Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Rohmuamisen päinvastainen ongelma: kursailu.
Mies järjesti opiskelijaporukalleen illanistujaiset. Oli korona-ajan loppu ja minulla vauva, joten innoissani tartuin toimeen tehdäkseni hyviä tarjottavia ja ehkä hieman seurustelemaan siinä sivussa kun ihmisiä en ollut nähnyt kunnolla aikapäiviin.Suunnittelin 80% tarjottavista, suolaista ja makeaa. Yritin ottaa lähes kaiken huomioon (en tiennyt vieraista mitään, joten varauduin ruokarajoitteisiin) ja saattoi mennä överiksi.
Vieraat saapuivat, sain ajoitettua lämpimien uunista tulon juuri oikein ja tarjoilupöytä oli valmis.
Mitä kävi: meni noin 2 tuntia ennen kuin kukaan koski yhtään mihinkään lukuisista vihjailuista huolimatta. Aloitin sitten itse syömisen kun olin saanut vauvan hoidettua ja unille. Sitten vasta vieraat kehtasivat aloittaa. Kehuja kyllä tuli tarjoiluista, etenkin niistä joita ei syödä ensisijaisesti lämpimänä.
Mitä opin? Seuraavan kerran kun tulee (puolituttuja) vieraita, komennan/laitan miehen komentamaan kaikki syömään topakasti ja jos ei maistu niin ainakin juotavaa hakemaan.
He keskittyivät juomiseen? Se nälkä yllättää vasta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon oppinut sen että jos mulle tulee yksi ystävä pariskunta lapsensa kanssa kylään niin en laita pöytää aivan koreaksi koska monta kertaa tapahtui ennen se että esim iso kinkkukiusaus saattoi mennä aivan kaikki heidän suihinsa kun sanoin että voivat ensin syödä. Ikänäni en ole nähnyt että taapero syö noin paljon. 3 lautasellista on kyllä noin pienelle liikaa. Itseäni ei silloin naurattanut kun tuo perheen mies sanoi/kysyi että "hei, siellä on vielä ruokaa, mutta käykö että me santsataan ensin ennen kuin te syötte?" Ja siihen vielä kahvit, mehut ja pullat ja keksit päälle. Ikäni muistan kun olin vielä tehnyt pullapitkon (ison sellaisen), ajatellen sen riittävän, niin perheen mies nappasi puolet pitkosta, syöden sen. Jälkikäteen kuulin että he ovat todella kovia syömään eikä välttämättä mieti muita jos ruokapöytään pääsevät.
Just lauantaina lapsen synttäreillä kävi eräs sukulaismies. Ihan mielipuolista ahmimista, suu auki mäyssäystä ja röyhtäilyä ruokapöydässä. Saattaa siivuttaa pyöreään vuokaan tehdystä piiraasta liki puolet ja ottaa keksejä sellaisen 10 kpl pinon. "Pakko" kutsua, kun lähisukua on, mutta jos jostain voi käyttää nimitystä sikapossu, niin hänestä. On aina ekana pöydässä ja lähtee vikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohmuamisen päinvastainen ongelma: kursailu.
Mies järjesti opiskelijaporukalleen illanistujaiset. Oli korona-ajan loppu ja minulla vauva, joten innoissani tartuin toimeen tehdäkseni hyviä tarjottavia ja ehkä hieman seurustelemaan siinä sivussa kun ihmisiä en ollut nähnyt kunnolla aikapäiviin.Suunnittelin 80% tarjottavista, suolaista ja makeaa. Yritin ottaa lähes kaiken huomioon (en tiennyt vieraista mitään, joten varauduin ruokarajoitteisiin) ja saattoi mennä överiksi.
Vieraat saapuivat, sain ajoitettua lämpimien uunista tulon juuri oikein ja tarjoilupöytä oli valmis.
Mitä kävi: meni noin 2 tuntia ennen kuin kukaan koski yhtään mihinkään lukuisista vihjailuista huolimatta. Aloitin sitten itse syömisen kun olin saanut vauvan hoidettua ja unille. Sitten vasta vieraat kehtasivat aloittaa. Kehuja kyllä tuli tarjoiluista, etenkin niistä joita ei syödä ensisijaisesti lämpimänä.
