Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Kyllä onnistuu gluteenittomasti tehdä herkkuja. Esim muffinsseja pelkällä perunajauholla niin, että laittaa vaikka nesteeksi veriappelsiinin mehua ja raastaa reilusti kuorta mukaan. Minä jopa teen näitä ilman sokeria ja sokerin tilalla steviaa. Jauhoina perunajauhoja esimerkiksi. Koikeilin muutama vuosi sitten gluteenittomalla olla ja leivonnaiset jopa pulla oli hyvää itse tehtynä. Nykyään sokeritonta normi jauhoilla ja herkkua nekin tekeleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt törppöä, mutta ajattelematonta anopilta. Oli miehen sisarukset puolisoineen ja vanhemmat syömässä erään joulun alla, tarkoittaa lähemmäs 20 henkeä. Olin siis kattanut noutopöydän ruoalle ja juomat ja lasit omallaan. Anoppi yritti avata yhdellä kädellä vissypulloa (korkki jo avattu, löyhästi päällä) ja väänteli ja kikkaili, vaikka useampikin tarjosi apuaan ja pari kehotti viemään lautasen ensin paikalleen. Hän pystyy kyllä ja aukeaa justiinsa... Niin aukesi. Ja keilasi pöydältä ala kaikki lasit ja melkein kaikki juomat. Lähemmäs neljäkymmentä Riedelin lasia meni rikki (lähemmäs tonnilla) ja avatut viinipullot kaatuivat ja osa meni rikki. Pahoittelujen ja anteeksipyyntöjen sijaan saatiin haukut turhaan rahan haaskaamisesta niin turhaan kuin laseihin ja kalliisiin viineihin. Tai ainakaan käyttämästä niitä hienoja laseja vieraisiin (miksi niitä ei käytettäisi, kun kerran on hankittu? Jos lapsia olisi ollut paikalla olisi viinilasit olleet sijoitettu muualle; nyt paikalla olijat olivat yli 20 vuotiaita)
Kyllä olisi tuollaisen käytöksen jälkeen anoppi saanut kuulla kunniansa ja porttikiellon hetkeksi. Ei saa jäädä jalkoihin!
Vierailija kirjoitti:
Jokunen vuosi sitten vietin yo-lakkiaisiani. En saanut ketään auttamaan, joten väsäsin itse kaiken tarjottavan, koristelin pöydän jne. Tein itse kovalla vaivalla vielä korean kakun juhlapöytään. Ensin istuttiin pihalla grillaamassa ja kun kaikki vieraat olivat saapuneet paikalle, ilmoitin että nyt mennään sisälle kakkukahvipöytään. Kun pääsin pöydän luo, oli siskoni leikannut jo itselleen kakkua, siis aikuinen ihminen ja kehtasi hönkiä ensimmäisenä siihen ja nauroi vielä päälle että kun tekee niin kovasti mieli makeaa! Olin järkyttynyt ja sanaton ja niin olivat muut vieraatkin. Tätini kanssa vieläkin joskus muistellaan ja ihmetellään siskon käytöstä. Joillakin ei vaan ole käytöstapoja.
Taisi olla kateellinen kun siskolla juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omasta ruokapöydästä, mutta kirjoitan kuitenkin kun juuri tällä viikolla asiaa ajattelin. Opettajanhuoneet! Miehet yleensä vapaamatkustajina vuodesta toiseen. Naisopettajat leipovat mokkapaloja, korvapuusteja, juustokakkua, muffinsseja, ties mitä, yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä luodakseen. Muutama isosyömäinen miesope on aina ensimmäisenä rohmuamassa ilmaiseksi niitäkin syömisiä, joista pitäisi luokkaretkirahastoon maksaa. Koskaan eivät tuo itse mitään ja oma kahvikuppi ja piirakanmurut jää tasan siihen missä hotkivat muidenkin osuuden.
Toki heille on kaikki ilman muuta, ei käy edes epäilys mielessä että itsekin voisi joskus jotain tuoda.
Ai saakeli, mun mies on ope ja ei ole ikinä vienyt töihin yhtikäs mitään. Pitääkö alkaa aikuisen miehen työyhteisöllisyyttäkin alkaa rakentaa ei hiivatti. Varmana on muiden piirakat maittaneet vuosien varrella. Pian sillä on synttärit, täytyy sanoa että hakee leipomosta jotain vaikka silloin.
