Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Tää on mulle yllätys. Mua ei ole ikinä haitannut, jos joku syö paljon. Päinvastoin. Mikä sitten olisi sopiva määrä? Entä, jos ei syökään mitään?
Pitäisihän se nyt olla kenelle tahansa edes puolijärkiselle ihan itsestään selvää, että kun on useampi kuin yksi syöjä paikalla oma annos mistä tahansa ruokalajista mitoitetaan niin, että kaikille muillekin riittää varmasti ainakin yksi samankokoinen annos. Lisää ei saa mennä ottamaan ennen kuin kaikilla on varmasti ollut tilaisuus ensimmäiseen kierrokseen. Toisella ja sitä seuraavilla kierroksilla se oma santsiannos mitoitetaan edelleen niin, että muille halukkaille riittää myös.
Olen melkein sanaton tämän ketjun tarinoista, en oikeasti uskonut, että noin huonokäytöksisiä ihmisiä edes on.
Täysin samaa mieltä. Luulisi, että jokainen olisi ala-asteen tai viimeistään yläasteen matematiikan tunneilla oppinut, että jos ympyrä jaetaan esimerkiksi kuuteen osaan, kuinka suuri yhdestä palasta suunnilleen tulee. Ei synttärikakkua tarvitse minkään kulmaviivaimen avulla tarvitse alkaa leikkailla ja jakaa tasan, mutta luulisi ihan perusjärjen sanovan, että jos syöjiä on kahdeksan, niin ei ole sopivaa ottaa kakusta kolmasosaa. Itse ainakin käytän ruokaa ottaessani logiikkaa, että jos jokainen ottaisi yhtä paljon kuin minä, riittäisikö ruokaa silti kaikille. Sillä pärjää jo aika pitkälle. Lisää voi sitten aina ottaa, jos ruokaa jää jäljelle.
En tiedä että onko kyse jostain kulttuurieroista eri maakuntien välillä tai jostain, mutta minua tuollainen säännöstely kyllä ihmetyttää, sillä omien sukulaisteni, niin isän kuin äidin puolistenkin kanssa jossain juhlissa ollessani, en muista koskaan tuollaista ongelmaa että olisi tarvinnut miettiä sitä että loppuuko joku kesken, kun kaikkea on tarjolla ns. yllin kyllin. Kukaan ei myöskään kursaile, vaan jos joku piirakka on hyvää, niin joku saattaa ihan pokkana ottaa kolmannenkin siivun, eikä kukaan katso asiaa kieroon vaan pikemminkin kaikki ovat sitä mieltä, että jos on juhlista kerran kysymys, niin kaikkien pitää saada mahansa täyteen, eikä kukaan lähde nälkäisenä. Ja jos ruoka tekee kauppansa, niin sen tarjoaja on yleensä vaan tyytyväinen että maistuu.
Itsekin jos järjestän juhlat, sanotaan vaikka 10 hengelle, niin ruokaa minulla on tarjolla ainakin 20:lle. Aina voi tietysti käydä niin, että joku tarjottava tekee niin hyvin kauppansa, että loppuu, mutta teen aina jääkaappiin siltä varalta jotain vastaavantasoista lisäsapuskaa, jonka voi tuoda pöytään sitten jos alkaa näyttää tyhjältä. Ja monesti vieraatkin tuovat jotain ihan pyytämättäkin. Ketään en kiellä ottamasta vaikka seitsemättä kakkupalaa, jos siltä tuntuu. Minä en tykkää että vieraat lähtevät minun kekkereistäni pizzerian kautta.
Samaa mieltä. Lasken aina niin, että jokainen syö jokaikistä ruokaa makua laatua jne pari kolme. Käytännössä näin ei ole, mutta olen vain tyytyväinen jos joku ruoka loppuu. Olipahan pidetty! Jos joku sitten ei ehdi sitä kakkua syömään vaan ns joutuu syömään kahta makua joita vielä jäljellä niin tuskin kakun syöminen hänelle niin tärkeää edes oli. Yleensä ruokaa jää yli, niitä saa todellakin juhlien jälkeen ottaa yösyömiseksi kotiin ja oma perhe voi syödä niitä muutaman päivän.
Olen ystäväni illalliskutsuilta joutunut mieheni kanssa menemään mäkkärin kautta kotiin pahimmillaan. Illallinen oli porkkanakeittoa, sitä toki sai santsata toisen lautasen mutta lähdimme kotiin koska tarvittiin ruokaa. Ja molemmat ollaan hoikkia.
