Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju

Kaikissa näissä sivustoissa keskustelun aiheesta riippumatta toistuu sama asia: kukaan ei saa suutaan auki. Asiat voi sanoa kohteliaasti, ystävällisen jämäkästi. Yhtä juntti on se, joka ei läheiselle sukulaiselleen tai ns.ystävälle saa sanottua miten toimia.

Kaatokänninen mieheni! Olimme kylässä tuttavilla ja ukko veti kielloistani huolimatta itsensä räkäkänniin. Istuimme iltaa tunnelmallisessa grillikodassa ja äijää alkoi tietenkin nälättämään. Grillasin porukoille makkarat mutta eihän yksi makkara ukolle riittänyt. Se vaati makkaraa makkaran perään, jotka sitten söi kovaäänisesti mussuttaen. Viidennen makkaran kohdalla sanoin, että nyt riittää, ei makkaraa voi syödä mahdottomia määriä. Äijä alkoi vinkumisensa ja makkaran vaatimisensa, häpesin silmät päästäni naama rasvassa ja sinapissa kiiltelevät juopon käytöstä. En muista montako makkaraa veti vielä kitusiinsa ja kauanko kuolasi paikalla olleen naisen perään kunnes sanoin, että minä ja auto lähtee nyt.

Seuraavana päivänä ilmoitin, että saa ihan itse valita, jatkaako samanlaista käytöstään tai avioliittoaan.

Yritti vielä parikertaa hieman lievemmin samaa, nyt on asettunut...VOI LUOJA, rakkaus on sokeaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun vegaani kyllä saa kiusata ja pakottaa muut syömään pahaa epämääräistä kasvissotkua ja sille vain nauretaan, mutta jos vegaanille ehdotettaisiin ruoaksi sisäfilepihviä karjuttaisi päät punasena poliisia paikalle.

Sekasyöjän ruokavalioon sopii vegaanin ruokavalioon sopivat ruuat, mutta toisinpäin ei sovi. Minusta tuo on ihan yksinkertainen asia. Sekasyöjänä saatan viikon aikana syödä nautaa, possua, kalaa, kanaa, kasvisruokaa tai vegaanista ruokaa. Joskus jopa lammasta tai riistaa. En ymmärrä miksi minun pitäisi tehdä jokin numero, jos syömäni ruoka sattuu olemaan jonkun erityisruokavalion annos.

Mitä, jos ei sovikaan? Vegaaniruokavalio on itse päätetty juttu, samoin joku voi päättää, ettei pidä kasviksista. Tunnen sellaisiakin ihmisiä. Proteiinina pavut, linssit, tofut sun muut ovat vieläpä usein epäsopivia monelle.

Plus allergiat

Vierailija kirjoitti:

Sitten ovst nämä kakkuahmatit, jotka sukujuhlissa hotkaisevat puolet täytekakusta ja syötyään kysyvät, että olisiko pitänyt jättää kakkua muillekin. Tyhmää tai ahnetta porukkaa ja röyhkeyttäkin riittää.

Aikuisen luulisi jo ymmärtävän, että tarjottavia otetaan kohtuudella niin, että kaikille riittää eikä yksi perhe syö kaikkea, vaikka miten hyvää olisi. Kyseessä oli sentään parillekymmenelle hengelle tarkoitettu kakku, josta kaksi ihmistä rohmusi suurimman osan. Eikä ollut ensimmäinen kerta.

Näppärä ratkaisu tähän oli se, ettei näitä etäisempiä rohmusukulaisia kutsuttu enää juhliin. Sen jälkeen on riittänyt tarjottavia kaikille.

Monesti nämä rohmut, yleensä miehiä, ovat ylpeitä rohmuamisestaan ja suuriruokaisuudestaan, he eivät ujostele ja vaimo katsoo ylpeänä vierestä kursailematonta miestään.

Vierailija kirjoitti:

Tein mielestäni hyvää kotiruokaa siskolleni ja hänen miehelleen, olivat viikonlopun kylässä. Aina kun he olivat lähteneet, sisko lähetti pian kuvan matkalta mäkkäri-ateriasta. Ei taineet meidän ruuat kelvata.