Mitä opin? Seuraavan kerran kun tulee (puolituttuja) vieraita, komennan/laitan miehen komentamaan kaikki syömään topakasti ja jos ei maistu niin ainakin juotavaa hakemaan.
He keskittyivät juomiseen? Se nälkä yllättää vasta myöhemmin.
Eivät olleet mitkään ryyppyjuhlat, alkoa meni kokonaisuudessaan 0-4 annosta per hlö muutaman tunnin aikana.
Tulee ihan mieleen yksi vanha työkaveri (ylipainoinen ihminen joka ei pystynyt kai kontrolloimaa syömistään kun ruokaa oli joka ikinä ei tuonut mitään kahvipöytään, mutta mielellään tyhjensi kahvipöydän herkuista. Muistan kun 10 pullaa oli varattu viidelle työntekijälle, eli jokaiselle 2 pullaa, oli tuo mies tauollaan syönyt 8 pullaa jolloin pomo raivostui ja bannasi miehen kahvipöydästä ja sanoi että herkkuja saa vain ne ketkä tuovat niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..No hänellä voi olla vaikka syömishäiriö, jonka takia ei pysty syömään. Ja kaikki eivät vaan piirakasta tykkää, tai saavat oireita esim. vehnästä ja sokerista.
Sain tästä sen kuvan, että et uskonut hänen kala-allergiaansa. Onko näin?
Minulla on suolisto-ongelmia ja ärsyttää kans ne emännät, jotka tekevät numeron siitä mitä lautaselleni otan.
En tee itse numeroa rajoitteistani ja oletan ettei minun tarvitse tehdä selvitystä suoleni toiminnasta kahvipöydässä. Olen vielä kovin hiljainen ja kauhistuttaa kun kaikki tuijottavat emännän koohkatessa.
Ei ole kiva kylässäkään istua vessassa kun vatsa on sekaisin...
Emmaus-Pikachu kirjoitti:
pulu kirjoitti:
Mieheni veli tuli perheineen meille, olimme kutsuneet heidät muuten vain iltaa viettämään ja kerroimme tarjolla olevan perustamperelaista herkkua; tulisia siipiä, vohveliperunoita, kastiketta ja dippiä niille, kasviksia, mozzarellatikkuja, sipulirenkaita, lihapullia ym. sormiruokaa. Kysyimme että onko heidän lapsillaan (9- ja 11-vuotiaat) jotain allergioita, vastasivat että ei ole. Ilta koitti ja huomasimme että perheelle ei maistu. Miehen veljen vaimo vastasi että kastike on liian tulista (tuoleilla murjottaville) lapsille, johon vastasin että teimme ihan siltä varalta valkosipulidippiäkin, se ei ole yhtään tulista vaan todella mietoa, mutta siihen äiti sanoi että lapset eivät tykkää valkosipulista. Harmitti, ajattelin että lapset olivat siksi nyreitä että olivat nälkäisiä, joten ehdotin, josko sekoittaisin valmisdipin American-dippijauheesta, mutta äiti sanoi että ei tarvitse kun hänellä on lapsille omat eväät. Silloin hän kaivoi kassistaan kaksi Popsi-nakkipakettia, avasi ne ja antoi lapsille, jotka riemastuivat silminnähden. Siinä sitten lapset söivät kylmiä nakkeja sellaisenaan, hetken päästä vanhemmat siirtyivät sanaa sanomatta lähes tyhjien lautasten luota lasten kanssa syömään niitä samoja nakkeja olohuoneeseen. Tekemämme ruoan ei olisi pitänyt pahaakaan olla, koska mieheni on kokki ja nuo tarjottavat kyllä kelpasivat yksinkertaisuudestaan huolimatta kaikille ystävillemme... Eivät mokomat edes kiittäneet, vaikka olimme tehneet isoisäni hyväksi havaitun reseptin mukaan lihapullia lähes sata kappaletta, friteeranneet ison satsin edellämainittuja sormiruokia, valmistaneet useamman kupillisen dippiä tuoreista raaka-aineista, lisäksi tarjolla oli myös kananfileetä makeassa marinadissa sekä simppeli kasvislautanen kukkakaalilla, kurkkusiivuilla, kirsikkatomaateilla, paprikalla ja porkkanalla.
