Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Parhaan kaverin äidillä oli kumma sääntö, en tiedä onko enää: lemmikille ei saanut antaa ihmisen nimeä. En viittinyt sanoa, että meidän koiralla on ihmisen nimi, samoin sen aikaisilla kissoilla oli ihmisten nimet, toisella jopa sama nimi kuin parhaan kaverini isoveljellä :D
Meidänkin äidillä oli sama sääntö. Vastaavasti ihmisille ei saa antaa nimiä, jotka voisivat olla myös eläimen nimiä, kuten esim. Lumi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaan kaverin äidillä oli kumma sääntö, en tiedä onko enää: lemmikille ei saanut antaa ihmisen nimeä. En viittinyt sanoa, että meidän koiralla on ihmisen nimi, samoin sen aikaisilla kissoilla oli ihmisten nimet, toisella jopa sama nimi kuin parhaan kaverini isoveljellä :D
Meidänkin äidillä oli sama sääntö. Vastaavasti ihmisille ei saa antaa nimiä, jotka voisivat olla myös eläimen nimiä, kuten esim. Lumi.
Tämä ei ole mitenkään kummallinen sääntö. Kuvitelkaapa maalaisemäntää huutelemassa pihallaan "Veikkoa", joka on hänen kissansa. Kuuloetäisyydellä on kovin ihmisrakas hevonen, kotoaan karannut koira, naapurin vaari ja kesämökkiläisen poika, ja kaikkien kutsumanimi on Veikko.
Vierailija kirjoitti:
Saatiin pienenä siskoni kanssa piiskaa milloin mistäkin mm. Jos ei saanut unta illalla, piiskaa! Sehän se auttaakin unen tuloon!? Isällä oli pinna kireällä jostain asiasta esim töistä, niin me saatiin piiskaa vaikkei oltaisi tehtykään mitään. Jumaliste jos myöhästyi edes sen minuutin, niin sekin tarkoitti piiskaa. Kaikista älyttömintä oli kuitenkin se, että isä piiskasi äitiämmekin!? Murrosiässä piiskaaminen loppui siihen, kun siskoni (pari vuotta mua vanhempi) hyökkäsi isän kimppuun ja hänellä oli joku veitsi tai vastaava kädessä (ei tosin käyttänyt sitä). Sen jälkeen edes äitimme ei ole saanut selkäänsä rajunkaan riidan yhteydessä.
Minkälaiset välit teillä on aikuisena isään?
Meillä on ehkä vähän outona sääntönä se, että perheaikaa on 2-4 kertaa viikossa ja siihen on pakko osallistua. Eli läsnä on pakko olla ja tänä aikana ei myöskään saa käyttää puhelimia, jos niitä ei ko. aktiviteetissa tarvita. Toki katsotaan että etenkin teinillä on aikaa myös kavereille ja muulle tekemiselle.
Sääntö on meillä ollut aina ja siitä on seurannut se että perheemme viettää aikaa yhdessä myös silloin kun ei ole "perheaikaa". Kukaan ei lukittaudu omiin oloihinsa vaan illat ollaan lähes aina olkkarissa jutellen kun kaikki ovat tulleet kotiin harrastuksista ja kavereiden tapaamisilta. Ei ole mikään sääntö vaan ihan seurausta yhdessäolosta ja läheisyydestä. Tämä on aika erilaista, iso kontrasti esim. omaan lapsuuteeni jossa kaikki istuivat omissa huoneissaan.
Pakollinen yhdessäolo on poistanut monien muiden säännösten tarpeen. Lapset vuorovaikuttavat aktiivisesti meidän vanhempien kanssa, jolloin meidän ei tarvitse samalla tavalla kytätä ja valvoa perässä koska voimme luottaa että lapset uskaltavat meille puhua ja olemme sen verran läheisiä, että huomaamme heti jonkin olevan vinossa. Esimerkiksi teini saa aika vapaasti käyttää puhelintaan, koska usein näyttää sieltä meille juttuja ja tiedämme tämän kautta mitä appseja käyttää. Ollaan kuitenkin vähän varuillamme ja pyritään aktiivisesti tietämään mitä lasten elämään kuuluu. Samoin kotiintuloajat voivat joustaa teinin kohdalla hyvästä syystä ihan reilustikin ja unirytmiäkään ei tarvitse enää hulluna vahtia kun koulunkäynti sujuu (pari aamua oli vaikeita aikanaan mutta oppi säätelemään itse kun tajusi että kouluun vaan on mentävä). Kaikki lapset, myös se teini, jakavat oma-aloitteisesti päiviensä sisällön ja mieltä painavia juttuja.
