Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?

Sori, 91 alapeukkua, mut enivei. Mitä ihmeen pahaa siinä on, jos koristelen joulukuusen itse? Tuskin tuo oikeasti oli meidän perheestä tuo kirjoitus, mutta meillä tehdään noin kuitenkin. Haluan kuusen olevan sisustukseen sopiva, koska sisustus kiinnostaa muutenkin. Ei meillä kuitenkaan lapset istu sohvalla katsomassa tai ole pahoilla mielin, kun minä koristelen. Päinvastoin innolla aina odottavat, millainen siitä aina tulee ja kuinka kauniin kuusen teen :) Ja tykkäävät todella siitä, että saavat myös ikiomat kuuset tai kuten tänä vuonna, vähän isomman oman kuusen omiin tiloihinsa. (Meillähän on lapsille kokonainen oma kerros, jossa lastenhuoneet, oma olkkari/aula, askartelu- ja pelihuone jne). Ehkä tuo sitten asiayhteydestä ja kokonaisuudesta irrotettuna kuulostaa julmalta säännöltä...

Unileluja ei saanut kaverilla pitää edes taaperot (vauvat ymmärrän etteivät tukehdu) koska perheen isäpuoli ei halunnut että lapset "ovat riippuvaisia" niistä. Aamulla herättyään saivat avata lelulaatikkonsa  ja leikkiä päivällä niin paljon kuin huvittaa mutta illalla ennen nukkumaanmenoa ne kerättiin ehdottomasti pois.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on äitipuoli, joka on vähän rauhoittunut tässä vuosien varrella, mutta on se vieläkin aikamoinen...

- Lapsena me nukuttiin siskon kanssa yläkerrassa. Ei saatu tulla alhaalle vessaan, vaan meillä oli ylhäällä muovinen vessanpönttö, joka piti aina aamuisin käydä kaatamassa oikeaan vessaan.

- Ruoka-aikoja oli aina noudatettava lähes minuutin tarkkuudella. Kun ruokakello soi, pöytään oli tultava välittömästi. Myös aamulla, vaikka olisi ollut vielä nukkumassa.

- Äitipuoli kasasi aina annokset valmiiksi lautaselle ja antoi ymmärtää, ettei lisää saa ottaa. Nykyisinkin kasaa omalle perheelle annokset (myös miehelleen), mutta ei onneksi enää meille, jotka ollaan jo aikuisia.

- Ulos oli aina mentävä tiettyinä kellonaikoina kaksi tai kolme kertaa päivässä, satoi tai paistoi. Kerran pyysin, että voisin jäädä lukemaan kokeeseen sisälle, kun lukiossa oli koeviikko, mutta sitä ei sallittu.

- Ulkona ei saanut pihaletkusta laskea vettä, kun minua pyydettiin puhdistamaan sellainen tekoallas. Olisi pitänyt muta vain harjata pois.

- Meidän piti aina pedata omat sänkymme (tietenkin) noin 7-8-vuotiaina. Mutta jos ne oli äitipuolen mielestä liian muhkuraisesti peitetty, hän tuli repimään päiväpeitot pois ja käski pedata uudelleen.

- Pienempien sisarusten (hänen biologisten lasten) kanssa oli leikittävä aina, kun he pyysivät. Lasten tahtoon oli suostuttava ja tehtävä kaikki, mitä he halusivat.

Olisihan näitä vaikka miten paljon lisää, mutta tässä muutama. Onneksi oltiin vain viikonloppulapsia. Emmekä ikinä kehdanneet valittaa asiasta.

Ihan mielenkiinnosta, millaiset välit teillä on nykyöön sisarpuoliinne?

Tarinasi on kuin jostakin sadusta, paha äitipuoli yms. Kamalaa että tällaisia ihmisiä on oikeasti olemassa. En tiedä kumpi on inhottavampaa: se, että äitipuoli kohtelee noin, vai se, että isä sallii noin tehtävän.

Itselläni on pari lasta, ja jos nyt ero tulisi ja löytäisin uuden naisystävän/vaimon, niin se olisi kerrasta pihalle jos kohtelisi lapsiani noin. Mikä helvetti noita miehiä vaivaa?! Vai pitäisikö sanoa "miehiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lastenkodin säännöistä voisin kirjoittaa kokonaisen romaanin, joten ehken kirjaa niitä tähän.

Kerro noista lastenkodin säännöistä ja jokin summittainen aika, jolloin olit siellä. Olisi mielenkiintoista kuulla, kun en itse tunne ketään, jolla olisi tuollainen tausta.

