Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Amin asikaisen ero: uusperhe ei toimi!!
07.01.2016 |
Sanokaa mita sanotte, uusperheen "perhiytyminen" on todella vaikeaa ja aiti/isapuolen tuntema ulkopuolisuus on usein syyna siihen ettei homma vaan toimi.
Aina ilkeat aitipuolet saavat kaikki syyt niskaan, mutta minusta tassa tapauksessa Nilufer teki vaikean paatoksen lahtemalla itse eika pakottanut Aminia valitsemaan tyttaren ja vaimon valilta. Tosin hyt heidan yhteiset pojat joutuvat elamaan ilman ydinperhetta.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1452131859887.html
Viime elokuussa ex-nyrkkeilijämiehestään Amin Asikaisesta avioeroa hakenut Nilüfer Asikainen kertoo avoimesti eron syistä Me Naiset -lehden haastattelussa.
Ex-nyrkkeilijä Amin Asikainen ja Nilüfer Asikainen ehtivät olla neljä vuotta naimisissa, kunnes elokuussa Nilüfer muutti pois perheen yhteisestä kodista ja jätti avioerohakemuksen. Parilla on kaksi yhteistä lasta, 4- ja 2-vuotiaat pojat, ja ero tuli Nilüferin aloitteesta.
– Ymmärrän, että Aminin oli vaikea käsittää lähtöäni. Se varmasti loukkasi, olinhan luvannut rakastaa häntä lopun elämääni, Nilüfer Asikainen sanoo torstaina ilmestyneessa Me Naiset -lehdessä.
Nilüferin mukaan ex-pariskunta on päässyt jo hyviin väleihin eron jälkeen ja hän kuvailee Aminia ystäväkseen. Nilüfer sanoo Me Naisten haastattelussa, ettei ero johtunut rakkauden loppumisesta, vaan kyse oli muusta.
– Koen hävinneeni tämän taistelun. Päätin laskea aseeni, kun en jaksanut enää.
Kaksi kertaa naimisissa olleen Nilüferin mukaan ero johtui pääosin siitä, ettei Asikaisten uusperhekuvio ottanut toimiakseen, koska Nilüfer koki suhteessa runsaasti ulkopuolista painetta.
– Aika pian aloin huomata, että minut nähtiinkin pahana. Vilpittömyyttäni ei otettu todesta. Kun tein jotain kilttiä tytärpuolelle, lapselle selitettiin toisaalla, että tavoittelen omaa etuani. (...) Tunsin, ettei minulla ollut minkäänlaista mahdollisuutta päästä tytön sydämeen, Nilüfer sanoo Me Naisissa.
Uusperheen arki muuttui hiljalleen paineen myötä osittain tukahduttavaksi.
– Pahimmillaan tunnelma kärjistyi sellaiseksi, että tunsin olevani ulkopuolinen omassa kodissani.
– Voidakseni jälleen hyvin minulla oili kaksi vaihtoehtoa: joko rikkoisin oman perheeni tai sitten rajaisin arjestamme Aminille tärkeitä ihmisiä. En yksinkertaisesti voinut elää saman katon alla hänen (Aminin) menneisyytensä kanssa. Samalla tajusin, etten ikinä voisi ola nainen, joka vaatisi miestään kääntämään selkänsä läheisilleen, Nilüfer sanoo Me Naisten tuoreessa haastattelussa.
Kommentit (172)
En jaksa lukea koko ketjua ja exien haukkumista.
Mutta elän siis ydinperheessä ja meillä on teini-ikäinen tyttö. Jos ei olisi oma, niin menisi hermot sen kanssa. Jos olisin äitipuoli, niin olisipa helppoa syyttää ex-vaimoa siitä, että teini paiskoo välillä ovia ja murjottaa ja itkua tuhertaa sydänsuruista ja kaverijutuista. Mutta kun on oma, on pakko olla aikuinen ja ottaa vastaan teinin myrskyt ja kasvattaa siitä aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä luki että jätti pienet poikansa ja lähti vain tyttärensä kanssa?
Ei lukenut missään, mutta näin se on.
oli me naiset lähdessä, aiemmasta avioliitosta tyttö, oliko 8 vee, asuvat Kirkkonummella kaksiossa ja Ami jäi asuumaan 2 ja 4 v poikien kanssa. Eihän se sitä tarkoita että äiti ei näe lapsiaan, miten lie järjestäneet. Itse lähtisin kaikkien lapsien kanssa.
