Tee tähän anonyymi tunnustus itsestäsi tai elämästäsi, jota et ikinä voisi/uskaltaisi/haluaisi ääneen sanoa

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut osittain tahallisesti mummolleni vääriä lääkkeitä, jotka vähintäänkin edesauttoivat terveyden tilan heikkenemiseen ja yllättävään kuolemaan. Tapahtuma aikaan olin teini-ikäinen ja kiinnostunut erityisesti lääkkeistä sekä niiden vaikutuksista väärinkäytettyinä. Myös luonnon rohdot kiinnosti. Mummostani tuli koehenkilö kokeiluilleni ja kyseessä oli ihan mummon omat lääkkeet, joita ei tietenkään saanut kaikkia syödä samaan aikaan tahi yhdistellä. Vietin pitkiä aikoja kesällä mummolassani ja usein autoin tekemään dosettiin oikeat lääkeannokset. Tässä yhteydessä minun oli helppo sotkea eri tyyppiset lääkkeet keskenään ja yhdistellä niitä, mummolla oli useita eri lääkkeitä jäänyt jemmaan, pihinä ihmisenä kun myös vanhentuneet lääkkeet säästettiin jos vaikka joskus vielä tarvitsee. En minä nuorena ymmärtänyt tosissaan että mummo saattaisi oikeasti kuolla kivuliaasti tai aiheutan pysyvää vahinkoa. Muutaman viikon kokeilun jälkeen mummo valitti heikkoa oloa ja kävi ihan sairaalassa asti useamman kerran, kuolinsyytä eeiminulle suoraan kerrottu mutta jäin käsitykseen että sisäisiä verenvuotoja. En ole ikinä kertonut tästä kenellekään eikä minua koskaan epäilty liittyvän tapaukseen, vanhalla ihmisellä kun saattaa loppu tulla luonnostaan ylläetten ja nopeasti. Mainittakoon vielä, etten itse ole koskaan käyttänyt lääkkeitä, huumeita tai niihin liittyviä päihteitä alkoholia lukuun ottamatta, vaikka merkit nuoruudessani viittaisivatkin moiseen.

Pakko sanoa,mutta olet ihan saatanan sairas! Sä niiku tapoit ihmisen!!! Omilla sekoilullas! No onpahan nyt jotain näytettävää sedälleni joka on poliisi! Ja aivan taatusti tämän näytän sille!!!

eunukki kirjoitti:

Luin ketjua 61. viestiin saakka, eikä vielä silloinkaan kukaan ollut kertonut tätä:

lyhyt ja pieni muna

(tekniset tiedot: levossa 2-3 cm, jäykistyneenä 10-11 cm, ehkä joskus 12 cm)

lisäksi on manboobsit

... eli ainakin synnynnäinen testosteronivaje ja estrogeenidominanssi

En ole koskaan onnistunut iskemään naisia, vaikka olen naimisissa. Nykyinen vaimoni oikeastaan oli eka tyttöystäväni, eikä seksielämää ole, haukkuu minua eunukiksi.

Pakko kommentoida sen verran että tuo 10-12 cm ei ole kauhean lyhyt, suomalaisten miesten munan keskipituus on 13 cm. Ja kannattaisiko käydä testauttamassa, onko testosteronivajetta?  

Lisäksi: vaimosi on todella törkeä, jos puhuu sinusta noin.  

Opiskelen. Työssäkäyvä mieheni osti vuosi sitten asunnon, jonka ylläpidosta ja lyhennyksistä maksaa maltaita. Olemme avoliitossa ja kela tietysti katsoo, että mies hoitaa vähintään asumiskustannukset, kun nyt kerta ollaan hynttyyt yhteen lyöty. Vaikka käyn töissä ansaitsemassa aika tasan sallitut 660€/kk ja opintotuki on pyöreät 300€/kk, kustannan toki oman elämäni ja VAADIN maksaa miehelle myös kohtuullisen korvauksen asumisesta. Kiusaus on suuri tehdä näennäinen "kämppissopimus" miehen kanssa, jotta saisin lypsettyä kelalta myös asumistuen. :(  Ei sitä käyttörahaa paljoa jää muutenkaan, mutta pari hunttia opiskelijalle on kuin lottovoitto. Olen moraalisesti rappiolla.

