Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
21/1143
|
04.01.2016 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävän veli on semmonen että se syö ihan kamalan paljon. Isoihin juhliin (esmi. Mun lakkiaiset) varataan aina tyyliin kaksi palaa piirakkaa/kakkua kun yleensä vieraat nyt ei ihan ylettömästi syö. Yleensä jää joka sorttia jonkin verran yli. Mutta tälle veljelle ei ollq vissiin opetettu sitä että juhlissa ei ole tarkoitus syödä koko pöytää tyhjäksi.
Yksin veteli melkein pellillisen piirakkaa, todella paljon kakkua ja karjalanpiirakoita niin että piti kaupasta isän lähteä hakemaan lisää kun itsetehdy loppui. Mietin vaan koko ajan että kummoista kasvattamista tuommonen käytös... Itse vieraana juhlissa en edes kehtaa syödä niin paljoa koska pelkään ettei muille myöhemmin tulijolle riitä.
Mulla on tää sama :D Tulee otettua pieni pala kakkua ja ehkä pala piirakkaa, oikeasti. Mieli tekisi ja emäntäkin rohkaisee santsaamaan reilusti, mutta en kehtaa kertakaikkiaan ottaa kun pelkään että pidetään rohmuna. Ja olen siis satakiloinen mies. Tämä varmaan juontaa juurensa lapsuudesta, kun velimies kehtasi ottaa kaksi palaa tiikerikakkua 8v ikäisenä ja vanhempi rouva siitä torumaan. Itse en uskaltanutkaan syödä silloin mitään, kun tapahtumasta pelästyin etteivät lapset saa syödä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävä oli joskus kylässä yötä. Keitteli kahvia itselleen koko ajan. Ja se ei haittaa, mukavaa että vieraat tuntevat olonsa kotoisaksi luonani. Mutta, saattoi siis keittää itselleen kupillisen minun ollessa suihkussa/vessassa ja ei kysynyt minulta olisinko myös halunnut. Tietää kyllä että tykkään kahvista ja juon sitä paljon. Eli hän joi yksin sitöä kahvia siinä kun mietin kehtaanko keittää itselleni uudestaan (suodatinopussien hukkausta).
Sama toistui myös vähän kaiken ruokailuun liittyvän suhteen. Saattoi tehdä itselleen ruokaa/lämmittää sitä, eikä kysynyt milloin syödään/syön nyt haluatko syödä samaan aikaan.
Pientähän tuo nyt oli, mutta kyllä silti vähän ärsytti.
tuo on niitä ainoan lapsen ongelmia. ei ole tarvinnut ottaa muita huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..Anteeksi että en syö kaikkia pöperöitä kaikissa paikoissa.
Olen pieniruokainen ja tarkka kaloreistani, kun ne tuppaavat siunaantumaan läskiksi tosi nopeasti. Haluan että kalorini ovat täysipainoista tavaraa, vitamiineja, hivenaineita ja luomua. Kylässä minulle kelpaa yleensä vain kahvi.
Jos siitä sitten emäntä loukkaantuu niin sorry. Yleensä kuitenkin aina etukäteen mainitsen, että en halua syödä mitään, vain kahvia. Juhlissa tietysti en mainitse, kun oletan että tarjottavia tehdään muita vieraita varten. Mutta ahdistavia ovat ne emännät jotka tyrkyttävät ja tuijottavat mitä toinen milloinkin syö tai ei syö.
Oletko ssss anonyyminä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Kuinka kaukaisia sukulaisia te oikein kutsutte johonkin synttäreille? Jotkut pyöreet vielä ymmärrän...
Asuvat lähellä, ja perheen äiti on oikeasti oikein mukava. Hän ei vain oikein pidä jöötä nuppusilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävän veli on semmonen että se syö ihan kamalan paljon. Isoihin juhliin (esmi. Mun lakkiaiset) varataan aina tyyliin kaksi palaa piirakkaa/kakkua kun yleensä vieraat nyt ei ihan ylettömästi syö. Yleensä jää joka sorttia jonkin verran yli. Mutta tälle veljelle ei ollq vissiin opetettu sitä että juhlissa ei ole tarkoitus syödä koko pöytää tyhjäksi.