Lukekaa me naiset tai anna parin vuoden takaa, missä ko. Pariskunta kertoo perhe elämästään. Tämä N kertoo kun haluaa ostaa kalliita laukkuja, käy tyttöjen kanssa kämpissä bilettämässä ja juo vaan shampanjaa.. ja taksilla sitten kirkkonummelle. Teki kynsihuoltoja silloin tällöin. Amin taas kertoi, että on yksinhuoltajan lapsi ja haluaa säästää, ostaakseen isomman kodin perheelleen.
Musta siitä lehtijutusta huokui kuinka se eukko on pyrkyri ja elää yli varojensa. Jäi huono maku silloin ko eukosta.
Ja tais mihen rahat loppua kun ammattilaisurakin loppui ja kurjuus alkoi.
Uusperhetoimii kirjoitti:
Kivaa yleistystä taas aloituksessa:) Meillä uusperhe, miehellä lapsia, en todellakaan tunne oloani ulkopuoliseksi, koska suhde miehen kanssa on läheinen ja toimiva. Vekaroita komennan siinä missä isäkin ja tykkäävät minusta. Eikä ole riitaa edes lapsien äidin kanssa.
Kivat sulle, mutta ymmärrä, että joskus mikään ei riitä, kun joku on ottanut elämäntehtäväkseen kiusata. Teillä ei siis ilmeisesti näin ole. Voisit osoittaa hiukan myötätuntoa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua ja exien haukkumista.
Mutta elän siis ydinperheessä ja meillä on teini-ikäinen tyttö. Jos ei olisi oma, niin menisi hermot sen kanssa. Jos olisin äitipuoli, niin olisipa helppoa syyttää ex-vaimoa siitä, että teini paiskoo välillä ovia ja murjottaa ja itkua tuhertaa sydänsuruista ja kaverijutuista. Mutta kun on oma, on pakko olla aikuinen ja ottaa vastaan teinin myrskyt ja kasvattaa siitä aikuista.
Juuri näin. Exän toinen vaimo oli aina sitä mieltä että jos lapset käyttäytyi siellä hyvin, se oli heidän ansiotaan, ja jos huonosti, se oli minun aiheuttamaani. Jotenkin etäyhteydelläkin vaikutin siihen.... onneksi he erosivat sittemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että parempi vaihtoehto oli rikkoa perhe. Eikö sitä voi niellä ylpeyden ja olla tavallinen äitipuoli. Sellainen, joka on vähän ulkopuolinen entisten lasten elämään. Ei tarvitse kilpailla mistään suosiosta, olla vain välittävä, turvallinen aikuinen. Eikä mennä lapsen tasolle, jos hän välillä kääntää selkäänsä. Mutta täysillä mukana puolison ja yhteisten lasten elämässä. Ei puolisoa voi 100% omistaa. Pitää osata jakaa hänet kaikkien lasten kanssa, myös niiden, joiden vanhempi ei itse ole. Ja kohta siellä on näille nuorimmillekin äitipuoli. Joskus voisi vähän "tukahtua omassa kodissaan", lapset kasvaa, aikuistuu, asiat muuttaa muotoaan.
IKINÄ EI pidä tukehtua omassa kodissaan. Jos omassa kodissa ei voi olla turvallisesti, mukavasti ja hyvässä hengessä niin sitten on aika vaihtaa kotia.
Jos Amin ei oikeasti osaa tajuta mitä tarkoittaa mennä naimisiin jonkun kanssa niin se on hänen oma ongelmansa. Mutta muut tajuavat. Kun menet naimisiin toisen kanssa niin jaat KAIKEN hänen kanssaan. Myös lapset!