Ai hiivatti millaisella älyllä varustettu mies,ai saakeli. Jos kerätään leivonnaisilla rahaa luokkarahastoon,miten miesoletettu on ajatellut maksaa-ilmavaluutallako. Ja mistä hän olettaa leivonnaisten ilmaantuneen,ihan vaan häntä ilahduttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onnistuu gluteenittomasti tehdä herkkuja. Esim muffinsseja pelkällä perunajauholla niin, että laittaa vaikka nesteeksi veriappelsiinin mehua ja raastaa reilusti kuorta mukaan. Minä jopa teen näitä ilman sokeria ja sokerin tilalla steviaa. Jauhoina perunajauhoja esimerkiksi. Koikeilin muutama vuosi sitten gluteenittomalla olla ja leivonnaiset jopa pulla oli hyvää itse tehtynä. Nykyään sokeritonta normi jauhoilla ja herkkua nekin tekeleet.
Minun iskä tekee usein gluteenittomasta lettujauhoseoksesta minulle lettuja (itse en herkkuja itselleni tee). Ne on aivan huippuherkullisia, pulleita, sisältä pehmeitä ja päältä rapeita. Vähän erilaisia kuin normiletut siis, mutta mielestäni huippuhyviä. Niistä voisi tehdä vaikka lettukakun ainakin vähän rennompiin kesäjuhliin. Eikä ole todellakaan vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on ollut illanistujaisia tai ravintolailtoja, joissa pöytään on katettu dippikastiketta ja jotain dipattavaa. Usein joukkoon on eksynyt joku pöytätapojen osalta sivistymätön juntti, joka ensin haukkaa dipattavasta ruuasta (perunalastu, porkkana, kurkku, kanansiipi or whatever) ja sen jälkeen pokkana kastaa haukkaamansa kohdan yhteiseen dippimaljaan. Todella kuvottavaa!
Tarjoilijan työtä teen. Juhlassa pitää syödä samaan tahtiin pöytäseuran kanssa. Ikävää kun toiset on syöneet jo kauan sitten ja joku puhua pulputtaa koko ajan ja ruoka on kesken eikä voi hakea lautasia tiskiin. Seuratkaa pöytäseuraanne. Lautaset kerätään aina pöytä kerrallaan ja on ikävä muille vieraille istua likainen lautanen edessään kun joku innostuu kertomaan sukuhistoriaansa. Kertokaa se kun pöytä on siivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus on ollut illanistujaisia tai ravintolailtoja, joissa pöytään on katettu dippikastiketta ja jotain dipattavaa. Usein joukkoon on eksynyt joku pöytätapojen osalta sivistymätön juntti, joka ensin haukkaa dipattavasta ruuasta (perunalastu, porkkana, kurkku, kanansiipi or whatever) ja sen jälkeen pokkana kastaa haukkaamansa kohdan yhteiseen dippimaljaan. Todella kuvottavaa!
Ja sinä et tottakai sano mitään, vaan tuijotat vihaisesti ja kihiset sisältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on ollut illanistujaisia tai ravintolailtoja, joissa pöytään on katettu dippikastiketta ja jotain dipattavaa. Usein joukkoon on eksynyt joku pöytätapojen osalta sivistymätön juntti, joka ensin haukkaa dipattavasta ruuasta (perunalastu, porkkana, kurkku, kanansiipi or whatever) ja sen jälkeen pokkana kastaa haukkaamansa kohdan yhteiseen dippimaljaan. Todella kuvottavaa!
Ja sinä et tottakai sano mitään, vaan tuijotat vihaisesti ja kihiset sisältä?
En pyri esittämään ruokapöydässä mitään besserwisseriä tai tapakouluttajaa. Laitan vaan mielessäni merkille ketkä ovat niin juntteja, että heidän kanssa ei kannata samaan pöytään toistamiseen vaivautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on ollut illanistujaisia tai ravintolailtoja, joissa pöytään on katettu dippikastiketta ja jotain dipattavaa. Usein joukkoon on eksynyt joku pöytätapojen osalta sivistymätön juntti, joka ensin haukkaa dipattavasta ruuasta (perunalastu, porkkana, kurkku, kanansiipi or whatever) ja sen jälkeen pokkana kastaa haukkaamansa kohdan yhteiseen dippimaljaan. Todella kuvottavaa!
