Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju

Minua hävetti aikanaan ex-appivanhempien puolesta, kun heidät oli kutsuttu ensimmäistä kertaa kylään isäni ja hänen avopuolisonsa luo. Myös minä ja ex oltiin paikalla.

Kahvipöytä oli laitettu koreaksi ja ex-appivanhemmat saapastelevat paikalle kahta kättä heiluttaen. Ei pitäisi olla ylivoimaista käydä hakemassa edes kahvipaketti tai kukkakimppu tuomisiksi, kun mennään vähän tuntemattomampaan paikkaan kylään.

Joskus kutsumme Enoni kylään meille, syö paljon ruokaa, nii ettei itselleni jää enkä uskalla itse ottaa paljon. Mut toi eno kerran tuli käymässä ja äiti oli joskus töissä ja juteltii niitä näitä, yhtäkkiä eno kysy pitäskö keittää kahvit. Eihän vieraat yleensä kysy. Ei mitää käytöstapoja. Joulupöydässä kerran sano sikamaisesti nyt pitää ulkona käydä pierasee, ei ihme että naapurissa kolme pipoa meni paljussa veden alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha ystäväni soitti myöhään yöllä, oli tullut vanhempien kanssa riitaa eikä junia tai busseja kotikaupunkiinsa enää kulkenut. Voisiko tulla yöksi? Lupasin mutta varoitin ettei minulla ole juuri mitään ruokaa kun silloin olin köyhä työtön, ystäväni vakuutteli syöneensä vanhempien luona. No ei ilmeisesti ollut syönyt kun kun kohta aukoi keittiön kaappeja naama nurinpäin "eikö täällä oo mitään".  Toistin olevani köyhä ja että voisin keittää makaroneja ja tarjota niitä ketsupin kanssa tai sitten kaurapuuroa. Vaati sitten kahvia ja joi puoli pannullista minkä jälkeen ei  nukkunut vaan katsoi telkkaa  koko yön äänet niin kovalla että piti pari kertaa huomauttaa (sänkyni oli verhon takana käytännössä olohuoneessa). 

Aamulla keitin  teetä ja puuroa, ei kalvannut ja valitti vielä miten sohvani oli rikkonut selän.

No siinä on kiittämättömyyden huippu! Kai heivasit pois elämästäsi!

Itse asiassa heivasi itse itsensä, eipä kuulunut kyseisestä henkilöstä enää tuon jälkeen

"Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua", siis menneessä muodossa, eli pikkuserkut kertoivat että parempaakin on olemassa. Kuka tarjoaa janssoninkiusausta vieraille, seuraavalla kerralla tilliliha ja kesäkeiton yhdistelmä.

Eräässä perheessä vierailu oli aina, no vähintään vaivauttavaa. Pöytään kutsuttiin aina ja ruokaa oli aina todella vähän, hyvä jos kehtasi ottaa pienen nokareen jotain. Aina jäi sellainen olo että se pieni nokare oli pois talon lapsilta.

Meillä on yksi tuttavapariskunta, jotka eivät käyttäydy mitenkään huonosti, mutta minua heidän tyylinsä ärsyttää. Mitä tahansa ottavatkin juhlissa joko meillä tai muilla lautaselle, niin pitää alkaa kehua jonkun toisen tekemään vastaavaa. Jos lautasella on vaikka voileipäkakkua, niin alkavat puhua, miten olivat juuri jossain juhlissa ja siellä oli aivan mahdottoman hyvää voileipäkakkua, siinä oli sitä ja tätä ja tuota. Tai jos lautaselle eksyy pulla, niin alkavat kertoa, että kävivät äskettäin sellaisessa kotileipomossa ostamassa pullia ja ovat varmaan parhaimmat pullat, mitä ovat syöneet. Eihän tuossa pitäisi olla mitään pahaa, mutta kyllähän se kuulostaa ikävältä tarjoamisten tehneen korvissa. Siis siltä, että tarjottavat ovat huonot tai keskinkertaiset.

Vierailija kirjoitti:

Eräässä perheessä vierailu oli aina, no vähintään vaivauttavaa. Pöytään kutsuttiin aina ja ruokaa oli aina todella vähän, hyvä jos kehtasi ottaa pienen nokareen jotain. Aina jäi sellainen olo että se pieni nokare oli pois talon lapsilta.