Minä en ymmärrä yhtään näitä "äitipuolella on velvollisuuksi mutta ei oikeuksia"- väitteitä. Minä olen äitipuoli, eikä minulla ole mitään velvollisuuksia lapsipuolteni suhteen. Isä hoitakoon lapsensa. Isä hoitakoon eksänsä. Tiedän eksän ollen joskus hankala, mutta se ei koske minua. En hoida mitään lasten asioita, teen vain ruokaa. Sitten ei eksätkään kiusaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että parempi vaihtoehto oli rikkoa perhe. Eikö sitä voi niellä ylpeyden ja olla tavallinen äitipuoli. Sellainen, joka on vähän ulkopuolinen entisten lasten elämään. Ei tarvitse kilpailla mistään suosiosta, olla vain välittävä, turvallinen aikuinen. Eikä mennä lapsen tasolle, jos hän välillä kääntää selkäänsä. Mutta täysillä mukana puolison ja yhteisten lasten elämässä. Ei puolisoa voi 100% omistaa. Pitää osata jakaa hänet kaikkien lasten kanssa, myös niiden, joiden vanhempi ei itse ole. Ja kohta siellä on näille nuorimmillekin äitipuoli. Joskus voisi vähän "tukahtua omassa kodissaan", lapset kasvaa, aikuistuu, asiat muuttaa muotoaan.
IKINÄ EI pidä tukehtua omassa kodissaan. Jos omassa kodissa ei voi olla turvallisesti, mukavasti ja hyvässä hengessä niin sitten on aika vaihtaa kotia.
Jos Amin ei oikeasti osaa tajuta mitä tarkoittaa mennä naimisiin jonkun kanssa niin se on hänen oma ongelmansa. Mutta muut tajuavat. Kun menet naimisiin toisen kanssa niin jaat KAIKEN hänen kanssaan. Myös lapset!
Miksi muka lapset pitää jakaa?
Minulla on omia lapsia, jo teinejä, enkä oleta mieheltä mitään muuta kuin kunniottavaa kohtelua heitä kohtaan. Tietysti apua tarvittaessa, mutta eipä sitä apua usein tarvita.
Exä-Minna Facebookissa: "Mä olen nyt vuosia näitä paskapommeja ottanut vastaan, alan pikkuhijaa olla terästä ei tää todellakaan kivalle tunnu. Haluisin elää normaalia elämää ilman julkista molllaamista, tätä on jatkunut niin pitkään.mutta yhden asian voin luvata teille totuus tulee vielä esiin, se ei tule palaamaan edes tulessa.Me aikuiset pärjätään aina mutta en olisi ikinä halunnut että tyttöni joutuu läpi käymään tälläistä, tulen taistemaan niin että totuus tulee esiiin."
Taas se nähdään, naiset ne jaksaa tapella. Miehet vois pitää vähän kuria puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä yhtään näitä "äitipuolella on velvollisuuksi mutta ei oikeuksia"- väitteitä. Minä olen äitipuoli, eikä minulla ole mitään velvollisuuksia lapsipuolteni suhteen. Isä hoitakoon lapsensa. Isä hoitakoon eksänsä. Tiedän eksän ollen joskus hankala, mutta se ei koske minua. En hoida mitään lasten asioita, teen vain ruokaa. Sitten ei eksätkään kiusaa.
Jos niin on, ettei äitipuolella ole velvollisuuksia, niin eihän se sitten äitipuoli ole. Nyksä sitten vaan pitää turpansa kiinni, eikä puutu yhteenkään lapseen liittyvään asiaan. Eli on ulkopuolinen. Omavalinta. Eriasia pystyykö sen kanssa elämään.
Velvollisuudet tulee sitä myöten, kun muuttaa yhteen miehen kanssa, jolla on lapsi/a.
Aikuisella kellä tahansa on aina velvollisuuksia lapsia kohtaan. Tuli hän sitten vastaan kadulla, kaupassa, koulussa, tai jopa kotona: myös lapsivieraat. Kylä kasvattaa. Pidetään toisistamme huolta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä yhtään näitä "äitipuolella on velvollisuuksi mutta ei oikeuksia"- väitteitä. Minä olen äitipuoli, eikä minulla ole mitään velvollisuuksia lapsipuolteni suhteen. Isä hoitakoon lapsensa. Isä hoitakoon eksänsä. Tiedän eksän ollen joskus hankala, mutta se ei koske minua. En hoida mitään lasten asioita, teen vain ruokaa. Sitten ei eksätkään kiusaa.
Jos niin on, ettei äitipuolella ole velvollisuuksia, niin eihän se sitten äitipuoli ole. Nyksä sitten vaan pitää turpansa kiinni, eikä puutu yhteenkään lapseen liittyvään asiaan. Eli on ulkopuolinen. Omavalinta. Eriasia pystyykö sen kanssa elämään.