Aion jättää tyttöystäväni joka on kylmä ja etäinen ja palaan yhteen ex-vaimoni kanssa. Tuskin maltan odottaa että saan taas läheisyyttä ja hyvää seksiä.

Olen myynyt opiskeluaikana yhdelle naiselle seksiä kolmen vuoden ajan. Laitoin kaupan ilmoitustaululle ilmoituksen, jossa opiskelija tarjoutui auttamaan rahaa vastaan esim. lumenluomisessa tai seinien maalaamisessa. Isossa omakotitalossa asuva leskirouva soitti ja tarvitsi apua parin huoneen seinien maalaamisessa. Maalasin ne huoneet ja sitten se tarjosi mahdollisuutta käydä viikoittain leikkaamassa nurmikko. Yhden kerran se juotti minulle viiniä ja vei sänkyynsä. Vei poikuuden ja tarjosi kuukausipalkkaa seksiseurasta ja muusta auttamisesta. Tietysti hyväksyin ja kävin siellä viikottain opiskeluista riippuen 2-4 kertaan ja aina sai syödä ja naida mielinmäärin. Tämä nainen on ainoa seksikumppanini vaimoni lisäksi.

Minulla on tapana kehittää outoja ihastus-/rakkaussuhteita itseni huomattavasti vanhempiin naisiin. Olen itse nuori nainen, periaatteessa hetero. (?) Häpeän tätä valtavasti, ja se vaikeuttaa suhdetta ihmisiin joihin ihastun. Olen kai kierosti valikoiva bi.

Haluaisin miehen joka hakkaa minua. Haluaisin että minut pahoinpidellään.

Oon ihan loppu. Viime vuosi oli tosi rankka ja ihan yksinkertaiset asiat oli liian vaikeita hoidettavaksi, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Eli luottotiedot meni. Teen tällä hetkellä vähintään 50 tuntia viikossa töitä ja jos joku kysyy, että miten menee, niin tosi hyvin ja kiva kun on tekemistä. Enkä vaan jaksa enää. Olen vasta 23-vuotias ja mietin melkein päivittäin kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltaisin sängyssä ennen nukahtamista kuvittelen, että laitan kädet jonkun kivan naisen ympärille ja hieron kasvoja pitkiin hiuksiin ja pussailen niskaa. Saisipa vielä joskus naisen samaan sänkyyn, edes nukkumaan yhdessä. Aika säälittävää, kun lukee sen kirjoitettuna :(

Kuulostat niin suloiselta. Me naiset rakastaisimme sitä, jos saisimme tuollaista kohtelua joltain. Löydät varmasti vielä jonkun kivan naisen kainaloosi :)

Ei löydä.

Olen joutumassa valheiden verkkoon. Käyn terapiassa enkä ole kertonut ystävälleni tätä.

Lisäksi mulla on vanha terapia vielä päällä eli käyn siis kahdessa eri paikassa.

En kyennyt kertomaan eka terapeutille asioiden kulkua. Olisi pitänyt silloin ajoissa kun asiat etenivät, kertoa.

Tulee mieleen se tv-sarja.

Katson tällä hetkellä frendejä läpi netflixistä ja tajusin eilen että olen vissiin vähän ihastunut Rossiin. Kuolaan ja kelaan parhaimpia kohtia. En ole varma onko kyse näyttelijästä vai hahmosta. Näyttelijästä en kyllä tiedä oikein mitään ja siinä onkin sitten sellainen ongelma että tuo komistus on 29 vuotta vanhempi kuin minä. Jaksot on toista kymmentä vuotta vanhoja... Ja niin edelleen. Noh, ehkä tämä tästä taas ohi menee. :D Nyt nautin. :3

Vierailija kirjoitti:

Katson tällä hetkellä frendejä läpi netflixistä ja tajusin eilen että olen vissiin vähän ihastunut Rossiin. Kuolaan ja kelaan parhaimpia kohtia. En ole varma onko kyse näyttelijästä vai hahmosta. Näyttelijästä en kyllä tiedä oikein mitään ja siinä onkin sitten sellainen ongelma että tuo komistus on 29 vuotta vanhempi kuin minä. Jaksot on toista kymmentä vuotta vanhoja... Ja niin edelleen. Noh, ehkä tämä tästä taas ohi menee. :D Nyt nautin. :3

