Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että ärsytti, kun sukulaislapsi haki pöydästä keksejä ennen kuin oltiin pöytään kutsuttu. Ruoka oltiin siis syöty alle, ja seuraavaksi oli jälkkärikahvien aika. No, pöytään kun istuttiin, niin cup cakeja hän rohmusi kolme, keksejä veteli n. 5-10 kappaletta ja sen jälkeen kävi lupaa kysymättä olohuoneen lipastolta löytyneiden joulusuklaiden kimppuun. Vanhemmat eivät sanoneet mitään.
Ja emäntäkään ei ilmeisesti saanut suutaan auki?
Se on taas toisella tapaa huonoa käytöstä, jos juhlien emäntä tai isäntä sanoo vieraalle, että nyt et saa enää ottaa tuota enempää tmv. Siksihän se onkin niin kamalaa kun vieraat käyttäytyvät moukkamasesti ja rohmuavat tai antavat lastensa tehdä niin: juhlien isäntäväki on siinä tilanteessa aika kädetön, kun ei voi estää vaikuttamatta itse törkeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää aina aikuiset, jotka sanovat suoraan, että hyi en tykkää. :o
Törmänsin tähän (etenkin nuorempana) ehkä hieman turhan usein jos yritin tarjota toisen kotimaani tyypillisiä ruokia, sanottiin vaan suoraan maistamatta, että en tykkää, liian outoo tai höhö eihän tollanen oo mitään oikeeta ruokaa. Ja tosiaan, ei ole edes mitään matoja tai heinäsirkkoja kyseessä, vaan ihan normaaleja eurooppalaisia ruokia.Onneksi enää vanhemmiten tähän en ole törmännyt, lähinnä vaan kysytään reseptejä. :)
Niin ja lisään vielä, että tarjoiluista kieltäytyminen on mielestäni ihan OK kunhan sen ilmaisee kohteliaasti. Vaikka ei tykkäisikään jostain niin sanoisivat mieluummin kohteliaasti "ei kiitos" kuin päräyttää emännälle päin naamaa, että en tykkää tosta. :D
Siinä tulee itselleenkin hämmentynyt olo ja alkaa takeltelemaan anteeksipyyntöä ja etsimään muuta sopivaa tarjottavaa.
https://lh6.googleusercontent.com/-jy5rkhqxiR4/TWmsxhKSITI/AAAAAAAABR0/…
Minä sanoin anopin pöydässä hyi yök en tykkää. Tehtiin ruokaa mitä en ole muutenkaan syönyt 10 vuoden aikana heidän kanssaan heillä pöydässä vaikka itse ovat tehneet ja syöneet. No sanoin että ei kiitos en tykkää siitä, en syö kalaa. Sitten jankattiin että kun tämä on juuri tiettyä kalaa, esim haukea. Sanoin että se on silti kalaa. Ja jatkoin no voin ottaa itse. Ei kun minä laitan. No laita ihan vähän. Sitten lopputulos oli että anoppi laittoi sitä aika paljon. Tässä vaiheessa kävi vituttamaan ensinnäkin se että kun kerran kieltäydyn niin se ei riitä, sitten se että siitä jankataan ja sitten kun mieliksi silti suostun maistamaan niin sitä pitää kauhoa kuin nlkiintyneelle. Maistoin, työnsin pois ja sanoin yök, en tykkää. Oli ihan anopin oma vika ja näki kyllä naamasta että vitutti. Ei sen väliä, niin minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää aina aikuiset, jotka sanovat suoraan, että hyi en tykkää. :o
Törmänsin tähän (etenkin nuorempana) ehkä hieman turhan usein jos yritin tarjota toisen kotimaani tyypillisiä ruokia, sanottiin vaan suoraan maistamatta, että en tykkää, liian outoo tai höhö eihän tollanen oo mitään oikeeta ruokaa. Ja tosiaan, ei ole edes mitään matoja tai heinäsirkkoja kyseessä, vaan ihan normaaleja eurooppalaisia ruokia.Onneksi enää vanhemmiten tähän en ole törmännyt, lähinnä vaan kysytään reseptejä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää aina aikuiset, jotka sanovat suoraan, että hyi en tykkää. :o
Törmänsin tähän (etenkin nuorempana) ehkä hieman turhan usein jos yritin tarjota toisen kotimaani tyypillisiä ruokia, sanottiin vaan suoraan maistamatta, että en tykkää, liian outoo tai höhö eihän tollanen oo mitään oikeeta ruokaa. Ja tosiaan, ei ole edes mitään matoja tai heinäsirkkoja kyseessä, vaan ihan normaaleja eurooppalaisia ruokia.Onneksi enää vanhemmiten tähän en ole törmännyt, lähinnä vaan kysytään reseptejä. :)
Asuin vuosia Ranskassa ja tätä tapahtui myös tosi usein siellä, kun yritin tarjota silloin tällöin suomalaisia ruokia. Kyse ei aina ollut edes mistään maalaisjunteista, vaan pariisilaisista korkeakoulutetuista ihmisistä. Outoudet, joista valitettiin mm. lakkahillo ja leipäjuusto, karjalanpiirakat ja mustamakkara puolukkahillolla (verimakkarat ovat ihan tavallinen, pidetty ruoka myös Ranskassa, ei siis pitäisi olla mitenkään outo, paitsi tuo puolukkahillo sivussa) + piparkakut sinihomejuustolla.
