Lue keskustelun säännöt.
Tee tähän anonyymi tunnustus itsestäsi tai elämästäsi, jota et ikinä voisi/uskaltaisi/haluaisi ääneen sanoa
06.01.2016 |
Ja säännöt ovat seuraavat:
- Ei muiden haukkumista tai mollaamista
- Ei loukkaavia tai rasistisia nimityksiä
- Ei riitelyä tai jankkaamista
:)
Kommentit (686)
Olen kusettanut elämäni aikana jokaista tapaamaani psykiatria, psykologia ja psykiatrisia/mieli sairaanhoitajia. Eikä yksikään näistä ammattilaisista ole osannut erottaa räikeää kusettamista/näyteltyjä oireita sairaudesta. Tulos: olen "pysyvällä" työkyvyttömyyseläkkeellä sairauden takia, jota minulla ei todellisuudessa ole.
Lynkatkaa.
Niin ja tunnustaudun patologiseksi valehtelijaksi ;) Nyt voitte miettiä kusetanko ehkä av:laisia myös.
t:"skitsofreenikko"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rakastunut työkaveriini, joka ottanut tehtäväkseen yrittää auttaa minua löytämään poikaystävän.
Istun siinä ja mielessäni huudan, että sut mä haluaisin.
Mutta tää on mun osa. Kärsin tän läpi ja itken yksin iltaisin. Ei hän saa sitä koskaan tietää.
Kerro/vihjaa työkaverillesi, että olet kiinnostunut hänestä (mikäli hänkin on sinkku). Elämä on liian lyhyt...
Hänellä on kaunis tyttöystävä. Vaikuttavat onnellisilta. Se siitä siis.
Jukka, haluan sut autohallissa maanantaina.
Vierailija kirjoitti:
Olen kusettanut elämäni aikana jokaista tapaamaani psykiatria, psykologia ja psykiatrisia/mieli sairaanhoitajia. Eikä yksikään näistä ammattilaisista ole osannut erottaa räikeää kusettamista/näyteltyjä oireita sairaudesta. Tulos: olen "pysyvällä" työkyvyttömyyseläkkeellä sairauden takia, jota minulla ei todellisuudessa ole.
Lynkatkaa.
Niin ja tunnustaudun patologiseksi valehtelijaksi ;) Nyt voitte miettiä kusetanko ehkä av:laisia myös.
t:"skitsofreenikko"
Aika kipeältä vaikutat anyway. Ei kukaan tervejärkinen ihminen noin toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kusettanut elämäni aikana jokaista tapaamaani psykiatria, psykologia ja psykiatrisia/mieli sairaanhoitajia. Eikä yksikään näistä ammattilaisista ole osannut erottaa räikeää kusettamista/näyteltyjä oireita sairaudesta. Tulos: olen "pysyvällä" työkyvyttömyyseläkkeellä sairauden takia, jota minulla ei todellisuudessa ole.
Lynkatkaa.
Niin ja tunnustaudun patologiseksi valehtelijaksi ;) Nyt voitte miettiä kusetanko ehkä av:laisia myös.
t:"skitsofreenikko"
Aika kipeältä vaikutat anyway. Ei kukaan tervejärkinen ihminen noin toimi.
Sanoinhan olevani patologinen valehtelija :D
Niin, onhan se kipeää saada enemmän rahaa kuin muut opiskelijat (opintotuki/työttömyysturva) ilman pakollista opintolainaa tai opintojen ohessa työssäkäyntiä. Motiivini kusetukseen oli puhtaasti raha ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysrasisti, mutta kukaan ei huomaa sitä.
Olen masentunut, päihderiippuvainen, hyväksyntää epätoivoisesti kaipaava 25-vuotias nainen joka on saavuttanut kuitenkin objektiivisesti katsottuna elämässään ihan kiitettävästi. En kuitenkaan voi olla tyytyväinen itseeni, vaan vihaan itsessäni kaikkea ja saavutukseni tuntuvat typeriltä ja surkeilta itselleni. Haluaisin vain maata kotona känni- tai huumepäissäni kaiket päivät enkä enää ikinä olla pettynyt itseeni ja elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kusettanut elämäni aikana jokaista tapaamaani psykiatria, psykologia ja psykiatrisia/mieli sairaanhoitajia. Eikä yksikään näistä ammattilaisista ole osannut erottaa räikeää kusettamista/näyteltyjä oireita sairaudesta. Tulos: olen "pysyvällä" työkyvyttömyyseläkkeellä sairauden takia, jota minulla ei todellisuudessa ole.
