Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Äiti ei antanut minun käyttää tampooneja, joskin ostin niitä sitten itse ja toisinaan varastin äidin tampooneja. En ikinä ymmärtänyt mihin tämä kielto/suostumattomuus ostaa niitä minulle perustui, etenkin kun äiti kyllä osti niitä itselleen. Joku täällä mainitsi saman ja sanoi sen olleen siveellisyyskysymys, tiedä sitten oliko äidilläni tuo sama syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi helvetti mitä tarinoita :(
Tuttavaperheessä oli sääntönä, että ruokapöydässä sai leikata kurkkua vain juustohöylällä eikä veitsellä, jotta sitä kuluisi vähemmän.
Emme saaneet veljen kanssa käyttää yläkerran vessaa, vaan oli mentävä kellarikerroksen wc:en! Muistan, miten pelkäsin kolkkoja betoniportaita ja sitä hämärää tilaa jossa oli sauna ja pesukone sekä pieni vinokattoinen wc.
Öisin käytin usein kiellettyä vessaa ja pelkäsin aina, että äiti tai isä suuttuu..
En nykyäänkään osaa käyttää sitä yläkerran vessaa, vaan painelen automaattisesti kellariin ja äiti on tästä kiusaantunut "Mitä sä vanhoja muistelet"... Miten voisin olla muistelematta, kun noin 15 v elämästäni en saanut käyttää "pyhää vanhempien wc:tä" vaan piti mennä sinne perkeleen kellariin !
Lapsenlapset saavat käyttää mitä vessaa tahtovat, vanhempani ovat vanhemmiten kai pehmentyneet.
Isä otti aina kotoa lähtiessä hellan proput mukaan ettei voinut keittää. Veljeni kanssa olimme ulkona kaikki illat. Itselleen kyllä osti kalliita pyöriä ym. Kuollessaan olikin sievoinen summa tilillä, en halunnut niistä senttiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina, kun meillä oli vieraita, piti tyttöjen tarjoilla vieraille tarjottavat (ruokaa tai kahvia/kahvileipää). Jos kukaan ei tarvinnut mitään, seistiin hiljaa paikoillaan tarjotin kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että vessapaperia ei saa käyttää kuin kaksi palaa per vessareissu. Mahtaa olla koko perheellä melkoiset jarruraidat alushousuissa.
Tällaista en voi millään ymmärtää. Minä jos joutuisin pärjäämään kahdella vessapaperin palasella, niin minua seuraisi jatkuva ulosteenhaju ja kalsarit olisivat kuorrutetut myöskin. Minulla menee vähintään 15 palaa pyyhkimiseen, ja olen hoikka mies, ei vaan tunnu vähempi riittävän. En tiedä mistä johtuu.
15 palaa perseen pyyhkimiseen? Johan siinä menee pyttykin tukkoon ku vetää semmosen paperi/paskasatsin jälkeen.
Pytyn voi vetää välillä. Kaikilla kakka ei ole kuivaa kikkaretta, jonka pyyhkimiseen riittää yksi arkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä tuttavaperheessa aikuiset syövät terveellisesti, usein esim. uunilohta ja salaattia, kananrintaa ja täysjyväriisiä yms. Lapset elävät kuitenkin suunnilleen nakeilla ja ranskalaisilla + vaalealla leivällä ja kerran meinasi tippua leuka lattialle kun olimme mieheni ja lapsemme kanssa heillä syömässä. Siellä lapset kysyivät että saisivatko maistaa uunilohta ja sienikastiketta niin kiellettiin, sanottiin "se on aikuisten ruokaa, et saa" Lapset mättivät sitten juuri nakkeja ja ranskalaisia. Tiedän että tämä on perheessä ihan käytäntö, ihmettelimme muutaman yhteisen tutun kanssa samaa. Aamiaiselle vanhemmat tekevät itselleen marja-smoothiet mutta lapsille tuputetaan vanukasta ja sokerimuroja. Meillä ollessaan heidän 6-vuotiaansa oli aivan innoissaan kun tein hänelle smoothien ja kehui että voi kun saisi joka päivä tätä eikä aina vanukasta. (varmistin tietysti ettei ole allergioita) Mutta ihan sairasta touhua...