Velvollisuudet tulee sitä myöten, kun muuttaa yhteen miehen kanssa, jolla on lapsi/a.
Aikuisella kellä tahansa on aina velvollisuuksia lapsia kohtaan. Tuli hän sitten vastaan kadulla, kaupassa, koulussa, tai jopa kotona: myös lapsivieraat. Kylä kasvattaa. Pidetään toisistamme huolta!
En minä näekään itseäni "äitipuolena". Minulla on äärimmäisen ihanteellinen parisuhde, ja sitten tässä ympärillä palloilee molempien lapsia. Mies kutsuu elämäämme kolhoosiksi. Olemme avioliitossa. Ja lapset ovat erilaisin kokoonpanoin läsnä.
Ja en puutu miehen lapsien asioihin, vaan mies itse kasvattaa ja hoitaa omat lapsensa. Ihmettelen suuresti, mitä ne asiat ovat, joihin minun pitäisi puuttua??? Miehelle olen sanonut, ettei meidän uudella sohvalla sitten syödä - ja vastuu on miehen, jotta hän sanoo nämä asiat lapsillensa.
Ja ihmettelen, mitä vikaa tässä "ulkopuolisuudessa" oikein on? Minulla on jo omiakin lapsia, samoinhan mies on tavallaan ulkopuolinen heidän suhteen.
Ja yllätys yllätys - kaikki lapset ovat oikein tyytyväisiä tässä asumismuodossa. Minun teinini haluaisi muuttaa tähän kolhoosiin kokonaan vuoroviikkosysteemistäm jos isä vain antaisi.
Summa summarum: en ymmärrä yhtään näitä av-ketjuja, joissa väitetään, että äitipuoli tekee kaiken työn, mutta ei saa kiitosta, että äitipuolella on vain velvollisuuksia mutta ei oikeuksia.
Elämä on juuri sellaista, millaiseksi sen itse tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheet ovat syvältä, ei mulla muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä yhtään näitä "äitipuolella on velvollisuuksi mutta ei oikeuksia"- väitteitä. Minä olen äitipuoli, eikä minulla ole mitään velvollisuuksia lapsipuolteni suhteen. Isä hoitakoon lapsensa. Isä hoitakoon eksänsä. Tiedän eksän ollen joskus hankala, mutta se ei koske minua. En hoida mitään lasten asioita, teen vain ruokaa. Sitten ei eksätkään kiusaa.
Jos niin on, ettei äitipuolella ole velvollisuuksia, niin eihän se sitten äitipuoli ole. Nyksä sitten vaan pitää turpansa kiinni, eikä puutu yhteenkään lapseen liittyvään asiaan. Eli on ulkopuolinen. Omavalinta. Eriasia pystyykö sen kanssa elämään.
Velvollisuudet tulee sitä myöten, kun muuttaa yhteen miehen kanssa, jolla on lapsi/a.
Aikuisella kellä tahansa on aina velvollisuuksia lapsia kohtaan. Tuli hän sitten vastaan kadulla, kaupassa, koulussa, tai jopa kotona: myös lapsivieraat. Kylä kasvattaa. Pidetään toisistamme huolta!
En minä näekään itseäni "äitipuolena". Minulla on äärimmäisen ihanteellinen parisuhde, ja sitten tässä ympärillä palloilee molempien lapsia. Mies kutsuu elämäämme kolhoosiksi. Olemme avioliitossa. Ja lapset ovat erilaisin kokoonpanoin läsnä.
Ja en puutu miehen lapsien asioihin, vaan mies itse kasvattaa ja hoitaa omat lapsensa. Ihmettelen suuresti, mitä ne asiat ovat, joihin minun pitäisi puuttua??? Miehelle olen sanonut, ettei meidän uudella sohvalla sitten syödä - ja vastuu on miehen, jotta hän sanoo nämä asiat lapsillensa.
Ja ihmettelen, mitä vikaa tässä "ulkopuolisuudessa" oikein on? Minulla on jo omiakin lapsia, samoinhan mies on tavallaan ulkopuolinen heidän suhteen.
