Lue keskustelun säännöt.
Ex vie uuden naisen heti vihille, pistää vihaksi
05.01.2016 |
V*tuttaa suorastaan. Aijon sen täällä anonyymisti ja rehellisesti tunnustaa. Minun kanssa ei halunnut naimisiin (tai oli aina "joojoo kyllä joskus haluun") 10 vuoteen mutta tuon "naisen" (on varmaan hädin tuskin yli 20v, huoh....) on vihille viemässä kuulemani mukaan ensi kesänä. Ovat nyt varmaan olleet yhdessä vuoden verran. Noh, ajattelen, että kaipa exän oli äkkiä rengastettava ensimmäinen nainen joka hänet huoli :D kun tajusi ettei minua voi takaisin saada!
Miksi miehet toimii aina eron jälkeen näin? olen ennenkin havainnut saman!
Kommentit (119)
Tää ketju todistaa taas kerran, että ainoa tapa selvittää, oletko miehen mielestä "se oikea" on, suostuuko se menemään naimisiin kanssasi. Useimmat miehet eivät halua sitoutua avioliittoon, joten jos he suostuvat, sinua ei ainakaan pidetä vain ns. parempaa odotellessa. Kaikki miehet nimittäin menevät kyllä naimisiin, kunhan haluavat naista tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituisen ilkeitä kommentteja ap on saanut.
Tuttavani veli teki juuri noin. Sanoi, ettei halua naimisiin. Olivat noin 15 vuotta yhdessä ja nainen parhaat vuotensa menetti. Ei lapsia.
Sitten ero ja mies heti naimisiin uuden kanssa.
Ex parka tuhlasi parhaat vuotensa.
Myös työkaveri mulla, joka oli avossa 10 vuotta, mutta petti koko ajan kenen kanssa vaan. (Muakin pyysi, mutten suostunut.) Tapasi uuden ja muutti sen kanssa yhteen ja heti sitoutuminen täysin.
Käyttäjä785 kirjoitti:
Sähän kuullostat ihan mun miehen ex muijalta. =D =D
Vuosia he olivat yhdessä ja tää ex monkui naimisiin ja lapsia, mutta mies ei ollut kauheen innostunut... Erosivat sitten, ja ihan tän exän omasta aloitteesta (oli halunnut antaa "opetuksen" ja näyttää mitä mies menettää kun ei ala kosintaa kuulumaan..) ...ja muutaman kuukauden heidän eronsa jälkeen me tavattiin, ja voi morjens mitä häiriköintiä saatiin kestää monta kuukautta... Ei mennyt hänen suunnitelmansa ihan putkeen. Vähän väliä se oli mölisemässä miehen uuden asunnon oven takana, milloin tuli uhkailuviestejä, ja milloin itsemurha uhkauksia.
Vuosi tapaamisen jälkeen mentiin naimisiin, en tiedä mitä kautta sai kuulla... mutta jösses että se pimahti siitä!!! (tää ex oli miestä nuorempi ja me ollaan miehen kanssa samanikäisiä, eli mistään nuorempaan vaihtamisesta ei ollut kyse, eikä mistään kolmiodraamasta)
Nyt ollaan oltu jo 12 vuotta naimisissa, edelleen se välillä koittaa facen kautta kysellä miehen kuulumisia, no, mua ei haittaa, ei haitannut silloinkaan, koska alusta asti olen tiennyt ettei mun ainakaan siitä ihmisestä tartte olla mustasukkainen.
Sun kantsii ap vaan niellä katkera kalkki, siirtyä eteenpäin elämässä ja etsiä se oikea itsellesi, sun ex mies ei ollut se.
Sun kirjoitustyylistä voi päätellä, että sä ja tuollainen mies varmaan sovitte hyvin yhteen kyllä.