Ja sinä et tottakai sano mitään, vaan tuijotat vihaisesti ja kihiset sisältä?
En pyri esittämään ruokapöydässä mitään besserwisseriä tai tapakouluttajaa. Laitan vaan mielessäni merkille ketkä ovat niin juntteja, että heidän kanssa ei kannata samaan pöytään toistamiseen vaivautua.
No, omapa on asiasi.
Olen vähän lapsellinen, mutta mua harmittaa, kun tarjoan aina viimeisen päälle mietityt leivonnaiset ja ruoat, joita on paljon ja ne on valmistettu kuluista tinkimättä, vaikka pienituloinen olenkin. Ikinä minua ei kutsuta sellaisiin juhliin, missä saisin syödäkseni yhtä hyviä tarjoiluja. Synttäreillä on tarjolla kämäinen täytekakku, jonka kermassa on säästelty ja tyyliin Marie-keksejä, voileipäkakkua olen tainnut syödä kerran jonkun muun kuin itseni tekemänä ja siinäkin oli täytteenä jotain italiansalaattia (no, nam) ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä onnistuu gluteenittomasti tehdä herkkuja. Esim muffinsseja pelkällä perunajauholla niin, että laittaa vaikka nesteeksi veriappelsiinin mehua ja raastaa reilusti kuorta mukaan. Minä jopa teen näitä ilman sokeria ja sokerin tilalla steviaa. Jauhoina perunajauhoja esimerkiksi. Koikeilin muutama vuosi sitten gluteenittomalla olla ja leivonnaiset jopa pulla oli hyvää itse tehtynä. Nykyään sokeritonta normi jauhoilla ja herkkua nekin tekeleet.
Me ei varmaan tarkoiteta herkku-sanalla samaa asiaa 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omasta ruokapöydästä, mutta kirjoitan kuitenkin kun juuri tällä viikolla asiaa ajattelin. Opettajanhuoneet! Miehet yleensä vapaamatkustajina vuodesta toiseen. Naisopettajat leipovat mokkapaloja, korvapuusteja, juustokakkua, muffinsseja, ties mitä, yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä luodakseen. Muutama isosyömäinen miesope on aina ensimmäisenä rohmuamassa ilmaiseksi niitäkin syömisiä, joista pitäisi luokkaretkirahastoon maksaa. Koskaan eivät tuo itse mitään ja oma kahvikuppi ja piirakanmurut jää tasan siihen missä hotkivat muidenkin osuuden.
Toki heille on kaikki ilman muuta, ei käy edes epäilys mielessä että itsekin voisi joskus jotain tuoda.
Ai saakeli, mun mies on ope ja ei ole ikinä vienyt töihin yhtikäs mitään. Pitääkö alkaa aikuisen miehen työyhteisöllisyyttäkin alkaa rakentaa ei hiivatti. Varmana on muiden piirakat maittaneet vuosien varrella. Pian sillä on synttärit, täytyy sanoa että hakee leipomosta jotain vaikka silloin.
Ai hiivatti millaisella älyllä varustettu mies,ai saakeli. Jos kerätään leivonnaisilla rahaa luokkarahastoon,miten miesoletettu on ajatellut maksaa-ilmavaluutallako. Ja mistä hän olettaa leivonnaisten ilmaantuneen,ihan vaan häntä ilahduttamaan.