Melkeen 13 vuotta siellä tuli vietettyä. No voin kyllä pistää tähän mitä mieleen tuli eilen ja tänään. Kaikkea en muista koska muutin pois jo lähemmäs vuosikymmen sitten, mutta pitkä tästä silti tulee eli skipatkaa jollei kiinnosta.

- Ensimmäisessä lastenkodissa hoitajat päättivät, paljonko syöt, ja nirsoille kaksin verron "jotta oppivat syömään sitä mitä muutkin". Seuraavassa laitoksessa tätä jatkettiin, mutta siellä pöydästä ei enää päässytkään ruoka-ajan loputtua vaan siellä oli istuttava nukkumaanmenoaikaan sama ruoka naaman edessä. Hoitajat ilkkuivat ja haukkuivat, jos ruokaa ei suostunut syömään, ja Afrikassa lapset kuolivat nälkään kun minä olin niin nirso. Voin ihan kokemuksella sanoa, että tällä tekniikalla ei saa aikaan kuin traumoja ja paniikki+syömishäiriöitä.

- Ekassa lk:ssa mentiin nukkumaan seitsemältä ja nukuttiin 12 tuntia. 8-vuotiaalle iltakukkujalle tuo oli yhtä tuskaa, kun yleensä nukahdin vasta yhdentoista jälkeen. Toisessa lk:ssa muistaakseni muutaman vuoden välein siirrettiin nikkumaanmenoaikaa puolella tunnilla niin, että myöhäisin nukkumaanmenoaika arkena oli minulla 22:00. Nukkumassa piti olla sinä kellonlyömällä, jolloin nukkumaanmenoaika alkoi, eikä sängystä saanut poistua ennen seuraavaa aamua kuin vessaan. Jos tästä lipsui, nukkumaanmenoaikaa saatettiin jopa aikaistaa.

- Osaston jääkaapissa ei ollut koskaan mitään vaan kaikki ruoka pidettiin keittiössä tai kellarin kylmiössä. Me lapset säilytettiin siellä lähinä limpparia ja muuta vastaavaa, mutta muuten se tosiaan oli aina tyhjä. 

-- Ruoasta vielä sen verran, että viikonloppuisin päivällinen oli klo 14, ja iltapala klo 19 mikä oli minun mielestäni liian pitkä väli. Siinä välissä sai ehkä yhden omenan kolmelta tai neljältä ja viimeistään iltapala-aikaan ainakin omasta vatsasta kuului jo ääniä. Iltapalaksi oli leipää. 

- Jos lapsi kiroilee, joko otettiin 50 senttiä per kirosana kuukausirahoista pois tai pistettiin kymmeneksi minuutiksi huoneeseen. En muista, että siellä olisi koskaan kukaan kannustanut lapsia käyttäytymään hyvin, vaan kaikki käytökseen liittyvät säännöt koskivat rangaistuksia. Kaikki kannustimet koskivat jotain tekemistä (siivoamista, liikkumista, jne).

- Vanhemmilla oli oikeus tavata lapsiaan kerran viikossa, ja jos vanhempi tahtoi tavata mutta lapsi ei, lapsi pakotettiin tapaamaan vanhempansa. LK:ssa kyllä tiedettiin, että isä oli pahoinpidellyt minut pahasti, mutta kun "isä rakastaa sinua niin paljon ja loukkaantuisi, jollet tulisi". 

-- vastaavasti vanhemmalle ei saanut pienenä soittaa kuin kerran viikossa hoitajan valvomana. Olin vähintään 12 kun sain jo soittaa useammin. Joka päivä ei kuitenkaan olisi saanut, ellei jotenkin onnistunut jättämään puhelinkaappia lukitsematta hoitajan huomaamatta ja palata asiaan hoitajien ollessa kahvilla.

- Jos vanhemmat asuivat kaukana, heitä sai tavata kaksi kertaa vuodessa viikon ajan talvella ja kaksi viikkoa kesällä. Muistaakseni joskus 15-vuotiaana kesäreissu pidennettiin kuukauteen.

- Jos joku oli arestissa, osaston ovet lukittiin ja piti pyytää hoitajaa avaamaan ovi jos tahtoi sisälle tai ulos. Väliovi oli yleensä aina lukossa, ja se avattiin vain, jos joku tahtoi musiikki- tai pelihuoneeseen, tai jos mentiin saunaan.