Lynkatkaa.
Niin ja tunnustaudun patologiseksi valehtelijaksi ;) Nyt voitte miettiä kusetanko ehkä av:laisia myös.
t:"skitsofreenikko"
Aika kipeältä vaikutat anyway. Ei kukaan tervejärkinen ihminen noin toimi.
Sanoinhan olevani patologinen valehtelija :D
Niin, onhan se kipeää saada enemmän rahaa kuin muut opiskelijat (opintotuki/työttömyysturva) ilman pakollista opintolainaa tai opintojen ohessa työssäkäyntiä. Motiivini kusetukseen oli puhtaasti raha ;)
Saanko kysyä meinaatko joskus palata oravanpyörään? Miten sä pystyt valehtelemaan pokkana, kaipaisin vinkkejä :)
Nii ite en ihan eläkkeelle haluais vielä, mutta duunin saanti on vaikeaa kun olen ollut vuoden työttömänä.. on alkanut tulla tunne että voisin vaikka väärentää työtodistuksia että olisin mukamas ollut jossain töissä niin antaisin paremman vaikutelman.
Sydämeni rikottiin kerran tosi julmasti jonka seurauksena masennuin vakavasti. En halua enää rakastua, mutta silti seurustelen ja jätän kumppanin heti kun asiat menee vakavaksi. Tavallaan hirveää millanen musta tuli, särjen itse toisten sydämiä ja laitan pahaa kiertämään. Petän surutta ja valehtelen sekä harjoitan henkistä väkivaltaa loppujen lopuksi tosi ihania ihmisiä kohtaan jotka ansaitsisivat parempaa. Tiedän etten tule olemaan hyvännäköinen ja nuori ikuisesti joten aikanaan tämä pakostikin loppuu, sitten olen kai yksin loppuikäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Luuserit": ryhdistäytykää naiset! Teillä on vielä elämä edessä, ettekä lopulta ole menettäneet vielä mitään ;)
16v, parisuhteessa
Minua hävettää se, että olen neitsyt eikä minulla ole paljon kokemusta miesten kanssa olemisesta. En ole koskaan seurustellut. Vielä enemmän hävettää se, että olen sen verran nuori että kokemuksia ei tarvitsisi edes olla ja tiedän, että on minua reilusti vanhempiakin samassa tilanteessa olevia.
Vain muutama ystäväni seurustelee. Kuitenkin ystävistäni kaikilla on ollut minua enemmän kokemuksia ja heidän avoimet tarinansa seksistä ja muista intiimeistä hetkistä masentavat minua. Sain ensisuudelmani n. vuosi sitten. Säätö päättyi nopeasti ja sydämeni särkyi. Nyt pelkään etten koskaan löydä ketään ja olen todella yksinäinen.