Yksin veteli melkein pellillisen piirakkaa, todella paljon kakkua ja karjalanpiirakoita niin että piti kaupasta isän lähteä hakemaan lisää kun itsetehdy loppui. Mietin vaan koko ajan että kummoista kasvattamista tuommonen käytös... Itse vieraana juhlissa en edes kehtaa syödä niin paljoa koska pelkään ettei muille myöhemmin tulijolle riitä.
Mulla on tää sama :D Tulee otettua pieni pala kakkua ja ehkä pala piirakkaa, oikeasti. Mieli tekisi ja emäntäkin rohkaisee santsaamaan reilusti, mutta en kehtaa kertakaikkiaan ottaa kun pelkään että pidetään rohmuna. Ja olen siis satakiloinen mies. Tämä varmaan juontaa juurensa lapsuudesta, kun velimies kehtasi ottaa kaksi palaa tiikerikakkua 8v ikäisenä ja vanhempi rouva siitä torumaan. Itse en uskaltanutkaan syödä silloin mitään, kun tapahtumasta pelästyin etteivät lapset saa syödä!
Mitäs jos lapsuuden traumojen hautomisen sijasta miettisit että miksi ihmeessä niitä herkkuja ei ole tarkoitus rohmuta. Olisko siksi että riittäisi kaikille? Niillekin jotka ehkä tulee vähän myöhemmin? Mitäs jos vieraita tulee vaikka vielä illalla lisää, tai huomenna. Ja onko kaikki näistäkään jotka nyt on paikalla ehtineet jo maistaa tätä tiikerikakkua.
Ainoostaan jos emäntä rukoilee että syökää nyt joku oikeesti tää keppu tyhjäksi, silloin saa syödä loput.
Mutta ei juhliin mennä varsinaisesti täyttämään kupuaan. Kahvikutsut varsinkin on vähän niinkuin välipala tai jälkiruoka. Ruoka on syöty jo kotona.
Tämän ehkä voi sisäistää, vaikka oliskin mies. (Mikä seikka tietty vaikeuttaa kokonaishaastetta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön kummitäti ei synttäreille tullessaan ota kahvipöydästä mitään. Lohipiirakasta kieltäytyi vedoten kala-allergiaan , seuraavana vuonna tein kinkkupiirakan nimenomaan tätä ihmistä ajatellen mutta eipä maistunut sekään ! :-(
Mikään ei kelvannut, paitsi puoli pannullista kahvia..Anteeksi että en syö kaikkia pöperöitä kaikissa paikoissa.
Olen pieniruokainen ja tarkka kaloreistani, kun ne tuppaavat siunaantumaan läskiksi tosi nopeasti. Haluan että kalorini ovat täysipainoista tavaraa, vitamiineja, hivenaineita ja luomua. Kylässä minulle kelpaa yleensä vain kahvi.
Jos siitä sitten emäntä loukkaantuu niin sorry. Yleensä kuitenkin aina etukäteen mainitsen, että en halua syödä mitään, vain kahvia. Juhlissa tietysti en mainitse, kun oletan että tarjottavia tehdään muita vieraita varten. Mutta ahdistavia ovat ne emännät jotka tyrkyttävät ja tuijottavat mitä toinen milloinkin syö tai ei syö.
Oletko ssss anonyyminä?
En. Olen keski-ikäinen normaalipainoinen tai ylipainon rajoilla kamppaileva rouvashenkilö, jolla on sidekudossairaus, joka hankaloittaa toisaalta liikkumista ja jonka vuoksi toisaalta ei ylipainon kerryttäminen ole mitenkään suotavaa. Olen sosiaalinen, useamman lapsen kummi ja monessa paikassa kutsuttuna vieraana vuoden mittaan - ei tulisi mitään, jos kaikkialla joutuisin syömään emännän kinkkupiirakat tai muut sörsselssonit. Ei huvita eikä haluta eikä ole minulle hyväksi. Voisi sitä emännätkin vähän ymmärtää vieraitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy itse NAUTTIMAAN).
En tiedä, joko pitä jättää tämä perhe kutsumatta tai sitten pyytää heidät 2 tuntia myöhemmin tyhjäämään jämät ...
