarjoudu, ei mihinkään muuhunkaan avunantoon, ei edes lapsenlapsensa hyväksi. Kuitenkin minua vaati tähän muuttaessani ostamaan häntä varten kahvinkeittimen, että saa keiteltyä jos joskus tulee käymään. No kolmen vuoden aikana keittänyt ne kahvit kahdesti, ja itse kun en kahvia juo niin olipa tarpeellinen ostos...

Ukkini kyllä joku aika sitten käydessään tarjoutui auttamaan, nimittäin viemällä kaikki tavaramme kaatopaikalle :D Todellakin tavarat, lapsen lelut ja omat harrastustarvikkeeni, vaatteemme, ei niitä roskia. Hänen mielestään kaikki muu on asunnossa turhaa kuin sänky ja ruokapöytä ja pari tuolia. Ei kiitos...

Oletko pyytänyt esmi. sossusta apua? Masentuneen sotkuäidin lapsena tiedän, millaista on elää kaaoksessa johon ei voi vaikuttaa. Pienikin apu huojentaa mieltä ja laskee lapsen stressiä. Tämä mitenkään sinua syyllistämättä.

Vierailija kirjoitti:

En ole hamstraaja, mutta ahdistun kun ylimääräiselle tavaralle pitäisi löytää jatkopaikka. Myös tavaran roskiin laittaminen tuntuu ahdistavalta, jos materiaalit eivät ole kierrätettävissä. Taustalla on pakko-oireinen häiriö, joka oireilee mm. näin. Lisäksi kotini on remontin tarpeessa, ja jo pelkkä keittiön tasojen pyyhkiminen aiheuttaa ketutusta, koska puutasot ovat aivan pinttyneet ja naarmuiset.

En yleensä hämmenny sotkuisuudesta, lapsuuteni kavereilla oli niin siistejä kuin sekaisia koteja ja kaikissa viihdyttiin. Kamalin kyläpaikka on tainnut olla sellainen missä tarttuu tupakanhaju vaatteisiin.

Vie käyttökelpoinen tavara kierrätykseen tai kirppikselle. Ei-kiertävät roskat poltetaan nykyisin lähinnä korkeissa lämpötiloissa, kaatopaikat häviävät. Sinun roskasi ovat vain pisara meressä.

Pyyhi puutaso kostealla ja käytä sitten karkeaa harjaa ja mietoa pesuainetta. Pyyhi uudelleen huuhdellaksesi.

Kaverini joka kärsi ainaisesta rahapulasta ja oli aina jotenkin sairas tms. Rahapulasta huolimatta oli rahaa syödä pelkkkiä eineksiä ja ostella lapselle pelkkiä merkkivaatteita. Kotona oli roskiskatoksesta roudatut huonekalut, 4 kissaa ja kissankusi haisi ulko-ovelle asti. Likavaatekasoja lojui joka paikassa.

Saunaan kaveri kutsui kerran, ja sanoin että en taida ehtiä hakee kotoa saunakamoja kun töissä menee pitkään: kaveri sanoi että ei se mitään, hänellä on pyyhe yms. lainata. Menin saunomaan ja eihän sillä ollut yhtään pyyhettä puhtaana! eikä mitään pesuainetta, ei shampoota, ei hoitoainetta, edes saippuaa!

Ja kaiken keskellä pyörii pieni pilalle hemmoteltu lapsi joka syö _pelkkää valmisruokaa_. Tietty tällä kaverillani on roimasti ylipainoa, muttei se johdu hänestä eikä ruokavaliostaan, vaan jostain mystisestä sairaudesta. Ruokavalio koostuu pelkästään ranskalaisista, pastasta, hampparesta, pizzasta, SOKERISTA. Syö päivässä vähintään 2x sen mitä kuluttaa. Yökylään en tälle ihmiselle enää koskaan mene, koska saisin nukkua paskasissa lakanoissa, syödä paskaa joka pistää oman vatsani aivan sekaisin ja lopulta viedä muovikassillisen ruokaa tälle kaverille, koska en vaan kestäisi sitä shittiä mitä siellä syödään.

Niin, eipä olla hetkeen oltu tekemisissä koska ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta.

Tää on vähän OT mutta ihmettelen sitä, miksi niin monilla jätetään vessa siivoamatta, vaikka muualla olisi suht siistiä. Yllättävän monella on hanan ja lavuaarin päällä pölykerros, joku lopussa oleva halpissaippua tai ei saippuaa ollenkaan, rantuja lavuaarissa ja pytyssä, lattia likainen. Siis ei nyt mikään saastainen vessa mutta kuitenkin selvästi laiminlyödympi kuin muu kämppä. Itse suunnilleen aloitan vessasta, jos vieraita on tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini joka kärsi ainaisesta rahapulasta ja oli aina jotenkin sairas tms. Rahapulasta huolimatta oli rahaa syödä pelkkkiä eineksiä ja ostella lapselle pelkkiä merkkivaatteita. Kotona oli roskiskatoksesta roudatut huonekalut, 4 kissaa ja kissankusi haisi ulko-ovelle asti. Likavaatekasoja lojui joka paikassa.