Olin teininä ihastunut siihen, joskus yli kymmenen vuotta sitten. Nykyisin näen hänet vaan todella rasittavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson tällä hetkellä frendejä läpi netflixistä ja tajusin eilen että olen vissiin vähän ihastunut Rossiin. Kuolaan ja kelaan parhaimpia kohtia. En ole varma onko kyse näyttelijästä vai hahmosta. Näyttelijästä en kyllä tiedä oikein mitään ja siinä onkin sitten sellainen ongelma että tuo komistus on 29 vuotta vanhempi kuin minä. Jaksot on toista kymmentä vuotta vanhoja... Ja niin edelleen. Noh, ehkä tämä tästä taas ohi menee. :D Nyt nautin. :3

Olin teininä ihastunut siihen, joskus yli kymmenen vuotta sitten. Nykyisin näen hänet vaan todella rasittavana.

Minustakin se oli aluksi sellainen tylsä nörtti. :D Mutta sarjan edetessä jotenkin mielipide muuttui.

Olen näpistellyt ja pian joudun maksamaan teoistani. Purin siihen pahaa oloani ja koitin tehdä elämästäni siedettävämpää. Kohta saan luultavasti syytteen, olen korviani myöten veloissa ja toisaalta... Saan ehkä vihdoin tarvitsemani sysäyksen lopettaa tämän säälittävän elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa jo te kokemattomat: ETTE OLE LUUSEREITA!!

Ette uskokaan kuinka paljon teitä samassa tilanteessa olevia oikeasti on. Olette nuoria! Pää pystyyn ja tutustumaan uusiin ihmisiin!

No yli 30-vuotiaana en ole mikään nuorimies enää.

Todellakin olet. N47

Vierailija kirjoitti:

Otan lähes päivittäin selfieitä, en yhtä tai kahta vaan useampia. En siksi, että pitäisin itseäni jotenkin ällistyttävänä ilmestyksenä tai haluaisin ikuistaa naamani koska olen niin nätti. En ole narsisti enkä jaa kuviani sos. mediassa joka ikinen viikko (päivitän ainoastaan pari kertaa vuodessa profiilikuvani). En vaan ikinä ole tyytyväinen siihen, miltä näytän ja haluan jotenkin varmistua hyvän kuvan ottamalla, etten olekaan niin epäviehättävä ja ruma kuin ajattelen. Ja kyllä, peilailen itseäni suhteellisen paljon yksin ollessani ja olen perfektionisti. 

Sama!

Vierailija kirjoitti:

Oon ihan loppu. Viime vuosi oli tosi rankka ja ihan yksinkertaiset asiat oli liian vaikeita hoidettavaksi, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Eli luottotiedot meni. Teen tällä hetkellä vähintään 50 tuntia viikossa töitä ja jos joku kysyy, että miten menee, niin tosi hyvin ja kiva kun on tekemistä. Enkä vaan jaksa enää. Olen vasta 23-vuotias ja mietin melkein päivittäin kuolemaa.

Hoida itsesi velkajärjestelyyn. Tee asialla NYT HETI jotain niin sinulla on suurempi mahdollisuus saada homma toimimaan. Toki onnistuu myöhemminkin, mutta nyt kun luottotiedot ovat vasta menneet, saat ne myös nopeammin takaisin kunhan homma lähtee toimimaan. Lisäksi hoida itsesi terapiaan. Se on aika iso osa että saat asiasi kuntoon.

Itse aloin maksamaan takaisin omia velkojani vasta pari vuotta sitten. Tällä hetkellä mitään ei ole ulosotossa, mutta maksujärjestelyissä on vielä sen verran että maksuun menee pari vuotta, ellen saa hyväpalkkaista työtä nopeasti. Ensimmäinen askel kuitenkin kaikkeen oli se, että sovin maksusuunnitelmat ja tein kuukausibudjetin, jossa pysyin tiukasti. Itsekuria se vaatii ja paljon. On todella helppoa antautua siihen tilaan, jossa ei edes yritä avata laskuja ja miettiä että miten hoitaisi hommat. Kuitenkin moni, todella moni firma mieluummin antaa maksuaikaa kuin antaa homman mennä perintään ja perintätoimistot taas tekevät mielellään maksusuunnitelmia (isolla korolla, mutta jos pääset velkajärjestelyyn, osa koroista pienenee huomattavasti). 

