Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään monissa ravintoloissa on ruoka koko seurueelle jaettavassa vadissa. Olimme jokin aika sitten tällaisessa ravintolassa. Yhdessä ruokalajissa oli jokaiselle seurueen jäsenelle yksi lihaköntti. Yksi porukasta otti kaksi, jolloin kaikille ei tietenkään riittänyt.
Olimme kerran Gaijinissa syömässä porukalla, ja ruokalajit tarjioltiin juuri tällaisilta yhteislautasilta (ilmeisesti erillisannoksia ei olisi edes saanut). Omaan makuuni tarjoiltavat (joita oli montaa eri laatua) olivat turhan pienikokoisia ja otin aina ensimmäisen annoksen varovaisesti. Aina ennen santsikierrosta joku seurueestamme hulautti omalle lautaselleen loput yhteisvadilta. Minulle jäi nälkä, nämä hulauttajat kehuivat, kuinka ruokaa ei olisi tarvinnut olla yhtään enempää. Just joo, ei varmaan olisi riittänyt heillekään, jos annokset olisi jaettu tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskon mies!
-ei syö mitään kasviksia, saattaa esim. kastikkeenkin seasta erotella paprikat tms
-ei suostu maistamaan mitään uutta, koska "en mä tykkää kuitenkaan"
Ikää 30+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään monissa ravintoloissa on ruoka koko seurueelle jaettavassa vadissa. Olimme jokin aika sitten tällaisessa ravintolassa. Yhdessä ruokalajissa oli jokaiselle seurueen jäsenelle yksi lihaköntti. Yksi porukasta otti kaksi, jolloin kaikille ei tietenkään riittänyt.
Olimme kerran Gaijinissa syömässä porukalla, ja ruokalajit tarjioltiin juuri tällaisilta yhteislautasilta (ilmeisesti erillisannoksia ei olisi edes saanut). Omaan makuuni tarjoiltavat (joita oli montaa eri laatua) olivat turhan pienikokoisia ja otin aina ensimmäisen annoksen varovaisesti. Aina ennen santsikierrosta joku seurueestamme hulautti omalle lautaselleen loput yhteisvadilta. Minulle jäi nälkä, nämä hulauttajat kehuivat, kuinka ruokaa ei olisi tarvinnut olla yhtään enempää. Just joo, ei varmaan olisi riittänyt heillekään, jos annokset olisi jaettu tasan.
Mulle on käynyt vähän vastaavasti eräässä intialaisessa ravintolassa, jossa tulee riisi yhteisessä isossa kulhossa ja sitten jokaiselle oma kastike pienemmissä kulhoissa. Yksi rohmu sitten mätti siitä yhteisestä riisistä heti kättelyssä noin puolet omalle lautaselleen kukkurallisen (onneksi riisiä sai santsikipollisen lisää ilmaiseksi, muuten me muut oltaisiin imeskelty pelkkää kastiketta loppuruokailu :D).
Kutsukaa nämä suursyöjät "vahingossa" paikalle tuntia myöhemmin kuin muut.
Voisitteko te sanoa jotain suku- tai tuttavapiirin syöpöille? Ehkä he eivät oikeasti tajua olevansa rohmuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveriporukalla kokoonnuttiin meille yhdessä kokkaamaan ja tarkoituksena oli, että kaikki tuovat juotavia ja kauppalasku jaetaan. Oltiin muutettu upouuteen taloon ja porukka oli meillä ekaa kertaa.
Tämä yksi sitten ilmestyy paikalle kahta kättä heiluttaen eli ei mitään juomia mukana. No, ajattelin että ehkä tänään ei viini maistu. Myöhemmin huomasin olleeni väärässä. Samaisen tyypin piti tuoda kastike, joka oli aivan olennainen osa meidän ruokaa, mutta sinne se oli kuulemma jäänyt, keittiön pöydälle. No, sovelletaan reseptiä...
Ja sitten ne kommentit meidän uudesta kodista. "En varmaan koskaan vois asua tämmösessä talossa", "Miten te voitte olla näin" jne. Tuli siis selväksi, että uusi ja mielestäni kaunis kotimme oli aivan käsittämätön viritys, jossa kukaan ei voisi asua. Vähän myös ihmettelin sitä, kun hän tullessaan ripusti litimärän takkinsa kehystettyyn grafiikkaan. No, olihan siinä lasi päällä.
Muiden vieraiden kanssa oli hauskaa, mutta monasti olen jälkikäteen ihmetellyt, että mitä tämän ihmisen päässä liikkui.