Ihan ymmärrettävää'hän tuo, että harmittaa, kun mies ei halunnut naimisiin itsen kanssa, mutta salamana toisen naisen kanssa. Olisi ollut reilua mieheltä kertoa rehellisesti, että on suhteessa vain, koska ei ole paremåaa tullut vastaan toistaiseksi, eikä antaa naisen kuvitella, että kyse on enemmästä.
Sen uuden naisen kanssa on miehellä vielä alkuhuuma meneillään, koska vasta vuoden yhdessä. Siksi mies kuvittelee, että uusi nainen on täydellinen. AP:sta hän oli jo nähnyt kaikki arkiset ja tylsät puolet, kun olivat 10 vuotta yhdessä ja päätteli, ettei ap ole unelmanainen.
Tuosta syystä aina epäilen, että jos avoliitto jatkuu kovin pitkään, niin miesten naimisiinmenohalut vähenevät olemattomiin. Olisi parasta mennä naimisiin vähän aikaisemmassa vaiheessa suhdetta, kun se vielä tuntuu erityiseltä ja ihanalta. Miehet alkavat juurikin etsiä uutta ja jännittävää suhdetta ja vapautumista ikävästä lapsiperhearjesta, samalla kun naiset luulevat päinvastoin sitoutumisen vaan syvenneen lasten ja asunnon hankkimisen myötä.
Eli oliko ongelma nyt naimisiinmeno vai ylipäätään uusi nainen ja uusi elämäntilanne? Eihän tuo naimisiinmeno tilannetta juurikaan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omituisen ilkeitä kommentteja ap on saanut.
Tuttavani veli teki juuri noin. Sanoi, ettei halua naimisiin. Olivat noin 15 vuotta yhdessä ja nainen parhaat vuotensa menetti. Ei lapsia.Sitten ero ja mies heti naimisiin uuden kanssa.
Ex parka tuhlasi parhaat vuotensa.Myös työkaveri mulla, joka oli avossa 10 vuotta, mutta petti koko ajan kenen kanssa vaan. (Muakin pyysi, mutten suostunut.) Tapasi uuden ja muutti sen kanssa yhteen ja heti sitoutuminen täysin.
Olivat 15 vuotta yhdessä, mutta mies ei ollut sitoutunut? Miten hän olisi ollut sen sitoutuneempi, jos he olisivat tuosta viidestätoista vuodesta viimeiset kymmenen olleet naimisissa?
Kuulostaa niin mun miehen exältä. Silläkin oli mies (/miehiä) jo heti valmiina kun ero tuli,mutta jaksoi silti ruikuttaa miten mies aloitti suhteen kanssani ja eteni siinä liian nopeasti hänen mielestään. Naimisiin menimme 2 vuoden päästä ja vauva tuli 5vuoden päästä, kaikki tämä AIVAN liian nopeasti exän mielestä. Kun oltiin oltu noin vuosi yhdessä, niin miehen exälle tuli ero uudestakin miesystävästään. Tällöin yritti miehlleni hieroa diiliä, ettei kumpikaan olisi suhteessa ainakaan pariin vuoteen :D Tuntui oikeasti ajattelevan,että mies on hänen omaisuuttaan ja hällä on täysoikeus puuttua suhteeseemme. Kun sai kuulla meille tulevasta vauvasta niin raivosi "kuinka kehtaat tehdä TOISEN kanssa lapsen...." Tuntui surkuhupaisalta koska olimme jo sen 5v yhdessä olleet, olimme naimisissa (toisin kun he) ja silti olin hänen puheissaan "se toinen" eli mielsi itsensä ilmeisesti ykköseksi edelleen :D Ihan kamala nainen muutenkin! Itsellänikin surkea suhde takana,joten kyllä osataan arvostaa miehen kanssa nykyistä suhdettamme. Tokihan exä edelleen kärkkyy mahdollista eroamme, koska povasi aluksi ettei suhde kestä kahta kuukautta, sitten ettei vuottakaan, sitten että aviero tulee puolen vuoden sisään häistä jne.