Ja yllätys yllätys - kaikki lapset ovat oikein tyytyväisiä tässä asumismuodossa. Minun teinini haluaisi muuttaa tähän kolhoosiin kokonaan vuoroviikkosysteemistäm jos isä vain antaisi.
Summa summarum: en ymmärrä yhtään näitä av-ketjuja, joissa väitetään, että äitipuoli tekee kaiken työn, mutta ei saa kiitosta, että äitipuolella on vain velvollisuuksia mutta ei oikeuksia.
Elämä on juuri sellaista, millaiseksi sen itse tekee.
No en minäkään ole hinkunut itselleni mitään sen suurempia oikeuksia miehen lasten suhteen ja olen todellakin yhtä mieltä siitä, että mies saa pitää huolta omistaan, mutta, mutta...Kyllä minä silti laitan heille ruokaa, pesen heidän pyykkejään ja siivoan heidän sotkujaan. Mies ei välttämättä edes huomaa, mikäli ovat esim. lähdössä likaisissa tai muuten epäsopivissa vaatteissa ulos (eikä exänsäkään vissiin). Ei huomaa, että legot jäävät leikeistä levälleen, jotta meidän pienin voi sitten käydä tukehtumassa niihin. Jättää toisinaan pienimmät isosisarusten seuraan, ja nämä säntäävät kesken kaiken omiin leikkeihinsä jättäen pienet yksin. Ei aina kuule tai puutu niihin konflikteihin, mitä sisarusten välille syntyy. Ja siis kyseessä on ihan hyvä isä, mutta normaali mies, jolta vaan tuntuvat puuttuvan äidin (yli)aistit.
Ja monesti on viikonloppuja, jolloin miehen lapset eivät sano minulle sanaakaan. Monesti sitä tuntee itsensä ihan vanhan ajan palvelusväeksi, joka haamuna hiipii ympäri asuntoa ja yrittää häiritä isäntäväkeä mahdollisimman vähän. :D Että joo, usein on ulkopuolinen olo. Mutta sitten sitä taas ajattelee, että noiden pienempien vuoksi on jaksettava, koska tykkäävät isosisaruksistaan niin kovasti enkä halua heiltä perhettä hajottaa. Leukaa rintaan vaan, ja kohti seuraavaa etäviikonloppua siis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä yhtään näitä "äitipuolella on velvollisuuksi mutta ei oikeuksia"- väitteitä. Minä olen äitipuoli, eikä minulla ole mitään velvollisuuksia lapsipuolteni suhteen. Isä hoitakoon lapsensa. Isä hoitakoon eksänsä. Tiedän eksän ollen joskus hankala, mutta se ei koske minua. En hoida mitään lasten asioita, teen vain ruokaa. Sitten ei eksätkään kiusaa.
Ette te ainakaan mikään perhe ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että parempi vaihtoehto oli rikkoa perhe. Eikö sitä voi niellä ylpeyden ja olla tavallinen äitipuoli. Sellainen, joka on vähän ulkopuolinen entisten lasten elämään. Ei tarvitse kilpailla mistään suosiosta, olla vain välittävä, turvallinen aikuinen. Eikä mennä lapsen tasolle, jos hän välillä kääntää selkäänsä. Mutta täysillä mukana puolison ja yhteisten lasten elämässä. Ei puolisoa voi 100% omistaa. Pitää osata jakaa hänet kaikkien lasten kanssa, myös niiden, joiden vanhempi ei itse ole. Ja kohta siellä on näille nuorimmillekin äitipuoli. Joskus voisi vähän "tukahtua omassa kodissaan", lapset kasvaa, aikuistuu, asiat muuttaa muotoaan.
IKINÄ EI pidä tukehtua omassa kodissaan. Jos omassa kodissa ei voi olla turvallisesti, mukavasti ja hyvässä hengessä niin sitten on aika vaihtaa kotia.
Jos Amin ei oikeasti osaa tajuta mitä tarkoittaa mennä naimisiin jonkun kanssa niin se on hänen oma ongelmansa. Mutta muut tajuavat. Kun menet naimisiin toisen kanssa niin jaat KAIKEN hänen kanssaan. Myös lapset!
Miksi muka lapset pitää jakaa?
Minulla on omia lapsia, jo teinejä, enkä oleta mieheltä mitään muuta kuin kunniottavaa kohtelua heitä kohtaan. Tietysti apua tarvittaessa, mutta eipä sitä apua usein tarvita.