Toki, toinen nolo käyttäytymistapa on kyllä sekin, että tarjolla on alunperinkin liian vähän tarjottavia. Mielestäni aina pitäisi olla santsivaraa kyllä. Mutta mielestäni silloin mennään kyllä liiallisuuksiin, että 10 hengen juhliin täytyy varautua 30 hengen kakulla ja muilla tarjottavilla, koska vieraat tulevat täyttämään vuoden herkkukiintiönsä juhliin. Joku roti on oltava vieraillakin, joskin isäntäväellä myös. Ihanne kun juhlien jälkeen taitaisi olla se, että isäntäväellä on jääkaapissaan pienet herkkuannokset seuraavaksi päiväksi - ei kahden viikon ruokatarpeita tai toisaalta kaikki varajemmat kaivettuna esille syöppöjen vieraiden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä inhoan heittää ylimääräistä ruokaa roskiin. Joten yritän kyllä tehdä tarpeeksi, mutta en missään tapauksessa liikaa ruokia tarjolle. En tykkää myöskään syödä tai tarjoilla uudestaan pöydällä seisoneita ruokia.
Mieheni on hankala. Hänen mielestään kahvia keitetään 1 kuppi vierasta kohti, pullaa pitää olla niin monta kuin syöjääkin ja yleensäkään mitään ylimääräistä ei saisi olla. Ja kun itsekään en mikään ruoan haaskaaja kylläkään ole niin ärsyttää. Sama mies voi huoletta ottaa sen viimeisen piirakan palasen itselleen santsiksi.... vaikka joku vieraista ei olis saanut vielä yhtään. Grr. Mutta kai tossa miehessä jotain hyviäkin puolia on kun sitä pidän tässä elämässäni. Ongelman on minun kun edes kuuntelen häntä tässä asiassa. Eli tarinan opetus: nainen, ajattele omalla järjellä, älä kuuntele miehen mielipiteitä, ovat huonoja.
Nykyään monissa ravintoloissa on ruoka koko seurueelle jaettavassa vadissa. Olimme jokin aika sitten tällaisessa ravintolassa. Yhdessä ruokalajissa oli jokaiselle seurueen jäsenelle yksi lihaköntti. Yksi porukasta otti kaksi, jolloin kaikille ei tietenkään riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Eli tarinan opetus: nainen, ajattele omalla järjellä, älä kuuntele miehen mielipiteitä, ovat huonoja.
Kaikkien miehet eivät onneksi ole moukkia.
Miehen vanha opiskelijakaveri tuli perheineen (vaimo ja kaksi lasta) kerran meille neljäksi päiväksi kylään. Ostettiin ruokaa jääkaappi täyteen ja tehtiin sitä yhdessä. Tarjottiin hampurilaiset, itse tehtyä pizzaa, karjalanpaistia, kanapastaa, pullaa, piirakkaa, kakkua, viiniä, olutta, siideriä, likööriä, kuohuvaa. Toivat tuliaisiksi sentään yhden viinipullon. Seurueen lähdettyä huomasin, että olivat vieneet senkin mennessään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kerran miehen vanha opiskelukaveri perheineen kylässä. Lapsille oli jälkkäriksi kuningatartuutit, sellaisesta pakkauksesta. Tää porukka tuli siis ihan yllättäen ohikulkumatkalla eikä oltu isosti varauduttu.
Tiesin jo nuoruudesta, että mies on ihme töksäyttelijä. Arvosteli ruokana olleen spaghetti bolognesen, joka äkkiä tehtiin kasaan kun puoli tuntia ennen saapumista ilmoittivat tulostaan, kuinka hän aina laittaa sieniä ja mitäkaikkea joukkoon ja keittää kastiketta koko päivän kokoon. No juu, siinä puolessa tunnissa ei kauheasti muututtu sieniksi eikä keitelty kastiketta kokoon.