Tästä tuli muuten mieleen, että ystäväni asui pari vuotta Etelä-Koreassa ja palasi sieltä takaisin Suomeen mukanaan liuta paikallisia reseptejä ja järjesti meille muille sitten illanistujaiset, jossa tarjoili näitä ruokia. Yksi vieraista saapui paikalle, tutkaili hetken nyrpeällä ilmeellä tarjottavia ja totesi, että 'yäk emmä kyl tost voi mitää syyä' ja keskittyi sen sijaan pelkästään ryyppäämään (soju siis kuitenkin kyllä kelpasi oikein hyvin). :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että ärsytti, kun sukulaislapsi haki pöydästä keksejä ennen kuin oltiin pöytään kutsuttu. Ruoka oltiin siis syöty alle, ja seuraavaksi oli jälkkärikahvien aika. No, pöytään kun istuttiin, niin cup cakeja hän rohmusi kolme, keksejä veteli n. 5-10 kappaletta ja sen jälkeen kävi lupaa kysymättä olohuoneen lipastolta löytyneiden joulusuklaiden kimppuun. Vanhemmat eivät sanoneet mitään.
Ja emäntäkään ei ilmeisesti saanut suutaan auki?
En saanut, en. Emme ole niin läheisiä perheen kanssa (näemme muutaman kerran vuodessa), että kokisin luontevaksi alkaa kasvattaa 11-vuotiasta lasta. Olen ajatellut, että se on luonnollisesti vanhempien tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttärelläni on ystävä joka silloin tällin syö meillä ja käy tietysti synttäreillä. Hänen tapansa on mm. ottaa lautanen niin kukkuroileen ruokaa/herkkuja kun se vaan on mahdollista, usein siitä tippuukin reunojen yli. Sitten hän maistaa sitä, yökkäilee ja sylkäisee lautaselle maistamansa ruoan/herkun ja poistuu pöydästä. Siis aina! Joka hemmetin kerta! Kerran annoin hänelle jäätelön pakkasesta (jokin kalliimpi yksittäispakattu, magnum tmv.) tyttö lipaisi kerran, yökkäili ja heitti kaaressa roskiin. Voi jee. Ei ole kyse 2-vuotiaasta vaan 12....
Meillä on myös kaveripiirissä tapana istua iltaa ja syödä siten että jokainen tuo jotain ja yhdessä tehdään ruokaa. No sitten löytyy tämä yksi tapaus joka ei tajua silti tuoda mitään, tai tuo vasta sitten kun sille sanoo suoraan että mitä pitäisi tuoda. Ja jos jotain hänen tuomasta jääkin yli niin on ihan pokkana että vienpä nämä lähtiessäni. Kukaan muu ei niin tee vaan on ihan normia että jos jää yli niin siitä sitten se kenen luona on istuttu ja sotkettu voi seuraavanakin päivänä vielä napostella..
Sama juomien suhteen, itse ei esim ikinä tuo edes itselleen mitään juomaa, saatika varsinkaan kokonaista viinipulloa että siitä voisi mahdollisesti maistaa muutkin, vaan aina luottaa siihen että kyllähän muut ostaa viinit ja hänellekin siitä riittää (lasi ensimmäisenä ojossa) muutamat lasilliset. Pistää vaan silmään ja välillä ottaa aivoon asti kun yksi on tuollainen lokki, kun itse voin jopa viedä viinipullon/tai kaksi eikä haittaa vaikka niitä ei edes avattaisi kun juomisia oli riittävästi jo muiden tuomissa. Saa sitten emäntä avata seuraavissa kemuissaan vaikka me ei olisikaan meidän porukalla.. Missään nimessä ainakaan kehtaisi sanoa että jaahas, kun ei tätä mun pulloa avattukaan niin vien sen mukanani takaisin!