- Kouluun ei saanut mennä pöyrällä. En koskaan oikein tiennyt miksi, kun vapaalla sai pyöräillä vaikka kaupungin ympäri jos tahtoi. (tai, no, alle 12-vuotiaana sai ensin pyöräillä vain tietyn matkaa lähiössä ja lopulta jopa lähiön rajalle, mutta yläasteikäisenä sai pyöräillä minne vain, paitsi kouluun)

- Alle 15-vuotias ei voi omistaa mitään, eli kaikki hänen omaisuutensa on sen omaisuuden hänelle ostaneen omaisuutta. Jos hän ostaa itselleen mitään, se on lastenkodin omaisuutta koska viikkoraha tulee lastenkodilta. Näin sanoi kuulemma laki. 15-vuotiaana vaatiessani omistamiani tavaroita itselleni sanottiin, ettei alle 18-vuotias saa päättää omaisuudestaan vaan se on huoltajien vastuulla.

- Alle 12-vuotias ei saa omistaa puhelinta. Jos jostain sai puhelimen, se takavarikoitiin. :I Lastenkoti ei myöskään kustanna lasten puhelua vaan joko lapsi ostaa prepaid-liittymän tai pappa betalar. Puhelimen lastenkoti toki voi ostaa, lahjaksi.

- Lapselle  ei anneta kahta särkylääkettä, alle 18-vuotias voi saada vain kolme 400-500mg(lääkeaineesta riippuen) särkylääkettä päivässä kuuden tunnin välein. Koviin menkkakipuihin ei saa lisää särkylääkettä vaan sanotaan, ettei se kipu nyt niin kova voi olla etteikö yhdellä selviä. Oksensin kerran koulussa kun kipu oli niin kova ja pääsin kotiin vain, koska opettaja vaati. Minua ei tultu myöskään hakemaan vaan kotiin oli mentävä bussilla. Yleensä kivut oli helpoin nukkua pois.

- Lääkärissä ei käydä turhaan eikä lapsi ole sairas jollei hänellä ole kuumetta. Lapsi ei myöskään saa jäädä pois koulusta jollei hänellä ole kuumetta vaikka hänellä olisi helposti tarttuva tauti. Tästä on joskus aiheutunut sairaalareissuja koska itse en kuumeile enkä huomaa kipua ennen kuin siitä tulee sietämätön.

-  Jos teki läksyt joka päivä, sai viikon lopussa kaksi euroa. Jos ei tullut läksyjä niin voi voi. Koulun liikuntapäivänä kun ei voinut saada läksyjä, oli kotona tehtävä 50 vatsalihasliikettä tai kyykkyhyppyä. :D

- Taisin olla 14 tai 15 kun lk:ssa otettiin käyttöön hiljainen tunti, jolloin kaikkien piti mennä omiin huoneisiinsa ja tehdä läksyt hiljaisuudessa. Vessaan ei saanut sinä aikana mennä, musiikki ei saanut olla päällä, ja jollei saanut läksyjä tai ne oli ehtinyt tehdä jo koulussa niin voi voi. Muistaakseni silloin oli myös annettava puhelimet hoitajille jotta varmasti keskittyi.

- Lapsella ei saa olla lemmikkiä. Sisarilla oli toisessa lastenkodissa kaloja ja marsuja ja dequja, mutta meillä ei saanut olla mitään.

- Kesäksi mentiin maalle ja sinne oli poljettava koko 25km matka. Maalla lapset asuivat 2-4 hengen huoneissa. Joka aamu herättiin yhdeksältä, syötiin aamupala, kymmeneltä oli aamupalaveri jossa jaettiin päivän työt(kaikkea imuroinnista kasvimaan kasteluun) ja jonka jälkeen käveltiin kahden kilometrin aamulenkki. Päivän töiden jälkeen sai mennä uimaan tai polkea aikuisen luvalla kauppaan/kirjastoon jos jaksoi (sinne ja takaisin 10km). 17-vuotiaana sain luvan polkea kaupunkiin, mutta vain kahtena päivänä viikossa koska "kesälomalla kuuluu olla maalla eikä kaupungissa", enkä saanut ottaa mukaan ruokaa vaan syötävät oli ostettava omilla rahoilla. Outoa/ihmeellistä maalle menemisessä oli lähinnä se, että sinne mentiin joka vuosi vaikka jokainen tiesi, että mökki on täysin asuinkelvoton.

