Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kadun, että tein lisää lapsia

Vierailija
08.01.2016 |

Tunnustan täällä, koska en voi puhua tästä oikeille ihmisilleni. Minulla on 3 lasta; 9v, 4v ja 1,5v. Olin ihan tyytyväinen yhden lapsen äiti; elämä oli mukavaa, lapsi helppo ja rauhallinen, iloinen tapaus. Yhden kanssa ei ollut raskaita hetkiä, jaksoimme hyvin. Hoitajan sai aina jos tarvitsi, omaa aikaa tai aikaa miehen kanssa oli helppo saada. Kolmistaan oli helppo tehdä pieniä reissuja, eikä tarvinnut ajatella että 'sitten kun' olisi jotenkin paremmin.

Sitten lähipiiri ja mies saivat minut puhuttua ympäri. Suurimmalla osalla ystävistämme on vähintään kaksi, monella kolme lasta. Meitä pidettiin jotenkin outoina, laiskoina ja jopa 'epävanhempina' kun meillä oli vain yksi. Pidän lapsista, vauvat ovat suloisia, ja jotenkin sitten meillekin tuli toinen ja kolmas. Elämähän tietenkin muuttui täysin, se ei tullut yllätyksenä tietenkään, mutta tämä tilanteen raskaus tuli. Olin jotenkin vaipunut siihen uskoon, että kolmen kanssa pinna tulee pidemmäksi, äiteyteni nousee uudelle tasolle ja lapset pitävät toisilleen seuraa. Pärjäsiväthän muutkin, ja jopa kehuivat että on paljon ihanampaa kun on rakkautta talo täynnä.

No on joo rakkautta, rakastan jokaista lastani ihan tajuttoman paljon enkä voisi luopua kenestäkään, he ovat kaikki erilaisia mutta kaikki rakkaita, todella rakkaita.

Harmittavan usein vaan kaipailen aikoja kun kotonakin saattoi olla hiljaista ja rauhallista, ja kaikki oli niin yksinkertaista. Esikoinen ei sairastanut juuri koskaan; nyt laumasta joku on koko ajan nuhassa/mahataudissa/rokossa/x. Reissaaminen on kamalaa säätöä; hoitajaa ei koko porukalle saa; hyvin usein huokaan että tämä helpottaa kyllä kun pieninkin on omatoiminen.

En haluaisi että elämä olisi sitä, että odotan tulevaa. Olen varmaan epäonnistunut äitinä, kun minua yhä hermostuttaa aamuiset pukemisshowt, vaikka ystäväni niin kehuvat lehmänhermojaan ja miten he vain hymähtelevät kun lapset tappelevat ja kirkuvat. Minä en siihen pysty.

Ja tuntuu aivan kamalalta että olen laittanut nämä tunteeni sanoiksi ja julkiseksi. En halua lapsiani pois, haluaisin vain kasvaa äitinä nauttimaan tästä - koska tämän piti olla niin ihanaa....

Muita?

Kommentit (62)

Vierailija
61/62 |
08.06.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 4 lasta ja näin jälkeenpäin ajattelen, että tuo vaihe menee ohi yllättävänkin nopeasti  Hetken kuluttua on taas omaa aikaa runsain mitoin ja lapset elävät omaa elämäänsä, silloin tällöin poikkeavat,

Hetken kuluttua???? Menee ainakin 6-7 vuotta ennenkuin lapsen voi jättää edes vartiksi itsekseen.

Tuliko se yllätyksenä? Anna lapsesi pois.

Vierailija
62/62 |
08.06.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sait kuitenkin tyyris tyllerön kaupan päälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kaksi kuusi