Minä koen vieraana aina noloja hetkiä yhdellä ystävälläni. Jos hän on kutsunut itselleen kylään neljä vierasta, tarjolla saattaa olla viidelle henkilölle kolme pullaa, kaksi voileipää ja kolme croisanttia. Siinä sitten joutuu arpomaan, mitä uskaltaisi ottaa, että muillekin jäisi jotain, mitä he haluavat. Usein on käynyt vielä niin, että lapset tulevatkin silloin kotiin ja hän sanoo, että tulkaa ottamaan täältä pöydästä jotain. Sitten ei oikein enää ole mitään syötävää kenellekään vieraalle.

Kun olin alakoulussa, luokallani oli poika, joka aina muussasi ja sekoitti kaiken lautasellaan olevan ruoan yhdeksi vastenmielisen näköiseksi sotkuksi jonka sitten pisteli poskeensa hyvällä ruokahalulla. Olimme tässä vaiheessa kutosella, eli ei mitään pikkulapsia enää.  Istuimme neljän hengen ryhmissä pulpetit vastakkain, ja tämä tapa tietenkin ällötti niitä jotka joutuivat istumaan häntä vastapäätä. Jotkut kantelivat asiasta jopa opettajalle, joka komensi poikaa lopettamaan tavan. Poika oli tästä nyreissään ja kapinoi vastaan. Ei lopettanut tapaa. Mysteeriksi jäi, miksi hänen täytyi tehdä ruoalle näin. 

Jos vanhemmat ovat niin törppöjä, etteivät puutu rohmuavan ja huonosti käyttäytyvän lapsensa touhuihin, minä osaan kyllä emäntänä nätisti ojentaa. enkä yhtään häpeä tehdä sitä. Jos esim. alkaa ennen pöytään kutsua kahmia syötäviä, vedän syrjään ja sanon että nyt odotetaan, kunnes muutkin aloittavat ja esim. että aikuiset ottavat ensin.

Samoin jos kakunleikkauksessa alkaa pala leviämään, sanon että otetaan ensin vähän pienempi pala ja katsotaan jääkö lisää otettavaksi kun kaikki ovat ensin ottaneet. Ei ole kukaan lapsi vielä protestoinut, jos vanhemmat ovat mielessään jotain ajatelleet, ovat kai lopulta huomanneet, että sanomisessa ei ole ollut mitään pahaa.

On meillä ollut pari kertaa ruokavieraina tosijuntti pariskunta, mökkinaapureita ollaan, ei mitään ruokarajoitteita pitänyt olla. Aina yritin tehdä sellaista, mikä meidän mielestä oli hyvää, ei mitään liian erikoista, Olin kerran tehnyt kanafileitä, joissa mausteensa mm. sitruunaa, oreganoa, mustaapippuria ja vähän valkosipulia. Ensi maistamisella mies huusi että ei kai tässä vaan ole ole valkosipulia, me inhotaan valkosipulia! Onneksi en silloin ollut laittanut risottoon sieniä enkä sitten viitsinyt kertoa, että siinä oli parmesaania, eivät kai huomanneet, vaan se kelpasi. Edellisellä kerralla olin tehnyt alkuruuaksi vuohenjuustosalaatin, pieniä juustosiivuja olin paistanut salaattiin pähkinöiden ja kirsikkatomaattien kaveriksi. Rouva närppi ne erilleen ja nyrpisteli nenäänsä, mies yritti vakuutella että on tosi hyvää. Myöhemmin selvisi, etteivät ihan tavallisiakaan ruokia koskaan syö, ei kalaa eikä lihaa, paitsi jauhelihaa. Törmättiin tähän pariskuntaan kerran etelänlomalla, rouva kertoi syöneensä koko viikon pizzaa ja spagetti bolognesea, mies oli pärjännyt grillikanalla. Näyttivät oksennusta imitoivia liikkeitä kun kerrottiin, että oltiin syöty tuoreita, herkullisia simpukoita ja mustekalaa. Ymmärrän että kaikki eivät ulkomaan ruuille lämpene, mutta aikuisella pitäisi olla verran käytöstapoja, etteivät omat ennakkoluulot häiritse muiden herkuttelua. Nämä olivat kyllä kotimaassakin poikkeuksellisen nirsoja.

Oli meillä kerran tärkeissä juhlissa katettu tarjottavat ja kahvikupit isoon seisovaan pöytään ja pöydän tuolit oli siirretty ruokahuoneesta olohuoneeseen, minne oli aseteltu myös pienempiä pöytiä niin, että niiden ääressä oli tilaa nauttia tarjoiluista. Yksi vanha sukulaissetä maalta ei ollut kai tällaiseen kattaukseen tottunut, vaan haki tuolin ja istuutui seisovan pöydän ääreen. Ei siinä oikein voinut mitään sanoa, muut vieraat ensin vähän ihmettelivät, että mitenkäs tämä nyt oikein menee, mutta annettiin sedän kahvitella siinä ja muut nauttivat tarjoilut olohuoneessa. .