Ja kun ei tämä yksi itse näytä tajuavan mutta kun en ole myöskään keksinyt miten siitä hänelle kohteliaasti sanoisi et saakeli sä ole noin köyhä, töissäkäyvä ihminen (kehuu itse että palkkakin on ihan hyvä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin anopin pöydässä hyi yök en tykkää. Tehtiin ruokaa mitä en ole muutenkaan syönyt 10 vuoden aikana heidän kanssaan heillä pöydässä vaikka itse ovat tehneet ja syöneet. No sanoin että ei kiitos en tykkää siitä, en syö kalaa. Sitten jankattiin että kun tämä on juuri tiettyä kalaa, esim haukea. Sanoin että se on silti kalaa. Ja jatkoin no voin ottaa itse. Ei kun minä laitan. No laita ihan vähän. Sitten lopputulos oli että anoppi laittoi sitä aika paljon. Tässä vaiheessa kävi vituttamaan ensinnäkin se että kun kerran kieltäydyn niin se ei riitä, sitten se että siitä jankataan ja sitten kun mieliksi silti suostun maistamaan niin sitä pitää kauhoa kuin nlkiintyneelle. Maistoin, työnsin pois ja sanoin yök, en tykkää. Oli ihan anopin oma vika ja näki kyllä naamasta että vitutti. Ei sen väliä, niin minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää aina aikuiset, jotka sanovat suoraan, että hyi en tykkää. :o
Törmänsin tähän (etenkin nuorempana) ehkä hieman turhan usein jos yritin tarjota toisen kotimaani tyypillisiä ruokia, sanottiin vaan suoraan maistamatta, että en tykkää, liian outoo tai höhö eihän tollanen oo mitään oikeeta ruokaa. Ja tosiaan, ei ole edes mitään matoja tai heinäsirkkoja kyseessä, vaan ihan normaaleja eurooppalaisia ruokia.Onneksi enää vanhemmiten tähän en ole törmännyt, lähinnä vaan kysytään reseptejä. :)
oletko nelivuotias?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Tää on mulle yllätys. Mua ei ole ikinä haitannut, jos joku syö paljon. Päinvastoin. Mikä sitten olisi sopiva määrä? Entä, jos ei syökään mitään?
Pitäisihän se nyt olla kenelle tahansa edes puolijärkiselle ihan itsestään selvää, että kun on useampi kuin yksi syöjä paikalla oma annos mistä tahansa ruokalajista mitoitetaan niin, että kaikille muillekin riittää varmasti ainakin yksi samankokoinen annos. Lisää ei saa mennä ottamaan ennen kuin kaikilla on varmasti ollut tilaisuus ensimmäiseen kierrokseen. Toisella ja sitä seuraavilla kierroksilla se oma santsiannos mitoitetaan edelleen niin, että muille halukkaille riittää myös.
Olen melkein sanaton tämän ketjun tarinoista, en oikeasti uskonut, että noin huonokäytöksisiä ihmisiä edes on.
Täysin samaa mieltä. Luulisi, että jokainen olisi ala-asteen tai viimeistään yläasteen matematiikan tunneilla oppinut, että jos ympyrä jaetaan esimerkiksi kuuteen osaan, kuinka suuri yhdestä palasta suunnilleen tulee. Ei synttärikakkua tarvitse minkään kulmaviivaimen avulla tarvitse alkaa leikkailla ja jakaa tasan, mutta luulisi ihan perusjärjen sanovan, että jos syöjiä on kahdeksan, niin ei ole sopivaa ottaa kakusta kolmasosaa. Itse ainakin käytän ruokaa ottaessani logiikkaa, että jos jokainen ottaisi yhtä paljon kuin minä, riittäisikö ruokaa silti kaikille. Sillä pärjää jo aika pitkälle. Lisää voi sitten aina ottaa, jos ruokaa jää jäljelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi sukulainen, jolle pitää aina erikseen tajuta kattaa tietyn kokoinen (vanhanaikainen, pieni) kahvikuppi ja siihen sopivat lautaset, ja tietty lusikka kun hän tulee kylään. Ei voi juoda isommasta kupista vaikka siinä olisikin saman verran vain kahvia kuin siinä pienessä. Ei ole iso vaiva mutta kumpi on törkeämpää, vaatia erityiskohtelua ja kauhistella jos sitä ei saa, vai emäntänä edes ihmetellä moista. Eri asia jos olisi ruoka-aineallergiaa tms ettei jotain voi/halua syödä mutta nyt on ihan vaan kyse kupin koosta kun muu kattaus erilainen.
