Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Minulla päivastainen tarina, ei ollut ahmatteja. Oli vieraiden kanssa sovittu ajasta milloin tulevat ja että laitan ruoan valmiiksi. Tulivat ajallaan ja ruoka oli valmiina, mutta eivät syöneet, kun olivat käyneet baarissa syömässä, kun olivat matkustaneet yli 100 km, mutta olisi luullut jaksavan vielä ne 2 km joka oli jäljellä. Silloin meinasi ottaa vähän aivoon. Seuraavana päivänä heidän lapsi katsoi pöytää, nyrpisti nokkaansa ja ilmoitti että tuota en syö. Tottapahan kävivät samaisessa baarissa kotimatkalla syömässä. Toiste en tätä perhettä pyytänyt yökylään, vältyn ainakin syöttämisestä ja turhalta kokkailulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma häpee jos ei voi valmistaa tarpeeksi tarjottavia. Älä sitten pidä niitä juhlia. Karjalassa syödään että napa ruskaa ja silti jää aina tähdettäkin.
Tuttavaperhe helikopteroi lasten syömisiä. Lapset nirsoilevat ja närppivät ruokaa, arvostelevat äänekkäästi. Vanhemmat hössöttävät ympärillä, että voi voi kun ei nyt sattunut tuttu maku, voit poimia sieltä mieleiset.
Ihan oikeasti, ei se lapsi saa traumoja, vaikka joskus rohkeasti kokeiltaisiin niitä uusiakin makuja. Ja vanhempi voi itse syödä reippaasti ja nauttien, eikä jäädä lapsen ympärille jännittämään ja siten kannustamaan lasta nirsoiluun.
Meillä on pari sukulaista jotka valehtelematta syövät 3-5 edestä per nokka. Ovat olleet syömättä koko päivän jotta oikeen jaksavat mättää ruokaa. Ensimmäiseksi laukkaavat pöytään. Edustavat kahta eri sukupolvea mutta samaa perhettä.
Pakko kutsua kun ovat sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapariskunta kävi kahvilla. Olin laittanu lohileipiä tarjolle runsaasti. Minä ja rouva syötiin yhdet, mutta se mies imuroi kaikki loput. Katselin kyllä ihmeissäni. Oli vähä moukka ukko. Kysyin, että käynkö laittamassa lisää? Ei kuulema tarvinnu. No, ei mulla sitä lohta olis yhtään enää ollutkaan, mutta kunhan uteliaisiuttani ja kohteliaisuuttani kysäisin.
Vierailija kirjoitti:
Oma häpee jos ei voi valmistaa tarpeeksi tarjottavia. Älä sitten pidä niitä juhlia. Karjalassa syödään että napa ruskaa ja silti jää aina tähdettäkin.
Taitaa olla ihan hyvä, että se Karjala jäi sinne rajan taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapariskunta kävi kahvilla. Olin laittanu lohileipiä tarjolle runsaasti. Minä ja rouva syötiin yhdet, mutta se mies imuroi kaikki loput. Katselin kyllä ihmeissäni. Oli vähä moukka ukko. Kysyin, että käynkö laittamassa lisää? Ei kuulema tarvinnu. No, ei mulla sitä lohta olis yhtään enää ollutkaan, mutta kunhan uteliaisiuttani ja kohteliaisuuttani kysäisin.