Lapset sitten söivät niitä jäätelöitä ja heidän n. 4-vuotiaansa haahuili sen jätskin kanssa ympäri olohuone-ruokailutilaa ja kuinka ollakaan länttäsi sen jätskin päin meidän valkoista sohvaa. Ei puhettakaan, että kumpikaan vanhemmista olisi jotenkin pahoitellut tapahtunutta tai kieltänyt sitä haahuilua ylipäänsä. Ukko vaan totesi, että valkoinen sohva on kyllä lapsiperheessä ihan itsemurha. No joo, on irrotettavat päälliset ja on vielä kuusi vuotta tapahtuneen jälkeen ihan vitivalkoinen ja siisti, että juttu ei silleen ollut katastrofi, mutta en vaan tajua. Itse olisin ollut aivan kauhuissani ja tarjoutunut pesemään/pesettämään jne.
Olin ehdottanut, että lapset voisivat syödä jätskinsä meidän terassilla, siis muutama metri ruokapöydästä ja oli ihana lämmin kesäpäivä. Mutta heidän "Minna" ei kuulemma saanut vielä ulkoilla yksin :)
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanha opiskelijakaveri tuli perheineen (vaimo ja kaksi lasta) kerran meille neljäksi päiväksi kylään. Ostettiin ruokaa jääkaappi täyteen ja tehtiin sitä yhdessä. Tarjottiin hampurilaiset, itse tehtyä pizzaa, karjalanpaistia, kanapastaa, pullaa, piirakkaa, kakkua, viiniä, olutta, siideriä, likööriä, kuohuvaa. Toivat tuliaisiksi sentään yhden viinipullon. Seurueen lähdettyä huomasin, että olivat vieneet senkin mennessään...
Ei pitäisi nauraaa, mutta todella hauska toi että veivät viinin mennessään :'D kuinka pihejä ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljen vaimo (!) ilmoittaa joka kerta ruokapöytään tullessaan, ettei syö mitään. No, ei siinä mitään, mutta välittömästi alkaa lepertely veljelleni: "Syötä mulle kulta vähän" eli lopputulemana veljeni syöttää vaimoaan pöydässä ja vaimo kujertelee. Siis YÖK.
Kyse on siis yli nelikymppisestä, korkeasti koulutetusta ja kaikilla mittareilla menestyneestä pariskunnasta, joka on ollut useita vuosia yhdessä.
Toi käytös on vaan niin järkyttävää, että meidän lapsetkin on aina monttu auki, että mikä juttu tää on. Ja voitte vaan kuvitella miten kaikki keskustelu jäätyy tän esityksen edessä.
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimo (!) ilmoittaa joka kerta ruokapöytään tullessaan, ettei syö mitään. No, ei siinä mitään, mutta välittömästi alkaa lepertely veljelleni: "Syötä mulle kulta vähän" eli lopputulemana veljeni syöttää vaimoaan pöydässä ja vaimo kujertelee. Siis YÖK.
Kyse on siis yli nelikymppisestä, korkeasti koulutetusta ja kaikilla mittareilla menestyneestä pariskunnasta, joka on ollut useita vuosia yhdessä.
Toi käytös on vaan niin järkyttävää, että meidän lapsetkin on aina monttu auki, että mikä juttu tää on. Ja voitte vaan kuvitella miten kaikki keskustelu jäätyy tän esityksen edessä.
Siis hyi hitto :D Toi kuulostaa jo siltä, että se on joku niiden seksileikki minkä ne tuo pöytään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti edes muutama rohmu tämän ketjun ansiosta ymmärtää moukkamaisuutensa ja osaa jatkossa käyttäytyä.
Tuttavapari tuli asuntoautollaan meidän mökille useammaksi päiväksi. Perheessä vanhemmat ja kolme lasta. Asuntoauto kuullostaa tietenkin siltä, että ovat hyvinkin omavaraisia ja vaivattomia vieraita. Nooh... Ensimmäisenä halusivat tyhjentää paskasäiliönsä, meille vaan jäi epäselväksi että mihin he olisivat sen halunneet tyhjentää. Meidän metsään?
Usean päivän vierailun aikana hoidimme kaikki ruokailut ja juomat. "me voidaan käydä kaupassa sit seuraavaksi", sitä seuraavaa kertaa ei koskaan tullut, koska aina oli jotain. Jossain kohtaa vierailuaan kaivoivat omista varastoistaan yhden viinipullon, jonka joivat kaksistaan. Lupasivat hövelisti jättää meille tyhjän pullon, joka oli vähän erikoisen näköinen. Ehkä ajatus oli, että yksi tyhjä, hieman erikoinen lasipullo on ihan käypä vastine usean päivän täyshoidosta.