Ei ole mitään rahastoja kerätty, en edes ymmärrä miten kahvihuoneen pullat näihin voisi liittyä. Täällä päin vanhempainyhdistys ja luokat hoitaa varainkeruun. Mutta muuten vaan ei ole vienyt töihin pullaa koskaan, tajusin tämän ketjun myötä. Itselläni erilainen työ, ei ole tapana mitään piirakoita rahdata, onneksi. Mutta muistutan jatkossa että joskus voisi viedä itsekin, tyypillistä ettei ole ajatellut asiaa, argh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui eilen. Miehen kaveri perheineen tuli kylään/kahville kera vaimonsa ja heidän neljävuotiaan tytön kanssa ja he tulivat siinä iltapäivällä. Olin laittanut voileipiä, keksejä, voisilmäpullia sekä croissantteja, riittävästi jotta jokaiselle riittäisi 1-2 jokaista (mukaan lukien minä, mieheni ja meidän kolme lasta. Tosin kun leivottua tuli niin pullia oli suht paljon) meidän lapset eivät edes olleet vielä tulleet pöytään kun nuo kolme olivat ahmineet aivan kaikki ja tämä mies kehtasi vielä kysyä että olisiko jotain muutakin, vaikka ruokaa, johon totesin aika topakasti että ei ja huomautin että tuo mies oli syönyt nuo kaikki pullat perheensä kanssa. Siis aikuinen mies söi 10 pullaa. Ja nelivuotias 6 pullaa ja äiti 8 + keksit, voileipiä ja croissantit. Mieheni oli tuosta aika äkäinen ja huomautti tälle perheelle että seuraavan kerran kun me tullaan teille käymään niin vaaditaan myös että on paljon kaikkea ja syön minäkin sitten 8 pullaa . Tuo perheen äiti (ja isä) vaan nauroivat ja totesivat että aina pitää herkutella. Ei kyllä eilen naurattanut kun pitkästä aikaa leivoin ja sitten ei riittänytkään enään lapsillemme mitään.
Tiiän kans sellaisen perheen joka jos esim grillataan yhdessä tai kutsutaan kylään, niin perheen isä saattaa syödä 12 ( 😱) grillimakkaraa + pihvejä, perunoita ja salaattia ym yhdessä. Myös lapset syövät (esim heidän kuusivuotias) syö 5 makkaraa. Ja eivät ikinä tuo kuin yhden grillimakkara paketin grillijuhliin ym. Kerran suuttuivat kun mieheni antoi heille vain ne mitä he toivat ja se perheen isä raivostui kun ei saanut enempää.
Näitä tarinoita en usko.
Pippurien syljeskely suupielestä lattialle ja estoton röyhtäily sekä piereskely kuuluu ruokakulttuuriin!
Ap
Kaikkein viisainta on pysyä poissa kaikista kekkereistä ellei ole aivan varma järjestäjästän mielenlaadusta. Esim. sanotaan vaikka, että älä tuo mitään, mistä seuraa, ajatella se ei tajunnut tuoda mitään! Tuo jotain pientä, no olipa mitättömät tuomiset! Nolostuttavan hienot tuomiset! Se söi sitä ja tätä! Se ei syönyt mitään! Ei se törppö tajunnut! Se on niin olevinaan! Eli, kuppi kahvia tai teetä on riittävä ja korrekti tarjoomus, jossa vieras eikä emäntä voi pahemmin mokata.
Vierailija kirjoitti:
Olen tästä joskus oman aloituksen tänne AVlle kirjoittanutkin, mutta siis : Ystäväpiirissäni on ihminen joka on allerginen maidolle, kalalle, pähkinälle ja millehän vielä. Tykkäämme järjestää illallisia/lounaita, joissa jokainen tuo jotakin pöytään. Tai käymme yhdessä kaupassa ja maksamme ostokset tasan. Meillä on muutama muukin, joilla on allergioita(itselläni paprika ja chili) ja joskus saatamme tehdä sitten niin, että jos joku haluaa esim. salaattiinsa fetaa (ja muut eivät halua/voi syödä) niin kyseinen henkilö ostaa sen itse, ja lisää sen vasta lautaselleen. Eli kukaan ei maksa ylimääräistä, eikä altistu kyseiselle tuotteelle. Joskus on tehty kahta kastiketta, esim. maidoton ja tomaatiton.
Ystäväni silti aina, siis aina, valittaa ja huomauttelee siitä, ettei voi syödä maitoa/kalaa/yms. Saattaa kommentoida fetaa ostaneelle, että niin minähän en tuota voi syödä.
Ja tätä tapahtuu myös ravintoloissa. Jos joku tilaa maidollisen tai kalallisen tai pähkinäisen annoksen, valitus alkaa. Niin minähän en noita voi syödä, tai, ai että otit tommosta mitä minä en voi syödä. Ja kyllä olemme joskus kysyneet miten herkkä hän on kalalle, että voiko olla samassa pöydässä/keittiössä jossa on kalaa. Vastaus on, että voi olla, että haju ei ole ongelma ei vain voi syödä.