Saunaan kaveri kutsui kerran, ja sanoin että en taida ehtiä hakee kotoa saunakamoja kun töissä menee pitkään: kaveri sanoi että ei se mitään, hänellä on pyyhe yms. lainata. Menin saunomaan ja eihän sillä ollut yhtään pyyhettä puhtaana! eikä mitään pesuainetta, ei shampoota, ei hoitoainetta, edes saippuaa!

Ja kaiken keskellä pyörii pieni pilalle hemmoteltu lapsi joka syö _pelkkää valmisruokaa_. Tietty tällä kaverillani on roimasti ylipainoa, muttei se johdu hänestä eikä ruokavaliostaan, vaan jostain mystisestä sairaudesta. Ruokavalio koostuu pelkästään ranskalaisista, pastasta, hampparesta, pizzasta, SOKERISTA. Syö päivässä vähintään 2x sen mitä kuluttaa. Yökylään en tälle ihmiselle enää koskaan mene, koska saisin nukkua paskasissa lakanoissa, syödä paskaa joka pistää oman vatsani aivan sekaisin ja lopulta viedä muovikassillisen ruokaa tälle kaverille, koska en vaan kestäisi sitä shittiä mitä siellä syödään.

Niin, eipä olla hetkeen oltu tekemisissä koska ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta.

Täähän olisi jo lastensuojelun puututtava. Vai miten luulet noissa oloissa perushygienian onnistuvan lapsen osalta?

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän OT mutta ihmettelen sitä, miksi niin monilla jätetään vessa siivoamatta, vaikka muualla olisi suht siistiä. Yllättävän monella on hanan ja lavuaarin päällä pölykerros, joku lopussa oleva halpissaippua tai ei saippuaa ollenkaan, rantuja lavuaarissa ja pytyssä, lattia likainen. Siis ei nyt mikään saastainen vessa mutta kuitenkin selvästi laiminlyödympi kuin muu kämppä. Itse suunnilleen aloitan vessasta, jos vieraita on tulossa.

Se tapa on peräisin siltä ajalta, kun vessa oli tabu. Siitä ei puhuttu / huollettu koska se oli likainen, ja se oli likainen, koska sitä ei huollettu. Varsinkin monet miehet elävät pskan kanssa symbioosissa: siihen ei kosketa, mutta sitä on oltava. eiväthän kaikki vanhat ukotkaan ole halunneet sisävessaan (ajatus sisälle ulostamisen kamaluudesta on kuvottavampi, kuin asian todellinen hygieeninen laita ).

Vierailija kirjoitti:

Joskus lapsena olin sukulaisen matkassa ja jouduin sitten mukaan aivan kamalaan kyläpaikkaan. Se oli jälkikäteen ajateltuna ilmeisen mt-ongelmaisen perheen maatalo, jossa oli mm. koiria häkeissä keskellä tupaa kaikki kuset ja paskat ympärillään, hiirenpapanoita joka puolella, kaikkialla roskaa, jätöksiä ym. Haju sanoinkuvaamaton. Jostain syystä jouduin ottamaan kengät jalasta, istuin koko vierailun ajan varovasti risan sohvan reunalla vain varpaanpäät lattiaa koskien.

Oliko edes Kuopion lähikunnassa? Voi tietty olla samanlaista muuallakin. =)

Kamalin kyläpaikka on minulla sellainen, jossa oli pienessä kerrostalokaksiossa kolme pientä lasta, vanhemmat ja liuta todella arkoja ja laihoja kissoja. En tiedä  tiesikö talon väkikään kuinka monta kissaa heillä oli. Tupakkaa vedettiin ketjussa parvekkeella huoneiston ovi auki. Keittiö oli täynnä likaisia astioita ja ruuantähteitä. Sohvan käsi- ja selkänojalla oli lasten likaisia pikkuhousuja. Sohvan vieressä oli vanhempien nukkumapaikka, eli lattialle viskattu patja, jonka kissat oli käyneet kusemassa. Kämpän muovilattia oli niin tahmea, että melkein itketti lähtiessä laittaa kengät jalkaan. Kissojen hiekkalaatikossa oli enemmän paskaa kuin hiekkaa. Lastenhuoneessa oli kolme pyykkitelinettä levällänsä kaiken muun roinan keskellä.