Mua vituttaa usein mieheni pikkuveli. Hän on melkein kymmenen vuotta miestäni nuorempi, siis selvästi perheen kuopus. Tuntuu, että tavat on jäänyt tältä oppimatta. Meidän lapsen ristiäisissä oli tarjolla kaikennäköistä täytekakusta voileipäkakkuihin ja sitten oli minipizzoja. Tämä pikkuveli käveli kahvipöytään, otti lautaselle 5 minipizzaa, yhden suuhun ja käveli istumaan. Kerran oli anoppini kanssa meillä syömässä. Tein ruokaisan kinkkupiiraan ja salaattia. Otti piiraasta 1/ 4 osan, tarjosin kylkeen salaattia, sanoi hyi vittu ja meni sohvalle syömään. Tuorein tapaus oli kun kysyi oliko hänellä nälkä, kun ruokaa jäi padan pohjalle vielä annoksen verran. Tuli keittiöön, otti lautasen, aikoi alkaa ottaa ruokaa samalla tokaisten "jotai mössöö." Otin lautasen kädestä pois ja sanoin, että pakko ei oo syödä. Samalla muistutin, että meidän lapsi alkaa olla siinä iässä, että oppii toisilta miten käyttäydytään ja mä en voi sietää kiittämättömyyttä. Kamala ojentaa aikuista 24 vuotiasta mutta jos ei osaa käyttäytyä kuin aikuiset niin pakko kai se on opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törppö isäntä ruokapöydässä: veimme sikspäkin olutta ja muutaman siiderin sekä vissyä ja appelsiinimehua tuomisina. Oli ollut tarkoitus viedä viiniä, mutta kutsu syömään oli tullut samana päivänä eikä Alko ollut enää maalaispaikkakunnalla auki, joten haimme ärrältä nuo juomiset kun jotain halusimme viedä.
Isäntä suuttui tästä kun ei saanut viiniä. Hän osoitti mieltään koko ruokailun ajan mököttämällä. Hän puhui ainoastaan pienelle pojalleen, kellekään muulle ei. Hän otti viinipullon (omista varastoistaan) pöytään ja kaatoi siitä... itselleen. Ei tarjonnut kellekään muulle. Eikä puhunut sanaakaan, edes puhuteltaessa.
Miten tuollaista voi olla? Kuka toimii noin? Meidät oli kuitenkin ihan erikseen kutsuttu, emme yllättäen tuppautuneet. Tuli selväksi että emme olleet sittenkään tervetulleita.
anteeksi tämä ot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää kälynin
Synttäreillä useimmilla on tapana odottaa että pyydetään pöytään, aina kaikki ei ole valmiina kun vieraat saapuu.
Jotkut kysyvät tarvitsenko apua jne.
Käly sanoo "Moi! Oi, näyttääpä hyvältä!", onnittelee synttärisankaria (minä, mieheni tai joku lapsista) ja istuu alas syömään.
Ai sä oot tehny näitä hyviä keksiä! (Juu, olis kivaa jos joku muukin saisi maistaa) Oi että, hyvää et sul on näitä nyt niin paljon et voi syödä ilman morkkista (juu, et ikinä.arvaa miksi niitä on paljon... )
Oi miten hyvää kakkua, saanko kotiin jos sitä jää?No, siinä vaiheessa kun on valmista niin onhan kaikki kuulleet että syötävät maistuu ainakin ja kaikkea uskaltaa maistaa.
Mitä enemmän laitan, sitä enemmän hän syö.. Mutta joo, kivaa kun maistuu ja tuntuuhan kehut hyvältä.Älä laita kaikkea tarjolle/näkyville. Jos hän nyt jonkinlaista morkkista potee liiallisesta syömisestä niin älä anna hänen nähdä että olet varannut tarjottavaa paljon. Täytät vain tarjoiluvateja sitä mukaa kun uhkaa tyhjentyä.
Kokeiltu. "Voi ku hyvää että näitä olikin lisää!"
Käytöstavat täydellisesti hukassa. Ei mieti yhtään riittääkö muillekin jos hänelle maistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko te sanoa jotain suku- tai tuttavapiirin syöpöille? Ehkä he eivät oikeasti tajua olevansa rohmuja.
Itse sain kuulla välittömät huomautukset ehkä 6 -vuotiaana toisilta lapsilta, kun kerran kutsuilla otin ylisuuren palan täytekakkua. Se tepsi minuun, mutta aikuisia on vaikeampi neuvoa. Ainakin muutamat ovat loukkaantuneet pahasti jo hienovaraisisita vihjeistä, mutta eivät silti ole kuitenkaan muuttaneet mitenkään tapojaan.