- Sain isältä pleikkarin 10-vuotiaana(se kai päätti, että on kivampaa kun en aiheuta kohtausta joka tapaamisella ja alkoi siksi lahjoa mua?), joten hoitajat yhdessä päättivät, että olen pahasti addiktoitunut videopeleihin ja ottivat masiinan pois. Sain hakea sen kansliasta ja pelata sillä tunnin päivässä ja jos pelasin liian kauan, se otettiin kahdeksi viikoksi pois. Sama tapahtui, kun sain 12-vuotislahjaksi tietokoneen(jossa oli tasan tarkkaan Photoshop, Microsoft Word, ja Pasianssi) jolla sain luvan kirjoittaa kaksi tuntia päivässä. Puolen vuoden päästä tuli hoitajilta tieto että olen niin pahasti peliaddiktoitunut, että minulta otetaan kaikki koneet pois ja saan "pelata" korkeintaan tunnin päivässä saman kahden viikon pelikiellon uhalla. Sääntö muuten koski vain ja ainoastaan minua, pojat saivat pelata vaikka koko päivän jos siltä tuntui, eikä heillä ollut kuulemma mitään peliongelmia. Tästä alkoi ihan tajuton sota, joka loppui vasta kun äiti osti minulle läppärin viimeisenä lastenkotikesänäni. Eivät varmaan viitsineet enää siinä vaiheessa alkaa vänkäämään koska asuisin siellä enää vain muutaman kuukauden. :D

- Kavereita ei saanut kutsua yökylään, eikä kavereille saanut mennä kylään ollenkaan jollei lastenkodista oltu ensin soitettu vanhemmille ja sovittu kaikki etukäteen. Lukioikäisenä sain jo sentään mennä kavereille päiväsaikaan, kunhan ilmoitin asiasta ja tulin ajoissa kotiin.

- Yöllä osastolla istui yökkö, joka kävi aika-ajoin varmistamassa että lapset nukkuvat. Jos jäi kiinni valvomisesta, ovi saatettiin avata loppuyöksi, pahimmassa tapauksessa ovi lähti kokonaan. 

- 14-vuotispäivästä eteenpäin vaatteet piti pestä itse, mikä oli kuuden teinin kesken melkoinen häslinki. :I Osaston pesukone oli julmetun pieni joten pyykit piti pestä tosi usein tai niitä sai pestä vähintään kahden lastin verran. Ainoastaan lakanat pestiin lastenkodin toimesta.

- Jos löi hoitajaa, joutui vuorokaudeksi eristysselliin ja jos siellä vielä kiukutteli, eristysaikaa saatettiin pidentää oisko ollu korkeintaan 48 tai 72 tuntiin ja jos kiukuttelu ei siellä loppunut, tuli lähtö nuortenpsykiatriselle mistä ei pääsekään ihan heti takaisin. Erkasta löytyi ämpäri ja yksi vanha vaahtomuovipatja.

- Lapsen paha mieli ja käytös on aina oma vika ja omaa asenneongelmaa, jonka voi muuttaa itse. Sain käydä ihan tajuttoman taistelun ennen kuin sain diagnoosin masennukseen, josta olin tiennyt jo kauan mutta jonka olemassaoloon hoitajat eivät suostuneet uskomaan edes muutaman itsemurhayrityksen jälkeen. Yks hoitajista kiteytti niiden kaikkien mielipiteen aika hyvin kun sanoi kerran että "masennus ei oo mikään syy voida huonosti". 

- Jos oli ilmoittamatta pois lastenkodista, hoitaja soitti yhdeksältä ja käski tulla takaisin ja jollei puoliyöltä ollut paikalla, hoitaja soitti poliisit perään. Mulla oli poikaystävä viimeisenä lastenkotipäivänä kylässä ja nukuttiin molemmat hostellissa kun lastenkodissa ei enää kahdeksan jälkeen saanut olla vieraita. Silloin vielä soittivat että tuletko kotiin vai soitetaanko poliisille. :D Onneks se yökkö ties itsekin miten tyhmä se tilanne oli mut pakko se oli koska säännöt on säännöt.

Enempää en nyt just muista ja tää on jo nyt ihan liian pitkä... 

Kuulostaa ihan järkevältä.

Johan on markkinat ja toripäivät kirjoitti:

Tiskikoneen täyttösääntö: ylemmän astiaritilän täyttö pitää aloittaa aina takaosasta... Miksi?

Koska muuten käy se sama ilmiö kuin roskasäiliöiden kanssa. Erittäin veemäistä sille viimeisenä täyttävälle alkaa änkeä sinne taakse täydennystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espoon Asunnoissa (kaupungin vuokra-asuntoja siis) asuvista yli puolet perheistä noudattaa varsin kummallista, minulle käsittämätöntä sääntöä: Jos jätekatoksessa olevin jäteastioiden ensimmäinen astia on täynnä, roskapussi jätetään siihen jätekatoksen lattialle. 