Ap anna exäsi elää ja elä itse omaasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden päästä on heti ja salamana?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin mun miehen exältä. Silläkin oli mies (/miehiä) jo heti valmiina kun ero tuli,mutta jaksoi silti ruikuttaa miten mies aloitti suhteen kanssani ja eteni siinä liian nopeasti hänen mielestään. Naimisiin menimme 2 vuoden päästä ja vauva tuli 5vuoden päästä, kaikki tämä AIVAN liian nopeasti exän mielestä. Kun oltiin oltu noin vuosi yhdessä, niin miehen exälle tuli ero uudestakin miesystävästään. Tällöin yritti miehlleni hieroa diiliä, ettei kumpikaan olisi suhteessa ainakaan pariin vuoteen :D Tuntui oikeasti ajattelevan,että mies on hänen omaisuuttaan ja hällä on täysoikeus puuttua suhteeseemme. Kun sai kuulla meille tulevasta vauvasta niin raivosi "kuinka kehtaat tehdä TOISEN kanssa lapsen...." Tuntui surkuhupaisalta koska olimme jo sen 5v yhdessä olleet, olimme naimisissa (toisin kun he) ja silti olin hänen puheissaan "se toinen" eli mielsi itsensä ilmeisesti ykköseksi edelleen :D Ihan kamala nainen muutenkin! Itsellänikin surkea suhde takana,joten kyllä osataan arvostaa miehen kanssa nykyistä suhdettamme. Tokihan exä edelleen kärkkyy mahdollista eroamme, koska povasi aluksi ettei suhde kestä kahta kuukautta, sitten ettei vuottakaan, sitten että aviero tulee puolen vuoden sisään häistä jne.
Ap anna exäsi elää ja elä itse omaasi
Sairasta! mitä hemmettiä se exälle kuuluu vaikka menis viikon päästä naimisiin. Nyt kaikki katkerat exät joihin kolahti, valoja nyt päälle!!! teette itsestänne naurunalaisia. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä symppaan ap:ta. Munatonta käytöstä mieheltä pitää jotain naista muuten vaan jopa useamman kymmentä vuotta vaikka takaraivossa on koko ajan ettei halua loppuelämäksi sitoutua. Sanoisi sitten suoraan naiselle tämän, ei menisi naisen aika hukkaan. Nimimerkki 15 vuotta avoliitossa ja lapsiakin pukanneena, itse koko ajan kuvittelin olevani miehen kanssa loppuelämäni ja tanssivamme häitä kun siihen on aikaa ja varaa. Mies lopulta kuitenkin löysi etsimänsä ja siitä vuoden päästä naimisissa ja lapsi ja yhteinen asuntolaina. Miten tuosta ei voisi tulla huijattu olo, koska siitähän siinä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni hoiti erosta selviytymisen aika lailla samalla tavalla. Puoli vuotta erosta ja löytyi uusi 19-vuotias tyttöystävä. Tästä alle puoli vuotta eteenpäin ja nainen oli jo raskaana. Tästä toiset puoli vuotta kihlat ja sitten pikavauhtia naimisiin. Nainen on kotiäitinä, ammattikoulu jäi kesken vauvan takia. Toinen lapsi on tulossa.
Minun kanssani mies jaksoi kituuttaa seitsemän vuotta ilman puhettakaan kihloista tai avioliitosta. Lapsetkin oli aina se "sitten joskus kun molemmilla on hyvät duunit ja säästöjä"-juttu hänelle. Voitte arvatakin, miksi kyllästyin suhteeseemme ja jätin hänet.
Eipä minua enää tuo käytös kaivele. Aluksi olin hieman ihmeissäni, sillä ennen niin vastuuntuntoinen ja jopa pelokas mies oli alkanut elää elämäänsä suorastaan uhkarohkeasti. Nykyään lähinnä naurattaa paskaisesti, kun ajattelen, mihin soppaan hän on itsensä järjestänyt.