Pidin illalliskutsut. Alkupaloja pöytään kantaessani vieraat alkoivat luettelemaan ruokia mitä inhoavat/eivät syö. Siinäpä tuli lueteltuna kaikki mitä oli pöydässä tarjolla: punainen liha, kala, sienet, sipuli, paprika etc.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisen poikaystäväni oli vähän käytöstavaton, vanhemmat eivät olleet opettaneet käytöstapoja (pitkään toivottu lapsi, keskenmenoja takana jne. eli jollain tavalla ymmärrettävää, että hänet paapottiin pilalle).
Kerran olimme porukalla grillaamassa hampurilaisia. Hampurilaisia oli sen verran, että jokaiselle riitti ainakin yksi ja muutamalle nälkäiselle toinen santsattavaksi (toki oli myös lohkoperunoita, salaattia ym. ettei pelkästään hampurilaisia). Noh, jotkut olivat syömässä vasta ensimmäistään kun eksäni rohmusi kolmatta. Naureskeli vain nopeiden syövän hitaat, kun kehtasin huomauttaa hänelle jääneeni nälkäiseksi. Onneksi oli niitä lohkoperunoita.
Joskus ennen kyläilyjään meille olin kertonut hänelle, että meillä on sitten jotain hänen lempiruokaansa tarjolla päivälliseksi. Eksä tietysti laskelmoi saavansa vatsansa täyteen meillä, joten jätti aiemmin päivällä syömättä esimerkiksi aamupalan ja lounaan, ja meillä rohmusi puolet uunivuoallisesta broilerikiusausta tms. Kun kysyin, että mitä hittoa hän oikein teki, vastauksena oli että "mutta sähän lupasit että saan syödä teillä". Juu, eihän sitä kielletty, mutta ei sinun olisi tarvinnut oman annoksesi lisäksi syödä myös minun ja isäni seuraavan päivän lounaita.
Onneksi nykyiseni on yllättävän pieniruokainen, santsaa vain kahvia ja omistaa muutenkin käytöstapoja :D
Jännä että niin monelle on sattunut rohmuperheitä vieraaksi. Itsellä vähän päinvastaisia kokemuksia. Koen emäntänä tosi loukkaavaksi sen, jos vaivalla valmistamaani ruokaa ei suostuta edes maistamaan tai sitten otetaan näön vuoksi minimaalisen pieni määrä. Se on sama kuin sanoisi suoraan että hyi yäk, onpa pahaa, olet surkea kokki. Mielestäni kuitenkin teen ihan hyvää ruokaa ja oma perhe tykkää.
Samoin tuntuu että nykyään joka toisella on jokin erikoisruokavalio. Ymmärrän hyvin keliakian ja laktoosi-intoleranssin. Niihin aina varaudun, leivon ja kokkaan vieraan ruokavalion mukaisesti. Jotenkin kuitenkin nyppii karppaajat, vegetaristit, omatoimigluteenittomat, laihduttajat ja muut ties mitkä fruitaristit. Tunnen itseni jotenkin tyhmäksi, kun minä olen aina se, joka mukaudun tekemään esim. vähähiilarista ruokaa koko porukalle. Koen, että emäntänä ei oikein ole muuta vaihtoehtoa, jos vieras ilmoittaa ennen tuloaan, että en sitten syö sitä enkä sitä. En vain osaa olla muuta kuin vieraanvarainen, huoh. Itselleni ei tulisi mieleenkään esittää kylään mennessä jotain vaatimuksia tarjoilujen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tuttavaperheessä ja teimme yhdessä tortillatarjoilun ja toin mukanani osan tarjoiluista. Pöydässä oli siis kipposissa aineksia, joista jokainen voi koota oman tortillansa. Lähistöllä asuva perhe (äiti ja kaksi lasta) tuli tapansa mukaan yllättäen kylään ilman ennakkovaroitusta tai tuomisia. Tämä äiti ilmoitti humoristisesti huomanneensa että täällä on vieraita ja tulivat kuokkimaan. Järkättiin tilaa pöytään heille. Noin 12v tyttö nyrpisteli tarjoiluille mutta kaappasi sitten ilahtuneena fetajuustokulhon ja alkoi pistellä niitä suuhun. Äiti ei tehnyt elettäkään ja tästä äimistyneenä tartuin kulhoon ja kerroin tytölle, että siitä pitää riittää kaikille. Tyttö vastasi hyvin ylimielisesti mulkoilen "se ei oo mun ongelma". Kerroin hänelle sen nimenomaan olevan hänen ongelma, otin kulhon häneltä pois ja pyysin muistamaan hyvät käytöstavat. Tyttö luimisteli loppuajan pöydässä äitinsä kainalossa. Tuon jälkeen perhe on vieraillut luonani usein ja tyttö on käyttäytynyt paremmin kuin äitinsä. Jopa kiittää ruoasta.
Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??