Tuli vaan mieleen, että kyllä mun täytyi poikaystävällekin vähän sanoa, että me juhlien pitäjät syödään sitten vasta juhlien jälkeen kunnolla, nyt vieraiden aikana vaan näön vuoksi vähän jotain kahviseurana. Näin meillä siis tapana. Joidenkin tarjottavien kohdalla pelkäsin että loppuu niin halusin että vaan vieraat syö.
Mielestäni ihmisten sivistys tulee esille tämmöisissä tilanteissa joissa pitää ottaa muut huomioon. Yksikin serkkuni siskon lakkiaisissa otti keksi kulhon itselleen ja söi sen kokonaan yksi. Kukaan ei ehtinyt huomaamaan ja estämään. Täti istui ylpeänö vieressä.
Ihan alkeellisia käytöstapoja mielestäni ottaa tarjottavia hillitysti. Ennen luulin kaikkien tajuavan tämän. Meille ei koskaan oikein opetettu tällaista tapaa, mutta järki sen sanoo.
T. Se sama joka sanoi poikaystävän veljestä ekalla sivulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kaveri. Jos pöydässä on 4 ruokailijaa ja neljä esim. makkaraa tai pihviä, hän saattaa ottaa kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin anopin pöydässä hyi yök en tykkää. Tehtiin ruokaa mitä en ole muutenkaan syönyt 10 vuoden aikana heidän kanssaan heillä pöydässä vaikka itse ovat tehneet ja syöneet. No sanoin että ei kiitos en tykkää siitä, en syö kalaa. Sitten jankattiin että kun tämä on juuri tiettyä kalaa, esim haukea. Sanoin että se on silti kalaa. Ja jatkoin no voin ottaa itse. Ei kun minä laitan. No laita ihan vähän. Sitten lopputulos oli että anoppi laittoi sitä aika paljon. Tässä vaiheessa kävi vituttamaan ensinnäkin se että kun kerran kieltäydyn niin se ei riitä, sitten se että siitä jankataan ja sitten kun mieliksi silti suostun maistamaan niin sitä pitää kauhoa kuin nlkiintyneelle. Maistoin, työnsin pois ja sanoin yök, en tykkää. Oli ihan anopin oma vika ja näki kyllä naamasta että vitutti. Ei sen väliä, niin minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää aina aikuiset, jotka sanovat suoraan, että hyi en tykkää. :o
Törmänsin tähän (etenkin nuorempana) ehkä hieman turhan usein jos yritin tarjota toisen kotimaani tyypillisiä ruokia, sanottiin vaan suoraan maistamatta, että en tykkää, liian outoo tai höhö eihän tollanen oo mitään oikeeta ruokaa. Ja tosiaan, ei ole edes mitään matoja tai heinäsirkkoja kyseessä, vaan ihan normaaleja eurooppalaisia ruokia.Onneksi enää vanhemmiten tähän en ole törmännyt, lähinnä vaan kysytään reseptejä. :)
oletko nelivuotias?