Suomeksi: hän ei ollut "into you" ja se kaivelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni hoiti erosta selviytymisen aika lailla samalla tavalla. Puoli vuotta erosta ja löytyi uusi 19-vuotias tyttöystävä. Tästä alle puoli vuotta eteenpäin ja nainen oli jo raskaana. Tästä toiset puoli vuotta kihlat ja sitten pikavauhtia naimisiin. Nainen on kotiäitinä, ammattikoulu jäi kesken vauvan takia. Toinen lapsi on tulossa.
Minun kanssani mies jaksoi kituuttaa seitsemän vuotta ilman puhettakaan kihloista tai avioliitosta. Lapsetkin oli aina se "sitten joskus kun molemmilla on hyvät duunit ja säästöjä"-juttu hänelle. Voitte arvatakin, miksi kyllästyin suhteeseemme ja jätin hänet.
Eipä minua enää tuo käytös kaivele. Aluksi olin hieman ihmeissäni, sillä ennen niin vastuuntuntoinen ja jopa pelokas mies oli alkanut elää elämäänsä suorastaan uhkarohkeasti. Nykyään lähinnä naurattaa paskaisesti, kun ajattelen, mihin soppaan hän on itsensä järjestänyt.
Suomeksi: hän ei ollut "into you" ja se kaivelee.
Minä en ymmärrä miksi ei kaivelisi? Tässäkin esimerkissä oltiin yhdessä oltu 7 vuotta ja päätöksen lopettamisesta teki nainen. Miksi vitussa ollaan parisuhteessa, jos ei olla "into" siihen toiseen? Onhan se omanlaistaan hyväksikäyttöä, erityisesti jos se toinen siinä vieressä koko ajan kuvittelee tekevänsä töitä yhteisen tulevaisuuden eteen. Siis samalla kun toinen tykkää että kotona on joku pitämässä seuraa sen aikaa kun etsitään sitä oikeaa.
AP:n tapauksessa ap oli se jolla oli toinen ennenkuin suhde päätyi. AP on myös vihainen kun mies haluaa nykyään pitää kiinni sovituista tapaamisista lapsen kanssa eikä enää suostu ykskaks yllättäen exänsä menohalujen mukaan ottamaan lasta luokseen. En nyt kauhean sympaattisena aloittajaa koe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni hoiti erosta selviytymisen aika lailla samalla tavalla. Puoli vuotta erosta ja löytyi uusi 19-vuotias tyttöystävä. Tästä alle puoli vuotta eteenpäin ja nainen oli jo raskaana. Tästä toiset puoli vuotta kihlat ja sitten pikavauhtia naimisiin. Nainen on kotiäitinä, ammattikoulu jäi kesken vauvan takia. Toinen lapsi on tulossa.
Minun kanssani mies jaksoi kituuttaa seitsemän vuotta ilman puhettakaan kihloista tai avioliitosta. Lapsetkin oli aina se "sitten joskus kun molemmilla on hyvät duunit ja säästöjä"-juttu hänelle. Voitte arvatakin, miksi kyllästyin suhteeseemme ja jätin hänet.
Eipä minua enää tuo käytös kaivele. Aluksi olin hieman ihmeissäni, sillä ennen niin vastuuntuntoinen ja jopa pelokas mies oli alkanut elää elämäänsä suorastaan uhkarohkeasti. Nykyään lähinnä naurattaa paskaisesti, kun ajattelen, mihin soppaan hän on itsensä järjestänyt.
Suomeksi: hän ei ollut "into you" ja se kaivelee.
Minä en ymmärrä miksi ei kaivelisi? Tässäkin esimerkissä oltiin yhdessä oltu 7 vuotta ja päätöksen lopettamisesta teki nainen. Miksi vitussa ollaan parisuhteessa, jos ei olla "into" siihen toiseen? Onhan se omanlaistaan hyväksikäyttöä, erityisesti jos se toinen siinä vieressä koko ajan kuvittelee tekevänsä töitä yhteisen tulevaisuuden eteen. Siis samalla kun toinen tykkää että kotona on joku pitämässä seuraa sen aikaa kun etsitään sitä oikeaa.