Eihän se suvun kesken ole niin muodollista, mutta jotain tapoja odottaisin. Minä en kehtaisi oman pentuni tyhjätä koko pitsavatia tai kaikkia väkerrettyjä leivoksia, kun on muitakin syöjiä.
Meillä on myös tällainen sukulaisperhe. He siis tulevat synttäreille ihan syömään. Perheen isä on tosi suuriruokainen, vetää piirakanpalasia ihan surutta armottomat määrät. Äiti samoin. Kaksi tyttöään eivät kyllä paljoa syö, mutta lastaavat tavaraa lautaselle senkin edestä. Ne sitten jäävät syömättöminä lautasille. Poika on 12-vuotias ja viime synttäreille olin ostanut lapsille Lidlin pikkupizzoja (ei niille piirakat kelpaa), niin poika kehuskeli syöneensä 20 pizzaa + tietysti muut herkut päälle. Minun on pakko mitoittaa tarjottavat tuon perheen vuoksi paljon korkeammiksi kuin oikeasti olisi aihetta. Ihan uskomatonta, niin kuin eivät olisi eläissään ruokaa saaneet. Emäntänä minusta on hienoa, että tarjottavat maistuu. Kohteliaisuushan se on. Mutta kun isää varten saa varata puoli peltiä piirakkaa (+ kaiken muun vielä päälle, se piirakka yksistään ei riitä), niin on se jo aivan liikaa. Syömään jos ollaan menossa, niin sitten syödään. Mutta juhlissa ei ole tarkoitus yhden perheen koko pöytää tyhjentää.
Tää on mulle yllätys. Mua ei ole ikinä haitannut, jos joku syö paljon. Päinvastoin. Mikä sitten olisi sopiva määrä? Entä, jos ei syökään mitään?
Pitäisihän se nyt olla kenelle tahansa edes puolijärkiselle ihan itsestään selvää, että kun on useampi kuin yksi syöjä paikalla oma annos mistä tahansa ruokalajista mitoitetaan niin, että kaikille muillekin riittää varmasti ainakin yksi samankokoinen annos. Lisää ei saa mennä ottamaan ennen kuin kaikilla on varmasti ollut tilaisuus ensimmäiseen kierrokseen. Toisella ja sitä seuraavilla kierroksilla se oma santsiannos mitoitetaan edelleen niin, että muille halukkaille riittää myös.
Olen melkein sanaton tämän ketjun tarinoista, en oikeasti uskonut, että noin huonokäytöksisiä ihmisiä edes on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä oli joskus kylässä yötä. Keitteli kahvia itselleen koko ajan. Ja se ei haittaa, mukavaa että vieraat tuntevat olonsa kotoisaksi luonani. Mutta, saattoi siis keittää itselleen kupillisen minun ollessa suihkussa/vessassa ja ei kysynyt minulta olisinko myös halunnut. Tietää kyllä että tykkään kahvista ja juon sitä paljon. Eli hän joi yksin sitöä kahvia siinä kun mietin kehtaanko keittää itselleni uudestaan (suodatinopussien hukkausta).
Sama toistui myös vähän kaiken ruokailuun liittyvän suhteen. Saattoi tehdä itselleen ruokaa/lämmittää sitä, eikä kysynyt milloin syödään/syön nyt haluatko syödä samaan aikaan.
Pientähän tuo nyt oli, mutta kyllä silti vähän ärsytti.
tuo on niitä ainoan lapsen ongelmia. ei ole tarvinnut ottaa muita huomioon.
No hohhoijakkaa taas. Mä olen ainoa lapsi, enkä tasan rohmua mitään juhlissa. Jos sinä henkilökohtaisesti jouduit tekemään useamman lapsen osataksesi opettaa käytöstapoja, se on ihan sinun oma asiasi. Mun vanhempieni ei tarvinnut.