Ainiin, sukuloiminenkin on meillä pakollista, mutta mummolaan lähtöä odottaa jopa teini. Puhuu oma-aloitteisesti mummon, papan ja tätien kanssa FaceTimessä :D
Meidän huushollissa vaimo laittoi sellaisen säännön, että aupairien kanssa ei pelehditä. Omituinen nipottaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen välillä miettinyt, että oma lapsuus oli huono kun sain muutamia kertoja selkään. Ei kyllä ollut kun näitä lueskelee.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin vanha pappa ei anna lastenlastensa kerätä pihansa pensaista marjoja, sillä muuten ei riitä pakkaseen!
Eikös ne ole sen papan marjoja, kaupastako ne pitää siten ostaa jos lapsenlapset syövät ne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ehkä tiukkis-äiti, kun kolmasluokkalaisella ei ole älypuhelinta. Kotona on iPad, jota käyttää, mutta ei ole esim. whatsappia hänellä. Taitaa olla ainoa luokaltaan, kenellä ei älypuhelinta ja wappia ole.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
No just. Lettu on parhaimmillaan juuri paistettuna.
Kun se on siinä pinossa jäähtynyt, se on myös menettänyt rapeutensa. Minä en tykkää.
Yksi ystäväni on sellainen ainainen letunpaistaja. Siinä sitten istutaan iltaa, kun yksi paistaa ja paistaa ja paistaa. Keko kasvaa ja jäähtyy. Kaikki odottaa, että koska niitä saa. Sitten, kun se keko on viimein valmis, se vielä lykätään mikroon, että ne letut lämpenee uudestaan ja tulos on veteliä lötköjä, joiden pitäisi olla herkullisia mutta ei ole.
Meillä kotona isä paistoi lettuja innosta pinkeenä ja jokainen odotti omaa lettuaan lautanen valmiina, sitä mykaa kun lettu valmistui. Ah ihanaa sellainen juuri pannulta tullut rapeareunainen räiskäle, jossa oli juuri sopivasti suolaa ja makeutta oikeassa suhteessa.
Nykyään saa markkinoillakin sellaisia muka-herkullisia löysiä puoliraakoja suolattomia ja muutenkin mauttomia jauholötköjä, joita muurinpohjaletuiksi kutsutaan. Hillo siihen vähän makua antaisi, mutta sitä saa pienen lusikallisen ja siinäkin marja toistaan etsii. Kiitos ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisperheessä on tiukka komento ja elämä etenee tietyn aikataulun mukaan päivästä ja viikosta toiseen. Minun silmissäni erikoisia sääntöjä ovat mm.
- Perheen äiti on neuroottinen siivouksen suhteen, mm. imuroi talon ja siivoaa vessat pesee keittiön lattian jne joka päivä. Selkeesti ahdistuu ja suuttuu, jos tiskialtaassa on tahra tai eteisenmatossa kuraa. Tähän liittyy myös se, että perheen lasten tilat ja oleminen ovat kotona hyvin rajattuja. Lapset eivät esim. saa mennä "vanhempien olohuoneeseen" ikinä. Leluja voi olla vain yläkerrassa lasten omissa huoneissa, muualla talossa ei saa leikkiä. Lasten vaatekaapit on järjestetty tietyn värin mukaan. Koristetyynyjen ja pehmojen pitää olla sängyllä tietyssä järjestyksessä.
-Lapset menevät nukkumaan klo 20. Ovat 6 ja 9 vuotiaita.
- Joka perjantai-ilta mummo tulee kylään. Joka lauantai-ilta vanhemmat lähtevät yhdessä ulos klo 17-23, perheessä on vakkari lastenhoitaja.
Sori ohis, mutta... Meillä vuotta nuoremmat lapset ja tavoitteena olisi saada heidät nukkumaan klo 20 joka ilta. En ole pitänyt tätä minään ihmeellisenä sääntönä vaan päinvastoin välttämättömänä, jotta saavat riittävästi unta, koska eivät nuku päiväunia. Pienempi herää itsestään n. 10,5 - 11 h jälkeen. Vanhempi saa illalla lukea vielä vartin tai puoli tuntia, mutta herää samoin itsestään vasta 10,5 - 11 h jälkeen. Samoin me vanhemmat pyritään menemään jo puoli kymmenen maissa sänkyyn, jotta ehtii vähän lueskella ja saisi vielä riittävät unet ennen kellonsoittoa. Minulle sopivat unet on n. 8,5 - 9 h. Mies pärjää vähän vähemmällä ja usein valvoo sängyssä vähän pitempään kuin minä. Viikonloppuisin aikataulu on melkein sama; ei ole järkeä pistää unirytmiä joka viikonloppu sekaisin. Ja varsinkin viikonloppuisin on ihana herätä aamulla virkeänä ja on koko päivä aikaa, kun ei joudu nukkumaan univelkojaan.