Uutinen: jokainen on loppupeleissä vastuussa omasta itsestään. Omasta itsestään. Päättele loput.
Sen sijaan vinkkinä: miettikää ero loppuun ja menkää kohti uusia tuulia, älkääkä jääkö yhtä munatonta paskiaista murehtimaan sen enempää. Jos sinne meni jo muutama vuosi niin älkää antako ajatusten tasolla yhtään enempää. Lisäksi mitä sillä on väliä päädyittekö koskaan naimisiin, koska olette kumminkin eronneet.
Sain tästä ketjusta jonkinlaista sairasta nautintoa. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni hoiti erosta selviytymisen aika lailla samalla tavalla. Puoli vuotta erosta ja löytyi uusi 19-vuotias tyttöystävä. Tästä alle puoli vuotta eteenpäin ja nainen oli jo raskaana. Tästä toiset puoli vuotta kihlat ja sitten pikavauhtia naimisiin. Nainen on kotiäitinä, ammattikoulu jäi kesken vauvan takia. Toinen lapsi on tulossa.
Minun kanssani mies jaksoi kituuttaa seitsemän vuotta ilman puhettakaan kihloista tai avioliitosta. Lapsetkin oli aina se "sitten joskus kun molemmilla on hyvät duunit ja säästöjä"-juttu hänelle. Voitte arvatakin, miksi kyllästyin suhteeseemme ja jätin hänet.
Eipä minua enää tuo käytös kaivele. Aluksi olin hieman ihmeissäni, sillä ennen niin vastuuntuntoinen ja jopa pelokas mies oli alkanut elää elämäänsä suorastaan uhkarohkeasti. Nykyään lähinnä naurattaa paskaisesti, kun ajattelen, mihin soppaan hän on itsensä järjestänyt.
Suomeksi: hän ei ollut "into you" ja se kaivelee.
Minä en ymmärrä miksi ei kaivelisi? Tässäkin esimerkissä oltiin yhdessä oltu 7 vuotta ja päätöksen lopettamisesta teki nainen. Miksi vitussa ollaan parisuhteessa, jos ei olla "into" siihen toiseen? Onhan se omanlaistaan hyväksikäyttöä, erityisesti jos se toinen siinä vieressä koko ajan kuvittelee tekevänsä töitä yhteisen tulevaisuuden eteen. Siis samalla kun toinen tykkää että kotona on joku pitämässä seuraa sen aikaa kun etsitään sitä oikeaa.
Uutinen: jokainen on loppupeleissä vastuussa omasta itsestään. Omasta itsestään. Päättele loput.
Sen sijaan vinkkinä: miettikää ero loppuun ja menkää kohti uusia tuulia, älkääkä jääkö yhtä munatonta paskiaista murehtimaan sen enempää. Jos sinne meni jo muutama vuosi niin älkää antako ajatusten tasolla yhtään enempää. Lisäksi mitä sillä on väliä päädyittekö koskaan naimisiin, koska olette kumminkin eronneet.
Kun olen parisuhteessa, kannan vastuuta myös toisesta osapuolesta. Olen hänelle rehellinen tunteistani ja toiveistani ja myös epäilyksistäni. Olen elämän aikana oppinut, että sinunkaltaistesi ajatusmaailma, jossa oma itse on kaiken keskiössä on se varmasti yleisin. Minä en elä elämääni niin. Minä en ole vastuussa ainoastaan itsestäni. Olen osittaisessa vastuussa monesta muustakin ihmisestä, ja vastavuoroisesti he huolehtivat minusta. En tiedä mitä loppuja tästä voi päätellä. Muutakuin sen, että monet ihmiset todella ovat hyvin itsekeskeisiä.
