Tee tähän anonyymi tunnustus itsestäsi tai elämästäsi, jota et ikinä voisi/uskaltaisi/haluaisi ääneen sanoa

Vierailija kirjoitti:

Välillä ajattelen erästä t miestä, mietin miten sillä menee.Joskus jopa näen unia siitä.En tiedä olenko ihastunut tai jotain mutta en halua edes kenellekään sitä paljastaa. Enkä kyllä myönnä vaikka olisin.

Miksi et uskalla tunnustaa kenellekään? :0

Olen ihastunut samaa sukupuolta olevaan alaiseeni.

Heterona pidin itseäni siihen saakka kunnes tuo bisnespukuun tälläytynyt nuorukainen tuli työhaastatteluun. Oli työlästä olla pitämättä katsetta kauempaa kuin mitä oli soveliasta. Tuli kyllä helvetin hämärä olo tuon ihastumisen jälkeen, sillä aikaisemmin olen osoittanut kiinnostusta vain naisia kohtaan ja yks kaks alkaakin tehdä mieli toista miestä.

Olen valtion mielisairaalassa monivuotisessa hoidossa. En kehtaisi koskaan kertoa tästä kenellekään ulkopuoliselle.

Shhht! Minä olen Napoleon!

Tykkään jenkkiläisestä a cappella -musiikista.

Olen alkoholisti.

Oletko kenties alkoholistiperheestä? Kuulostaa kovin tutulta, olen itse käynyt ihan samanlaisia tuntemuksia läpi. Jos et ole vielä tutustunut käsitteeseen "läheisriippuvuus" (vaikka läheisesi ei olisikaan alkoholisti), lainaa kirjastosta vaikka joku aiheeseen liittyvä kirja. Saattaa olla aika silmiä avaava kokemus. 

Tsempit sinne!

Olen hoitaja ja dementikot inhottavat itseäni. Inhoan heidän sotkemistaan ulosteilla, syöttämistä sekä jokapäiväistä taistelua pukemisen, riisumisen yms. kanssa. Olen jo työvuoron alkaessa väsynyt ja kyllästynyt. Vedän roolia töissä, pystyn olemaan ammattilainen, mutta työvuoron jälkeen olen aivan loppu. Tekisi mieli jäädä työttömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitaja ja dementikot inhottavat itseäni. Inhoan heidän sotkemistaan ulosteilla, syöttämistä sekä jokapäiväistä taistelua pukemisen, riisumisen yms. kanssa. Olen jo työvuoron alkaessa väsynyt ja kyllästynyt. Vedän roolia töissä, pystyn olemaan ammattilainen, mutta työvuoron jälkeen olen aivan loppu. Tekisi mieli jäädä työttömäksi.

Poikki olisin minäkin... Asuin teininä alzheimeria sairastavien isovanhempieni luona, ja heidän muistamattomuutensa otti jo todella koville, vaikka eivät siis olleet mitään sänkypotilaita eikä minun tarvinnut olla varsinaisesti avustaja arkiaskareissa. Mutta jo se asioiden loputon kysely, kertaaminen ja epäjohdonmukaisuus oli tehdä minut hulluksi. Ajatus siitä, että olisin loppuelämäni heidän kaltaistensa ja huonokuntoisempien kanssa työssä, on aivan mahdoton.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihastunut samaa sukupuolta olevaan alaiseeni.

Heterona pidin itseäni siihen saakka kunnes tuo bisnespukuun tälläytynyt nuorukainen tuli työhaastatteluun. Oli työlästä olla pitämättä katsetta kauempaa kuin mitä oli soveliasta. Tuli kyllä helvetin hämärä olo tuon ihastumisen jälkeen, sillä aikaisemmin olen osoittanut kiinnostusta vain naisia kohtaan ja yks kaks alkaakin tehdä mieli toista miestä.

Miten olet ajatellut edetä asian ja uusien ajatustesi kanssa? :) Ne kauppakorkeasta ja hankenilta valmistuneet bisnesnuorukaiset ovatkin toinen toistaan kuumempia. Aah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen stalkkeri. Stalkkaan eksääni tosi monella tavalla, katsomalla Whatsappista milloin on paikalla, Facebookista, Instagramista, jne. En oikein itsekään tiedä mitä sieltä etsin.

Sama täällä. Stalkkasn myös eksän kavereita ja tiedän heidänkin elämästään paljon enemmän kuin pitäisi.

Ihanaa, etten olekkaan ainoa! Oma stalkkaus on lähtenyt ihan käsistä. Valitettavasti oon onnistunut saamaan tietooni ainakin yhden exän säädön, jonka instaa ja kaikkea mahdollista sosiaalista mediaa stalkkaan päivittäin. Tiedän tytön elämästä ihan liikaa. Enkä tiedä miksi stalkkaan, koska sen kuvista ei oo pitkään aikaan käynyt selville onko ne mun exän kanssa enää edes tekemisissä...

Käyn kuumana pomoon... Naisia ollaan molemmat.

Olen masentunut,elämäniloa ,eikä halua ole lainkaan ja ilman eri lääkkeitä ts. kipulääkkeitä en jaksaisi nousta edes sängystäni ylös ja olisin  todella ahdistunut koko ajan ,sillä joka aamu heti kun herään ,pelko kouraisee sisälläni ja tulee todella kauhea ahdistus ja tuskainen olo,haluaisin kuolla ennemmin kuin kärsiä' siitä olosta.Olen yksin ja yksinäinen enkä uskalla ,halua ja jaksa lähteä kotoani edes kauppaan,sillä pelkään ihmisiä ja elämää ja kaikkea .Minut on tuomittu käytökseni vuoksi ja jouduin lopettamaan työni työpaikkkakiusaamisen takia ,minua haukuttiin ja syyteltiin selkäni takana kunnes en enää jaksanut lopulta kun kuulin asiasta työkaveriltani,  ja hylätty kokonaan myös perheeni ja sukuni taholta ja olen ihan yksin maailmassa.Haluaisin kuolla mutten uskalla edes tehdä sitä itselleni ,odotan että' kuolema tulee kun makaan päivät sängyssäni ja lihakseni surkastuvat ja kunto huononee ja sydän loppuu jossain vaiheessa.Tai ainakin veritulppa tulee jossain vaiheessa kun en liiku lainkaan kun tarpeilleni ja syönnin ajaksi.Uskon kun tarpeeksi kovaa toivoo kuolemaa ,niin se myös tulee.