Papan serkku ja hänen vaimonsa sekä lapset oli kanssa aikamoisia imureita,olivat varmana kokopäivän olleet syömättä, mummi oli laittanut kahvipöytään korkean pinon erinlaisia pikkuleipiä yms tarjottavaa sellaiselle 3 kerroksiselle tarjoilualustalle,ne söi kaiken siitä! Oli mummi ihmeissään,samat sukulaiset söivät usein enemmän kuin olisi ns luvallista eli eivät ajatelleet hienovaraisuutta ja että muillekin pitää jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveitä juttuja, mutta tavallaan hyvin viihdyttäviä. Toivon voimia ja jaksamista kaikille rohmuavista, nirsoista tai muuten käytöstavattomista vieraista kärsimään joutuneille ja joutuville. Ja pidän tämän ketjun mielessäni kun minut kutsutaan jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapariskunta kävi kahvilla. Olin laittanu lohileipiä tarjolle runsaasti. Minä ja rouva syötiin yhdet, mutta se mies imuroi kaikki loput. Katselin kyllä ihmeissäni. Oli vähä moukka ukko. Kysyin, että käynkö laittamassa lisää? Ei kuulema tarvinnu. No, ei mulla sitä lohta olis yhtään enää ollutkaan, mutta kunhan uteliaisiuttani ja kohteliaisuuttani kysäisin.
Sitten tuo on mielestäni moukkamaista, jos ei sen vertaa pitänyt taukoa, että muilla olisi ollut mahdollisuus syödä enemmän. Mutta kyllä meillä on lupa syödä tarjoilut loppuun ja monesti joku toteaakin, että jos tuota ei kukaan muu ota, niin minäpä syön...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Värikkäitä tarinoita! Onni on, että en ole yli 50 vuoden aikana ikinä törmännyt ruokapöydässä kuvailtuihin käytöstapoihin.
Ap, kyse oli lapsista! Kyllä jokainen on joskus kokenut, ettei lapsivieras tykkää syödä. Paras vaan laskea pois pöydästä. Ei voi kun ihmetellä tällaista emäntää.
Suhde ruokaan oikenee kun sanotaan ääneen ystävällisesti, että meillä ei ole pakko syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapariskunta kävi kahvilla. Olin laittanu lohileipiä tarjolle runsaasti. Minä ja rouva syötiin yhdet, mutta se mies imuroi kaikki loput. Katselin kyllä ihmeissäni. Oli vähä moukka ukko. Kysyin, että käynkö laittamassa lisää? Ei kuulema tarvinnu. No, ei mulla sitä lohta olis yhtään enää ollutkaan, mutta kunhan uteliaisiuttani ja kohteliaisuuttani kysäisin.
Vai ilkeilläksesikö kysyit?
Leivät ei onneksi ole kovin kalliita. Jos on rahapulaa niin voi laittaa päälle muutakin kuin lohta. Meinasitko että he ottavat yhdet leivät ja loput jäävät teille illaksi? Olisit tehnyt 4 leipää ja laittanut jokaiselle valmiiksi lautaselle kahvikupin viereen sitten. Monta leipää oikein olit tehnyt? 10? Miksi teit niin paljon jos ne oli koristeeksi tarkoitettu?
Näitä lukiessa ymmärrän paikalliset tavat täällä Keski-Euroopassa. Toimivat hyvin, ja idiootit saadaan aisoihin:
1. emäntä/isäntä annostelee ruokaa pöydässä vieraan lautaselle. käy tottuneesti omilla kauhoilla. samalla voi kysellä, miten paljon vieras haluaa. toimenpide vaikuttaa myös kohteliaalta, puolin ja toisin. kokin vaivannäköä kunnioitetaan.
2. kakkuviipaleet leikataan kakkuun valmiiksi. jokainen ymmärtää ottaa vain yhden palan. lisää saa, tai puolittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kerran perunapiirakoita vieraille. Miespuolinen vieras naureskeli ja hihkui ruokapöydässä, että ihan v*ttuja olen heille tarjolle leiponut.
Puolisoani hävetti kaverinsa käytös ja hän joi hiljaisena kahvia kuppiaan tuijottaen. Naispuolinen vieras tirskahteli eikä saanut puhuttua. Minulla nousi varmaan savu korvista ja jouduin hillitsemään itseäni paljon, etten puhunut suutani puhtaaksi ja sanonut mitä mieltä olen ruokapöydässä käytettävästä kielestä (kiroilen välillä itsekin mutten ruokapöydässä) ja alapääjutuista muistuttipa piirakka kuinka paljon hyvänsä naisvieraan sheivattua alapäätä.