Tällä kertaa nakit vetivät murskavoiton :D
Itselleni olisi kelvannut nuo teidän tarjottavat, vaikka tulisesta ruoasta en kauheasti välitä, mutta olisin ottanut silti edes yhden tulisen siiven muun ruoan oheen. :D Tosin nuo mainitut vieraat olisivat voineet mainita aiemmin allergioista kysyttäessä, että lapsille ei maistu tulinen ruoka, vaikka siitä ei oltukaan (ymmärtääkseni) erikseen kysytty. :)
En ikinä tarjoaisi sellaisille lapsille tulisia ja valkosipulisia ruokia, joista en erikseen tietäisi etukäteen, että he sellaisista pitävät. Omista pojistani vanhempi oppi pitämään chilistä jo kouluunmenoiässä, mutta totuus on silti, etteivät lapset kovinkaan usein chilistä pidä ja pienet lapset eivät käytännössä koskaan. Valkosipulikin tökkii monilla, vaikka joku toinen saattaa suorastaan rakastaa valkosipuliperunoita.
Ja kun Tampereesta puhutaan, niin itse tarjoan jokaisen mahdollisuuden tullen vieraille mustamakkaraa puolukkahillon kera, mutta taas kerran tietenkin vain, jos tiedän etukäteen vieraiden siitä pitävän, on se niin mielipiteitä jakava ruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EX oli samanmoinen, söi kaikkea ja sanoi "mahan sai täyteen se on vaan polttoainetta" ja samalla arvosteli kaiken ruoan kuin parempikin kulinaristi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..Anteeksi että en syö kaikkia pöperöitä kaikissa paikoissa.
Olen pieniruokainen ja tarkka kaloreistani, kun ne tuppaavat siunaantumaan läskiksi tosi nopeasti. Haluan että kalorini ovat täysipainoista tavaraa, vitamiineja, hivenaineita ja luomua. Kylässä minulle kelpaa yleensä vain kahvi.
Jos siitä sitten emäntä loukkaantuu niin sorry. Yleensä kuitenkin aina etukäteen mainitsen, että en halua syödä mitään, vain kahvia. Juhlissa tietysti en mainitse, kun oletan että tarjottavia tehdään muita vieraita varten. Mutta ahdistavia ovat ne emännät jotka tyrkyttävät ja tuijottavat mitä toinen milloinkin syö tai ei syö.
Kahvissa on yllättävän paljon rasvaa. Samoin maidossa/kermassa joka sinne lorotetaan. Lisäksi sokeri niin tadaa. Syö mieluummin sitä ruokaa jos haluat syödä terveellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..Anteeksi että en syö kaikkia pöperöitä kaikissa paikoissa.
Olen pieniruokainen ja tarkka kaloreistani, kun ne tuppaavat siunaantumaan läskiksi tosi nopeasti. Haluan että kalorini ovat täysipainoista tavaraa, vitamiineja, hivenaineita ja luomua. Kylässä minulle kelpaa yleensä vain kahvi.
Jos siitä sitten emäntä loukkaantuu niin sorry. Yleensä kuitenkin aina etukäteen mainitsen, että en halua syödä mitään, vain kahvia. Juhlissa tietysti en mainitse, kun oletan että tarjottavia tehdään muita vieraita varten. Mutta ahdistavia ovat ne emännät jotka tyrkyttävät ja tuijottavat mitä toinen milloinkin syö tai ei syö.
Oletko ssss anonyyminä?
En. Olen keski-ikäinen normaalipainoinen tai ylipainon rajoilla kamppaileva rouvashenkilö, jolla on sidekudossairaus, joka hankaloittaa toisaalta liikkumista ja jonka vuoksi toisaalta ei ylipainon kerryttäminen ole mitenkään suotavaa. Olen sosiaalinen, useamman lapsen kummi ja monessa paikassa kutsuttuna vieraana vuoden mittaan - ei tulisi mitään, jos kaikkialla joutuisin syömään emännän kinkkupiirakat tai muut sörsselssonit. Ei huvita eikä haluta eikä ole minulle hyväksi. Voisi sitä emännätkin vähän ymmärtää vieraitaan.