En. Osaan puhua selkeästi artikuloiden mutta anoppini ei ymmärrä silti että jos sanon ei kiitos niin se tarkoittaa sitä. Oppii sitten vähitellen ymmärtämään kun ei puhetta ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin anopin pöydässä hyi yök en tykkää. Tehtiin ruokaa mitä en ole muutenkaan syönyt 10 vuoden aikana heidän kanssaan heillä pöydässä vaikka itse ovat tehneet ja syöneet. No sanoin että ei kiitos en tykkää siitä, en syö kalaa. Sitten jankattiin että kun tämä on juuri tiettyä kalaa, esim haukea. Sanoin että se on silti kalaa. Ja jatkoin no voin ottaa itse. Ei kun minä laitan. No laita ihan vähän. Sitten lopputulos oli että anoppi laittoi sitä aika paljon. Tässä vaiheessa kävi vituttamaan ensinnäkin se että kun kerran kieltäydyn niin se ei riitä, sitten se että siitä jankataan ja sitten kun mieliksi silti suostun maistamaan niin sitä pitää kauhoa kuin nlkiintyneelle. Maistoin, työnsin pois ja sanoin yök, en tykkää. Oli ihan anopin oma vika ja näki kyllä naamasta että vitutti. Ei sen väliä, niin minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää aina aikuiset, jotka sanovat suoraan, että hyi en tykkää. :o
Törmänsin tähän (etenkin nuorempana) ehkä hieman turhan usein jos yritin tarjota toisen kotimaani tyypillisiä ruokia, sanottiin vaan suoraan maistamatta, että en tykkää, liian outoo tai höhö eihän tollanen oo mitään oikeeta ruokaa. Ja tosiaan, ei ole edes mitään matoja tai heinäsirkkoja kyseessä, vaan ihan normaaleja eurooppalaisia ruokia.Onneksi enää vanhemmiten tähän en ole törmännyt, lähinnä vaan kysytään reseptejä. :)
oletko nelivuotias?
En. Osaan puhua selkeästi artikuloiden mutta anoppini ei ymmärrä silti että jos sanon ei kiitos niin se tarkoittaa sitä. Oppii sitten vähitellen ymmärtämään kun ei puhetta ymmärrä.
Kirjallinen ulosantisi ei kuitenkaan ole kovin hääppöistä.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että ärsytti, kun sukulaislapsi haki pöydästä keksejä ennen kuin oltiin pöytään kutsuttu. Ruoka oltiin siis syöty alle, ja seuraavaksi oli jälkkärikahvien aika. No, pöytään kun istuttiin, niin cup cakeja hän rohmusi kolme, keksejä veteli n. 5-10 kappaletta ja sen jälkeen kävi lupaa kysymättä olohuoneen lipastolta löytyneiden joulusuklaiden kimppuun. Vanhemmat eivät sanoneet mitään.
Olisi tietysti hyvä odottaa kahvien aloittamista, mutta ei kolme kuppikakkua ja viisi keksiä kovin paljoa ole eikä ainakaan rohmuamista. 10 kuppikakkua olisi. Jos teen muutamaa eri makua ajattelen että jokainen syö pari kpl jokaista makua. Jos ei syö niin ei haittaa mitään, ovat sen verran edullisia kuitenkin tehdä ja samalla vaivalla sen isommankin määrän tekee.
Suklaat pöydällä, luulisin itsekin että saa ottaa. Jos vieraampi ihminen niin kysyn. Vrt. Kerran minulla oli pöydällä toffeekarkkeja. Kysyin äidiltä haluaako hän niitä karkkeja, laittoi koko pakkauksen laukkuunsa!! Karkkeineen päivineen. Pakkaus oli koristeellinen rasia. Ihmettelin todella mutta en sanonut mitään, ajattelin että pääsinpä noista kaloripommeista kertaheitolla eroon vaikka muutaman olisin vielä voinut syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Tää on mulle yllätys. Mua ei ole ikinä haitannut, jos joku syö paljon. Päinvastoin. Mikä sitten olisi sopiva määrä? Entä, jos ei syökään mitään?
Pitäisihän se nyt olla kenelle tahansa edes puolijärkiselle ihan itsestään selvää, että kun on useampi kuin yksi syöjä paikalla oma annos mistä tahansa ruokalajista mitoitetaan niin, että kaikille muillekin riittää varmasti ainakin yksi samankokoinen annos. Lisää ei saa mennä ottamaan ennen kuin kaikilla on varmasti ollut tilaisuus ensimmäiseen kierrokseen. Toisella ja sitä seuraavilla kierroksilla se oma santsiannos mitoitetaan edelleen niin, että muille halukkaille riittää myös.
Olen melkein sanaton tämän ketjun tarinoista, en oikeasti uskonut, että noin huonokäytöksisiä ihmisiä edes on.