Vierailija kirjoitti:

Oli meillä kerran tärkeissä juhlissa katettu tarjottavat ja kahvikupit isoon seisovaan pöytään ja pöydän tuolit oli siirretty ruokahuoneesta olohuoneeseen, minne oli aseteltu myös pienempiä pöytiä niin, että niiden ääressä oli tilaa nauttia tarjoiluista. Yksi vanha sukulaissetä maalta ei ollut kai tällaiseen kattaukseen tottunut, vaan haki tuolin ja istuutui seisovan pöydän ääreen. Ei siinä oikein voinut mitään sanoa, muut vieraat ensin vähän ihmettelivät, että mitenkäs tämä nyt oikein menee, mutta annettiin sedän kahvitella siinä ja muut nauttivat tarjoilut olohuoneessa. .

Olisikin vain vanha setä, mutta meillä on käynyt juhlissa niin, että jotkut vieraista, ihan keski-ikäiset, tekevät noin isommallakin porukalla. Siinä on sitten kiva hakea seisovasta pöydästä tarjottavaa tai santsausta, kun pitää kurkotella joidenkin yli. Ovat vielä siirtäneet tarjottavia sivummalle, jotta saisi vähän tilaa omille lautasille, kupeille jne. Siinä olen sitten yrittänyt sanoa, että meillä on olohuoneessa reilusti paikkoja, ja kaikissa pöytätasoa, ettei tarvitse sylissä mitään keikutella, niin kuuluu iloinen vastaus, että ei kun täällä on niin paljon kätevämpää.

Miesystäväni paras kaveri ja tämän avopuoliso tulivat Pohjois-Karjalasta käymään Helsingissä, poikakaverini luona. Yöpyivät yhden yön miesystäväni kämpässä. Itse asuin omassa asunnossa mutta menin sitten aamulla treffaamaan ko. kämppään tätä pariskuntaa, siskonikin tuli mukaan.

Ladattiin kahvinkeitin ja tää pariskunta lähti ostamaan alakerran kaupasta kahvipullaa. He ostivat vain itselleen ja miesystävälleni, eli kolme pullaa, vaikka minä ja siskonikin olimme paikalla. Kun huomasimme siskon kanssa, että onpa örvelö meininki, lähdimme mekin kauppaan ja toimme sieltä ison pitkon. Ystävällisesti hymyillen kerroimme sitten, että olkaa hyvät, tästä pullasta saa ottaa kaikki. 

Tiedän että poikakaverini (joka on jo ex) usean kerran ripitti nää moukat niiden käytöksen ja käytöstapojen puutteiden takia. Pahoin pelkään että eivät ottaneet opiksi. He esim. saattoivat tulla kadulla minua vastaan ilman että tervehtivät, saati että olisivat noteeranneet millään lailla (minä käännyin ja huikkasin perään). Ja jälkeenpäin valehtelivat miesystävälleni että "Minna tuli vastaan mutta ei tervehtinyt". Miesystäväni onneksi tiesi miten asia oli ja kumpi osapuoli oli örvelö, joten antoi kyllä pariskunnalle tulikivenkatkuista palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunen vuosi sitten vietin yo-lakkiaisiani. En saanut ketään auttamaan, joten väsäsin itse kaiken tarjottavan, koristelin pöydän jne. Tein itse kovalla vaivalla vielä korean kakun juhlapöytään. Ensin istuttiin pihalla grillaamassa ja kun kaikki vieraat olivat saapuneet paikalle, ilmoitin että nyt mennään sisälle kakkukahvipöytään. Kun pääsin pöydän luo, oli siskoni leikannut jo itselleen kakkua, siis aikuinen ihminen ja kehtasi hönkiä ensimmäisenä siihen ja nauroi vielä päälle että kun tekee niin kovasti mieli makeaa! Olin järkyttynyt ja sanaton ja niin olivat muut vieraatkin. Tätini kanssa vieläkin joskus muistellaan ja ihmetellään siskon käytöstä. Joillakin ei vaan ole käytöstapoja.

Makeanhimoiset ihmiset ovat juhlien yksi röyhkeimmistä ihmistyypeistä. Näitä löytyy miehissä, naisissa, vanhoissa ja nuorissa.

Miten on pokkaa kehdata aloittaa toisen juhlissa kakun leikkaaminen! Tällaista ihmistä en ikinä enää kutsuisi minnekään! Tuo on niin käsittämättömän itsekeskeistä ja häijyä toimintaa.