Lapset ehdottomasti kkumaan 19.00 ja sitten ihmettelyä, kun hyppivät sängyissä ja höpöttelevät. Ei kai nyt 5 v ja 3v nukahda tuohon aikaan, etenkin jos vielä kuulevat telkkarin äänen ym!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuskodissani oli paljon sääntöjä:
Sohvalla ei saanut maata, kerran olin kipeä ja nukahdin siihen niin isä veti lattialle ja huusi . Kiitti vaan.
Aamupalaksi oli viili TAI leipä, ei molempia. Eikä oltu köyhiä. Voitte kuvitella, miten vähän se viilipurkki piti kasvavan lapsen nälkää koulun ruokatuntiin asti.
Lauantaina siivottiin heti aamusta eikä saanut syödä ennen sitä, aamupala oli "palkkio" siivoamiseen osallistumisesta. Vanhemmat kyllä veti kahvia!
Suihkussa sai olla tasan 10 min , sitten isä sammutti valon ja tuli jyskyttämään ovea. Lapsena tämä oli ok, mutta teininä kun piti pestä pitkät luonnonkiharat hiukset ja sheivata kainalot niin eihän siinä ehtinyt.
Äiti tutki säännöllisesti huoneemme, patjojen aluset ym. Syytä tähän ei kerrottu emmekä saaneet kysyä. Välillä jotain heitettiin mielivaltaisesti roskiin, esim. minulta pino lehtiä eikä ollut edes mikään sen kummempi lehti kuin Suosikki.
Lääkkeitä säännosteltiin, kun minulla oli teininä kivuliaat kuukautiset sain sen yhden Buranan aamulla ja sen jälkeen äiti laski lääkkeet, että huomaisi jos otin päivän aikana toisen. Opin sitten ostamaan omilla rahoilla omat särkylääkkeet ja piilottelemaan niitä.
Hammaspesun yhteydessä piti käyttää suuvettä, vaikka se poltti hemmetisti suuta.
Kun olin teini ja tein monesti itelleni ruuan ku isi oli töissä, iha kaikki ruoka piti syä. Oli siis kokonainen kanasuikale tai jauheliha paketti ja mun piti syä iha kaikki. Monesti huusi jos oli vähänkin jääny ruokaa yli. Kuka hoikkane tyttö ny oikeasti jaksaa vetää 400g jauhelihaa ja potut tai pastan päälle?! Roskiin piilotuskaa ei auttanut koska isi tutki roskiksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että myös esikoisen (iso kouluikäinen, useamman vuoden väli seuraavaan) pitää laittaa samanlaiset toppahaalarit tai kuravaatteet tms. kuin pienemmillä silloin kun lapset ulkoilee yhdessä. Joo, ymmärrän ajatuksen, että pienemmät ei kiukuttele, kun kaikki pukeutuu samalla tavalla, mutta onhan se vähän hassua ja lapsesta varmaan noloa.
Meillä oli toi sama systeemi ja mä olin se esikoinen! Omien kavereiden kanssa sain leikkiä ihan tavallisissa vaatteissa, mutta silloin kun käskettiin vahtimaan pikkusisaruksia pihalle ja oli kurakeli, niin silloin myös mulle tuli kurahaalarit ja kurahanskat, vaikka ne oli ihan turhat!
Ymmärrän tän hyvin, mutta pakko mainita että näin 24v äitinä haluisin välillä vieläkin pistää kuravaatteet päälle (mutta kun ei kehtaa), kun leikkii muksun kans tuolla räntäaikaan😂
Täytyy kyllä kertoa oman perheen säännöistä. Meillä oli lapsille erillistä juhlatapojen opetusta. Missä siis harjoittelimme, kuinka käyttäytyä eri tilanteissa, mitä pukea päälle jne. Tähän kuului myös ruokailuiden harjoittelu. Meidän tyttöjen piti laittaa kirjat molempiin kainaloihin ja yksi ohut päänpäälle. Sitten tuli syödä ilman, että putoavat. Jos pudotti, ruokailu loppui siihen ja sai seista ruokailun loppuun nurkassa miettimässä, miten pitää syödä.
En mielelläni muistelisi, puolihullujen vanhempien kanssa lahossa maatalossa niin niitä outoja sääntöjähän riitti..
- Sauna oli kerran viikossa ja sen yhteydessä sitten peseydyttiin, jossain vaiheessa teininä ottaa shampoon sekä pyyhkeen mukaan ja pesin hiukset + kainalot koulun läheisen huoltsikan vessassa.