Koska muuten ette ole mikään perhe
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa me naiset tai anna parin vuoden takaa, missä ko. Pariskunta kertoo perhe elämästään. Tämä N kertoo kun haluaa ostaa kalliita laukkuja, käy tyttöjen kanssa kämpissä bilettämässä ja juo vaan shampanjaa.. ja taksilla sitten kirkkonummelle. Teki kynsihuoltoja silloin tällöin. Amin taas kertoi, että on yksinhuoltajan lapsi ja haluaa säästää, ostaakseen isomman kodin perheelleen.
Musta siitä lehtijutusta huokui kuinka se eukko on pyrkyri ja elää yli varojensa. Jäi huono maku silloin ko eukosta.
Ja tais mihen rahat loppua kun ammattilaisurakin loppui ja kurjuus alkoi.
Tuo lehtijuttu on jäänyt minullekin mieleen: Amin suunnitteli ja varautui tulevaan, pohti toimeentuloa ja asuntolainaa. Nilufer oli kiinnostunut luksuslaukuista ja Amin oli tuolloin siedettävä menneisyytensä kanssa, kun Amin oli TTK- tanssitähti ja Nilu pääsi viikottain TV-studioon julkkisten kanssa pörräämään. Mutta haastattelussa teki kevytkenkäinen ja huolettoman vaikutelman, ajattelin, että on sellainen pikkulapsivaiheen ohittamaan pyrkivä, paremmin sinkuksi sopiva tyyppi. Ja 60% on Aminin menneisyys? Entäs hänen oma menneisyys? Heillähän on sinun, minun ja meidän lapset. Amininex vaikuttaa julkiseen perusteella jatkaneensa omaa elämäänsä: oli pari vuotta yksin ja nyt ilmeisen hyvä parisuhde ja avioliitto. Nukkujan se hyppäsi liitosta toiseen samantien. Ja nyt tästä liitosta ulos. Kenellä tahansa tuon ikäisellä tuollaisella liitto/lapsi/ero/liitto/lapsi/lapsi/ero- vauhdilla olisi pää kovilla ja varmaan ulkopuolinen olo omassa elämässään: miten ihmeessä ehtinyt sählätä nuori nainen noin paljon elämässään, ihan ikiomia tekoja ja päätöksiä, joista jokainen meistä itse kantaa vastuun. Nilu kannattaisi piirtää aikajana vuosilukuineen ja merkitä siihen noi tapahtumat, ja tuijottaa sitä hiljaa. Kaikki elämänmuutokset - positiivisetkin vie valtavasti ihmisen psyykkistä energiaa, ja siksi niitä ei saisi lyhyelle aikaa kertyä liian paljon - nuppi ei vaan kestä muutostulvaa. Tää on ihan psykologinen fakta. Todella kypsymätöntä ja loukkaavaa syyttää muita ihmisiä alaikäisistä puhumattakaan omista ratkaisuistaan. Peiliin katsomisen paikka. Nyt oli Kova päätös lähteä. Keski-ikäinen 2-,4- ja 8-v lasten eronnut äiti, lapset kahdelle eri miehelle. Ikää tulee, vuodet painaa, yksinäinen vanhuus edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä yhtään näitä "äitipuolella on velvollisuuksi mutta ei oikeuksia"- väitteitä. Minä olen äitipuoli, eikä minulla ole mitään velvollisuuksia lapsipuolteni suhteen. Isä hoitakoon lapsensa. Isä hoitakoon eksänsä. Tiedän eksän ollen joskus hankala, mutta se ei koske minua. En hoida mitään lasten asioita, teen vain ruokaa. Sitten ei eksätkään kiusaa.
Ette te ainakaan mikään perhe ole
Tämä ajatusmaailma on justiinsa se ongelma, joka aiheuttaa paineita uusperheessä. Että uusperheen pitäisi olla jotenkin yhtä tiivis muodostelma, kuin ydinperheen ja että uusperheen aikuisten tulisi välittää kaikista lapsista yhtä paljon. Ei se nyt vaan monesti mene niin, ja sekin on ihan ok.