On outoa, että tavallaan ihailen ystäviäni ja häpeän itseni kokemattomuutta, mutta samalla halveksun heitä. En kuitenkaan ikinä ole paljastanut todellisia ajatuksiani heille, esitän vain innostunutta heidän kertoessaan uusista kaadoistaan, joihin tosiaan kuuluu tuntemattomia panoja ulkomailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin pari vuotta kaksoiselämää enkä jäänyt kiinni. Olen avioliitossa (ei lapsia, lähes 40 v ikää), mutta luokkakokouksessa jäin jotenkin kiinni kouluaikaiseen lapsuuden ihastukseemme. Meillä oli varsin tunteikas, intohimoinenkin panosuhde. Ekan pettämiskerran jälkeen hävetti valtavasti, mutta en jäänyt kiinni ja toisaalta mies veti puoleensa todella paljon. Olisin eronnut ja halunnut uuden suhteen hänen kanssaan, mutta hän tuomitsi sen että olin petturi, eikä halunnut sitoutua minuun. Kuvio oli todella romuttava parin vuoden ajan, samalla jouduin jonglöörimäisesti salailemaan kaksoiselämääni ja esittämään että kaikki on ihan normaalisti parisuhteessa, mutta eri syistä olen kovin kiireinen. Lopulta sivusuhde hiipui, sain sen kuluessa tietää että tyyppi on opiaattikoukussa ja sekin rytmitti hänen mielialojaan. Huh huh. Onneksi pääsin irti tästä kuviosta. En ole kertonut yhdellekään ihmiselle tätä. Mies, ystävät, kukaan ei tiedä mitään ja olisivat todennäköisesti superjärkyttyneitä. Olen yleensä muut huomioonottava mutta tämä tunne vaan vei mennessään ja mies veti puoleensa, vaikka ongelmia oli.
En tunne huonoa omatuntoa pikkuasioiden varastamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut tätä palstaa jo ainakin 2 tuntia. Olisi pitänyt tehdä vaikka mitäkin läksyjä ja laskuja ja what not. Ei vois vähempää kiinnostaa mikään (paitsi teidän tunnustuksien lukeminen :P ). Olen ollut masentunut jo noin 5 vuotta, viillän itseni niin usein että käsivarsi on aivan karmean näköinen ja pidän AINA pitkähihaista paitaa, olen kirjoittanut monet itsemurha viestit jo valmiiksi, minun perhe on aivan kamalan ilkeä, enkä kestä miten he käyttäytyvät toisia ihmisiä kohti. He ovat rasisteja ja valehtelijoita ja kiusaajia, eikä välitä kenestä muusta kuin itsestään. Ikäviä tyyppejä, muuttaisin omaan asuntoon jos vain rahaa olisi... tekisin varmaankin itsemurhan jos minulla ei olisi niin ihania ja rakastavaisia ystäviä <3 olen huikea Michael Jackson fani, heh ihan btw, kiinnosti varmaa ihan tosi paljon.
Joskus mietin itsemurhaa, ihan vain sen takia että minulla on niin kauhean paljon koulutehtäviä ja läksyjä ja projekteja ja on vain liikaa stressattavaa koulun takia. Tosi huono omatunto kun on niin paljon jäljessä kaikessa, mutta käytän aikaani mm. tähän.. en vaan kerta kaikkiaan jaksa tehdä mitään, väsyttää joskus niin paljon että en ihmettelisi jos joskus vain vetäisin sen veitsen kaulavaltimolle.
Sori tästä tuli nyt tällainen elämäkerta, kiitos jos jaksoit lukea.
Olen vasta 34 ja tukka ohenee jo kovaa vauhtia. Tämä on perinnöllistä, eikä sille voi mitään. Lässytykset vitamiinien syömisestä ja terveellisistä elintavoista saavat minut raivon valtaan, aika harvoin nykyaikana ihmisiltä sen takia hiukset lähtee jos nyt ei ihan nakkilinjalla elele. Virallisen mielipiteen mukaan naisilla ainut hyväksyttävä syy hiustenlähtöön on sairaus. Ja sitähän minulla ei ole, lääkärien mukaan olen ihan terve, mutta huonoilla hiusgeeneillä varustettu, ja sekös vaan hävettää lisää.
Eihän nainen ilman kunnon tukkaa ole nainen ollenkaan! Harvahiuksinen äitini opetti minulle jo lapsena että kauneinta naisessa on paksu tukka, mikä ei varmasti ole aikuisiällä helpottanut omien ongelmien hyväksymistä. Vain miehelleni tästä olen maininnut, muille en uskalla koska pelkään että minua pidetään kummajaisena. Käytän hiuksista murehtimiseen kohtuuttomasti aikaa, ja olisin valmis antamaan aika paljon terveydestäni pois jos vaan saisin paksun tukan hautaan asti. Ulkona liikkuessa katselen kateellisena paksutukkaisten hiuksia, ja säälien niitä naisia joilla näen saman vaivan edistyvän.