Vierailija kirjoitti:

Olin yhdessä pieni pippelisen miehen kanssa,ja teeskentelin että nautin yhdynnästä hänen kanssaan. En nauttinut kun eihän se edes tuntunut.

Ihanaa! Kiva,että kohtelit sitä miestä noin epäitsekkäästi ja empaattisesti. Varmaan mies muistelee sinua lämmöllä! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä ajattelen erästä t miestä, mietin miten sillä menee.Joskus jopa näen unia siitä.En tiedä olenko ihastunut tai jotain mutta en halua edes kenellekään sitä paljastaa. Enkä kyllä myönnä vaikka olisin.

Miksi et uskalla tunnustaa kenellekään? :0

Koska tuntisin itseni idiootiksi.

Sain eksältäni klamydian. En luultavasti pysty saamaan lapsia, sillä olin kantanut tartuntaa oireettomana niin kauan. En uskalla kertoa tästä miehelleni, jonka kanssa ollaan puolivuotta yritetty lasta.

Harrastan provoilua täällä ;D tulipas kerrottua pahin syntini ;D

Olen rakastunut työkaveriini, joka ottanut tehtäväkseen yrittää auttaa minua löytämään poikaystävän.

Istun siinä ja mielessäni huudan, että sut mä haluaisin.

Mutta tää on mun osa. Kärsin tän läpi ja itken yksin iltaisin. Ei hän saa sitä koskaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Olen rakastunut työkaveriini, joka ottanut tehtäväkseen yrittää auttaa minua löytämään poikaystävän.

Istun siinä ja mielessäni huudan, että sut mä haluaisin.

Mutta tää on mun osa. Kärsin tän läpi ja itken yksin iltaisin. Ei hän saa sitä koskaan tietää.

Kerro/vihjaa työkaverillesi, että olet kiinnostunut hänestä (mikäli hänkin on sinkku). Elämä on liian lyhyt...

Vierailija kirjoitti:

Joitakin vuosia sitten, kävin eräällä uudella tuttavalla (läheiseni tuntema), tämä mies oli isomahainen ja tituleerasi itseään energia/reikihoitajaksi ym. Menin hänen luokseen koska läheiseni koki oivaltaneensa monia asioita jutelleensa hänen kanssaan.

Aluksi juttelimme, sitten hän pyysi/käski minut hoitopöydälle makaamaan, päällä pelkät rintaliivit ja pikkuhousut. (Selitti tätä sillä että "maadoittuminen" tehostuu vähillä vaatteilla..)Laittoi käteni ison vatsansa päälle. Joku hiljentymishetki siinä oli ja sen jälkeen hän käski minun masturboida itseni orgasmiin asti hänen katsellessa.

En ole koskaan kehdannut tästä asiasta kertoa kellekään sillä häpeän valtavasti omaa sinisilmäisyyttäni ja typeryyttäni. En edelleenkään ymmärrä miten suostuin tuohon kaikkeen. Mies puhui kyllä kuin runeberg, ehkä tässä käytettiin ns.psykologisia aseita...

Jouduit seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, mitä sinun ei todellakaan pidä hävetä. Suomessahan on ihan annettu tuomioita hierojille, jotka ovat käyttäneet asiakkaitaan seksuaalisesti hyväksi. Tilanteessa hieroja voi esimerkiksi selittää "painelevansa akupisteitä", kuten yksikin sankari sanoi, tai antavansa "sisähierontaa", kuten teki eräs tuomittu kiropraktikko. Hoitotilanteessa asiakas on tavallaan hoitajan armoilla, ja voi olla korkea kynnys keskeyttää tilanne, varsinkin jos hoitaja on psykologisesti taitava manipuloimaan.  Ei kannata tuntea syyllisyyttä siitä, ettei ole pystynyt keskeyttämään tilannetta, vaikka niin olisi omankin järjen mukaan pitänyt pystyä tekemään, koska tuo manipulointi ja henkinen valta on osa hyväksikäyttöä.

Omaan elämääni myös luikerteli yhteen aikaan tee-se-itse-seksuaaliterapeutti, vuosikymmeniä minua vanhempi mies, jonka kanssa mm. juttelin puhelimessa pitkään seksielämästäni (erittäin graafisin yksityiskohdin) samalla kun hän teki minulle kaukoparannuksena "energiahoitoja". Lopetin tilanteen, kun tuli sellainen olo, että rajojeni yli oli astuttu, vaikka tavallaan olin lähtenyt mukaan vapaaehtoisesti. Mies ei tehtyt mitään, mistä olisi saanut aikaan rikossyytteen, mutta tilanne oli manipulatiivinen ja ahdistava ja jäi joksikin aikaa painamaan mieltäni. Hulluinta tässä on, että en ole yhtään uskonnollinen ja yleensä pidän varsin skarpisti kiinni rajoistani. Elämässäni oli vain menossa yksinäinen ja surullinen kausi ja olin helposti manipuloitavissa. En sitten tiedä, mihin klitorishypnoosiin olisin joutunut, jos olisin mennyt tapaamaan miestä hänen luokseen.