Puolisoni ei ole kutsunut kaveriaan sen kerran jälkeen meille kun olen ollut kotona. Nyt he eivät ole olleet muutenkaan viiteen vuoteen tekemisissä kun puolisolla työ vie oman aikansa ja perhe omansa. Sen verran kyseinen episodi minuun vaikutti, etten ole sen jälkeen perunapiirakoita leiponut. Perunapiirakoita ei erota riisipiirakoista muu kuin se, että toisissa on perunamuussitäyte ja toisissa riisipuuro täyte. Näin ainakin meillä ja äitini kotoisin pohjois-karjalasta.
Nyt kun mietin, niin hihkuuko kyseinen henkilö nähdessään grillimakkaroita grillillä että siellähän on vii ll eltyjä krpiä? Miksi aikuinen ihminen puhuu tuolla tavalla vieraiden ihmisten ruokapöydässä?
Perunapiirakat on yleensä isoja ja pyöreitä. Karjalanpiirakat (riisipiirakat) niitä värkin näkösiä on ollut.
Perunapiirakat ovat ihan saman mallisia kuin riisipiirakatkin. Näin on ainakin Piirakkaleipomo Sorsan (LIperi) tekemät ja meillä kotona tehdyt.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pari sukulaista jotka valehtelematta syövät 3-5 edestä per nokka. Ovat olleet syömättä koko päivän jotta oikeen jaksavat mättää ruokaa. Ensimmäiseksi laukkaavat pöytään. Edustavat kahta eri sukupolvea mutta samaa perhettä.
Pakko kutsua kun ovat sukua.
Kuulehan, tuo ensin se halvin ruoka pöytään (tarkoituksella heitä varten) ja sitten sitä kunnon ruokaa astia kerrallaan.
Metsään pitää vastata kuten sinne huudetaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma häpee jos ei voi valmistaa tarpeeksi tarjottavia. Älä sitten pidä niitä juhlia. Karjalassa syödään että napa ruskaa ja silti jää aina tähdettäkin.
Taitaa olla ihan hyvä, että se Karjala jäi sinne rajan taakse.
Voivoi, kyllä se Karjala olisi osannut muutakin opettaa vieraanvaraisuuden lisäksi, esim ystävällisyyttä, puheliaisuutta, iloisuutta, sillä siihen kulttuuriin ei kuulu tuppisuumaisuus!
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttävät nuo kertomukset rohmuavista lapsista. Isäntäväki voi hyvin ojentaa heitä, vaikka vanhemmat eivät mitään sanoisikaan. Olen luokanopettaja, ja oppinut sanomaan vieraammallekin lapselle ystävällisen määrätietoisesti, että täällä meillä on tällainen sääntö. Tehoaa lähes aina. Jos ei tehoa, vähennetään sanomisesta ystävällisyyttä ja lisätään määrätietoisuutta. Jos sekään ei tehoa, sanotaan jo vähän rumasti.
Tuo on totta, että vieraille lapsille pitää kertoa talon säännöt. Lapset ovat sääntöihmisiä, ja noudattavat niitä mielellään kun vain tietävät ne. Jos tässä näyttäisi olevan jotain epäselvyyttä, voi korostaa, että tämä on minun kotini ja minä määrään täällä.
Tämä opetus on sitten tarkoitettu niiden tossukka-vanhempienkin korville.
Sellainen tyyppi, joka vierailulla, etenkin juhlavammilla aterioilla,
ollessaan pyytää sinappia tai ketsuppia ruokaansa. Yleensä, jos sitä ei ole pöydässä, ei sitä ole tarkoitus ruokaan lisätä. Joillakin on vain niin juntit tavat, etteivät osaa erottaa juhla-ateriaa grilliruokailusta.
Nykyään tapaa myös hyvin persoonallisia tapoja pitää veistä ja haarukkaa kädessä, näkee ettei ole montaa kertaa aiemmin niillä syömistä harjoiteltu.