Tuosta pitäisi tehdä lasu. Nakeissa, ranskalaisissa ja sokerimössöissä ei ole tasan mitään, mitä ihmisen kroppa tarvitsee toimiakseen, ei varsinkaan kasvavan lapsen. Pelkkiä tyhjiä hiilareita ilman mitään vitamiineja ym. Miten joku voi tieten tahtoen pilata lapsensa terveyden ja kehityksen?
- Aamulla piti sanoa "hyvää huomenta" ja päivällä "päivää"." Moi" oli hirveä virhe josta tuli huudot.
- Ruokapöydässä piti istua selkä suorana , eikä kyynerpäitä saanut laittaa pöydälle. Rangaistus näistä "rikoksista" oli että piti mennä nurkkaan syömään ruoka loppuun.
- Leivät voideltiin meille, koska mätimme kuulemma liikaa rasvaa emmekä levittäneet sitä tasaisesti
Uskomatonta kyllä, tilanne meni vain pahemmaksi vanhempien erotessa minun ollessani 11 ja pikkuveljen 7. Silloin tuli uusia, entistä tiukempia sääntöjä:
- Pikkuveljen piti nukkua äidin kanssa makkarissa, samassa sängyssä ja oli kuulemma epämukavaa kun äiti piti tiukasti kiinni. Ei siinä ollut mitään seksuaalista, veli oli pikemminkin ..unilelu.
- Kaurapuuroon ei saanut laittaa edes voisilmää ja ruokaa saimme ottaa naurettavan vähän, koska äiti oli saanut päähänsä että meistä tulee lihavia,
- Ruokapöydässä röhnöttämisestä tuli huudot ja lyöntejä päähän lusikalla tai veitsellä.
- Emme saaneet olla yksin, tai kaksin, parvekkeella.
- Kun rintani kasvoivat, äiti huusi minulle siitä miten kävelen "tissit tötteröllä" ja kerran kun olin rintsikat päällä pukemassa paitaa, tuli ja alkoi tavallaan litistellä ja survoa rintojani että eikö niitä saa mitenkään piiloon? Äiti on pienirintainen, minulla taas oli jo 15-vuotiaana d-kuppi.
- En saanut meikata, enkä värjätä hiuksia.
- Ääneni alkoi lopulta ärsyttää äitiä niin että huusi aina "oo hiljaa!"
- Emme saaneet käydä diskoissa emmekä katsoa esim. Salaisia Kansioita
- Äiti ratsasi reppujamme ja taskujamme koska etsi tupakkaa ja ties mitä.
- Vessassa piti käydä ovi raollaan
Nykyään äitini on vanha, vapiseva nainen joka ei ymmärrä mikseivät "rakkaat lapset" käy hänen luonaan !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oma perhe, mutta 13-14 vuotiaana asuin perhekodissa jossa oli todella älyttömät säännöt.
- Me sijoitetut nuoret söimme omissa huoneissamme. Vanhemmat ja perheen biologinen poika keittössä.
- Jääkaapin ovessa oli myös lukko, ettemme varastelisi ruokaa.
- Reput ja takkien taskut tutkittiin jatkuvasti, jostain sytkäristä tuli karmea huuto ja uhkailu että lähetetään yhteen pahamaineiseen koulukotiin.
- Meikata ei saanut näkyvästi, kerran minulla oli lilaa luomiväriä ja perheen isä uhkasi pestä naamani vessanpytyssä, myöntyivät kuitenkin että "no tämän kerran kun on se kuvaus mutta anna olla viimeinen kerta". Lopulta aloin laittaa huulipunaa bussissa matkalla kouluun ja pyyhin kotimatkalla ne pois.
- Hiuksia ei saanut värjätä, koruja sai olla kaulassa vain yksi ja vaatteet eivät saaneet olla liian paljastavia, ei esim. revittyjä farkkuja tai lyhyitä puseroita.
- Kiroilusta annettiin kaksi varoitusta ja sitten pestiin suu saippualla.
- Kipeänä piti mennä kouluun ellei ollut kuumetta tai oksennellut ja silloinkin epäiltiin, että pistänyt sormet kurkkuun tai pitänyt mittaria patterin päällä.Kerran perheen äiti joutui hakemaan minut kesken koulupäivän ja halusi vielä mitata kuumeen vieressä vahtien, oli todella hapan kun mittari näytti 39 astetta. Olin siis aamulla sanonut että kurkku kipeä ja paleltaa.