Seuraavana kesänä kun soittelivat reissun päältä, että oltaisiin tulossa, ilmoitettiin ettei olla paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimo (!) ilmoittaa joka kerta ruokapöytään tullessaan, ettei syö mitään. No, ei siinä mitään, mutta välittömästi alkaa lepertely veljelleni: "Syötä mulle kulta vähän" eli lopputulemana veljeni syöttää vaimoaan pöydässä ja vaimo kujertelee. Siis YÖK.
Kyse on siis yli nelikymppisestä, korkeasti koulutetusta ja kaikilla mittareilla menestyneestä pariskunnasta, joka on ollut useita vuosia yhdessä.
Toi käytös on vaan niin järkyttävää, että meidän lapsetkin on aina monttu auki, että mikä juttu tää on. Ja voitte vaan kuvitella miten kaikki keskustelu jäätyy tän esityksen edessä.
Siis hyi hitto :D Toi kuulostaa jo siltä, että se on joku niiden seksileikki minkä ne tuo pöytään
Eiiih, en edes ajatellut noin pitkälle. Hyi helvata, en toivu tästä koskaan
Pyysin vanhat työkaverit kylään ja pidin päivän vapaata töistä, että ehdin siivota ja laitella ruoat rauhassa. Milestäni tarjoilut olivat ihan hyvät eli alkukeitto, lasagne ja jälkkäriksi tiramisua.
Porukka tuli , söi pikaiseen, joi viinit ja alkoi saman tien tehdä lähtöä. Tarkoitus oli siis alunperin istua iltaa ja tavat pitkästä aikaa. Vähän jäi outo olo, että nämä olivatkin etkot jollekin muulle. Toiste en ole enää pyytänyt ja vaikka muutama on kysellyt, et eikö voitaisi tavat, niin ei ole sopinut ainakaan mulle järjestää uudelleen mitään. Aiemmin olemme meillä istuneet tällä porukalla tosi mukavasti iltaa ja olemme aina tavanneet meillä.
Tuliaisiksi toivat Alkon silloisen halvimman viinin Lambrusco biancon, 3,20 € :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää kälynin
Synttäreillä useimmilla on tapana odottaa että pyydetään pöytään, aina kaikki ei ole valmiina kun vieraat saapuu.
Jotkut kysyvät tarvitsenko apua jne.
Käly sanoo "Moi! Oi, näyttääpä hyvältä!", onnittelee synttärisankaria (minä, mieheni tai joku lapsista) ja istuu alas syömään.
Ai sä oot tehny näitä hyviä keksiä! (Juu, olis kivaa jos joku muukin saisi maistaa) Oi että, hyvää et sul on näitä nyt niin paljon et voi syödä ilman morkkista (juu, et ikinä.arvaa miksi niitä on paljon... )
Oi miten hyvää kakkua, saanko kotiin jos sitä jää?No, siinä vaiheessa kun on valmista niin onhan kaikki kuulleet että syötävät maistuu ainakin ja kaikkea uskaltaa maistaa.
Mitä enemmän laitan, sitä enemmän hän syö.. Mutta joo, kivaa kun maistuu ja tuntuuhan kehut hyvältä.
Älä laita kaikkea tarjolle/näkyville. Jos hän nyt jonkinlaista morkkista potee liiallisesta syömisestä niin älä anna hänen nähdä että olet varannut tarjottavaa paljon. Täytät vain tarjoiluvateja sitä mukaa kun uhkaa tyhjentyä.
Vierailija kirjoitti:
Pyysin vanhat työkaverit kylään ja pidin päivän vapaata töistä, että ehdin siivota ja laitella ruoat rauhassa. Milestäni tarjoilut olivat ihan hyvät eli alkukeitto, lasagne ja jälkkäriksi tiramisua.
Porukka tuli , söi pikaiseen, joi viinit ja alkoi saman tien tehdä lähtöä. Tarkoitus oli siis alunperin istua iltaa ja tavat pitkästä aikaa. Vähän jäi outo olo, että nämä olivatkin etkot jollekin muulle. Toiste en ole enää pyytänyt ja vaikka muutama on kysellyt, et eikö voitaisi tavat, niin ei ole sopinut ainakaan mulle järjestää uudelleen mitään. Aiemmin olemme meillä istuneet tällä porukalla tosi mukavasti iltaa ja olemme aina tavanneet meillä.