Vaihtaisin paikkoja koska tahansa sairalloisesti lihavan ja paksutukkaisen ihmisen kanssa, sillä hänellä on sentään edes teoreettinen mahdollisuus saada muutos parempaan aikaseksi, minulla ei sitäkään. Mikään dieetti tai leikkaus ei voi tuoda takaisin sitä mitä ei ole enää olemassakaan. Hiustenlähdön alkaessa jouduin syömään pitkään masennuslääkkeitä, ja pelkään että jahka peruukkiin joudun turvautumaan tulevat samat pillerit kaveriksi loppuelämäksi, niin koville tämä ottaa:(.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kusettanut elämäni aikana jokaista tapaamaani psykiatria, psykologia ja psykiatrisia/mieli sairaanhoitajia. Eikä yksikään näistä ammattilaisista ole osannut erottaa räikeää kusettamista/näyteltyjä oireita sairaudesta. Tulos: olen "pysyvällä" työkyvyttömyyseläkkeellä sairauden takia, jota minulla ei todellisuudessa ole.
Lynkatkaa.
Niin ja tunnustaudun patologiseksi valehtelijaksi ;) Nyt voitte miettiä kusetanko ehkä av:laisia myös.
t:"skitsofreenikko"
Aika kipeältä vaikutat anyway. Ei kukaan tervejärkinen ihminen noin toimi.
Sanoinhan olevani patologinen valehtelija :D
Niin, onhan se kipeää saada enemmän rahaa kuin muut opiskelijat (opintotuki/työttömyysturva) ilman pakollista opintolainaa tai opintojen ohessa työssäkäyntiä. Motiivini kusetukseen oli puhtaasti raha ;)
Saanko kysyä meinaatko joskus palata oravanpyörään? Miten sä pystyt valehtelemaan pokkana, kaipaisin vinkkejä :)
Nii ite en ihan eläkkeelle haluais vielä, mutta duunin saanti on vaikeaa kun olen ollut vuoden työttömänä.. on alkanut tulla tunne että voisin vaikka väärentää työtodistuksia että olisin mukamas ollut jossain töissä niin antaisin paremman vaikutelman.
Kyllä meinasin, sitten kun opinnot on suoritettu loppuun (muutama vuosi menee). Tosin vaikuttaa siltä, ettei Suomesta töitä löydy tulevaisuudessakaan edes kouluttautumisen jälkeen -> muutto maasta.
Pokkana vaan, kannattaa suunnitella etukäteen hyvät tarinat. Uskottavien valeiden takana on taustatyö, faktat kuntoon, niin sen jälkeen kykenee ketä vaan kusettamaan mennen tullen. Ottaa mallia vaikka tästä nyt kuuluisasta valelääkäristä...
Väärennettyjen työtodistusten suhteen kannattanee ottaa huomioon, että työnantajat saattavat yrittää ottaa yhteyttä niihin vanhoihin "työpaikkoihin". Mutta tietysti jos ei laita keksittyjen työpaikkojen yhteystietoja mihinkään, niin vaikeahan se on taustoja selvittää ;)
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 34 ja tukka ohenee jo kovaa vauhtia. Tämä on perinnöllistä, eikä sille voi mitään. Lässytykset vitamiinien syömisestä ja terveellisistä elintavoista saavat minut raivon valtaan, aika harvoin nykyaikana ihmisiltä sen takia hiukset lähtee jos nyt ei ihan nakkilinjalla elele. Virallisen mielipiteen mukaan naisilla ainut hyväksyttävä syy hiustenlähtöön on sairaus. Ja sitähän minulla ei ole, lääkärien mukaan olen ihan terve, mutta huonoilla hiusgeeneillä varustettu, ja sekös vaan hävettää lisää.
