Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Tää on mulle yllätys. Mua ei ole ikinä haitannut, jos joku syö paljon. Päinvastoin. Mikä sitten olisi sopiva määrä? Entä, jos ei syökään mitään?
Taidat olla yksi kirjoituksen kohteista, jolle ei ole tapoja opetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kiinnosta toisten syömiset. Syökööt kukin niin kuin syö. Ei kannata stressata tuollaisesta. Älkää pyytäkö mitään ahmatteja kylään jos ne mässäilee teillä.
Oma lapsuuden perheeni. Aina ennen kylään tai juhliin menemistä piti syödä itsensä täyteen, vaikka olisi ollut ruokatarjoilu. Sitten autossa äiti saarnasi, miten tarjottaviin ei saa koskea, ettei "näytä ahneelta" tai jos jotain on pakko ottaa, niin mahdollisimman vähän. Oli sekin näky, kun sukulaislasten synttärijuhlilla muut söivät tarjottavia ja äiti haki meille lautaset, joissa oli yksi sipsi, yksi popkorni ja yksi karkki.
Nykyään olen ihan normaali vieras, mutta äitini harrastaa tuota, mutta muistaa aina kaikissa juhlissa, joissa olemme samaan aikaan, valittaa, miten minä ja siskoni emme ole oppineet mitään, vaan syömme kuin "emme olisi viikkoon ruokaa nähneetkään", vaikkemme ota sen enempää kuin muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehen pikkuveli tuli kakaransa kanssa kylään joskus joulun alla. Jätti kakaran meille ja läksi itse jonnekin moneksi tunniksi. Kahvipöydässä penska nuoli ja järsi tarjolla olleista koristelluista pipareista vain koristelut, jätti piparin lautaselle ja otti uuden. Isukki ei estellyt mitenkään. Kutsui myös penskaa koko ajan sanalla "poika", vaikka tällä oli nimikin. Ruma kyllä (Rasmus), mutta silti. Olisi valinnut paremman nimen.
Jos olisi valinnut paremman nimen, niin ei olisi törppö?
Vierailija kirjoitti:
Tein mielestäni hyvää kotiruokaa siskolleni ja hänen miehelleen, olivat viikonlopun kylässä. Aina kun he olivat lähteneet, sisko lähetti pian kuvan matkalta mäkkäri-ateriasta. Ei taineet meidän ruuat kelvata.
Sisko ja sen mies voisi ensi kerralla osallistua ruoan laittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuden vuoden nyyttäreissä puolet tulivat ilman tuomista ja toivat myös kavereita (ilman tuomisia) mukana. Paitsi että ruokaa oli alunperinkin liian vähän, nämä sankarit lastasivat lautasensa ensimmäisinä täyteen yhtään ajattelematta vieraiden lukumäärää suhteutettuna tarjoiluihin. Ruuan tuoneille jäi jaettavaksi suunnilleen vain parin sentin siivu pizzaa kun kukaan ei raaskinut sitä ottaa ja jättää muita täysin ilman.
Ei oo todellista! Tulee ihan mieleen opiskeluajat, kun kaveriporukkamme ainut työssäkäyvä jäsen saapui jok'ikiseen illanviettoon kaupan halvin keksipaketti ja pari pirkka-siideriä mukanaan. Joskus sovittiin vastuualueet nyyttärituomisiin joihinkin isompiin pippaloihin ja tämä tyyppi sai tehtäväkseen salaatin. Salaatti oli kurkku ja kukkakaali, sellaisinaan. Muiden tuomiset kelpasivat oikein runsain määrin kyllä ja muiden yhteisiksi tuomia viinipulloja oltiin oikein ensimmäisenä availemassa ja kaatamassa oikein lasin täydeltä... Ja mikäli jotain jäi jäljelle, oli hän kädet ojossa ensimmäisenä ottamassa mukaansa kotiin.
