Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis syökö joku vielä nykyään pullaa? Hyi helvetti
Pulla on hyvin trendikästä ja kaikkein parasta, edelleenkin.
Riippuu, mistä pullasta on kysymys. Korvapuusteista pitävät kaikki, sen sijaan voisilmä- tai dallaspullat jakavat mielipiteitä. Ja onhan niitä kaikenlaisia kierrepullia muitakin dallaspullien lisäksi, joiden mausta syntyy usein riitaa. Juhliin laittaisin esim. kanelikierrepitkoja tarjolle korvapuustien sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis syökö joku vielä nykyään pullaa? Hyi helvetti
Meillä on juhlissa sellainen tapa, että täytekakkujen ja keksien oheen laitetaan isoja uunituoreita korvapuusteja. Jengi tunkee tuoretta pullaa sisuskaluihinsa antaumuksella ja eivät täten ahmi täytekakkua liikaa kuten muuten tekisivät. Pulla on samalla yllättävän täyttävä ruoka. Sitäpaitsi uunituore lämmin pulla saa kovimmat kehut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus syödä mahaa kakkua täyteen. Herkkua pikkusen nauttia, syökää ennen kuin meette synttäreille tms ellei lämmintä ruokaa tiedossa.
Ranskalaiset ' herkuttelee' joka päivä, pieni siivu riittää ja hoikkana pysytään. 😀
Suomalaiset voisi oppia kohtuutta monissa asioissa. Eikö niin?Eli mielestäsi kaikkien täytyy lähteä nälkäisinä pois juhlista, koska vieraat laitetaan dieetille? Laihdutuskuurit ovat mielestäni yksityisasioita. Toiset tykkäävät syödä, toiset laihduttaa.
Pieni siivu kakkua dieetillä olemista? Eh...
Vierailija kirjoitti:
Siskon mies kärttää joka juhlien jälkeen loput täytekakut mukaansa, koska heillä kuulemma "riittää halukkaita syöjiä". Kysyy, voisinko pakata tupperwaren säilytysrasioihin, jotka lupaa aina palauttaa myöhemmin. Säilytysrasiat ovat jääneet sille tielleen, joten nykyisin sanon, että edellisetkin tupperit on palauttamatta ja pakkaan kakut kertakäyttövuokiin.
Hieman röyhkeää mun mielestä, että kakkuja ei jätetä juhlien järjestäjille, vaan vaaditaan kotipakettiin loput.
Ja mikä estää sanomasta kakut jäävät nyt tänne oman väen syötäväksi. En käsitä.
Vierailija kirjoitti:
Nyyttärit ovat nopein tapa bongata siipeilijät.
Joo, on huomattu. Yksi kaverini järjestää synttärinsä aina niin, että vieraat tuovat tarjottavat nyyttäriperiaatteella ja hän itse ei tarjoa mitään, ei myöskään mitään juomista. Vieraat tuovat ruoat, snacksit ja juomat ja hän syö ja juo leijonanosan kaikesta eikä edes kiitä tuomisista. Lisäksi odottaa tietysti lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävän veli on semmonen että se syö ihan kamalan paljon. Isoihin juhliin (esmi. Mun lakkiaiset) varataan aina tyyliin kaksi palaa piirakkaa/kakkua kun yleensä vieraat nyt ei ihan ylettömästi syö. Yleensä jää joka sorttia jonkin verran yli. Mutta tälle veljelle ei ollq vissiin opetettu sitä että juhlissa ei ole tarkoitus syödä koko pöytää tyhjäksi.
Yksin veteli melkein pellillisen piirakkaa, todella paljon kakkua ja karjalanpiirakoita niin että piti kaupasta isän lähteä hakemaan lisää kun itsetehdy loppui. Mietin vaan koko ajan että kummoista kasvattamista tuommonen käytös... Itse vieraana juhlissa en edes kehtaa syödä niin paljoa koska pelkään ettei muille myöhemmin tulijolle riitä.
Mulla on tää sama :D Tulee otettua pieni pala kakkua ja ehkä pala piirakkaa, oikeasti. Mieli tekisi ja emäntäkin rohkaisee santsaamaan reilusti, mutta en kehtaa kertakaikkiaan ottaa kun pelkään että pidetään rohmuna. Ja olen siis satakiloinen mies. Tämä varmaan juontaa juurensa lapsuudesta, kun velimies kehtasi ottaa kaksi palaa tiikerikakkua 8v ikäisenä ja vanhempi rouva siitä torumaan. Itse en uskaltanutkaan syödä silloin mitään, kun tapahtumasta pelästyin etteivät lapset saa syödä!