Täysin samaa mieltä. Luulisi, että jokainen olisi ala-asteen tai viimeistään yläasteen matematiikan tunneilla oppinut, että jos ympyrä jaetaan esimerkiksi kuuteen osaan, kuinka suuri yhdestä palasta suunnilleen tulee. Ei synttärikakkua tarvitse minkään kulmaviivaimen avulla tarvitse alkaa leikkailla ja jakaa tasan, mutta luulisi ihan perusjärjen sanovan, että jos syöjiä on kahdeksan, niin ei ole sopivaa ottaa kakusta kolmasosaa. Itse ainakin käytän ruokaa ottaessani logiikkaa, että jos jokainen ottaisi yhtä paljon kuin minä, riittäisikö ruokaa silti kaikille. Sillä pärjää jo aika pitkälle. Lisää voi sitten aina ottaa, jos ruokaa jää jäljelle.
En tiedä että onko kyse jostain kulttuurieroista eri maakuntien välillä tai jostain, mutta minua tuollainen säännöstely kyllä ihmetyttää, sillä omien sukulaisteni, niin isän kuin äidin puolistenkin kanssa jossain juhlissa ollessani, en muista koskaan tuollaista ongelmaa että olisi tarvinnut miettiä sitä että loppuuko joku kesken, kun kaikkea on tarjolla ns. yllin kyllin. Kukaan ei myöskään kursaile, vaan jos joku piirakka on hyvää, niin joku saattaa ihan pokkana ottaa kolmannenkin siivun, eikä kukaan katso asiaa kieroon vaan pikemminkin kaikki ovat sitä mieltä, että jos on juhlista kerran kysymys, niin kaikkien pitää saada mahansa täyteen, eikä kukaan lähde nälkäisenä. Ja jos ruoka tekee kauppansa, niin sen tarjoaja on yleensä vaan tyytyväinen että maistuu.
Itsekin jos järjestän juhlat, sanotaan vaikka 10 hengelle, niin ruokaa minulla on tarjolla ainakin 20:lle. Aina voi tietysti käydä niin, että joku tarjottava tekee niin hyvin kauppansa, että loppuu, mutta teen aina jääkaappiin siltä varalta jotain vastaavantasoista lisäsapuskaa, jonka voi tuoda pöytään sitten jos alkaa näyttää tyhjältä. Ja monesti vieraatkin tuovat jotain ihan pyytämättäkin. Ketään en kiellä ottamasta vaikka seitsemättä kakkupalaa, jos siltä tuntuu. Minä en tykkää että vieraat lähtevät minun kekkereistäni pizzerian kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin anopin pöydässä hyi yök en tykkää. Tehtiin ruokaa mitä en ole muutenkaan syönyt 10 vuoden aikana heidän kanssaan heillä pöydässä vaikka itse ovat tehneet ja syöneet. No sanoin että ei kiitos en tykkää siitä, en syö kalaa. Sitten jankattiin että kun tämä on juuri tiettyä kalaa, esim haukea. Sanoin että se on silti kalaa. Ja jatkoin no voin ottaa itse. Ei kun minä laitan. No laita ihan vähän. Sitten lopputulos oli että anoppi laittoi sitä aika paljon. Tässä vaiheessa kävi vituttamaan ensinnäkin se että kun kerran kieltäydyn niin se ei riitä, sitten se että siitä jankataan ja sitten kun mieliksi silti suostun maistamaan niin sitä pitää kauhoa kuin nlkiintyneelle. Maistoin, työnsin pois ja sanoin yök, en tykkää. Oli ihan anopin oma vika ja näki kyllä naamasta että vitutti. Ei sen väliä, niin minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää aina aikuiset, jotka sanovat suoraan, että hyi en tykkää. :o
Törmänsin tähän (etenkin nuorempana) ehkä hieman turhan usein jos yritin tarjota toisen kotimaani tyypillisiä ruokia, sanottiin vaan suoraan maistamatta, että en tykkää, liian outoo tai höhö eihän tollanen oo mitään oikeeta ruokaa. Ja tosiaan, ei ole edes mitään matoja tai heinäsirkkoja kyseessä, vaan ihan normaaleja eurooppalaisia ruokia.Onneksi enää vanhemmiten tähän en ole törmännyt, lähinnä vaan kysytään reseptejä. :)
oletko nelivuotias?
En. Osaan puhua selkeästi artikuloiden mutta anoppini ei ymmärrä silti että jos sanon ei kiitos niin se tarkoittaa sitä. Oppii sitten vähitellen ymmärtämään kun ei puhetta ymmärrä.
Kirjallinen ulosantisi ei kuitenkaan ole kovin hääppöistä.