- Koulun jälkeen sai istua vain läksyjen ajan ja sitten joutui kotitöihin, päivällinen oli kuudelta ja kun tulin koulusta kolmen maissa olin aina ihan nälästä puolikuollut. Vettä sai ottaa, muttei esim. leipää.
- Kun minulla oli kuukautiset jouduin nukkumaan niiden ajan saunakamarissa.
- Teininä minulle tuli vastuulle herätä ennen vanhempia keittämään kahvi ja laittamaan aamupalapöytä valmiiksi, kuvitelkaa nyt jos koulussa piti olla ysiltä niin ennen kuutta piti nousta kahvinkeittoon..
- En olisi edes yläasteella saanut käyttää farkkuja, vaan olisi pitänyt olla mekko/hame. Onneksi oli grungen aikakausi ja pitkä hame ei herättänyt huomiota.
- Nukkumaan meno aika minulla oli jopa teininä klo 19 , ei saanut lukea eikä pitää valoja päällä tai tuli hirveät huudot. Kerran hiivin vessaan ja vanhemmat nai sohvalla, siksi kai tahtoivatkin minut tieltä.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut näitä enkä tiedä, onko tämä niin kamalan hullua tai erikoista, mutta mulla oli yksi työkaveri kerran kauan aikaa sitten, jonka elämä oli kuin ohjelmoitua. Kun kuunteli sen puheita, tuli ihan toope tunne. Siis lenkille piti lähteä joka ikinen päivä samaan aikaan, satoi tai paistoi, ja sama lenkki joka kerta. Ei voinut mihinkään juttuun osallistua, jos se osui siihen lenkkiaikaan. Joku suosittu tv-ohjelma alkoi tulla just sen lenkkiajalla, ei voinut alkaa sitä kattoo. Harmitteli, kun se tulee just silloin. Me sanottiin, että etkö voi mennä lenkille sen jälkeen tai sitä ennen tai jättää vaikka just sinä päivänä lenkin tekemättä, niin ei. Ei voi. Se on se aika niin se on.
Illalla ne katteli miehen kanssa aina iltauutiset yöpuvussa, ja sitten tv kiinni ja nukkumaan. Siihen mennessä piti kaikki olla tehtynä. Lauantaiksi piti aina olla ruokana kalaa, se oli kai jossain lakikirjassa niin päätetty.
Terveysasioista sillä oli myös tarkka rätinki. Joku vuositarkastus piti olla aina juuri tietyllä viikolla, se piti saada siihen kun kerran se oli tarkka vuositarkastus. Ne oli sen miehen kanssa samanlaisia nipottajia kumpikin. Soittelivat toisilleen ja tarkistelivat asioita. Ihan outoa. Luulisi että on vaikea elää, kun elämässä ei voi kaikkee kuitenkaan suunnitella. Aika ahdistunut se tuntui olevankin, painaahan se elämä päälle kun joka juttua ei voi tarkasti suunnitella etukäteen.
Ymmärrettävästi niillä ei ollut lapsia. Siksi kai tuollainen pikkutarkka systeemi oli päässyt kehittymäänkin.
Ehkä se tuo turvallisuuden tunteen elämiseen. Mutta entä sitten kun joku asia streikkaakin? Eikö silloin putoo pohja alta?
Miten sitten se lenkkeily jos tulee flunssa ja kuume kuumeessako vaan lenkkeilemään vai?
Vierailija kirjoitti:
Lapsien (poika ja tyttö) piti käydä vielä teineinäkin pussaamassa äitiä poskelle ja kiittää ruuasta.
Mä kiitän ruuasta aina mutta se om mun oma päätös ei oo sääntö
Meidän lapsuudessa jo kuuden vanhasta eteenpäin jokainen lapsi siivosi itse oman huoneensa ja jonkin osan taloa. Jälki piti olla toivottua ja kyllähän se lapsena tympi käyttää aina puolipäivää lauantaista kuuraamiseen. Pölyt, imurointi, moppaus, järjestely, petivaatteet ja kaikki matot kartanolle ja puhtaat tilalle. Ketutti kun muiden lasten äidit siivosivat lastensa huoneet. Aikuisena tosin oon ollu ihan kiitollinen tästä tavasta.
Köyhiä ei oltu, mutta yhtään mitään et saanut pyytää/haluta. Uusia vaatteita, karkkia tai ylipäätään edes karkkipäivää, limsaa, jäätelöä, viikkorahaa, ei mitään. Herkkuja kyllä löytyi, mutta kaikki oli "vierasvaroiksi". Omilleni muutettua ostin ensimmäiseksi jaffakeksipaketin ja varjelin sitä kuin suurtakin aarretta.
Lapsien (poika ja tyttö) piti käydä vielä teineinäkin pussaamassa äitiä poskelle ja kiittää ruuasta.