Pois pääsy sieltä hourulasta oli elämäni paras päivä. Ja sitä vielä pidettiin kodinomaisena ympäristönä!
Huoneeni ovi ei saanut olla kiinni, ei öisin eikä päivisin . Tosin tämä sääntö loppui , kun olin teini ja isäni oven auki kiskaistessaan näki minut tissit paljaana . Ja yöllä olisi pitänyt käyttää kellarikerroksen, Siis sen jossa häkkikopit ja sauna vessaa.
Ajaa pissahädässä hissillä alas 6 kerrosta ja mennä lukitusta ovesta kellaritiloihin! Isä ja äiti oikeasti tekivät noin, minä mielummin pidätin aamuun asti tai olin illalla juomatta ettei yöllä tulisi hätä ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että lapset saavat pelata vain lauantaisin jonkun pari tuntia, eikä muuten koko viikossa ollenkaan. Kysymyksessä n.8-12-vuotiaat.
Saatiin pienenä siskoni kanssa piiskaa milloin mistäkin mm. Jos ei saanut unta illalla, piiskaa! Sehän se auttaakin unen tuloon!? Isällä oli pinna kireällä jostain asiasta esim töistä, niin me saatiin piiskaa vaikkei oltaisi tehtykään mitään. Jumaliste jos myöhästyi edes sen minuutin, niin sekin tarkoitti piiskaa. Kaikista älyttömintä oli kuitenkin se, että isä piiskasi äitiämmekin!? Murrosiässä piiskaaminen loppui siihen, kun siskoni (pari vuotta mua vanhempi) hyökkäsi isän kimppuun ja hänellä oli joku veitsi tai vastaava kädessä (ei tosin käyttänyt sitä). Sen jälkeen edes äitimme ei ole saanut selkäänsä rajunkaan riidan yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut näitä enkä tiedä, onko tämä niin kamalan hullua tai erikoista, mutta mulla oli yksi työkaveri kerran kauan aikaa sitten, jonka elämä oli kuin ohjelmoitua. Kun kuunteli sen puheita, tuli ihan toope tunne. Siis lenkille piti lähteä joka ikinen päivä samaan aikaan, satoi tai paistoi, ja sama lenkki joka kerta. Ei voinut mihinkään juttuun osallistua, jos se osui siihen lenkkiaikaan. Joku suosittu tv-ohjelma alkoi tulla just sen lenkkiajalla, ei voinut alkaa sitä kattoo. Harmitteli, kun se tulee just silloin. Me sanottiin, että etkö voi mennä lenkille sen jälkeen tai sitä ennen tai jättää vaikka just sinä päivänä lenkin tekemättä, niin ei. Ei voi. Se on se aika niin se on.
Illalla ne katteli miehen kanssa aina iltauutiset yöpuvussa, ja sitten tv kiinni ja nukkumaan. Siihen mennessä piti kaikki olla tehtynä. Lauantaiksi piti aina olla ruokana kalaa, se oli kai jossain lakikirjassa niin päätetty.
Terveysasioista sillä oli myös tarkka rätinki. Joku vuositarkastus piti olla aina juuri tietyllä viikolla, se piti saada siihen kun kerran se oli tarkka vuositarkastus. Ne oli sen miehen kanssa samanlaisia nipottajia kumpikin. Soittelivat toisilleen ja tarkistelivat asioita. Ihan outoa. Luulisi että on vaikea elää, kun elämässä ei voi kaikkee kuitenkaan suunnitella. Aika ahdistunut se tuntui olevankin, painaahan se elämä päälle kun joka juttua ei voi tarkasti suunnitella etukäteen.
Ymmärrettävästi niillä ei ollut lapsia. Siksi kai tuollainen pikkutarkka systeemi oli päässyt kehittymäänkin.
Ehkä se tuo turvallisuuden tunteen elämiseen. Mutta entä sitten kun joku asia streikkaakin? Eikö silloin putoo pohja alta?
Traumatisoutunut kirjoitti:
Isä otti aina kotoa lähtiessä hellan proput mukaan ettei voinut keittää. Veljeni kanssa olimme ulkona kaikki illat. Itselleen kyllä osti kalliita pyöriä ym. Kuollessaan olikin sievoinen summa tilillä, en halunnut niistä senttiäkään.