Heh. Taidat olla niitä jotka pahoittaa mielensä kun kukaan ei ota vaikka tuputtaa.
Olin ystäväni kanssa toisen ystävämme mökillä grillibileissä. Muut vieraat olivat meille tuntemattomia, mökin omistajan ystäviä. Tämä kyydilläni tullut ystäväni on varsinainen lokki, muttei aivan tahallaan, hänelle ei vaan ole ikinä kotonaan opetettu minkäänlaisia käytöstapoja. Saattaa esim. nostaa kylässä paljaat varpaat ruokapöydälle tms ällöä.
Oli jo mökkibileiden jälkeinen päivä ja osa porukasta oli vielä paikan päällä aikomuksenaan jäädä grillailemaan hampurilaisia ennen kotimatkaa. Meilläkin oli aikomuksena jäädä, mutta koska aikataulut venyivät, meille alkoi tulla jo vähän kiire kotimatkalle. Sovimme sitten, että tehdään äkkiä porukalla kaikki työvaiheet valmiiksi, että päästään kaikki syömään. (Ainekset oli maksettu yhdessä tasapuolisesti) Ystäväni katosi kuin pieru Saharaan pakkaamaan tavaroitaan, koska ei ollut aamulla jaksanut pakata ja me muut menimme valmistelemaan pihvitaikinaa, pilkkomaan aineksia yms. Kun kaikki oli valmista, ystävä laahusti paikalle. Koska grillin paistokapasiteetti oli rajallinen, sovimme, että tehdään aluksi yksi kierros hampurilaisia kaikille ja santsihampurilaiset vasta sitten, kun kaikki ovat saaneet ensimmäiset, kun kaikilla alkoi kotimatka jo lähenemään. Tämä kaveri alkoi jo siinä vaiheessa vinkumaan, että hän ei ainakaan lähde ennen kun on saanut syötyä ja että minä en saa ehdottaa lähtöä ennen kun hänellä on vatsa täynnä. Ongelmana vaan oli, että meidän olisi pakko ehtiä lautalle ja sanoin, että reilun puolen tunnin päästä meidän on lähdettävä. No, tämä kaveri ryntää grillille, mättää lautaselleen neljä pihviä ja kaksi sämpylää ja alkaa rakentamaan kahta kerroshampurilaista itselleen. Eli toisin sanoen vie kolmen pihvit ja yhden sämpylän. Kaikilla kohtalainen kiire kotimatkalle ja pihvejäkin oli varattu ainoastaan kaksi per nenä. Me muut sitten jaoimme omamme, ettei emäntä jäänyt täysin ilman. Kaiken kukkuraksi tämä kaveri oli ottanut salaa jääkaapista jälkiruuaksi tarkoitettuja juustokakkua (mitä emme ehtineet jäädä syömään) neljäsosan matkaevääksi ja söi sen sitten autossani. Murustellen vaaleille penkeille kivoja rasvatahroja.
En ole tähän ihmiseen ollut sen koommin yhteydessä, en kaipaa moukkia elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Tää on mulle yllätys. Mua ei ole ikinä haitannut, jos joku syö paljon. Päinvastoin. Mikä sitten olisi sopiva määrä? Entä, jos ei syökään mitään?
Pitäisihän se nyt olla kenelle tahansa edes puolijärkiselle ihan itsestään selvää, että kun on useampi kuin yksi syöjä paikalla oma annos mistä tahansa ruokalajista mitoitetaan niin, että kaikille muillekin riittää varmasti ainakin yksi samankokoinen annos. Lisää ei saa mennä ottamaan ennen kuin kaikilla on varmasti ollut tilaisuus ensimmäiseen kierrokseen. Toisella ja sitä seuraavilla kierroksilla se oma santsiannos mitoitetaan edelleen niin, että muille halukkaille riittää myös.
Olen melkein sanaton tämän ketjun tarinoista, en oikeasti uskonut, että noin huonokäytöksisiä ihmisiä edes on.
Täysin samaa mieltä. Luulisi, että jokainen olisi ala-asteen tai viimeistään yläasteen matematiikan tunneilla oppinut, että jos ympyrä jaetaan esimerkiksi kuuteen osaan, kuinka suuri yhdestä palasta suunnilleen tulee. Ei synttärikakkua tarvitse minkään kulmaviivaimen avulla tarvitse alkaa leikkailla ja jakaa tasan, mutta luulisi ihan perusjärjen sanovan, että jos syöjiä on kahdeksan, niin ei ole sopivaa ottaa kakusta kolmasosaa. Itse ainakin käytän ruokaa ottaessani logiikkaa, että jos jokainen ottaisi yhtä paljon kuin minä, riittäisikö ruokaa silti kaikille. Sillä pärjää jo aika pitkälle. Lisää voi sitten aina ottaa, jos ruokaa jää jäljelle.