Voihan oma siskokin olla teinin tasolle jäänyt kiukutteleva juntti. Johan sekin viittaa siihen, kun lähettelee kuvia mäkkäriannoksista oikeana ruokana kotiruoan sijasta, kas kun ei ABC:ltä kommenteilla, että nyt tuli herkuteltua oikein viimeisen päälle. Älä tarjoa heille jatkossa oikeaa kotiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaatokänninen mieheni! Olimme kylässä tuttavilla ja ukko veti kielloistani huolimatta itsensä räkäkänniin. Istuimme iltaa tunnelmallisessa grillikodassa ja äijää alkoi tietenkin nälättämään. Grillasin porukoille makkarat mutta eihän yksi makkara ukolle riittänyt. Se vaati makkaraa makkaran perään, jotka sitten söi kovaäänisesti mussuttaen. Viidennen makkaran kohdalla sanoin, että nyt riittää, ei makkaraa voi syödä mahdottomia määriä. Äijä alkoi vinkumisensa ja makkaran vaatimisensa, häpesin silmät päästäni naama rasvassa ja sinapissa kiiltelevät juopon käytöstä. En muista montako makkaraa veti vielä kitusiinsa ja kauanko kuolasi paikalla olleen naisen perään kunnes sanoin, että minä ja auto lähtee nyt.

Seuraavana päivänä ilmoitin, että saa ihan itse valita, jatkaako samanlaista käytöstään tai avioliittoaan.

Yritti vielä parikertaa hieman lievemmin samaa, nyt on asettunut...VOI LUOJA, rakkaus on sokeaa...

Tai olisko pikemminkin läheisriipuvuus?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omasta ruokapöydästä, mutta kirjoitan kuitenkin kun juuri tällä viikolla asiaa ajattelin. Opettajanhuoneet! Miehet yleensä vapaamatkustajina vuodesta toiseen. Naisopettajat leipovat mokkapaloja, korvapuusteja, juustokakkua, muffinsseja, ties mitä, yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä luodakseen. Muutama isosyömäinen miesope on aina ensimmäisenä rohmuamassa ilmaiseksi niitäkin syömisiä, joista pitäisi luokkaretkirahastoon maksaa. Koskaan eivät tuo itse mitään ja oma kahvikuppi ja piirakanmurut jää tasan siihen missä hotkivat muidenkin osuuden.

Toki heille on kaikki ilman muuta, ei käy edes epäilys mielessä että itsekin voisi joskus jotain tuoda.

Meillä on pahin rohmu yksi nainen. Ei ikinä tuo mitään, mutta kerää loput kotiinsa. Ei kuulu kahviporukkasn, mutta juo salaa kahvia. Ilmeisesti aiemmin varasti kahvipakettejakin, mutta kun kahvikassanhoitaja alkoi pitää kahveja lukon takana, niin kahvinkulutus laski varmaan neljänneksellä.

Tekee kuin minä,ei mitään juhlia koskaan eikä vieraita tule minun ovesta.Helppo juttu.

Valikoivat lapset ja vanhemmat, sitä syödään mitä tarjotaan, eikä valikoida eiei, ei sitä mehua kun toista mehua, vähän närpitään. Ensi kerralla syötte kotona ennenkuun tulette.

Vierailija kirjoitti:

Kaatokänninen mieheni! Olimme kylässä tuttavilla ja ukko veti kielloistani huolimatta itsensä räkäkänniin. Istuimme iltaa tunnelmallisessa grillikodassa ja äijää alkoi tietenkin nälättämään. Grillasin porukoille makkarat mutta eihän yksi makkara ukolle riittänyt. Se vaati makkaraa makkaran perään, jotka sitten söi kovaäänisesti mussuttaen. Viidennen makkaran kohdalla sanoin, että nyt riittää, ei makkaraa voi syödä mahdottomia määriä. Äijä alkoi vinkumisensa ja makkaran vaatimisensa, häpesin silmät päästäni naama rasvassa ja sinapissa kiiltelevät juopon käytöstä. En muista montako makkaraa veti vielä kitusiinsa ja kauanko kuolasi paikalla olleen naisen perään kunnes sanoin, että minä ja auto lähtee nyt.

Seuraavana päivänä ilmoitin, että saa ihan itse valita, jatkaako samanlaista käytöstään tai avioliittoaan.

Höpön höpö

Yritti vielä parikertaa hieman lievemmin samaa, nyt on asettunut...VOI LUOJA, rakkaus on sokeaa...

Miehen veli on välillä ihan mahdoton, vaikka ikää jo 30v. Syö koko porukalle tarkoitetuista ruuista yksin puolet ja loput jaetaan porukalle sitten pilkkoen. Esim. 6 ihmistä ja 12 makkaraa tarkoitettu jokaiselle kaksi, niin syö yksin viisi makkaraa, ja muut jakaa loput makkarat, niin että jokainen saa 1-1,5 koko illan aikana. Ja muissa ruokalajeissa sama.