Ei ole mitään merkitystä, onko niitä tyhjiä jäteastioita 5 vai 7, näin tulee ja pitää toimia.

Muutamilla talouksilla on tähän vielä oma sääntönsä: Jos ensimmäinen astia on täynnä, sen kansi käännetään seuraavan jäteastian päälle (seuraava astia voi siis olla ihan tyhjä, sillä ei ole väliä) ja jätepusseja aletaan kasata tämän kannen päälle. 

Tää liittyy varmasti jotenkin astioiden tyhjennykseen. Ehkä vain täydet astiat tyhjennetään ja irtopussit kerätään? Tai hinta määräytyy astioiden perusteella.

Miksi olette alapeukuttaneet? Mä en keksi mitään muuta syytä tuollaiselle oudolle käytännölle, kuin että asukkaat kuvittelevat sillä säästävänsä jotenkin.

Samaa mietin.

Järjettömiä sääntöjä kauhistellaan porukalla mutta tuohon roskisjuttuun kun joku keksii suurin piirtein ainoan järkevän syy niin alapeukutusten suma. WTF?

Laiskuudesta tossa on kyse eikä mistään muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lastenkodin säännöistä voisin kirjoittaa kokonaisen romaanin, joten ehken kirjaa niitä tähän.

Kerro noista lastenkodin säännöistä ja jokin summittainen aika, jolloin olit siellä. Olisi mielenkiintoista kuulla, kun en itse tunne ketään, jolla olisi tuollainen tausta.

Melkeen 13 vuotta siellä tuli vietettyä. No voin kyllä pistää tähän mitä mieleen tuli eilen ja tänään. Kaikkea en muista koska muutin pois jo lähemmäs vuosikymmen sitten, mutta pitkä tästä silti tulee eli skipatkaa jollei kiinnosta.

- Ensimmäisessä lastenkodissa hoitajat päättivät, paljonko syöt, ja nirsoille kaksin verron "jotta oppivat syömään sitä mitä muutkin". Seuraavassa laitoksessa tätä jatkettiin, mutta siellä pöydästä ei enää päässytkään ruoka-ajan loputtua vaan siellä oli istuttava nukkumaanmenoaikaan sama ruoka naaman edessä. Hoitajat ilkkuivat ja haukkuivat, jos ruokaa ei suostunut syömään, ja Afrikassa lapset kuolivat nälkään kun minä olin niin nirso. Voin ihan kokemuksella sanoa, että tällä tekniikalla ei saa aikaan kuin traumoja ja paniikki+syömishäiriöitä.

- Ekassa lk:ssa mentiin nukkumaan seitsemältä ja nukuttiin 12 tuntia. 8-vuotiaalle iltakukkujalle tuo oli yhtä tuskaa, kun yleensä nukahdin vasta yhdentoista jälkeen. Toisessa lk:ssa muistaakseni muutaman vuoden välein siirrettiin nikkumaanmenoaikaa puolella tunnilla niin, että myöhäisin nukkumaanmenoaika arkena oli minulla 22:00. Nukkumassa piti olla sinä kellonlyömällä, jolloin nukkumaanmenoaika alkoi, eikä sängystä saanut poistua ennen seuraavaa aamua kuin vessaan. Jos tästä lipsui, nukkumaanmenoaikaa saatettiin jopa aikaistaa.

- Osaston jääkaapissa ei ollut koskaan mitään vaan kaikki ruoka pidettiin keittiössä tai kellarin kylmiössä. Me lapset säilytettiin siellä lähinä limpparia ja muuta vastaavaa, mutta muuten se tosiaan oli aina tyhjä. 

-- Ruoasta vielä sen verran, että viikonloppuisin päivällinen oli klo 14, ja iltapala klo 19 mikä oli minun mielestäni liian pitkä väli. Siinä välissä sai ehkä yhden omenan kolmelta tai neljältä ja viimeistään iltapala-aikaan ainakin omasta vatsasta kuului jo ääniä. Iltapalaksi oli leipää. 

- Jos lapsi kiroilee, joko otettiin 50 senttiä per kirosana kuukausirahoista pois tai pistettiin kymmeneksi minuutiksi huoneeseen. En muista, että siellä olisi koskaan kukaan kannustanut lapsia käyttäytymään hyvin, vaan kaikki käytökseen liittyvät säännöt koskivat rangaistuksia. Kaikki kannustimet koskivat jotain tekemistä (siivoamista, liikkumista, jne).

