Tee tähän anonyymi tunnustus itsestäsi tai elämästäsi, jota et ikinä voisi/uskaltaisi/haluaisi ääneen sanoa

Varastin joskus koulustani tietokoneen hiiriä.

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija, ja olen tehnyt 2 vuotta työtä, joka on käytännössä tyhmien ja puutteessa olevien miesten kusettamista. Miehet maksavat treffisivuilla 2e/1viesti, ja minä tienaan jokaisesta viestistäni 12-14snt. Olen tienannut tällä useita tuhansia euroja. Palkka tulee ulkomailta, melko tuntemattomalle tilille, josta pystyn nostamaan rahat käteisellä. Treffipalsta on täynnä naisten feikkiprofiileja, ja miehiä vedetään kuin pässiä narussa. Monet miehet sanovat että luottotiedot ovat menneet, kun ovat ottaneet pikavippejä, että pääsisivät juttelemaan "rakkaansa" kanssa tälle sivulle. Joka päivä täytyy keksiä useita kymmeniä tekosyitä, miksi ei pysty tavata miestä tai antaa tälle puhelinnumeroa tms, mutta samaan lauseeseen vannotaan rakkautta ja ikuista onnea. Puolet viesteistä on rakkaudentunnustuksien lisäksi kuitenkin seksiviestejä, ja miehet lähettävät ällöttäviä alastonkuviaan, meinaa oksennus lentää kun lirkuttelee heille takaisin.

Työntekijöitä on varmaan joitakin satoja, ja jokainen työntekijä kirjoittaa jokaiselle miehelle, keskustelu siis vaihtuu kokoajan. Mies luulee puhuvansa yhdelle ihmiselle, mutta profiilin takana on kuitenkin jokainen puljun työntekijä. En pysty varmaan ikinä lopettamaan tätä työtä, liian helppoa rahaa ja olen tullut siinä niin hyväksi. Omantunnontuskia minulla ei ole lainkaan, koska melkein jokainen näistä miehistä ovat naimisissa ja aikeissa pettää vaimoaan.

Mistä tällaisen työn löytää?

Se että on salakuunneltu ja katseltu vuosikausia, kuten myös seurattu ja maalitettu. Ei uskottaisi. Tosin jotkut muutkin tietää tuon kaiken olevan totta. Lisäksi joutunut ihmeellisten rikosten kohteeksi terveydenhuollossa.

Olen N30 ja pitkässä parisuhteessa. Mieheni kanssa olemme läheisiä ja arki sujuu meillä mukavasti, mutta seksi loppui vuosikausia sitten kun miehellä oli paha ahdistus/masennus. Nyt hänellä kaikki OK, mutta seksielämä ei enää sen jälkeen ottanut tuulta alleen. Nyt en enää tunne häneen lähes minkäänlaista seksuaalista vetoa, enkä edes enää haluaisi seksiä hänen kanssaan. Mies on "keski-ikäistynyt", kasvattanut kaljavatsan, minä taas kuntoilen ja yritän pitää itseni kunnossa. En mikään maailman upein ilmestys ole, mutta ihan mukiinmenevä nainen uskoisin olevani. 

Pettänyt en ole enkä siihen rupea, vaikka ajatustasolla asia houkuttelisikin. Varsinainen tunnustus on se, että ihastuin niin palavasti muutama vuosi sitten työkaveriin, että päädyin vaihtamaan työpaikkaa juuri siinä pelossa, että jos hän olisi kiinnostusta osoittanut, en olisi sekuntiakaan miettinyt. Kenellekään en ole tästä ihastumisestani uskaltanut hiiskua, alalla on pienet piirit ja heti lähtisi juorut liikkeelle. Vielä ajoittain hänestä haaveilen. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset olettavat että olen rohkea, sosiaalinen ja hyvin itsevarma, "johtajatyyppiä" - ja juuri siltä ulospäin vaikutankin. Kukaan (paitsi poikakaverini) ei tiedä, että itsevarmuuteni on pillerien ansiota, eikä hänkään tiedä paljonko lääkkeitä oikeasti käytän. Olen saanut niitä lääkäriltä ahdistuneisuushäiriöön, enkä usko pärjääväni niitä ilman töissä (joissa olen hyvin vastuullisessa akateemisessa asemassa) tai elämässäni päivääkään. En kertoisi tätä kenellekään mistään hinnasta. Pystyn olemaan ilman lääkkeitä vain poikaystäväni seurassa, jopa läheisimpien ystävieni ja sukulaisteni kanssa turvaudun pillereihin. Se on hirvittävää, mutta en voi muutakaan. Tai toki voisin muuttaa luolaan ja alkaa erakoksi mutta jostain kumman syystä se ei vaikuta kovin hohdokkaalta vaihtoehdolta. Näen jatkuvasti painajaisia, joissa olen unohtanut lääkkeeni kotiin ja työpaikalla kaikki näkevät millainen ujo änkyttävä luuseri oikeasti olen. Tiedän että tämä juurtaa lapsuudestani, jolloin vain täydellisyys kelpasi. Ehkä jonain päivänä opin olemaan armollisempi itselleni.

Onko siis kyseessä bentso-pillerit? en ymmärrä miten niitten avulla saa itsevarmuutta? itselle tuli enemmänkin sellanen sekava, liian rentoutunut ja poissaoleva olotila. Ei verrattavissa alkoholiin ollenkaan, eikä mitään ns. euforiaa kuten opiaateista saa.

Yläasteella yksi luokkalaiseni tyttö tuli yhtenä päivänä kouluun päällään upouusi, jonkun silloisen luksusurheilumerkin vitivalkoinen huppari. Ei oltu mitään ylimpiä ystävyksiä, mä en itse kuulunut siihen coolien tyyppien porukkaan, joka luokkaa hallitsi.

Päivän aikana yhdellä tunnilla tuli tehtävä, jossa kaikkien oppilaiden piti mennä kirjoittamaan tussilla taululle. Olin siinä taulun vieressä jo tussi avoinna valmiina kirjoittamaan, kunnes tää hupparineitokainen päätti et hänen pitää päästä juuri siihen samaan kohtaan ja kiilasi eteeni, jolloin äkkinäinen väistöliikkeeni aiheutti sen, että tulin (oikeasti vahingossa!) vetäneeksi vihreällä tussilla useamman sentin viivan sen uuden hohtavan valkoisen hupparin huppuun. Luojan kiitos hän tai kukaan muukaan ei huomannut sitä heti, en halua edes kuvitella mitä mulle siitä olisi seurannut! Siinä vaiheessa, kun joku sen jäljen huomasi, niin mulla oli jo eri värinen tussi kädessä. 

huh, nyt se on sanottu, yli 20 vuotta myöhemmin.