Eihän nainen ilman kunnon tukkaa ole nainen ollenkaan! Harvahiuksinen äitini opetti minulle jo lapsena että kauneinta naisessa on paksu tukka, mikä ei varmasti ole aikuisiällä helpottanut omien ongelmien hyväksymistä. Vain miehelleni tästä olen maininnut, muille en uskalla koska pelkään että minua pidetään kummajaisena. Käytän hiuksista murehtimiseen kohtuuttomasti aikaa, ja olisin valmis antamaan aika paljon terveydestäni pois jos vaan saisin paksun tukan hautaan asti. Ulkona liikkuessa katselen kateellisena paksutukkaisten hiuksia, ja säälien niitä naisia joilla näen saman vaivan edistyvän.
Vaihtaisin paikkoja koska tahansa sairalloisesti lihavan ja paksutukkaisen ihmisen kanssa, sillä hänellä on sentään edes teoreettinen mahdollisuus saada muutos parempaan aikaseksi, minulla ei sitäkään. Mikään dieetti tai leikkaus ei voi tuoda takaisin sitä mitä ei ole enää olemassakaan. Hiustenlähdön alkaessa jouduin syömään pitkään masennuslääkkeitä, ja pelkään että jahka peruukkiin joudun turvautumaan tulevat samat pillerit kaveriksi loppuelämäksi, niin koville tämä ottaa:(.
Tuli paha mieli kun luin tuon. Hiusistutuksia tehdään varmasti myös naisille! onhan se useamman tonnin operaatio mutta kyse on kuitenkin sun elämästä ja jos suomen hinnat on liian kalliita niin tallinnassa on varmasti paljon halvempaa! Nykyään monet muokkaa itsensä, on silareita, nenäleikkauksia yms.
Itse pelkään vanhenemista ja laitan jo nyt 24v kesäsenä rahaa säästöön että pääsen kasvojenkohotukseen/laserhoitoihin sitten parinkymmenen vuoden kuluttua
Minulla on sukuelinherpes, jonka sain nykyiseltä mieheltäni. En ole kertonut lääkärille, koska en halua merkintää potilastietoihini. Mieheni ei kertonut minulle, että hänellä on sukuelinherpes enkä ole pystynyt puhumaan asiasta hänen kanssaan, vaikka tiedän että se on häneltä peräisin. Jotenkin niin etova tauti, eikä sitä pysty ikinä parantamaan sekä leimaaminen jos ikinä kertoisin kellekkään. Kärsin oireet ja annoin asian olla toivoen, ettei herpes aktivoidu enää ikinä uudestaan elimistössäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kusettanut elämäni aikana jokaista tapaamaani psykiatria, psykologia ja psykiatrisia/mieli sairaanhoitajia. Eikä yksikään näistä ammattilaisista ole osannut erottaa räikeää kusettamista/näyteltyjä oireita sairaudesta. Tulos: olen "pysyvällä" työkyvyttömyyseläkkeellä sairauden takia, jota minulla ei todellisuudessa ole.
Lynkatkaa.
Niin ja tunnustaudun patologiseksi valehtelijaksi ;) Nyt voitte miettiä kusetanko ehkä av:laisia myös.
t:"skitsofreenikko"
Aika kipeältä vaikutat anyway. Ei kukaan tervejärkinen ihminen noin toimi.
Sanoinhan olevani patologinen valehtelija :D
Niin, onhan se kipeää saada enemmän rahaa kuin muut opiskelijat (opintotuki/työttömyysturva) ilman pakollista opintolainaa tai opintojen ohessa työssäkäyntiä. Motiivini kusetukseen oli puhtaasti raha ;)
Jos olisit oikeasti fiksu, et käyttäisi taitojasi noin. Tulet sen myöhemmin huomaamaan. Äitisi häpeää sinua.
Olen aina ollut utelias, nuuskin kaikkien asioita. Vanhemmiten olen päässyt hieman eroon tästä tavasta. Vieläkin katson vieraassa paikassa kylpyhuoneen kaapit. Nuorena tutkin tarkkaan vieraassa paikassa kaiken, jos olin yksin esim. lapsenvahtina tai lemmikkien hoitajana. Erityisesti kiinnosti lääkekaappi, joskus luin kirjeitäkin, yritin selvittää onko isäntäväki varakas tai velkaantunut. Varas en kuitenkaan koskaan ollut.