Onko kyseinen henkilö johtotehtävissä nykyään?
Kaikki juipit, jotka syö lakki päässä, rääpivät ruokia, eivätkä lopuksi osaa edes kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole omasta ruokapöydästä, mutta kirjoitan kuitenkin kun juuri tällä viikolla asiaa ajattelin. Opettajanhuoneet! Miehet yleensä vapaamatkustajina vuodesta toiseen. Naisopettajat leipovat mokkapaloja, korvapuusteja, juustokakkua, muffinsseja, ties mitä, yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä luodakseen. Muutama isosyömäinen miesope on aina ensimmäisenä rohmuamassa ilmaiseksi niitäkin syömisiä, joista pitäisi luokkaretkirahastoon maksaa. Koskaan eivät tuo itse mitään ja oma kahvikuppi ja piirakanmurut jää tasan siihen missä hotkivat muidenkin osuuden.
Toki heille on kaikki ilman muuta, ei käy edes epäilys mielessä että itsekin voisi joskus jotain tuoda.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omasta ruokapöydästä, mutta kirjoitan kuitenkin kun juuri tällä viikolla asiaa ajattelin. Opettajanhuoneet! Miehet yleensä vapaamatkustajina vuodesta toiseen. Naisopettajat leipovat mokkapaloja, korvapuusteja, juustokakkua, muffinsseja, ties mitä, yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä luodakseen. Muutama isosyömäinen miesope on aina ensimmäisenä rohmuamassa ilmaiseksi niitäkin syömisiä, joista pitäisi luokkaretkirahastoon maksaa. Koskaan eivät tuo itse mitään ja oma kahvikuppi ja piirakanmurut jää tasan siihen missä hotkivat muidenkin osuuden.
Toki heille on kaikki ilman muuta, ei käy edes epäilys mielessä että itsekin voisi joskus jotain tuoda.
Ei kai kun ei ole kukaan vaatinut. Joka porukassa pitäis olla se yksi Suuttuja-Liisa tai Räyhä-Raija, joka opettaa tällaiset tavoille niin että menee perille. Koska se että joku Mukava-Merja vaan sanoo kiltisti ei vaikuta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempaa ikäpolvea oleva mieshenkilö alkaa joka kerta ruokapöydässä (nähdään 1-2x vuodessa) puhumaan sairauksistaan, seikkaperäisesti vaikeista leikkauksistaan kuvaten miltä tuntui kun puudutuksessa lääkäri repii verisuonia tai sahaa lonkkaluuta, ja mikä haju siitä tuli jne....
Siis oikeesti. Hänestä on hirmu kiva puhua kaikkea mätäpaisejuttuja eikä tajua yhtään ihmisten elekielestä kiusaantuneisuutta, eikä sitä että vuorotellen joku yrittää johdatella puhetta muihin aiheisiin. Siis niin kiusallista ja toisaalta noloa tätä puhujaakin kohtaan kun on niin ymmärtämätön poloinen ettei näin kuuluisi tehdä.
Jotkut tykkää leikkiä muiden tunteilla. Tääkin ukko tarttis Räyhä-Raijaa, jotta oppis olemaan.