- Vanhemmilla oli oikeus tavata lapsiaan kerran viikossa, ja jos vanhempi tahtoi tavata mutta lapsi ei, lapsi pakotettiin tapaamaan vanhempansa. LK:ssa kyllä tiedettiin, että isä oli pahoinpidellyt minut pahasti, mutta kun "isä rakastaa sinua niin paljon ja loukkaantuisi, jollet tulisi". 

-- vastaavasti vanhemmalle ei saanut pienenä soittaa kuin kerran viikossa hoitajan valvomana. Olin vähintään 12 kun sain jo soittaa useammin. Joka päivä ei kuitenkaan olisi saanut, ellei jotenkin onnistunut jättämään puhelinkaappia lukitsematta hoitajan huomaamatta ja palata asiaan hoitajien ollessa kahvilla.

- Jos vanhemmat asuivat kaukana, heitä sai tavata kaksi kertaa vuodessa viikon ajan talvella ja kaksi viikkoa kesällä. Muistaakseni joskus 15-vuotiaana kesäreissu pidennettiin kuukauteen.

- Jos joku oli arestissa, osaston ovet lukittiin ja piti pyytää hoitajaa avaamaan ovi jos tahtoi sisälle tai ulos. Väliovi oli yleensä aina lukossa, ja se avattiin vain, jos joku tahtoi musiikki- tai pelihuoneeseen, tai jos mentiin saunaan.

- Kouluun ei saanut mennä pöyrällä. En koskaan oikein tiennyt miksi, kun vapaalla sai pyöräillä vaikka kaupungin ympäri jos tahtoi. (tai, no, alle 12-vuotiaana sai ensin pyöräillä vain tietyn matkaa lähiössä ja lopulta jopa lähiön rajalle, mutta yläasteikäisenä sai pyöräillä minne vain, paitsi kouluun)

- Alle 15-vuotias ei voi omistaa mitään, eli kaikki hänen omaisuutensa on sen omaisuuden hänelle ostaneen omaisuutta. Jos hän ostaa itselleen mitään, se on lastenkodin omaisuutta koska viikkoraha tulee lastenkodilta. Näin sanoi kuulemma laki. 15-vuotiaana vaatiessani omistamiani tavaroita itselleni sanottiin, ettei alle 18-vuotias saa päättää omaisuudestaan vaan se on huoltajien vastuulla.

- Alle 12-vuotias ei saa omistaa puhelinta. Jos jostain sai puhelimen, se takavarikoitiin. :I Lastenkoti ei myöskään kustanna lasten puhelua vaan joko lapsi ostaa prepaid-liittymän tai pappa betalar. Puhelimen lastenkoti toki voi ostaa, lahjaksi.

- Lapselle  ei anneta kahta särkylääkettä, alle 18-vuotias voi saada vain kolme 400-500mg(lääkeaineesta riippuen) särkylääkettä päivässä kuuden tunnin välein. Koviin menkkakipuihin ei saa lisää särkylääkettä vaan sanotaan, ettei se kipu nyt niin kova voi olla etteikö yhdellä selviä. Oksensin kerran koulussa kun kipu oli niin kova ja pääsin kotiin vain, koska opettaja vaati. Minua ei tultu myöskään hakemaan vaan kotiin oli mentävä bussilla. Yleensä kivut oli helpoin nukkua pois.

- Lääkärissä ei käydä turhaan eikä lapsi ole sairas jollei hänellä ole kuumetta. Lapsi ei myöskään saa jäädä pois koulusta jollei hänellä ole kuumetta vaikka hänellä olisi helposti tarttuva tauti. Tästä on joskus aiheutunut sairaalareissuja koska itse en kuumeile enkä huomaa kipua ennen kuin siitä tulee sietämätön.

-  Jos teki läksyt joka päivä, sai viikon lopussa kaksi euroa. Jos ei tullut läksyjä niin voi voi. Koulun liikuntapäivänä kun ei voinut saada läksyjä, oli kotona tehtävä 50 vatsalihasliikettä tai kyykkyhyppyä. :D

- Taisin olla 14 tai 15 kun lk:ssa otettiin käyttöön hiljainen tunti, jolloin kaikkien piti mennä omiin huoneisiinsa ja tehdä läksyt hiljaisuudessa. Vessaan ei saanut sinä aikana mennä, musiikki ei saanut olla päällä, ja jollei saanut läksyjä tai ne oli ehtinyt tehdä jo koulussa niin voi voi. Muistaakseni silloin oli myös annettava puhelimet hoitajille jotta varmasti keskittyi.