Ai, minä olisin kyllä ottanut, ihan korvaukseksi kaikesta siitä mitä jäi aikanaan ilman. Siitähän ne summat tilille oli kertyneetkin.
Meidän perheessä oli vaikeneminen. Mistään ei saanut puhua ulkopuolisille. Eikä juuri sisäpuolisillekaan. Kaikki piti vaan säilöä sisäänsä.
Heikkouttaan varsinkaan ei saanut näyttää. Piti kulkea pää pystyssä vaikka mikä olisi. Oltiin kamalan köyhiä ja vaikka olisi ollut nälkä, ei kylässäkään saanut ottaa ruokaa vaikka olisi tarjottu. Ettei oltais luultu köyhiksi. Yleensäkään ei saanut ottaa keneltäkään mitään edes lahjaksi, ettei olisi luultu meidän olevan minkään tarpeessa. Eikä mitään tunteita saanut näyttää. Pienenä se oli vaikeata, mutta oppihan sen, kun äiti tarpeeksi raivosi ja sähisi.
Siksi meistä on tullutkin sellaisia, ettei osata näyttää tunteita aitoina. Muut löytää aina oikeat sanat tilanteisiin, minä mykistyn jos pitäisi jotain sanoa. Kiitoksen sanominenkin on väkinäistä, tuntuu että näyttelen, vaikka olisin kuinka aidosti kiitollinen. Suruun en osaa suhtautua luontevasti, en omaan enkä toisten. Koitan aina vaan päästä jotenkin tilanteesta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Parhaan kaverin äidillä oli kumma sääntö, en tiedä onko enää: lemmikille ei saanut antaa ihmisen nimeä. En viittinyt sanoa, että meidän koiralla on ihmisen nimi, samoin sen aikaisilla kissoilla oli ihmisten nimet, toisella jopa sama nimi kuin parhaan kaverini isoveljellä :D
Kun ostettiin aikoinaan koiramme, niin kasvattaja pyysi ettemme laita koiralle ihmisen nimeä. Nimi piti miettiä uudestaan...
Näitä juttuja kun lukee ja omaakin lapsuutta miettii, niin herää kysymys miksi vanhempanne olivat niin sekaisin?
Meillä oli, että vanhempia vastaan, ei saanut puhua. Mun äiti kyllä kannusti mua mun luovan kirjoittamisen harjoittelussa, mutta uskalsitpa yrittää kyseenalaistaa vanhemmat. Ja tämä mun lukioaikana 2016-2018. Kyllä isän kanssa saatiin saatiin asiat puhuttua, mutta äiti loukkaantui itkuun asti, enkä lukion ekan uskaltanut häntä enää kyseenalaistaa, koska en halunnut hänen itkevän. Kai luotin sitten isääni enemmän, sillä uskalsin suututtaa hänet tietäen, että hän vielä tykkäisi minusta.
Tosiaan kannustettiin kyseenalaistamaan, mutta auta armias, jos kyseenalaistin äidin. Tuli semmoinen huuto, että vajosin lattianrakoon. Isän kanssa sentään uskalsin sanoa vastaan, mutta äidin kanssa en. Ikinä. Kerran oltiin isän vanhemmilla ja äiti sai sanottua mulle tosi pahasti. Sanoin (siis muistan tän):"Mistäs sä tiedät, miltä musta tuntuu?" Ja ai että, sain huudot siitä. Ikää oli 16. Sieltä sitten itkua vääntäen autolla kotiin ja loppuilta omassa huoneessa pahan mielen vallassa äidin käydessä välillä huutaen.
Useamman päivän aikana luin ketjua ja nyt se on loppu.Ei voi muuta todeta kuin että on meitä moneks 😞
Ihan idioottimaistahan se on repiä muovipussit rikki ja heittää roskiin kun ne voisi uusiokäyttää - muoviroskaa kertyy muutenkin älyttömän paljon ja eivätpä muovipussit paljoa säilytystilaa vie, säilyvätkin ikuisesti. (Kuka edes laittaa banaanit muovipussiin??) "Raivoaminen" muovipussien hajottamisen takia on toki liioiteltua.