pulu kirjoitti:
Mieheni veli tuli perheineen meille, olimme kutsuneet heidät muuten vain iltaa viettämään ja kerroimme tarjolla olevan perustamperelaista herkkua; tulisia siipiä, vohveliperunoita, kastiketta ja dippiä niille, kasviksia, mozzarellatikkuja, sipulirenkaita, lihapullia ym. sormiruokaa. Kysyimme että onko heidän lapsillaan (9- ja 11-vuotiaat) jotain allergioita, vastasivat että ei ole. Ilta koitti ja huomasimme että perheelle ei maistu. Miehen veljen vaimo vastasi että kastike on liian tulista (tuoleilla murjottaville) lapsille, johon vastasin että teimme ihan siltä varalta valkosipulidippiäkin, se ei ole yhtään tulista vaan todella mietoa, mutta siihen äiti sanoi että lapset eivät tykkää valkosipulista. Harmitti, ajattelin että lapset olivat siksi nyreitä että olivat nälkäisiä, joten ehdotin, josko sekoittaisin valmisdipin American-dippijauheesta, mutta äiti sanoi että ei tarvitse kun hänellä on lapsille omat eväät. Silloin hän kaivoi kassistaan kaksi Popsi-nakkipakettia, avasi ne ja antoi lapsille, jotka riemastuivat silminnähden. Siinä sitten lapset söivät kylmiä nakkeja sellaisenaan, hetken päästä vanhemmat siirtyivät sanaa sanomatta lähes tyhjien lautasten luota lasten kanssa syömään niitä samoja nakkeja olohuoneeseen. Tekemämme ruoan ei olisi pitänyt pahaakaan olla, koska mieheni on kokki ja nuo tarjottavat kyllä kelpasivat yksinkertaisuudestaan huolimatta kaikille ystävillemme... Eivät mokomat edes kiittäneet, vaikka olimme tehneet isoisäni hyväksi havaitun reseptin mukaan lihapullia lähes sata kappaletta, friteeranneet ison satsin edellämainittuja sormiruokia, valmistaneet useamman kupillisen dippiä tuoreista raaka-aineista, lisäksi tarjolla oli myös kananfileetä makeassa marinadissa sekä simppeli kasvislautanen kukkakaalilla, kurkkusiivuilla, kirsikkatomaateilla, paprikalla ja porkkanalla.
Tällä kertaa nakit vetivät murskavoiton :D
Itselleni olisi kelvannut nuo teidän tarjottavat, vaikka tulisesta ruoasta en kauheasti välitä, mutta olisin ottanut silti edes yhden tulisen siiven muun ruoan oheen. :D Tosin nuo mainitut vieraat olisivat voineet mainita aiemmin allergioista kysyttäessä, että lapsille ei maistu tulinen ruoka, vaikka siitä ei oltukaan (ymmärtääkseni) erikseen kysytty. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi meillä ei käy mitään ruokavieraita. Eikä mekään käydä tai mies joskus.
Ei nykyään opeteta lapsille pöytätapoja. Säännöt ja kiellot kun voi ahdistaa. Koetin kerran sanoa että josko otettais edes pipot päästä ruokaillessa niin useampi pöydässä istunut äiti-ihminen (vaimoni mukaanlukien) totesi että ei tartte, ei se mitään haittaa. Olkoot sitten. Saattaa vaan olla nämä junnut melko kummajaisia jos joskus mualimalla illastavat vähänkään hienommin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emmaus-Pikachu kirjoitti:
pulu kirjoitti:
lapsille ei maistu tulinen ruoka, vaikka siitä ei oltukaan (ymmärtääkseni) erikseen kysytty. :)
En kyllä tarjoaisi lapsille tulista ruokaa. Edes kaikilla aikuisilla mene alas. Haloo, ei suomen ruokakulttuuri ole yhdessä yössä muuttunut. On kyllä kokilla kadonnut horisontti
Meiltä varastettiin musta ruoka pöytä puuta kromijalat jos liikkuu jossain.
Olis vaikka kuinka monta tarinaa. Mutta säästän ne myöhemmäs. Minua ärsyttää se tolkuton tuputtaminen jos vieraalla ei kertakaikkiaan ole nälkä. En pysty syömään syömisen vuoksi mutta urhoollisesti koetan aina tottakai ottaa hieman ja haarukoida suuhun. Vaikka kuinka koetan lavastaa niin haukansilmäinen emäntä on ennemmin tai myöhemmin kimpussa. Jossain välissä tulisi ymmärtää jättää se vieras jo rauhaan.. Joskus miettinyt että ilmoitanko olevani paastolla.