Tuliaisiksi toivat Alkon silloisen halvimman viinin Lambrusco biancon, 3,20 € :-D
Tästä tulikin mieleeni, että joskus muinoin kutsuimme mieheni kanssa sisarukseni puolisoineen meille illanviettoon aina silloin tällöin. Me tehtiin ruoka ja booli. Muut toivat muita, OMIA, juotaviaan. Eli esim. siidereitä itselleen jos halusivat boolin lisäksi vaikkapa saunaan. Näitä illanviettoja oli ehkä noin viisi kertaa. Sitten miehen kanssa alettiin odotella, että milloin sisaruksenikin järjestävät. No ikinä ei kutsua kuulunut, mutta sisarukseni alkoivat vihjailla, että olisipa taas kiva sellainen yhteinen illanvietto... Siis vihjailu meille. No minä sanoin, että odottelen tässä kovasti kutsua. Tästä on aikaa reilut 10 vuotta eikä sitä kutsua ole vieläkään kuulunut. Paitsi, että tuossa joskus viisi vuotta sitten yksi veli soitteli, että heillä on tuparit tulossa... (olin mielessäni, että oho, lopultakin kutsuvat)... kunnes veli jatkoi, että "teillähän on se hyvä tortillapannu, saisiko sitä lainaan, ajattelin kavereille tehdä tortilloja". Eivät kutsuneet meitä, halusivat vain sen pannun lainaan.
Nyt en suoranaisesti valita, vaan kysyn lähinnä mielipidettä onko tämä normia. Minulla oli kylässä kaksi perhettä (itse olen lapseton), syötiin siinä ja jälkiruoaksi oli uunissa paistettu suklaa"vanukas" (kakkumainen) ja kermavaahtoa. Kun ateria oli syöty siirryimme olohuoneen puolelle istumaan. Perheiden kaksi lasta, muistelen että 10 ja 8 v siinä vaiheessa, pyörivät siinä keittiössä ja olivat sotkeneet jäljellä olevan kakun ja kerman mössöksi kulhoon ja tulivat näyttämään miten "ällöä" se oli. Siis makuhan ei tietenkään siitä mennyt miksikään, mutta eipä siitä enää kukaan halunnut ottaa enkä itsellenikään sitä seuraavaksi päiväksi säästänyt, kun tykkään syödä ne siten että kerma on kakun päällä. Sinänsä kukaan ei jäänyt ilman ruokaa, ehkä joku olisi halunnut santsata vielä ehkä ei, mutta pidin hieman erikoisena sitä, että omin lupineen mennään sotkemaan ruokia. Olisi tietysti pitänyt varmaan keksiä muuta viihdykettä, mutta toisaalta itsehän perheet tiesivät millaiseen kotitalouteen olivat tulossa, joten olisivat voineet ottaa vaikka pelin mukaan. (lisäksi lapset piirsivät ikkunoihin sotketuilla sormillaan, mutta se on toinen tarina)
ei tuosta hirveää vahinkoa tullut, mutta olin ehkä hieman yllättynyt, että tätä pidetään nykyään kai sitten ihan ok:na? kyseessä eivät siis ole mitkään hirviölapset todellakaan, vaan ihan perustyypit ja joukossahan tämmöiset ideat aina keksitään, mutta kukaan muu ei tuntunut pitävän asiaa mitenkään huomionarvoisena. (ja joo, en ala muiden lapsia komentamaan muutoin kuin silloin kun vaara uhkaa.) sikäli se oli erityisen outoa, että kotioloissa kyseisiä lapsia komennetaan ja läksytetään joskus minun mielestäni turhankin kiukkuisesti pienestäkin sotkusta (vanhempia ei tietenkään huvita siivota jälkiä koko ajan.)