Mä olen näissä röyhkeissä törmännyt eniten miehiin. Kerrankin töissä, kun minulla oli jälkiruoaksi sellainen pieni suklaapatukka, niin yksi työkaveri äijä alkoi ihan pokalla ruinaamaan sitä itselleen. Kun vastasin kieltävästi, niin ruinaus vain jatkui. En todellakaan antanut.

Voin kuvitella millainen unelmavieras tämä yksilö on juhlissa.

Kannattaisi siirtyä siihen keskieurooppalaiseen tapaan, jossa kakkupalat on leikattu jo valmiiksi, ja siitä vain otetaan. Itse asiassa emäntä/ isäntä leikkaa ja tarjoaa palan. Hyödyt: enot ei pääse ottamaan kerralla kolmasosaa koko kakusta, eikä muutkaan esimerkiksi lapset pääse hipelöimään sitä kakkulapiota rähmäiseksi. Epähygieenistä! Niille pikkupalan syöjille voi puolittaa palan. Näin ihmisten ilmoilla. Toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini laittaa aina, huom AINA liian vähän ruokaa. Pohjanmaalta kotoisin. Mielestäni sielläpäin nimenomaan pidetään kunnian asiana ettei ruoka lopu kesken??

Onkohan meillä sama anoppi :D Oltiin heillä syömässä joku aika sitten. Rouva oli laittanut kuudelle aikuiselle ja neljälle lapselle kattilallisen lihakeittoa. Kolmen litran kattilallisen.

On muuten juuri kohtuullinen annos, 300g per ruokailija.

Joo, monesti lasketaan keittoon esim. 150 g perunaa, 80 g lihaa ja 70 g vihanneksia. Se vesi tulee siihen sitten päälle

Ei ollut meillä, mutta hävetti kerran eräissä juhlissa erään miespuoleisen vieraan puolesta, kun hän oli heti ensimmäisenä ryntäämässä lastaamassa lautasen täyteen kakkua, pullaa ja keksejä. Sitten hän varmasti ahmi ne niin lujaa kuin vain pystyi, kun oli melko pian etuilemassa sinne tarjoilujen luokse työnten jonossa olevia ihmisiä sivuun ja otti toisen kerran lautasen niin täyteen kuin jaksoi. Kun hän sitten kolmannetta kertaa oli ottamassa täytettäviä, niin emäntä meni selvästi jo sanomaan hänelle jotain, kun hän sitten taas täytti lautasen niin täyteen kun vain sai ja totesi lähes huutamalla, että "Saa näitä ottaa", "Kyllä tässä minulle riittää, ei haittaa jos joku jää ilman" ja "Ensimmäistä kertaa minä näitä syötäviä hain, äsken otin vain kahvia".

Ystäväni häissä oli tarjolla juustokakkuja perinteisen hääkakun sijaan. Yksi vieraista huokaisi melko kuuluvasti inhoavansa juustokakkuja. Tämän jälkeen hän söi sormin kaikki koristeena olevat mansikat yhden kakun päältä ja sen jälkeen upotti sormensa keskelle kakkua ja nuoleskeli ne puhtaaksi.

Täällä on kyllä monia juttuja, jotka on pakko olla satusetien keksimiä, eivät voi olla totta.

Mies kutsui työkaverinsa puolisoineen veneretkelle. Siis ihan tavallinen vene meillä, ei luksusta.

Teen aina kotona valmistelut ja grillailut jää esim saareen.

Työkaverin puoliso olikin himokehonrakentaja, enhän mä sitä tiennut, ja söi tarjolla olevista lihoista yli puolet. Me muut kolme saatiin sit jotain ja lapsen lautaselle myös.

Ymmärrä toki erilaiset ruokahalut ja energiatarpeet, mut itse kehonrakentajana ottaisin myös omia eväitä mukaan. Mistä mä olisin voinut tietää vieraan ihmisen energian määrän??

Joo ei kutsuttu toista kertaa, ei veneelle eikä kotiin.

Näillä ahmijoilla on todennäköisesti joku vakava mielenterveyshäiriö-tietysti hyvä olisi tietää isäntänä/emäntänä jos tällaisia on tulossa kylään. Voisi laittaa vaikka kattilallisen riisipuuroa johonkin  koska ei kenenkään mahaan  yksinkertaisesti voi mahtua pellillistä piirakkaa ja vati kaupalla pullia/keksejä. Tiettyihin diagnooseihin liittyy ahmimismishäiriö, mutta yleensä esim lähisuvussa nämä on tiedossa.