Hän valittaa myös kahviloissa maidosta. Jos käymme kahvilla ja otan tavallisen kahvin ja kaadan siihen tilkan maitoa, alkaa valitus niin minähän en voi juoda tuota, miksi otit semmoista mitä minä en voi juoda? Ja hän siis itse tilaa kahvinsa mustana. Henkilökohtaisesti en voi juoda mustaa kahvia, koska se käy mahaan.
Ymmärtäisin valittamisen, jos muilla olisi todella hienot annokset jotain todella herkullista (esim. kahvilla jos ottaisi valkosuklaalaten kermavaahdolla ja suklaakakun pähkinärouheella, ystävän juodessa pelkkää mustaa kahvia) mutta näin ei ole. Saatta olla ihan tavan kahvia, jossa tilkka maitoa ja johan kuuluu "kun en minä tuota voi juoda"
Muutaman kerran huomauttanut kahvilassa, että noh sullahan on sitä varten oma kahvi johon ei sinun tarvitse laittaa maitoa.
Huh kun olikin vuodatus, ärsyttää vain hiukan:D
Eli siis hän ei joudu maksamaan maidosta, kalasta, ym, mitä ei voi syödä?
Kuulin erään äidin pahoittaneen mielensä ollessaan mummia tervehtimässä pikaisesti lastensa kanssa. Tenavat oli äkänneet karkkipussin josta reilusti omin lupineen, öidin nähden söivät. Äitiä dittemmin harmitti, kun ei mummi mitään herkkuja tai ko. pussista lapsille antanut. No ei kai, kun olivat jo niitä "saaneet".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omasta ruokapöydästä, mutta kirjoitan kuitenkin kun juuri tällä viikolla asiaa ajattelin. Opettajanhuoneet! Miehet yleensä vapaamatkustajina vuodesta toiseen. Naisopettajat leipovat mokkapaloja, korvapuusteja, juustokakkua, muffinsseja, ties mitä, yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä luodakseen. Muutama isosyömäinen miesope on aina ensimmäisenä rohmuamassa ilmaiseksi niitäkin syömisiä, joista pitäisi luokkaretkirahastoon maksaa. Koskaan eivät tuo itse mitään ja oma kahvikuppi ja piirakanmurut jää tasan siihen missä hotkivat muidenkin osuuden.
Toki heille on kaikki ilman muuta, ei käy edes epäilys mielessä että itsekin voisi joskus jotain tuoda.
Ai saakeli, mun mies on ope ja ei ole ikinä vienyt töihin yhtikäs mitään. Pitääkö alkaa aikuisen miehen työyhteisöllisyyttäkin alkaa rakentaa ei hiivatti. Varmana on muiden piirakat maittaneet vuosien varrella. Pian sillä on synttärit, täytyy sanoa että hakee leipomosta jotain vaikka silloin.
Ai hiivatti millaisella älyllä varustettu mies,ai saakeli. Jos kerätään leivonnaisilla rahaa luokkarahastoon,miten miesoletettu on ajatellut maksaa-ilmavaluutallako. Ja mistä hän olettaa leivonnaisten ilmaantuneen,ihan vaan häntä ilahduttamaan.
Miesope minäkin. Jos joku tarjoaa, otan. Jos kerätään johonkin luokkaretkirahastoon ostan, jos sen kelpoista ja jos ei ole ihan ääliöluokka. On myös naisia, jotka eivät tuo koskaan mitään ja osa jopa rohmuaa jämät kotiin salaa. Vein aikoinaan aina merkkipäivänä tarjottavia kouluun, mutta lopetin, kun huomasin, ettei moni muukaan vie/tuo. Täytin tasavuosia ja vein pari täytekakkua kouluun. Viimeisen välitunnin lopulla oli vielä puolikas kakku jäljellä. Ajattelin viedä sen kotiin, mutta se olikin häipynyt, kun menin hakemaan sitä jääkaapista oppitunnin jälkeen.
En todellakaan ala syömään kohteliaisuudesta mitään
eri