Vierailija kirjoitti:
Nyt en suoranaisesti valita, vaan kysyn lähinnä mielipidettä onko tämä normia. Minulla oli kylässä kaksi perhettä (itse olen lapseton), syötiin siinä ja jälkiruoaksi oli uunissa paistettu suklaa"vanukas" (kakkumainen) ja kermavaahtoa. Kun ateria oli syöty siirryimme olohuoneen puolelle istumaan. Perheiden kaksi lasta, muistelen että 10 ja 8 v siinä vaiheessa, pyörivät siinä keittiössä ja olivat sotkeneet jäljellä olevan kakun ja kerman mössöksi kulhoon ja tulivat näyttämään miten "ällöä" se oli. Siis makuhan ei tietenkään siitä mennyt miksikään, mutta eipä siitä enää kukaan halunnut ottaa enkä itsellenikään sitä seuraavaksi päiväksi säästänyt, kun tykkään syödä ne siten että kerma on kakun päällä. Sinänsä kukaan ei jäänyt ilman ruokaa, ehkä joku olisi halunnut santsata vielä ehkä ei, mutta pidin hieman erikoisena sitä, että omin lupineen mennään sotkemaan ruokia. Olisi tietysti pitänyt varmaan keksiä muuta viihdykettä, mutta toisaalta itsehän perheet tiesivät millaiseen kotitalouteen olivat tulossa, joten olisivat voineet ottaa vaikka pelin mukaan. (lisäksi lapset piirsivät ikkunoihin sotketuilla sormillaan, mutta se on toinen tarina)
ei tuosta hirveää vahinkoa tullut, mutta olin ehkä hieman yllättynyt, että tätä pidetään nykyään kai sitten ihan ok:na? kyseessä eivät siis ole mitkään hirviölapset todellakaan, vaan ihan perustyypit ja joukossahan tämmöiset ideat aina keksitään, mutta kukaan muu ei tuntunut pitävän asiaa mitenkään huomionarvoisena. (ja joo, en ala muiden lapsia komentamaan muutoin kuin silloin kun vaara uhkaa.) sikäli se oli erityisen outoa, että kotioloissa kyseisiä lapsia komennetaan ja läksytetään joskus minun mielestäni turhankin kiukkuisesti pienestäkin sotkusta (vanhempia ei tietenkään huvita siivota jälkiä koko ajan.)
No ei ole normaalia! Törpöt vanhemmat jos eivät tuohon reagoi. Ja tuon ikäisten lasten pitäisi jo tajuta paremmin. Meillä on 10- ja 7-vuotias lapsi eivätkä varmasti menisi tuollaista tekemään. Mutta meillä pidetäänkin kuria. Jos olisivat tuon tehneet, niin olisin pitänyt kunnon saarnan, jonka jälkeen lapset olisivat pyytäneet anteeksi ja siivonneet sotkunsa.
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimo (!) ilmoittaa joka kerta ruokapöytään tullessaan, ettei syö mitään. No, ei siinä mitään, mutta välittömästi alkaa lepertely veljelleni: "Syötä mulle kulta vähän" eli lopputulemana veljeni syöttää vaimoaan pöydässä ja vaimo kujertelee. Siis YÖK.
Kyse on siis yli nelikymppisestä, korkeasti koulutetusta ja kaikilla mittareilla menestyneestä pariskunnasta, joka on ollut useita vuosia yhdessä.
Toi käytös on vaan niin järkyttävää, että meidän lapsetkin on aina monttu auki, että mikä juttu tää on. Ja voitte vaan kuvitella miten kaikki keskustelu jäätyy tän esityksen edessä.
Eikä, nauran täällä ääneen tälle mielikuvalle. :DD
Joo, vaimon tai tyttöystävän syöttäminen omalta lautaseltaan näyttää tosi söpöltä jossain korealaisessa draamassa, mutta että suomalainen keski-ikäinen pariskunta oikeassa elämässä. :D en kestä.
Uusperheen mutkia...
Ärsyttää miehen lapset (10- ja 12-vuotiaat) mummulassaan käydessämme, kahvipöydästä napsitaan ennen pöytään kutsumista, keksilautanen tyhjennetään ihan kahteen pekkaan ja lisää herkkuja haetaan vielä kun ollaan omat mehut jo juotu. En kehtaa komentaa omassa mummulassaan ja isänsä ei näytä edes huomaavan moista. No, ehkä omassa mummulassa voi noin tehdä..
Ja kyse ei ole siitä että nälkäisinä mentäisiin kylään, päinvastoin vatsat täytetty juuri ennen mutta ei ole auttanut.
Tyytyväinen olen ko paikassa kyläillessämme ollut oman kolmivuotiaan käytöstapoihin ja häntä kiellän jos tarvis.
Tasan ei käy onnen lahjat, minun tätini taas kielsi mun lakkiaisissa serkkua ahmimasta ja tämä jäi nälkäiseksi - ja ruokaa jäi yli tosi paljon. :D