Mulla on itsellänikin vain yksi lapsi. Ja on muuten erittäin kohtelias sellainen. Revi siitä :)
Tämä nyt ei ole ehkä niin paha kuin monet edellä kuvaillut mutta kuitenkin. Hyvä ystäväni on maanviljelijä ja ilmiselvä junttikin, myönnän sen. Hänessä on kuitenkin sellaista rehellisyyttä ja maanläheisyyttä mitä arvostan korkealle. Olin kutsunut ystäväni perheineen lapseni synttäreille. Viljelijän kiireiden vuoksi sovittiin että he voivat tulla muita vieraita aikaisemmin. Olin kaksi päivää leiponut ja kokannut kaikkea hyvää sillä tiesin ystäväni perheen nauttivan pöydän antimista reilulla kädellä. Yhden pienen mutakakun ajattelin kuitenkin säästää myöhäisemmille vieraille. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes yksi lapsista muisti, että meillähän on joskus tarjottu hyvää mutakakkua - kai sitä nytkin on saatavilla. No enhän voinut valehdella päin näköä, joten nostin kakun pöytään. Normaali ihminen ei sitä kakkua pysty syömään kuin ihan pienen siivun, mutta he tuhosivat koko kakun alta aikayksikön. Siitä sitten jännittämään miten tarjoilut riittävät, kun muut vieraat saapuvat. Onneksi eivät kuitenkaan loppuneet kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ihmetyttää aina aikuiset, jotka sanovat suoraan, että hyi en tykkää. :o
Törmänsin tähän (etenkin nuorempana) ehkä hieman turhan usein jos yritin tarjota toisen kotimaani tyypillisiä ruokia, sanottiin vaan suoraan maistamatta, että en tykkää, liian outoo tai höhö eihän tollanen oo mitään oikeeta ruokaa. Ja tosiaan, ei ole edes mitään matoja tai heinäsirkkoja kyseessä, vaan ihan normaaleja eurooppalaisia ruokia.
Onneksi enää vanhemmiten tähän en ole törmännyt, lähinnä vaan kysytään reseptejä. :)
Myönnän, että ärsytti, kun sukulaislapsi haki pöydästä keksejä ennen kuin oltiin pöytään kutsuttu. Ruoka oltiin siis syöty alle, ja seuraavaksi oli jälkkärikahvien aika. No, pöytään kun istuttiin, niin cup cakeja hän rohmusi kolme, keksejä veteli n. 5-10 kappaletta ja sen jälkeen kävi lupaa kysymättä olohuoneen lipastolta löytyneiden joulusuklaiden kimppuun. Vanhemmat eivät sanoneet mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää aina aikuiset, jotka sanovat suoraan, että hyi en tykkää. :o
Törmänsin tähän (etenkin nuorempana) ehkä hieman turhan usein jos yritin tarjota toisen kotimaani tyypillisiä ruokia, sanottiin vaan suoraan maistamatta, että en tykkää, liian outoo tai höhö eihän tollanen oo mitään oikeeta ruokaa. Ja tosiaan, ei ole edes mitään matoja tai heinäsirkkoja kyseessä, vaan ihan normaaleja eurooppalaisia ruokia.Onneksi enää vanhemmiten tähän en ole törmännyt, lähinnä vaan kysytään reseptejä. :)
Niin ja lisään vielä, että tarjoiluista kieltäytyminen on mielestäni ihan OK kunhan sen ilmaisee kohteliaasti. Vaikka ei tykkäisikään jostain niin sanoisivat mieluummin kohteliaasti "ei kiitos" kuin päräyttää emännälle päin naamaa, että en tykkää tosta. :D
Siinä tulee itselleenkin hämmentynyt olo ja alkaa takeltelemaan anteeksipyyntöä ja etsimään muuta sopivaa tarjottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävän veli on semmonen että se syö ihan kamalan paljon. Isoihin juhliin (esmi. Mun lakkiaiset) varataan aina tyyliin kaksi palaa piirakkaa/kakkua kun yleensä vieraat nyt ei ihan ylettömästi syö. Yleensä jää joka sorttia jonkin verran yli. Mutta tälle veljelle ei ollq vissiin opetettu sitä että juhlissa ei ole tarkoitus syödä koko pöytää tyhjäksi.
Yksin veteli melkein pellillisen piirakkaa, todella paljon kakkua ja karjalanpiirakoita niin että piti kaupasta isän lähteä hakemaan lisää kun itsetehdy loppui. Mietin vaan koko ajan että kummoista kasvattamista tuommonen käytös... Itse vieraana juhlissa en edes kehtaa syödä niin paljoa koska pelkään ettei muille myöhemmin tulijolle riitä.