No kuitenkin sit yks tarina tähän. Olin synttäreillä lapissa. Ihan asialliset bileet, joillain pukukin päällä, muusikkokin kävi rimputtelemassa ja hyvin soittikin. Mutta kaikilla vierailla oli oma pullo avoimesti tuolin jalan vieressä. WTF?? Olin ihan kummissaan että kehtaanko boolia ottaa kun kaikki vaan niitä omiaan joi. Rohkaistuin ja ilta oli hauska. Taidettiin juhlakalun kanssa paljolti tyhjentää se boolimalja kahdestaan. Myöhemmin olin mökkibileissä jossa eräs heppu koko illan ryysti jotain omaa viskiään vaikka isäntä oli panostanut isosti tarjoiluihin. Ihme hommaa
Kyllä min ainakin mielelläni alkaisin leipomaan vaan entistä enemmän jos olisi ihania miesopettajia jotka syövät paljon ja rohmuavat. On ihanaa kun on hyvä ruokahalu. Sehän on päivän piristys kun saa syöttää mahat täyteen!
Minua ihmetyttävät nuo kertomukset rohmuavista lapsista. Isäntäväki voi hyvin ojentaa heitä, vaikka vanhemmat eivät mitään sanoisikaan. Olen luokanopettaja, ja oppinut sanomaan vieraammallekin lapselle ystävällisen määrätietoisesti, että täällä meillä on tällainen sääntö. Tehoaa lähes aina. Jos ei tehoa, vähennetään sanomisesta ystävällisyyttä ja lisätään määrätietoisuutta. Jos sekään ei tehoa, sanotaan jo vähän rumasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..Anteeksi että en syö kaikkia pöperöitä kaikissa paikoissa.
Olen pieniruokainen ja tarkka kaloreistani, kun ne tuppaavat siunaantumaan läskiksi tosi nopeasti. Haluan että kalorini ovat täysipainoista tavaraa, vitamiineja, hivenaineita ja luomua. Kylässä minulle kelpaa yleensä vain kahvi.
Jos siitä sitten emäntä loukkaantuu niin sorry. Yleensä kuitenkin aina etukäteen mainitsen, että en halua syödä mitään, vain kahvia. Juhlissa tietysti en mainitse, kun oletan että tarjottavia tehdään muita vieraita varten. Mutta ahdistavia ovat ne emännät jotka tyrkyttävät ja tuijottavat mitä toinen milloinkin syö tai ei syö.
Kerta kaks kuukausittainkaa juhlissa ei kiloja lisää vaikka söisit yksin sen koko täytekakun! Se mitä syöt päivittäin. Se on se joka lihottaa, jos lihottaa. Satunnaiset repeemiset ruokavaliosta ei haittaa, kunhan ei tiuhaan tapahdu. Kukaan nimitin ei lihottaa sekunneissa! Ylimääräiset kalorit menee vain vessanpyttyyn...
Melkein hirvittää osaa lukea, kun puoliso kyllä syö juhlissa vaikka kuinka. Mutta toisaalta; käydään vaan läheisten juhlissa noin pääsääntöisesti ja niissä kyllä syö kaikki muutkin. Pizzaa ym. suolaista jokainen tekee niin paljon, että jos on joku nälkäisempikin, niin ihan voi nälkäänsäkin syödä. Samoin on leivonnaisten suhteen, voi vetää niin paljon kuin sielu sietää. Mutta eihän se keskivertoihmisellä ihan hirveästi siedä; montaa sorttia kun on, niin yleensä jaksaa vain pienen palan maistaa jokaista.
Noh, ei kuitenkaan ehkä päästä törppöjen joukkoon kukaan, koska kaikki osaa tarvittaessa myös katsoa, että kaikille riittää. Esim. viimeksi kun oli vähän alimitoitettu täytekakku, niin kyllä kaikki ottivat silviisiin, että seuraavillekin jäi.