En tiedä että onko kyse jostain kulttuurieroista eri maakuntien välillä tai jostain, mutta minua tuollainen säännöstely kyllä ihmetyttää, sillä omien sukulaisteni, niin isän kuin äidin puolistenkin kanssa jossain juhlissa ollessani, en muista koskaan tuollaista ongelmaa että olisi tarvinnut miettiä sitä että loppuuko joku kesken, kun kaikkea on tarjolla ns. yllin kyllin. Kukaan ei myöskään kursaile, vaan jos joku piirakka on hyvää, niin joku saattaa ihan pokkana ottaa kolmannenkin siivun, eikä kukaan katso asiaa kieroon vaan pikemminkin kaikki ovat sitä mieltä, että jos on juhlista kerran kysymys, niin kaikkien pitää saada mahansa täyteen, eikä kukaan lähde nälkäisenä. Ja jos ruoka tekee kauppansa, niin sen tarjoaja on yleensä vaan tyytyväinen että maistuu.
Itsekin jos järjestän juhlat, sanotaan vaikka 10 hengelle, niin ruokaa minulla on tarjolla ainakin 20:lle. Aina voi tietysti käydä niin, että joku tarjottava tekee niin hyvin kauppansa, että loppuu, mutta teen aina jääkaappiin siltä varalta jotain vastaavantasoista lisäsapuskaa, jonka voi tuoda pöytään sitten jos alkaa näyttää tyhjältä. Ja monesti vieraatkin tuovat jotain ihan pyytämättäkin. Ketään en kiellä ottamasta vaikka seitsemättä kakkupalaa, jos siltä tuntuu. Minä en tykkää että vieraat lähtevät minun kekkereistäni pizzerian kautta.
Samaa mieltä. Lasken aina niin, että jokainen syö jokaikistä ruokaa makua laatua jne pari kolme. Käytännössä näin ei ole, mutta olen vain tyytyväinen jos joku ruoka loppuu. Olipahan pidetty! Jos joku sitten ei ehdi sitä kakkua syömään vaan ns joutuu syömään kahta makua joita vielä jäljellä niin tuskin kakun syöminen hänelle niin tärkeää edes oli. Yleensä ruokaa jää yli, niitä saa todellakin juhlien jälkeen ottaa yösyömiseksi kotiin ja oma perhe voi syödä niitä muutaman päivän.
Olen ystäväni illalliskutsuilta joutunut mieheni kanssa menemään mäkkärin kautta kotiin pahimmillaan. Illallinen oli porkkanakeittoa, sitä toki sai santsata toisen lautasen mutta lähdimme kotiin koska tarvittiin ruokaa. Ja molemmat ollaan hoikkia.
Jos minulle tulee vieraita lisää illalla tai seuraavana päivänä, en laita illan tai seuraavan päivän tarjottavia pöytään. Se mikä on tarjolla, on syötäväksi/juotavaksi tarkoitettu, huomioiden muut läsnäolijat. Kun kaikki on saaneet haluamansa, saa syödä astiat tyhjäksi.
Joskus otti päähän siskon käytös, kun yritin laittaa uudenvuodentarjoiluja valmiiksi. Oli siis tarkoitus mennä laittamaan pieniä ilotulitteita ja tähtisadetikkuja lasten iloksi, ja tulla sen jälkeen sisälle syömään. Laitoin salaattia, piirasta, vihannestikkuja, sipsejä, keksejä jne. Sisko tuli syömään kaikkea keskeneräistä kun oli vielä tarjoilujen laitto kesken. Valitti ettei ole haluamiansa ruokia. Pihalla valitti ettei ole isoja raketteja.
Ostaisi itse jos haluaisi isoja raketteja (joita pienet lapset pelkää), ostaisi itse ruokaa mitä tahtoo, ja laittaisi itse tarjolle! Hiukan harmitti nähdä vaivaa kiittämättömien eteen. Onneksi ipanat tykkäsi, ja se on minulle tärkeintä.