"Neljänneksi on myös syytä madaltaa uusperheen ihmissuhteisiin asetettuja toiveita ja odotuksia. Uusperheen kaikista ihmissuhteista ei ehkä tule niin lämpiä ja tärkeitä kuin olisi haluttu. Niistä voi tulla kuitenkin hyviä ja toimivia suhteita. (mt.2015.)"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa me naiset tai anna parin vuoden takaa, missä ko. Pariskunta kertoo perhe elämästään. Tämä N kertoo kun haluaa ostaa kalliita laukkuja, käy tyttöjen kanssa kämpissä bilettämässä ja juo vaan shampanjaa.. ja taksilla sitten kirkkonummelle. Teki kynsihuoltoja silloin tällöin. Amin taas kertoi, että on yksinhuoltajan lapsi ja haluaa säästää, ostaakseen isomman kodin perheelleen.
Musta siitä lehtijutusta huokui kuinka se eukko on pyrkyri ja elää yli varojensa. Jäi huono maku silloin ko eukosta.
Ja tais mihen rahat loppua kun ammattilaisurakin loppui ja kurjuus alkoi.Tuo lehtijuttu on jäänyt minullekin mieleen: Amin suunnitteli ja varautui tulevaan, pohti toimeentuloa ja asuntolainaa. Nilufer oli kiinnostunut luksuslaukuista ja Amin oli tuolloin siedettävä menneisyytensä kanssa, kun Amin oli TTK- tanssitähti ja Nilu pääsi viikottain TV-studioon julkkisten kanssa pörräämään. Mutta haastattelussa teki kevytkenkäinen ja huolettoman vaikutelman, ajattelin, että on sellainen pikkulapsivaiheen ohittamaan pyrkivä, paremmin sinkuksi sopiva tyyppi. Ja 60% on Aminin menneisyys? Entäs hänen oma menneisyys? Heillähän on sinun, minun ja meidän lapset. Amininex vaikuttaa julkiseen perusteella jatkaneensa omaa elämäänsä: oli pari vuotta yksin ja nyt ilmeisen hyvä parisuhde ja avioliitto. Nukkujan se hyppäsi liitosta toiseen samantien. Ja nyt tästä liitosta ulos. Kenellä tahansa tuon ikäisellä tuollaisella liitto/lapsi/ero/liitto/lapsi/lapsi/ero- vauhdilla olisi pää kovilla ja varmaan ulkopuolinen olo omassa elämässään: miten ihmeessä ehtinyt sählätä nuori nainen noin paljon elämässään, ihan ikiomia tekoja ja päätöksiä, joista jokainen meistä itse kantaa vastuun. Nilu kannattaisi piirtää aikajana vuosilukuineen ja merkitä siihen noi tapahtumat, ja tuijottaa sitä hiljaa. Kaikki elämänmuutokset - positiivisetkin vie valtavasti ihmisen psyykkistä energiaa, ja siksi niitä ei saisi lyhyelle aikaa kertyä liian paljon - nuppi ei vaan kestä muutostulvaa. Tää on ihan psykologinen fakta. Todella kypsymätöntä ja loukkaavaa syyttää muita ihmisiä alaikäisistä puhumattakaan omista ratkaisuistaan. Peiliin katsomisen paikka. Nyt oli Kova päätös lähteä. Keski-ikäinen 2-,4- ja 8-v lasten eronnut äiti, lapset kahdelle eri miehelle. Ikää tulee, vuodet painaa, yksinäinen vanhuus edessä.
Muuten hyvä, mutta tuo viimeinen lause oli epälooginen ja ilkeä. Mitä avioerolla kolmekymppisenä on tekemistä yksinäisen vanhuuden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä yhtään näitä "äitipuolella on velvollisuuksi mutta ei oikeuksia"- väitteitä. Minä olen äitipuoli, eikä minulla ole mitään velvollisuuksia lapsipuolteni suhteen. Isä hoitakoon lapsensa. Isä hoitakoon eksänsä. Tiedän eksän ollen joskus hankala, mutta se ei koske minua. En hoida mitään lasten asioita, teen vain ruokaa. Sitten ei eksätkään kiusaa.
Ette te ainakaan mikään perhe ole
Et sinä voi määritellä toisten perheestä, mikä on perhe ja mikä ei.
Alue: Aihe vapaa
Onhan sillä, Ilpo niminen miesystävä. Onkohan Ilpo Kaikkonen? ;-)