Tuo on totta, että moni ottaa jonkun kotiin seuraksi, kun samalla etsii sitä oikeaa. Kamalaa, kun se.seuraksi otettu voi yrittää aivan tosissaan ja jos on nainen, menee lastensaanti-ikä.
Tutulleni kävi niin, että marokkolainen piti sitä vain seuranaan vuosikaudet. Sitten se marokkolainen alkoi puhua omauskontoisen hakemisesta ja puhui siitä pari vuotta ja sitten se haki nuoren naisen Marokosta ja meni heti naimisiin ja saivat pian lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni hoiti erosta selviytymisen aika lailla samalla tavalla. Puoli vuotta erosta ja löytyi uusi 19-vuotias tyttöystävä. Tästä alle puoli vuotta eteenpäin ja nainen oli jo raskaana. Tästä toiset puoli vuotta kihlat ja sitten pikavauhtia naimisiin. Nainen on kotiäitinä, ammattikoulu jäi kesken vauvan takia. Toinen lapsi on tulossa.
Minun kanssani mies jaksoi kituuttaa seitsemän vuotta ilman puhettakaan kihloista tai avioliitosta. Lapsetkin oli aina se "sitten joskus kun molemmilla on hyvät duunit ja säästöjä"-juttu hänelle. Voitte arvatakin, miksi kyllästyin suhteeseemme ja jätin hänet.
Eipä minua enää tuo käytös kaivele. Aluksi olin hieman ihmeissäni, sillä ennen niin vastuuntuntoinen ja jopa pelokas mies oli alkanut elää elämäänsä suorastaan uhkarohkeasti. Nykyään lähinnä naurattaa paskaisesti, kun ajattelen, mihin soppaan hän on itsensä järjestänyt.
Suomeksi: hän ei ollut "into you" ja se kaivelee.
Minä en ymmärrä miksi ei kaivelisi? Tässäkin esimerkissä oltiin yhdessä oltu 7 vuotta ja päätöksen lopettamisesta teki nainen. Miksi vitussa ollaan parisuhteessa, jos ei olla "into" siihen toiseen? Onhan se omanlaistaan hyväksikäyttöä, erityisesti jos se toinen siinä vieressä koko ajan kuvittelee tekevänsä töitä yhteisen tulevaisuuden eteen. Siis samalla kun toinen tykkää että kotona on joku pitämässä seuraa sen aikaa kun etsitään sitä oikeaa.
Uutinen: jokainen on loppupeleissä vastuussa omasta itsestään. Omasta itsestään. Päättele loput.
Sen sijaan vinkkinä: miettikää ero loppuun ja menkää kohti uusia tuulia, älkääkä jääkö yhtä munatonta paskiaista murehtimaan sen enempää. Jos sinne meni jo muutama vuosi niin älkää antako ajatusten tasolla yhtään enempää. Lisäksi mitä sillä on väliä päädyittekö koskaan naimisiin, koska olette kumminkin eronneet.
Kun olen parisuhteessa, kannan vastuuta myös toisesta osapuolesta. Olen hänelle rehellinen tunteistani ja toiveistani ja myös epäilyksistäni. Olen elämän aikana oppinut, että sinunkaltaistesi ajatusmaailma, jossa oma itse on kaiken keskiössä on se varmasti yleisin. Minä en elä elämääni niin. Minä en ole vastuussa ainoastaan itsestäni. Olen osittaisessa vastuussa monesta muustakin ihmisestä, ja vastavuoroisesti he huolehtivat minusta. En tiedä mitä loppuja tästä voi päätellä. Muutakuin sen, että monet ihmiset todella ovat hyvin itsekeskeisiä.
Ei, vaan nyt sekoitit kauranjyvät akanoiden sekaan. Totta kai tuokin pitää paikkaansa, mutta silloin kun huomaat ettei vastavuoroisuuteesi vastata ihan samalla tavalla, joudut tekemään ikäviäkin päätöksiä. Se on sitä, ettei jäädä odottelemaan jotain hyvää saapuvaksi mitä ei kuitenkaan koskaan saavu. Toinen vaihtoehto olisi odottaa hamaan tappiin asti, vaikka aistisi että kumppani ei ole vakavissaan. Tuo on sitä omasta itsestään huolehtimista.