Kerran meillä hän meni jääkaapille hakemaan juotavaa ja huomasi voileipäkakun, jonka olin ajatellut tarjota myöhemmin koko porukalle. Huusi riemusta sen nähdessään ja alkoi syödä. Silloin kyllä suutuin ja annoin palautetta toiminnastaan.

Englannissa vuosia asunut ystäväni sanoi vieraille miten paljon kullekin on varattu ruokaa, esim. Leikkasi pizzan neljään osaan ja kertoi, että jokaiselle on yksi pala. Hyvä vaihtoehto on myös unohtaa puffet ja tarjoilla valmiiksi lautasille.

Mä tein tosi hyvää mausteista possupataa. Nam. Siskoni irvisteli että mitä tässä on. Itse syövät vain makaronia ja jauhelihaa.

Kun he lähtivät, tunnin päästä hän laittoi kuvan hamppari-ateriasta. Olipa tosi kohteliasta olla viikonloppu kylässä, valittaa ja laittaa kuva jostain paskasta.

Tämä tapahtui eilen. Miehen kaveri perheineen tuli kylään/kahville kera vaimonsa ja heidän neljävuotiaan tytön kanssa ja he tulivat siinä iltapäivällä. Olin laittanut voileipiä, keksejä, voisilmäpullia sekä croissantteja, riittävästi jotta jokaiselle riittäisi 1-2 jokaista (mukaan lukien minä, mieheni ja meidän kolme lasta. Tosin kun leivottua tuli niin pullia oli suht paljon) meidän lapset eivät edes olleet vielä tulleet pöytään kun nuo kolme olivat ahmineet aivan kaikki ja tämä mies kehtasi vielä kysyä että olisiko jotain muutakin, vaikka ruokaa, johon totesin aika topakasti että ei ja huomautin että tuo mies oli syönyt nuo kaikki pullat perheensä kanssa. Siis aikuinen mies söi 10 pullaa. Ja nelivuotias 6 pullaa ja äiti 8 + keksit, voileipiä ja croissantit. Mieheni oli tuosta aika äkäinen ja huomautti tälle perheelle että seuraavan kerran kun me tullaan teille käymään niin vaaditaan myös että on paljon kaikkea ja syön minäkin sitten 8 pullaa . Tuo perheen äiti (ja isä) vaan nauroivat ja totesivat että aina pitää herkutella. Ei kyllä eilen naurattanut kun pitkästä aikaa leivoin ja sitten ei riittänytkään enään lapsillemme mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui eilen. Miehen kaveri perheineen tuli kylään/kahville kera vaimonsa ja heidän neljävuotiaan tytön kanssa ja he tulivat siinä iltapäivällä. Olin laittanut voileipiä, keksejä, voisilmäpullia sekä croissantteja, riittävästi jotta jokaiselle riittäisi 1-2 jokaista (mukaan lukien minä, mieheni ja meidän kolme lasta. Tosin kun leivottua tuli niin pullia oli suht paljon) meidän lapset eivät edes olleet vielä tulleet pöytään kun nuo kolme olivat ahmineet aivan kaikki ja tämä mies kehtasi vielä kysyä että olisiko jotain muutakin, vaikka ruokaa, johon totesin aika topakasti että ei ja huomautin että tuo mies oli syönyt nuo kaikki pullat perheensä kanssa. Siis aikuinen mies söi 10 pullaa. Ja nelivuotias 6 pullaa ja äiti 8 + keksit, voileipiä ja croissantit. Mieheni oli tuosta aika äkäinen ja huomautti tälle perheelle että seuraavan kerran kun me tullaan teille käymään niin vaaditaan myös että on paljon kaikkea ja syön minäkin sitten 8 pullaa . Tuo perheen äiti (ja isä) vaan nauroivat ja totesivat että aina pitää herkutella. Ei kyllä eilen naurattanut kun pitkästä aikaa leivoin ja sitten ei riittänytkään enään lapsillemme mitään.

Tiiän kans sellaisen perheen joka jos esim grillataan yhdessä tai kutsutaan kylään, niin perheen isä saattaa syödä 12 ( 😱) grillimakkaraa + pihvejä, perunoita ja salaattia ym yhdessä. Myös lapset syövät (esim heidän kuusivuotias) syö 5 makkaraa. Ja eivät ikinä tuo kuin yhden grillimakkara paketin grillijuhliin ym. Kerran suuttuivat kun mieheni antoi heille vain ne mitä he toivat ja se perheen isä raivostui kun ei saanut enempää.