- Lapsella ei saa olla lemmikkiä. Sisarilla oli toisessa lastenkodissa kaloja ja marsuja ja dequja, mutta meillä ei saanut olla mitään.

- Kesäksi mentiin maalle ja sinne oli poljettava koko 25km matka. Maalla lapset asuivat 2-4 hengen huoneissa. Joka aamu herättiin yhdeksältä, syötiin aamupala, kymmeneltä oli aamupalaveri jossa jaettiin päivän työt(kaikkea imuroinnista kasvimaan kasteluun) ja jonka jälkeen käveltiin kahden kilometrin aamulenkki. Päivän töiden jälkeen sai mennä uimaan tai polkea aikuisen luvalla kauppaan/kirjastoon jos jaksoi (sinne ja takaisin 10km). 17-vuotiaana sain luvan polkea kaupunkiin, mutta vain kahtena päivänä viikossa koska "kesälomalla kuuluu olla maalla eikä kaupungissa", enkä saanut ottaa mukaan ruokaa vaan syötävät oli ostettava omilla rahoilla. Outoa/ihmeellistä maalle menemisessä oli lähinnä se, että sinne mentiin joka vuosi vaikka jokainen tiesi, että mökki on täysin asuinkelvoton.

- Sain isältä pleikkarin 10-vuotiaana(se kai päätti, että on kivampaa kun en aiheuta kohtausta joka tapaamisella ja alkoi siksi lahjoa mua?), joten hoitajat yhdessä päättivät, että olen pahasti addiktoitunut videopeleihin ja ottivat masiinan pois. Sain hakea sen kansliasta ja pelata sillä tunnin päivässä ja jos pelasin liian kauan, se otettiin kahdeksi viikoksi pois. Sama tapahtui, kun sain 12-vuotislahjaksi tietokoneen(jossa oli tasan tarkkaan Photoshop, Microsoft Word, ja Pasianssi) jolla sain luvan kirjoittaa kaksi tuntia päivässä. Puolen vuoden päästä tuli hoitajilta tieto että olen niin pahasti peliaddiktoitunut, että minulta otetaan kaikki koneet pois ja saan "pelata" korkeintaan tunnin päivässä saman kahden viikon pelikiellon uhalla. Sääntö muuten koski vain ja ainoastaan minua, pojat saivat pelata vaikka koko päivän jos siltä tuntui, eikä heillä ollut kuulemma mitään peliongelmia. Tästä alkoi ihan tajuton sota, joka loppui vasta kun äiti osti minulle läppärin viimeisenä lastenkotikesänäni. Eivät varmaan viitsineet enää siinä vaiheessa alkaa vänkäämään koska asuisin siellä enää vain muutaman kuukauden. :D

- Kavereita ei saanut kutsua yökylään, eikä kavereille saanut mennä kylään ollenkaan jollei lastenkodista oltu ensin soitettu vanhemmille ja sovittu kaikki etukäteen. Lukioikäisenä sain jo sentään mennä kavereille päiväsaikaan, kunhan ilmoitin asiasta ja tulin ajoissa kotiin.

- Yöllä osastolla istui yökkö, joka kävi aika-ajoin varmistamassa että lapset nukkuvat. Jos jäi kiinni valvomisesta, ovi saatettiin avata loppuyöksi, pahimmassa tapauksessa ovi lähti kokonaan. 

- 14-vuotispäivästä eteenpäin vaatteet piti pestä itse, mikä oli kuuden teinin kesken melkoinen häslinki. :I Osaston pesukone oli julmetun pieni joten pyykit piti pestä tosi usein tai niitä sai pestä vähintään kahden lastin verran. Ainoastaan lakanat pestiin lastenkodin toimesta.

- Jos löi hoitajaa, joutui vuorokaudeksi eristysselliin ja jos siellä vielä kiukutteli, eristysaikaa saatettiin pidentää oisko ollu korkeintaan 48 tai 72 tuntiin ja jos kiukuttelu ei siellä loppunut, tuli lähtö nuortenpsykiatriselle mistä ei pääsekään ihan heti takaisin. Erkasta löytyi ämpäri ja yksi vanha vaahtomuovipatja.