Mitäs jos lapsuuden traumojen hautomisen sijasta miettisit että miksi ihmeessä niitä herkkuja ei ole tarkoitus rohmuta. Olisko siksi että riittäisi kaikille? Niillekin jotka ehkä tulee vähän myöhemmin? Mitäs jos vieraita tulee vaikka vielä illalla lisää, tai huomenna. Ja onko kaikki näistäkään jotka nyt on paikalla ehtineet jo maistaa tätä tiikerikakkua.
Ainoostaan jos emäntä rukoilee että syökää nyt joku oikeesti tää keppu tyhjäksi, silloin saa syödä loput.
Mutta ei juhliin mennä varsinaisesti täyttämään kupuaan. Kahvikutsut varsinkin on vähän niinkuin välipala tai jälkiruoka. Ruoka on syöty jo kotona.
Tämän ehkä voi sisäistää, vaikka oliskin mies. (Mikä seikka tietty vaikeuttaa kokonaishaastetta.)
Meidän perhe ei ole mitenkään suurruokainen, joten ei rohmuta kenenkään herkkuja, mutta tullaan suvuista joissa on erilainen ruokakulttuuri. Minun sukuni syö paljon enemmän kuin miehen suku juhlissa ja kun kutsumme heidät laitan siksi paljon enemmän ruokaa. Itse tulkitsen miehen suvun naftin syömisen, että eivät pidä tarjoiluista. Mies taas kokee, että on kohteliasta passailla ja usein ihan omasta syystään jää nälkäiseksi kyläpaikoissa, myös minun sukuni luona. Kumpikin suku laittaa aina riittävästi ruokaa eikä se koskaan ole loppunut. Minusta olisi tosi noloa kutsua ihmisiä niin, että ei ole riittävästi syötävää.
Jälkikäteen olen usein ihmetellyt vanhempieni tapaa toimia lapsuudessani. Tämä oli siis ysärin puolivälin ja loppupuolen paikkeilla.
Kävimme silloin tällöin viikonloppuisin ravintolassa syömässä. Veljeni, joka oli tuolloin 7-10 v., ei suostunut syömään ravintolassa mitään muuta kuin pizzaa. Kotona hän kyllä söi ihan tavallista kotiruokaa yms., mutta ravintolassa piti saada aina pizza. Tämä luonnollisesti rajoitti ravintolavaihtoehtoja. Olisin halunnut, että välillä mentäisiin vaikka kiinalaiseen tai meksikolaisen tai johonkin steak houseen, mutta emme voineet mennä mihinkään sellaiseen paikkaan josta ei saanut pizzaa, sillä muuten pikkuveli olisi jättänyt syömättä.
Jos osuttiin paikkaan jossa ei ollut pizzaa listalla, vanhempani saattoivat kysyä henkilökunnalta, että olisiko mitenkään mahdollista kuitenkin valmistaa veljelleni pizza. Veli ilmaisi asian niin, että mä ei voi syödä mitään muuta!. Eli aivan kuin kyseessä olisi jokin haastava erikoisruokavalio.
Joitain kertoja ravintoloissa, joissa pizza ei kuulunut listalle, onnistuttiin löytämään pakastimesta tms. pizzaan tarvittavat tykötarpeet, ja veljeni sai sellaisen. Olin vasta n. 10-12 v. itsekin, mutta kiemurtelin häpeästä paikallani kun ajattelin, miten ravintolahenkilökunta joutuu venymään, jotta veljeni saa pizzaa.
Lopulta alettiin käydä aina samassa ravintolassa, jonka listalle pizza kuului pysyvästi.
Ja ei, veljeni ei ole esim. autisti. Hän on nykyään hyvinkin kokeilunhaluinen ruoan suhteen, eikä lainkaan nirso.
En edelleenkään ymmärrä miksi vanhempani lähtivät mukaan tähän veljeni päähänpinttymän toteuttamiseen sen sijaan että olisivat asettaneet rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensinnäkin, minä olin nätisti sanonut rääppijä lapsille, että odotetaan, että, saan kahvipöydän valmiiksi ja pöydästä otetaan sitten kun on valmista.
Aikuiset on astetta hankalampia.
Minulla käy joskus vieras joka itse ilmoittaa, että hän voisi syödä jotain voileipää.
En kuitenkaan halua hänen koskevan mihinkään ruokatarvikkeisiin ,
Koska hän ei pese käsiä ja kaivaa nokkaa.
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin, minä olin nätisti sanonut rääppijä lapsille, että odotetaan, että, saan kahvipöydän valmiiksi ja pöydästä otetaan sitten kun on valmista.
Aikuiset on astetta hankalampia.
Minulla käy joskus vieras joka itse ilmoittaa, että hän voisi syödä jotain voileipää.
En kuitenkaan halua hänen koskevan mihinkään ruokatarvikkeisiin ,
Koska hän ei pese käsiä ja kaivaa nokkaa.