No kovasti on selitystä, mutta onko nyt ihan varmaa, että pikkuinen palanen jotain piirakkaa kerryttää ylipainoa? Edes kohteliaisuudesta voisi ottaa pikku siivun, kun toinen on kuitenkin tehnyt ja tarjonnut.
Niin montaa kertaa vuodessa ei kukaan joudu kylässä käymään, että sillä itsensä lihottaisi. Vai käytkö niillä kummilapsillasi monta kertaa päivässä?
Kyllä minä aina jotain otan, vaikka ylipainoa kertyy herkästi minullekin. Mutta ei yksi n. 10 x10 cm:n piirakkapala ja kenties vielä pikkuleipä mitään vaikuta. Ja täytekakkua maistan aina, ei sitäkään tarvitse kauhalla lappoa.
Eri asia, jos olet joka ainoalle tarjottavalle allerginen, mutta harvapa on.
Mua ärsyttää se, että pikkulasten lautaset mätetään ruokaa täyteen ja ne ei sitten kuitenkaan syö. Konstailevat ruuan kanssa ja mussuttavat suussaan ja sylkevät takaisin lautaselle.
Äitini vei minut ja veljeni perheen ravintolaan syömään syntymäpäivänään. Veljellä kolme pikkulasta. Ne halusivat kaikkea mahdollista ja siitä kaikesta mahdollisesta piti sitten äidin maksaa. Eikä ne sitten kumminkaan syöneet juuri mitään, kunhan närppivät ja nyrppivät siinä, siirtelivät lautasiaan, mä en tykkääkään tästä, mää ottaisin sitä ja tätä, en syö tota jne.
Otti niin paljon päähän, että oli mentävä välillä käymään ulkona etten räjähdä. Mitä ottivat koko penskalaumaansa mukaan, kun varmasti tiesivät miten niitten kanssa käy. Äidillä on pieni eläke. Sanoin jälkeenpäin, että tuota et sitten enää tee. Seuraavilla synttäreilläsi vain kahvit ja pullat, tulevat sitten kuinka kaukaa tahansa. Käykööt abc:llä syömässä matkalla ja maksakoot itse ne syömättä jäävät annokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..Anteeksi että en syö kaikkia pöperöitä kaikissa paikoissa.
Olen pieniruokainen ja tarkka kaloreistani, kun ne tuppaavat siunaantumaan läskiksi tosi nopeasti. Haluan että kalorini ovat täysipainoista tavaraa, vitamiineja, hivenaineita ja luomua. Kylässä minulle kelpaa yleensä vain kahvi.
Jos siitä sitten emäntä loukkaantuu niin sorry. Yleensä kuitenkin aina etukäteen mainitsen, että en halua syödä mitään, vain kahvia. Juhlissa tietysti en mainitse, kun oletan että tarjottavia tehdään muita vieraita varten. Mutta ahdistavia ovat ne emännät jotka tyrkyttävät ja tuijottavat mitä toinen milloinkin syö tai ei syö.
Kahvissa on yllättävän paljon rasvaa. Samoin maidossa/kermassa joka sinne lorotetaan. Lisäksi sokeri niin tadaa. Syö mieluummin sitä ruokaa jos haluat syödä terveellisesti.
???????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Voi vidalis! Yök, mitä porukkaa.
Älä kutsu heitä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistokahveilla sukulaisen aikuiset lapset tuijottivat kännykkää.
Aikuisten lasten äiti pyysi mukaansa loput tarjottavista.
En sanonut mitään, ajattelin olla kohtelias, mutta oli viimeinen kerta kun tuo perhe kotonani kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..Anteeksi että en syö kaikkia pöperöitä kaikissa paikoissa.
Olen pieniruokainen ja tarkka kaloreistani, kun ne tuppaavat siunaantumaan läskiksi tosi nopeasti. Haluan että kalorini ovat täysipainoista tavaraa, vitamiineja, hivenaineita ja luomua. Kylässä minulle kelpaa yleensä vain kahvi.