Mulla on tää sama :D Tulee otettua pieni pala kakkua ja ehkä pala piirakkaa, oikeasti. Mieli tekisi ja emäntäkin rohkaisee santsaamaan reilusti, mutta en kehtaa kertakaikkiaan ottaa kun pelkään että pidetään rohmuna. Ja olen siis satakiloinen mies. Tämä varmaan juontaa juurensa lapsuudesta, kun velimies kehtasi ottaa kaksi palaa tiikerikakkua 8v ikäisenä ja vanhempi rouva siitä torumaan. Itse en uskaltanutkaan syödä silloin mitään, kun tapahtumasta pelästyin etteivät lapset saa syödä!
Mitäs jos lapsuuden traumojen hautomisen sijasta miettisit että miksi ihmeessä niitä herkkuja ei ole tarkoitus rohmuta. Olisko siksi että riittäisi kaikille? Niillekin jotka ehkä tulee vähän myöhemmin? Mitäs jos vieraita tulee vaikka vielä illalla lisää, tai huomenna. Ja onko kaikki näistäkään jotka nyt on paikalla ehtineet jo maistaa tätä tiikerikakkua.
MIstä minä tiedän tuleeko vieraita myöhemmin lisää. Tai illalla. Tai huomenna.
Enkä mä katsele mitä muut syö. Mistä minä tiedän onko paikalle ehtineet jo maistaneet jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en yleensä ota mitään tarjottavaa, en edes kahvia. Mulla on syömishäiriö, syöminen on ajoittain todella hankalaa kun ei vain maistu. Anteeksi epäkohteliaisuuteni
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että ärsytti, kun sukulaislapsi haki pöydästä keksejä ennen kuin oltiin pöytään kutsuttu. Ruoka oltiin siis syöty alle, ja seuraavaksi oli jälkkärikahvien aika. No, pöytään kun istuttiin, niin cup cakeja hän rohmusi kolme, keksejä veteli n. 5-10 kappaletta ja sen jälkeen kävi lupaa kysymättä olohuoneen lipastolta löytyneiden joulusuklaiden kimppuun. Vanhemmat eivät sanoneet mitään.
Ja emäntäkään ei ilmeisesti saanut suutaan auki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävän veli on semmonen että se syö ihan kamalan paljon. Isoihin juhliin (esmi. Mun lakkiaiset) varataan aina tyyliin kaksi palaa piirakkaa/kakkua kun yleensä vieraat nyt ei ihan ylettömästi syö. Yleensä jää joka sorttia jonkin verran yli. Mutta tälle veljelle ei ollq vissiin opetettu sitä että juhlissa ei ole tarkoitus syödä koko pöytää tyhjäksi.
Yksin veteli melkein pellillisen piirakkaa, todella paljon kakkua ja karjalanpiirakoita niin että piti kaupasta isän lähteä hakemaan lisää kun itsetehdy loppui. Mietin vaan koko ajan että kummoista kasvattamista tuommonen käytös... Itse vieraana juhlissa en edes kehtaa syödä niin paljoa koska pelkään ettei muille myöhemmin tulijolle riitä.
Mulla on tää sama :D Tulee otettua pieni pala kakkua ja ehkä pala piirakkaa, oikeasti. Mieli tekisi ja emäntäkin rohkaisee santsaamaan reilusti, mutta en kehtaa kertakaikkiaan ottaa kun pelkään että pidetään rohmuna. Ja olen siis satakiloinen mies. Tämä varmaan juontaa juurensa lapsuudesta, kun velimies kehtasi ottaa kaksi palaa tiikerikakkua 8v ikäisenä ja vanhempi rouva siitä torumaan. Itse en uskaltanutkaan syödä silloin mitään, kun tapahtumasta pelästyin etteivät lapset saa syödä!
Mitäs jos lapsuuden traumojen hautomisen sijasta miettisit että miksi ihmeessä niitä herkkuja ei ole tarkoitus rohmuta. Olisko siksi että riittäisi kaikille? Niillekin jotka ehkä tulee vähän myöhemmin? Mitäs jos vieraita tulee vaikka vielä illalla lisää, tai huomenna. Ja onko kaikki näistäkään jotka nyt on paikalla ehtineet jo maistaa tätä tiikerikakkua.
MIstä minä tiedän tuleeko vieraita myöhemmin lisää. Tai illalla. Tai huomenna.