Tälle vieraalle tekisin etukäteen valmiiksi voileipiä tai ehkä jättäisin kutsumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun serkku on valikoivasti maitoallerginen ja muutakin allergiaa hänellä on. Mun äiti on sit yleensä ostanut kaupasta hänelle vähän eri tarjoiluja, joissa ei maitoa ja sitten hän on valittanut, että haluaa samaa kun muut ja sitten syönytkin tätä normiruokaa, vaikka sen ei pitänyt käydä ollenkaan.
Seuraaviin juhliin äiti teki maidottoman version kinkkukiusauksesta ja serkku huudahti, että ei tätä voi syödä, kun on juuri alkanut kasvissyöjäksi. Muutenkin tämä ruoka juttu on kauhea show. Syö kuitenkin tavallista suklaata ja jäätelöä ja selitti, ettei niitä voi olla erossa niin kärsiin seuraukset, mitä ne sitten ovatkaan. Kyse on 40 v ihmisestä. Nykyään äiti pyytää siskoaan hommaamaan tarjoilut meidän juhliin, kun on niin vaikeaa ja tietää paremmin sen hetkiset allergiat.
Olette kyllä kummallisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kahvipöytään mennä mättään, vaan seurusteleen ja maisteleen herkkuja. Nälkään ei kannata
Herkkuja mättää, kyllä ns. laihiksella voi syödä kakkua joskus. Muistaa hyvät tavat, ei esimerkiksi voileipäkakkua oteta puolen kilon palaa :) Ruokailut on erikseen. .. silloinkin otetaan toiset huomioon.
Se on vähän kun ottaa lasin viiniä joskus, toiset vetää sitä kaksin käsin. Joillekin ei riitä mikään.
Montako kakkupalaa ostat kahvilassa kahvin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperhe helikopteroi lasten syömisiä. Lapset nirsoilevat ja närppivät ruokaa, arvostelevat äänekkäästi. Vanhemmat hössöttävät ympärillä, että voi voi kun ei nyt sattunut tuttu maku, voit poimia sieltä mieleiset.
Ihan oikeasti, ei se lapsi saa traumoja, vaikka joskus rohkeasti kokeiltaisiin niitä uusiakin makuja. Ja vanhempi voi itse syödä reippaasti ja nauttien, eikä jäädä lapsen ympärille jännittämään ja siten kannustamaan lasta nirsoiluun.
Tälläisille lapsille tulee ongelmia koulussa. Ei siellä voi joka päivä olla spagettia ja lihapullia NuuttiNeealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan itse suvun/tuttavapiirini törpöin vieras ruokapöydässä :'D Tykkään syödä paljon jos tarjolla on hyvää ruokaa, kotonakin kun teen lasagnea, syön siitä heti puolet. Mutta koskaan en syö niin, etteikö muille jäisi mitään. Annan muiden santsatakin ensin. Ja jos jokin ruoka on "pahaa", en sitä ääneen ala haukkumaan, vaan jätän suosiolla muiden syötäväksi.
Eräille sukulaisilleni tämäkin on silti ongelma, ja kesämökillä olen nyt kahtena vuonna ostanut ja valmistanut omat ruokani, kun siitä v*ttuilusta ei muuten tullut loppua. Jos otin esim. kaksi pihviä (kun niitä pihvejä oli paistettu paljon ja kaikki muut olivat jo saaneet tarpeekseen, kaksi teini-ikäistä suursyömäripoikaakin) niin äitini ja enoni alkoivat naureskelemaan kuinka syön "miehen annoksia". Toisena päivänä oli paistettu lohta, josta kovasti pidän, ja otin sitä palasen (tämän jälkeen toinen serkkuni santsasi lautaselleen kaiken lopun lohen, 2x niin ison palan kuin olin itse ottanut) ja sain hirveän valitusryöpyn, kun enolle ei minun takiani ollut jäänyt yhtään. Minun olisi kuulemma pitänyt tietää, itsekin ruokapöytään myöhässä tulleena, että eno oli vielä lenkillä ja tulossa syömään vasta puolen tunnin kuluttua :D
Tuolloin ruokaa kuitenkin oli edes joten kuten tarpeeksi. Itku meinasi tulla kun kerran tulin nälkäisenä päivällispöytään, kun en ollut ehtinyt aamulla syödä kuin pienen aamupalan ja ollut koko päivän menossa, ja enon vaimo oli laittanut pyttipannua. Siinä oli, aivan totta kuulkaa, kaksi palaa nakkia ja kolme palaa perunaa per syöjä :D Toisen kerran taas en ehtinyt ruoalle ollenkaan, jolloin äitini oli hyvyydessään säästänyt minulle tähteet. Todellakin tähteet; siinä oli peukalonpään kokoinen pala läskistä lihaa, vielä pienempi pala chilillä kuorrutettua kanaa (pelkkä jänne oikeastaan) ja pari lohkoperunaa ja iso kasa raakaa parsakaalia, joka ei ollut muille syöjille kelvannut.