Omat luottotietoni saan takaisin ehkä viiden vuoden päästä, aiemmin, jos saan paremman työpaikan tai lottovoittoa (aina pitää vähän toivoa mahdotontakin). Ikää minulla on 27 vuotta tällä hetkellä ja olin 20 kun ryssin luottotietoni. Mulla meni siis siinä toivottomuudessa ja masennuksessa oma aikani, ja ei ole montaakaan päivää vuodessa kun en kadu sitä, etten alkanut hoitamaan asioitani kuntoon kunnolla. 

Mutta hyvä ihminen tee se, että menet tuohon velkaneuvontaan. Voit tehdä vielä nopeastikin asialle jotain. Kaikkea hyvää sinulle.

Vihaan sitä kun yks ihminen soittaa. Taas se imi mun aikaa.

Olen joskus tehnyt puhelunsiirron joten puhelimeni ei soi ja voin rauhassa palstailla..

Mieheni on periaatteessa ihan mukava ja mukiinmenevä mies, mutta hän ja hänen tapansa ärsyttävät minua päivä päivältä enemmän. Asiat ovat pieniä eivätkä yksinään hetkauttaisi juuri yhtään, mutta kun niitä pieniä ärsyttäviä asioita on kymmeniä ja ne ovat päivittäisiä, niin kyllä alkaa pinna kiristymään. Maitopurkit ja muut pahvit saa aina huuhdella hänen "huuhtelunsa" jälkeen, ei pese vessaa jos pyttyyn jää p*skaa (uhkasin pestä ensi kerralla hammasharjallaan niin johan tarttui vessaharjaan), jättää roskat keittiöön levälleen (ruokapakkauksen poisleikatut nurkat, pussinsulkijat yms), jättää tyhjät kaljatölkit saunaan, tietokonepöydälle ja jos saa ne keittiöön asti, ne jäävät työtasolle. Vessanpytyn kansi jää aina auki, myös kylässä, vaikka yritän miten perustella sen sulkemista (estetiikka, hygienia..). Tässä vain osa asioista, jotka päivä päivältä kyrsivät enemmän ja enemmän.

Läheisyyttä ei ole ollut hetkeen juuri töihinlähtöpusuja enempää, seksiä satunnaisesti. Seksin harrastaminen on lapsen myötä vähentynyt huomattavasti. Useimmiten tuntuu, että olemme kämppiksiä, jotka sattuvat välillä panemaan. "Kämppikseni" vain sattuu vielä olemaan äärimmäisen vittumainen kämppis! Minä viihtyisin siistissä kodissa ja yritän tehdäkin asialle jotain, mutta työ on ihan turhaa kun toinen on hälläväliä-asenteella. Sekä ajatuksistani kodista, siisteydestä, että tunteistani. Välillä innostuu olemaan kovinkin hellä ja huomaavainen, mutta se on valitettavan ohimenevää.

Jos tilanne ei tästä mihinkään muutu eikä mies myönnä, että hänessäkin on vikaa, odotan vain päivää jolloin pääsen töihin (olen kotona vauvan kanssa) ja pystyn itse elättämään itseni ja lapseni. Sitten lähden litomaan. Toistaiseksi pysyn missä olen ja yritän saada miehen ymmärtämään, että en huomauttele asioista vain vittuillakseni, vaan koska ne ihan oikeasti ärsyttävät minua ja ajavat minua yhä lähemmäs eroa. Erosta en kuitenkaan uskalla puhua, koska mies ei yleisestikään halua puhua ja kääntää nämä asiat aina minun syykseni (= tekee näitä asioita, koska nalkutan).

Teki hei oikeasti hyvää avautua! Kiitos av-mammat! <3

Harrastin kiihkeää seksiä 18v silloisen poikaystäväni isän kanssa