Jos siitä sitten emäntä loukkaantuu niin sorry. Yleensä kuitenkin aina etukäteen mainitsen, että en halua syödä mitään, vain kahvia. Juhlissa tietysti en mainitse, kun oletan että tarjottavia tehdään muita vieraita varten. Mutta ahdistavia ovat ne emännät jotka tyrkyttävät ja tuijottavat mitä toinen milloinkin syö tai ei syö.
Kahvissa on yllättävän paljon rasvaa. Samoin maidossa/kermassa joka sinne lorotetaan. Lisäksi sokeri niin tadaa. Syö mieluummin sitä ruokaa jos haluat syödä terveellisesti.
Kupillinen kahvia mustana = 2 kcl
Vierailija kirjoitti:
Muistokahveilla sukulaisen aikuiset lapset tuijottivat kännykkää.
Aikuisten lasten äiti pyysi mukaansa loput tarjottavista.
En sanonut mitään, ajattelin olla kohtelias, mutta oli viimeinen kerta kun tuo perhe kotonani kävi.
Pahempaakin nähty: Itse muistotilaisuudessa kappelissa teinit räpläsi kännyköitään. Niiden vanhemmatkin näytti siltä kuin olisivat puulla päähän lyötyjä ; mikä tää tämmönen tilaisuus on....? Onks tääl jotain vainajii vai? Mitä noi kukil tehää...?
Isovanhemmat sitten opastivat, että nyt on teidän vuoro, menkää viemään ne kukat arkulle.
Ymmärrän, että ei välttämättä ole oltu siunaustilaisuudessa aiemmin, mutta EHKÄ pitäisi ottaa sitten etukäteen selvää siitä, miten siellä ollaan, se ei mitään rakettitiedettä ole. Ja pitää edes naamansa peruslukemilla eikä töllistellä tyhmän näköisinä.
Muistotilaisuudessa teinit kirmailivatkin sitten ulkona kikattamassa koko ajan, mikä olikin oikein suotavaa. Tapojen puutteessa on parempi pysytellä muualla. Vanhemmat sentään osasivat jo olla, kun ottivat mallia omista vanhemmistaan. Eli istuivat sentään paikoillaan ja hakivat vuorollaan ruokaa.
Mooses vei kirjoitti:
Meiltä varastettiin musta ruoka pöytä puuta kromijalat jos liikkuu jossain.
Teiltä varastettiin ruoka ja pöytä? Ja puuta?
Ne yhdyssanat...
𝐓𝐲𝐲𝐩𝐩𝐢 ❤💅
Hyi kamala mitä ihmisiä. Pöytiintarjoilu näille possuille!
Joutaisivat anoppini pöytään. Pienet fiinit annokset tuodaan nenän eteen. Syön kaiken vaikken tykkää esim. äyriäisistä, koska olen kohtelias ja arvostan vaivannäköä ja ruoka on aina todella laadukasta vaikkei oliskaan ihan mun juttu. Rapujuhlatkin kärsin hymyillen viinin voimin.
Myös tämmöinen käytös on vastenmielistä.
Kutsutaan itsensä kylään ja sitten kahvipöydässä aletaan arvostelemaan kovaan ääneen muiden vieraiden kuullen isäntäperheen kotia/sisustusta.
" Minä en ainakaan kotiini hankkisi tällaista"
" En tykkää yhtään tästä ja tästä"
Tämä tapahtui kesällä. Mutta siis kutsuttiin kylään meidän mökille meidän tuttavapariskunta ja heidän 7-vuotias lapsensa. Olin alustavasti varannut kaikille (mukaan lukien meidän perheemme jossa 3 lasta) savulohta, uusia perunoita ja salaattia kun tuo perhe ei halunnut makkaroita. Kalaa oli paljon kun ajattelin että varmasti se riittää 8 hengelle. Mutta joo, ei riittänyt kalaa kun tuo perheen äiti ja lapsensa ottivat jäätävät määrät sitä ja tuon naisen mies siihen sitten totesi että taas te kaksi syötte noin paljon ettekä mieti että pitää muillekin jättää. Onneksi perunoita sentään oli vaikka muille jakaa, sekä salaattia kun eivät heille kelvanneet että ei ihan nälättömiksi jääty. Muistan vain kun oli vaivaantunut olo kun tuo nainen alkoi huutaa miehelleen tuosta kun miehensä kehtasi sanoa suoraan.