Mä olen vastikään päättänyt parisuhteen mikä kesti kolme vuotta. Meillä oli hauskaa ja omat hetkemme, mutta todellisen elämän suhteen olimme tuuliajolla (=emme menossa mihinkään). Pidin miehen kartalla haaveistani, joihin kuului peruskombo lapsi, asunto ja kissa sen vanhan koiran sijaan. Kun huomasin ettei tyyppi ollut tulossa vastaan saati vaikuttanut kykenevältä hoitamaan yhtäkään kohtaa kanssani, aloin valmistella eroa kahden ja puolen vuoden jälkeen. Olen alle kolmekymppinen, joten totesin että juhlimisen voin hoitaa kavereiden kanssa ja aloittaa oman aikuisen elämäni sellaisen miehen kanssa jolla on haluja sitoutua aidosti eikä vain kännisissä puheissaan taksijonoissa.
Tätä siis tarkoitin, kun sanoin, että jokainen on vastuussa itsestään. Olisin voinut jäädä vielä miehen luo, koska suhde olisi taatusti jatkunut entisellään.
Totta kai voisin olla katkera, mutta sen sijaan keskityn muihin asioihin. En anna sille ajanviejälle enää tämän enempää ajatustakaan koska se ei kannata. Jos hän nyt löytää naisen jonka kanssa tekee tuon kaiken mistä haaveilin jossain vajaassa vuodessa, niin siinäpä tekee - koska samalla ero on avannut silmäni sille helpotukselle, että luojan kiitos mun ei sille enää tarvi, ja mies pelasti minut itseltään panttaamalla päätöksiään. Hän ilmaisi jo suhteen alkumetreillä, että kihlautumiseen menee seitsemän vuotta vähintään (olimme 25 vuotiaita tuolloin, eli olisin ollut 32 ja hyvä jos silloinkaan olisi mies saanut mitään aikaan), ja ajattelin että elämä on liian lyhyt katteettomien lupausten täyttymisen odotteluun.
Miten mulle tulee mieleen se ketju, jossa etä-isän uusi kertoi lähi-äidistä, joka ei suostunut ottamaan lasta sovitusti joulun jälkeen, koska mies ja uusi olivat lähdössä reissuun? Ja muutenkin temppuili tapaamisten kanssa. Tai siis, saman tekijän provojahan nää voi hyvin olla, tai olla liittymättä mitenkään, mutta tulipa vaan mieleen. Löytyisiköhän sitä ketjua vielä ja pääsivätköhän he reissuun...
Ja ap. Tapaamiset todellakin sovitaan ja niistä pidetään kiinni. Olen itse lähivanhempi eikä mulle tulisi mielen viereenkään pompottaa lasten etävanhempaa mieleni mukaan. Sun jutussa ei oo kyse lapsen edusta, vaan omasta itsekkyydestäsi.
Njaa, täällä melkein sama mutta vähän toisinpäin. Eksänsä kihlasi alle kolmen vuoden (en tiedä kauanko olivat kihloissa), ei lapsia eikä häitäkään.
Minun kanssani kaksi lasta, mutta kihloihin ei suostu millään, sanoo vaan että sitten joskus.
No, alan tottua ajatukseen että saa sitten jäädä yksinnään kahtelemmaan sen naisen, jonka haluaa naida. Minä pidän lapset. Eipähän tarvi sitä uutta sitten enää poijittaa nii pyssyypi timminä ja saava juosta niin paljon ku tykkäävät..
(ja juu, olen vähän katkera. Miksen olisi, kun tuon kans haluaisin loppuelämäni olla ja olisin valmis tekemään töitä sen eteen, mutta toisella ei kiinnosta...)