Tämä jäänyt erityisesti mieleen. Silloin tosin tilanne oli tällä perheellä se, että yksikään lapsista ei vakituisesti asunut kotonansa vaan olivat sijoitettuna jonnekin muualle. Heille on tämän jälkeen siunaantunut lisää lapsia, tosin nykytilannetta en tiedä... Toivottavasti asiat ovat nyt paremmin. Jälkeenpäin ajatellen tällä pariskunnalla tuskin oli silloin asiat ihan kunnossa, vaikka päällisin puolin ei voinutkaan mitään johtopäätöksiä tehdä. Ehkä sille tosiaan oli syynsä miksi lapset asuivat muualla.

Itse olen kyllä suhteellisen siisti, mutta on sitä sotkua ja likaa meilläkin eläinten ja toisinaan vallitsevan kiireen takia. En siis ole kovin kriittinen muiden ihmisten kotien sotkuun, mikä minä olen tuomitsemaan. Tuo oli vaan niin ylivoimaisen kamala läävä yhdessä asunnossa, että en uskonut sellaiseen ikinä törmääväni. Vielä kutsuttuna vieraana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni veljen kämppä on todella kuvottava läävä.

 

Eteisessä on kirjaimellisesti roskapussivuori, eli ulos viemättömiä roskia on kertynyt kuukausien ajan, pusseista valuu lattialle jotain mätää ja limaa, ja haju on sanoinkuvaamaton. Lattioilla on roskaa, ruoantähteitä, lasinsirpaleita yms. törkyä, joten kenkiä ei voi ottaa jalasta. Kylpyhuoneen kaakeleista on mahdoton sanoa, minkä väriset ne ovat joskus olleet, sillä kaikki pinnat ovat keltaruskeiden kusi/paska/oksennus/yms. tahrojen peitossa. Kylpyhuone haisee homeelle, ja lattialla vilisee sokeritoukkia. Kaikki huonekalut ovat rikki, ja täynnä tupakanpolttamia reikiä. Keittiössä kaikki kaapissa olevat "puhtaatkin" astiat ovat likaisia. Jääkaappi on täynnä homehtunutta ruokaa. Jouduimme kerran yöpymään hänen luonaan, ja kaapista otetut "puhtaat" vuodevaatteet haisivat hielle, ja olivat täynnä epämääräisiä tahroja.

 

Kyseessä on vielä ihan fiksu ja työssäkäyvä kolmekymppinen mies, ei mikään mielenterveyspotilas.

Olet varmasti vähän värittänyt tarinaa, koska tuollaisia asuntoja on vain pahasti mt-ongelmaisilla ihmisillä. Ihminen joka kykenee töihin ja on selväjärkinen, ei kyllä todellakaan anna esim kaakeleiden olla haisevan paskan ja oksennuksen peitossa. Eikä normaali ihminen anna kenenkään häpeältään tulla sisään tuollaiseen asuntoon. Työt tietysti väsyttävät montaa ja aina ei jaksa kotitöitä tehdä mutta ei nyt kukaan muu kuin sekaisin oleva ihminen pidä tuollaista.. En ymmärrä miksi pitää valehdella. Mulla jopa on pahasti näiden ongelmien kanssa taisteleva ihminen eikä sen kämppä ole lähelläkään tuota.

En ole tuo jolle voestisi osoitit, mutta olet väärässä.

Oma veljeni on sydämelline, raitis, työssäkäyvä 30v mies. Paniikkihäiriötä ja vastaavaa ollut, mutta ainakin nykyään todella vakaan ja tasapainoisen oloinen ihminen.

Olen auttanut raivaamaan pari kertaa asunnon, ja todellakin löysimme mm. Tavarakasojen alta pakastimen mikä piti roudata suoraan kaatopaikalle, vessa-kylpyhuonetta emme saaneet mitenkään puhtaaksi, vaikka hankasimme kuinka. Siellä oli siis useamman senttimetrin kerros likaa/paskaa/pölyä ja hometta koko kylpyhuone lattiasta kattoon, sitä ei oltu mitenkään pesty vuosiin. Yksiön olohuoneessa oli kape käytävä jota pitkin pystyi kulkeman vinossa, seinästä tukien. Seinässä musta likarantu siinä mistä oli otettu tukea.

Ja edelleen: veljeni ei ole sekaisin, vaan jollain tapaa ahdistunut, mutta ei esim koskaan ole töistä pois.

Minä olen luullakseni ainoa joka tuolla on käynyt, ja menen vain jos saan luvan. Nyt en ole pariin vuoteen käynyt, pitäis varmaan kysyä mikä on tilanne. Ja todellakin autan raivaamisessa, yhtään en moralisoi