Joten siitä asti hankin omat ruoat. Ensi kerralla pitää kyllä muistaa hankkia mausteetkin, niitä ei yllättäin mökillä ollutkaan kun viime kesänä makkarasoppaa itselleni keittelin. Maistui tiskivedeltä, plus sen keittämiseen kului noin 1,5 tuntia aikaa, koska käyttööni annettiin vain hitaasti lämpenevä takalevy. (muut keittivät pikalevyllä perunoita omaksi ruoakseen)-Lyhyt ja hoikka nainen
Ps. Vähän törppöä on muuten myös enoni suhtautuminen vaimonsa kokkailuihin. Ensimmäisenä mökkikesänä tämä oli keittänyt kasviksia enon mielestä liikaa, jolloin eno piti ruokapöydässä pitkän paasauksen siitä, miten parsaa ja porkkanaa pitää PURRA ja mössöt on vauvoille. (itse pidän pehmeäksi keitetyistä vihanneksista, ja nekin "liian pehmeät" olivat liian kovia) Jokaisena seuraavana mökkikesänä, jokaisella aterialla, vaimo on erikseen kysynyt ovatko vihannekset nyt hyviä? Ja eno sitten arvostellut joko on tai ei. Tekisi kovasti mieleni sanoa että herra on hyvä ja kokkaa ite jos ei muiden tekemät kelpaa.
Ruokasuhteesi ei vaikuta ihan terveeltä ja kertomuksesi melko kaunistellulta sinun kannaltasi. Kaikella hyvällä.
otetaan selville kuka on millekin allerginen, onko muuta erityistä huomioitavaa mitä tulee tarjottaviin.
Mikäli kutsuu syömään niin ruokaa pitää olla tarjolla enemmän kun vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus syödä mahaa kakkua täyteen. Herkkua pikkusen nauttia, syökää ennen kuin meette synttäreille tms ellei lämmintä ruokaa tiedossa.
Ranskalaiset ' herkuttelee' joka päivä, pieni siivu riittää ja hoikkana pysytään. 😀
Suomalaiset voisi oppia kohtuutta monissa asioissa. Eikö niin?
Tämä. Mun pitää AINA sanoa miehelle erikseen ennen juhlia (joko kotona tai kylässä) että syö ennen juhlia jotain ruokaa. Muuten rohmuaa pöydän tyhjäksi. Raivostuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun serkku on valikoivasti maitoallerginen ja muutakin allergiaa hänellä on. Mun äiti on sit yleensä ostanut kaupasta hänelle vähän eri tarjoiluja, joissa ei maitoa ja sitten hän on valittanut, että haluaa samaa kun muut ja sitten syönytkin tätä normiruokaa, vaikka sen ei pitänyt käydä ollenkaan.
Seuraaviin juhliin äiti teki maidottoman version kinkkukiusauksesta ja serkku huudahti, että ei tätä voi syödä, kun on juuri alkanut kasvissyöjäksi. Muutenkin tämä ruoka juttu on kauhea show. Syö kuitenkin tavallista suklaata ja jäätelöä ja selitti, ettei niitä voi olla erossa niin kärsiin seuraukset, mitä ne sitten ovatkaan. Kyse on 40 v ihmisestä. Nykyään äiti pyytää siskoaan hommaamaan tarjoilut meidän juhliin, kun on niin vaikeaa ja tietää paremmin sen hetkiset allergiat.
Mikaei tämä ihme serkku tuo omia eväitään mukanaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperhe helikopteroi lasten syömisiä. Lapset nirsoilevat ja närppivät ruokaa, arvostelevat äänekkäästi. Vanhemmat hössöttävät ympärillä, että voi voi kun ei nyt sattunut tuttu maku, voit poimia sieltä mieleiset.
Ihan oikeasti, ei se lapsi saa traumoja, vaikka joskus rohkeasti kokeiltaisiin niitä uusiakin makuja. Ja vanhempi voi itse syödä reippaasti ja nauttien, eikä jäädä lapsen ympärille jännittämään ja siten kannustamaan lasta nirsoiluun.
Tälläisille lapsille tulee ongelmia koulussa. Ei siellä voi joka päivä olla spagettia ja lihapullia NuuttiNeealle.
Nuo lapset kuolevat sitä ennen nälkään päivähoidossa jos ei kuuden viikon kiertävä ruokalista kelpaa. Luonto korjaa nirsot.
Pulla on hyvin trendikästä ja kaikkein parasta, edelleenkin.