Appivanhemmat joulupöydässä: hotkitaan kamalalla kiireellä, mitään ei puhuta, ei synny keskustelua paitsi että lapsille hoputetaan "syökääs nyt äkkiä, ennen kuin pukki tulee, syökääs nyt!" Kaikki aikuiset kyllä tiesivät, että ruokailuun oli varattu runsaasti aikaa.
Tilanne ohi vartissa, pöydästä noustaan vikkelästi tokaisten "kiitosta vaan". Sitten istutaan sohvalla ihmettelemässä kun minä ja mies jäädään pöytään syömään, lapset luonnollisesti on tässä kohtaa jo karanneet pöydästä ja juoksevat ympäri ikkunoita kurkkien, että mistä se pukki tulee.
Useampana iltana valmistellut juhlapöydän antimet sai saman huomion, kun arki-maanantai eilinen makaronilaatikko kiireessä hotkaistuna. Tosi kiva...
Vierailija kirjoitti:
Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??
Sama! Ei kehtaa koskaan syödä vatsaansa täyteen, kun tarjolla on niin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??
Sama! Ei kehtaa koskaan syödä vatsaansa täyteen, kun tarjolla on niin vähän.
Heh, minun anoppini (mukava tyyppi) on karjalaisjuurinen, ja hänen pöydässään pitää ottaa hintsusti ruokaa, että muillekin piisaa. Itse olen eteläpohjalainen, ja lykkään liikaakin sapuskaa pyötään, kun on vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävän veli on semmonen että se syö ihan kamalan paljon. Isoihin juhliin (esmi. Mun lakkiaiset) varataan aina tyyliin kaksi palaa piirakkaa/kakkua kun yleensä vieraat nyt ei ihan ylettömästi syö. Yleensä jää joka sorttia jonkin verran yli. Mutta tälle veljelle ei ollq vissiin opetettu sitä että juhlissa ei ole tarkoitus syödä koko pöytää tyhjäksi.
Yksin veteli melkein pellillisen piirakkaa, todella paljon kakkua ja karjalanpiirakoita niin että piti kaupasta isän lähteä hakemaan lisää kun itsetehdy loppui. Mietin vaan koko ajan että kummoista kasvattamista tuommonen käytös... Itse vieraana juhlissa en edes kehtaa syödä niin paljoa koska pelkään ettei muille myöhemmin tulijolle riitä.
Mulla on tää sama :D Tulee otettua pieni pala kakkua ja ehkä pala piirakkaa, oikeasti. Mieli tekisi ja emäntäkin rohkaisee santsaamaan reilusti, mutta en kehtaa kertakaikkiaan ottaa kun pelkään että pidetään rohmuna. Ja olen siis satakiloinen mies. Tämä varmaan juontaa juurensa lapsuudesta, kun velimies kehtasi ottaa kaksi palaa tiikerikakkua 8v ikäisenä ja vanhempi rouva siitä torumaan. Itse en uskaltanutkaan syödä silloin mitään, kun tapahtumasta pelästyin etteivät lapset saa syödä!
Mitäs jos lapsuuden traumojen hautomisen sijasta miettisit että miksi ihmeessä niitä herkkuja ei ole tarkoitus rohmuta. Olisko siksi että riittäisi kaikille? Niillekin jotka ehkä tulee vähän myöhemmin? Mitäs jos vieraita tulee vaikka vielä illalla lisää, tai huomenna. Ja onko kaikki näistäkään jotka nyt on paikalla ehtineet jo maistaa tätä tiikerikakkua.
Ainoostaan jos emäntä rukoilee että syökää nyt joku oikeesti tää keppu tyhjäksi, silloin saa syödä loput.
Mutta ei juhliin mennä varsinaisesti täyttämään kupuaan. Kahvikutsut varsinkin on vähän niinkuin välipala tai jälkiruoka. Ruoka on syöty jo kotona.
Tämän ehkä voi sisäistää, vaikka oliskin mies. (Mikä seikka tietty vaikeuttaa kokonaishaastetta.)
tuota, mikäköhän sun ongelmasi on kun noin kiukkuisesti vastaat huumorilla kirjoitettuun viestiin? Ja sisälukutaito voisi olla kova, Juurihan kirjoitin kuinka emäntä suorastaan komentaa santsaamaan ja ottamaan reilusti. Tää palsta kyllä yllättää aina...
Ai kolme ei ole paljon? No ehkä ei, jos kyse olisi jostain minikokoisista, mutta muuten kyllä on. Vastaa kooltaan kolmea korvapuustit tai kolmea hillomunkkia. Ja päälle, ei 5 vaan 5-10 keksiä. Aika isot keksipaketit saa tarjolle laittaa, jos oletus ok että yksi vieras voi vetäistä sen kymmenenkin.
Olohuoneen lipasto ei ole sama asia kuin sohvapöytä.