Enkä mä katsele mitä muut syö. Mistä minä tiedän onko paikalle ehtineet jo maistaneet jotain.
No kyl sitte on todella varmempi että otat varovasti vaan sen yhden palan paria kolmea lajia. Ja varmempaahan tuo on muutenkin. Koska ei niitä tiikerikakkuja yleensä ole ajateltu sillai että kullekin vieraalle puolikas kakkua. Tai edes neljännes. Voi tulla kyllä yllätyksenä tämä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän, että ärsytti, kun sukulaislapsi haki pöydästä keksejä ennen kuin oltiin pöytään kutsuttu. Ruoka oltiin siis syöty alle, ja seuraavaksi oli jälkkärikahvien aika. No, pöytään kun istuttiin, niin cup cakeja hän rohmusi kolme, keksejä veteli n. 5-10 kappaletta ja sen jälkeen kävi lupaa kysymättä olohuoneen lipastolta löytyneiden joulusuklaiden kimppuun. Vanhemmat eivät sanoneet mitään.
Ja emäntäkään ei ilmeisesti saanut suutaan auki?
emännän tehtävä ei ole kasvattaa toisten lapsia. Se on jokaisen vanhemman itse tajuttava, että hillitsee lastensa rohmuamista. Vaikka fyysisesti oman lapsen käteen tarttumalla ja kauniisti sanomalla "nyt pidä pieni paussi ahmimisessa, että muutkin saavat"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä oli joskus kylässä yötä. Keitteli kahvia itselleen koko ajan. Ja se ei haittaa, mukavaa että vieraat tuntevat olonsa kotoisaksi luonani. Mutta, saattoi siis keittää itselleen kupillisen minun ollessa suihkussa/vessassa ja ei kysynyt minulta olisinko myös halunnut. Tietää kyllä että tykkään kahvista ja juon sitä paljon. Eli hän joi yksin sitöä kahvia siinä kun mietin kehtaanko keittää itselleni uudestaan (suodatinopussien hukkausta).
Sama toistui myös vähän kaiken ruokailuun liittyvän suhteen. Saattoi tehdä itselleen ruokaa/lämmittää sitä, eikä kysynyt milloin syödään/syön nyt haluatko syödä samaan aikaan.
Pientähän tuo nyt oli, mutta kyllä silti vähän ärsytti.
tuo on niitä ainoan lapsen ongelmia. ei ole tarvinnut ottaa muita huomioon.
Tuo ainoan lapsen ongelma on niin väsynyt heitto. Mulla yksi lapsi ja ei varmasti ole mikään pulla -tai muukaan haukka. Pikemminkin se, joka jäisi ilman, ellen olisi rohkaissut pitämään puoliaan.
Oma siskoni (kolmesta lapsesta keskimmäinen) on varsinainen ottaja. Sama mitä muille jää, kunhan itse saa suunsa ja taskunsa täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää aina aikuiset, jotka sanovat suoraan, että hyi en tykkää. :o
Törmänsin tähän (etenkin nuorempana) ehkä hieman turhan usein jos yritin tarjota toisen kotimaani tyypillisiä ruokia, sanottiin vaan suoraan maistamatta, että en tykkää, liian outoo tai höhö eihän tollanen oo mitään oikeeta ruokaa. Ja tosiaan, ei ole edes mitään matoja tai heinäsirkkoja kyseessä, vaan ihan normaaleja eurooppalaisia ruokia.Onneksi enää vanhemmiten tähän en ole törmännyt, lähinnä vaan kysytään reseptejä. :)
Asuin vuosia Ranskassa ja tätä tapahtui myös tosi usein siellä, kun yritin tarjota silloin tällöin suomalaisia ruokia. Kyse ei aina ollut edes mistään maalaisjunteista, vaan pariisilaisista korkeakoulutetuista ihmisistä. Outoudet, joista valitettiin mm. lakkahillo ja leipäjuusto, karjalanpiirakat ja mustamakkara puolukkahillolla (verimakkarat ovat ihan tavallinen, pidetty ruoka myös Ranskassa, ei siis pitäisi olla mitenkään outo, paitsi tuo puolukkahillo sivussa) + piparkakut sinihomejuustolla.