Ainoa keino taitaa olla tuo tiukka etukäteen ilmoitus että TÄSSÄ ON YKSI PALA PER LÄSNÄOLIJA, tai juhlissa sitten ruoan annostelijahenkilö. Luulen että sellainen tulee yleistymään ihmisten käytöstapojen puuttumisen ja itsekkään ahneuden myötä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omasta ruokapöydästä, mutta kirjoitan kuitenkin kun juuri tällä viikolla asiaa ajattelin. Opettajanhuoneet! Miehet yleensä vapaamatkustajina vuodesta toiseen. Naisopettajat leipovat mokkapaloja, korvapuusteja, juustokakkua, muffinsseja, ties mitä, yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä luodakseen. Muutama isosyömäinen miesope on aina ensimmäisenä rohmuamassa ilmaiseksi niitäkin syömisiä, joista pitäisi luokkaretkirahastoon maksaa. Koskaan eivät tuo itse mitään ja oma kahvikuppi ja piirakanmurut jää tasan siihen missä hotkivat muidenkin osuuden.

Toki heille on kaikki ilman muuta, ei käy edes epäilys mielessä että itsekin voisi joskus jotain tuoda.

Ai saakeli, mun mies on ope ja ei ole ikinä vienyt töihin yhtikäs mitään. Pitääkö alkaa aikuisen miehen työyhteisöllisyyttäkin alkaa rakentaa ei hiivatti. Varmana on muiden piirakat maittaneet vuosien varrella. Pian sillä on synttärit, täytyy sanoa että hakee leipomosta jotain vaikka silloin.

Muistan kun ollessani raskaana, pillitin kun mies oli kutsunut kylään kaverinsa joka oli ahminit kokonaisen pellillisen mun tekemää kinkkupiirakkaa jota olin ajatellut itsekin syödä :(

Pahimpiin rohmuajiin ei tehoa mikään. Ei sanominen ei valmiit palat ei lasten itku jos jäävät ilman. Joka ei ole tätä pahinta imuri-ihmistyyppiä tavannut ei ymmärrä. Yksi sukulainen on tällainen. Ainoa keino on laittaa lapsille valmiiksi palat ja joka lajia lautaselle ja lautaset lapsille käteen, ei tarjoilupöydälle, ja lapset omaan lasten pöytään syömään (ettei imuroi jonkun pienen tahmatassun annosta puoliksisyödystä lautasesta) ja osa kakusta / piirakasta / lihapadasta piiloon jääkaappiin / mieluiten ulkovarastoon jos tarkoitus että jotain jää ja vain osa tarjottavasta esille jos haluaa varmistaa että myös muut saavat jotain. Syö niin nopeasti ettei muut ehdi kissaa sanoa kun otettu jo kolmas jättipala ja pieni siivu vadilla lopuille kuudelle. Joku syömishäiriö ja itsehillintäongelma tuo on oltava ja lisäksi alkoholismi sulattanut jonkun normaalin häpeän tunteen ilmeisesti. On kamppaillut erilaisten addiktioiden kanssa koko elämänsä joten impulssikontrollissa yms on valtavia ongelmia. Nykyään on selvin päin joten kutsutaan toisinaan mukaan mutta aiheuttaa aivan koomisia järjestelyjä kun tulee kuin juna ja imuroi kaiken kitaansa.

Rohmuamisen päinvastainen ongelma: kursailu.

Mies järjesti opiskelijaporukalleen illanistujaiset. Oli korona-ajan loppu ja minulla vauva, joten innoissani tartuin toimeen tehdäkseni hyviä tarjottavia ja ehkä hieman seurustelemaan siinä sivussa kun ihmisiä en ollut nähnyt kunnolla aikapäiviin.

Suunnittelin 80% tarjottavista, suolaista ja makeaa. Yritin ottaa lähes kaiken huomioon (en tiennyt vieraista mitään, joten varauduin ruokarajoitteisiin) ja saattoi mennä överiksi. 

Vieraat saapuivat, sain ajoitettua lämpimien uunista tulon juuri oikein ja tarjoilupöytä oli valmis. 

Mitä kävi: meni noin 2 tuntia ennen kuin kukaan koski yhtään mihinkään lukuisista vihjailuista huolimatta. Aloitin sitten itse syömisen kun olin saanut vauvan hoidettua ja unille. Sitten vasta vieraat kehtasivat aloittaa. Kehuja kyllä tuli tarjoiluista, etenkin niistä joita ei syödä ensisijaisesti lämpimänä. 

Mitä opin? Seuraavan kerran kun tulee (puolituttuja) vieraita, komennan/laitan miehen komentamaan kaikki syömään topakasti ja jos ei maistu niin ainakin juotavaa hakemaan.