- Lapsen paha mieli ja käytös on aina oma vika ja omaa asenneongelmaa, jonka voi muuttaa itse. Sain käydä ihan tajuttoman taistelun ennen kuin sain diagnoosin masennukseen, josta olin tiennyt jo kauan mutta jonka olemassaoloon hoitajat eivät suostuneet uskomaan edes muutaman itsemurhayrityksen jälkeen. Yks hoitajista kiteytti niiden kaikkien mielipiteen aika hyvin kun sanoi kerran että "masennus ei oo mikään syy voida huonosti". 

- Jos oli ilmoittamatta pois lastenkodista, hoitaja soitti yhdeksältä ja käski tulla takaisin ja jollei puoliyöltä ollut paikalla, hoitaja soitti poliisit perään. Mulla oli poikaystävä viimeisenä lastenkotipäivänä kylässä ja nukuttiin molemmat hostellissa kun lastenkodissa ei enää kahdeksan jälkeen saanut olla vieraita. Silloin vielä soittivat että tuletko kotiin vai soitetaanko poliisille. :D Onneks se yökkö ties itsekin miten tyhmä se tilanne oli mut pakko se oli koska säännöt on säännöt.

Enempää en nyt just muista ja tää on jo nyt ihan liian pitkä... 

Kiitos tästä kertomuksesta. Todella mielenkiintoinen. Toivottavasti olot ovat parantuneet noista ajoista.

T: tuon pyynnön kirjoittanut

Omasta perheestä: lapset eivät saaneet käyttää normaaleja ruokailuvälineitä (=lautaset, juoma-astiat, lusikat, haarukat, veitset jne.), vaan piti käyttää muovisia. Oikeat välineet sai käyttöön rippikoulun suorittamisen jälkeen. Samoin pankkikorttia ei saanut kuin vasta lukioon mennessään. Ennen sitä piti tyytyä käteiseen.

Lukuaineiden kokeet määräsivät sen ajan, milloin ilalla on oltava kotona. Jos sai vitosen oli oltava illalla kello 5 (eli klo: 17), jos sai kutosen oli oltava illalla kello 6 eli 18.00 ja niin edelleen. Maksimiaika, jonka pystyi siis saamaan oli klo: 22.00, jonka lunasti kympillä. Kyseinen kotiintuloaika oli voimassa seuraavaan kokeeseen asti. Kesäloman ja joululoman kotiintuloajat taas määräytyivät samalla kaavalla todistuksen lukuaineiden keskiarvosta.

Kaverini äiti pelotteli lapsiaan sanomalla, että jos vesiraanaa pitää kauan auki, nousee sieltä käärmeitä. Niinpä perheen lapset ottivat esim. juomaveden lasiin salamavauhtia. Sama äiti opetti lapsilleen, että kirjojen hahmo on oikeasti Lally Potter (ei siis Harry Potter). Kun lapset sitten erehtyivät puhumaan kavereidensa aikaan Lallysta, kaikki tietysti nauroivat heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lapsuudessa tasan yksi sääntö ja se oli, että isää on toteltava kaikessa. Jos isä käski jotain, oli kyseinen asia hoidettava välittömästi. Tämä koski kaikkea naisväkeä perheessä eli äitiä ja meitä siskoja. Veljeä meillä ei ollut ja tämä selkeästi harmitti isää. Jos ei totellut tai jälki ei ollut isää miellyttävää, joutui nurkkaan häpeämään ja miettimään, miten seuraavalla kerralla homma hoituu paremmin sekä sai piiskaa. Muutaman kerran oli tilanne, jossa jokaisessa olohuoneen nurkassa seisoi joku; yhdessä äitimme ja kolmessa muussa me sisarukset jokainen omassamme kuuntelemassa isämme nuhdesaarnaa ja odottamassa vuoroamme päästä isän syliin piiskattavaksi. Tapahtuma-aika siis 1960- ja 1970-luvut.

Ei saisi, mutta tämä sai kyllä nauramaan. Voi kamala.

En ymmärrä, mitä hauskaa tuossa oli! Ei todellakaan ollut kivaa seistä nurkasta ja kuunnella toisen parkumista, kun isä piiskasi ja miettiä, onko seuraavana oma vuoro!

T: alkuperäisen lainauksen kirjoittaja

Ikävä kyllä minuakin nauratti mielikuva "neljäntuulenhatusta" :D

Erään perheen hirvestystä harrastava isä oli tarkka, että jos lapset leikkivät eläimiä niin vain kotimaisia eläimiä tai tuttuja lemmikkieläimiä. En ikinä tajunnut tätä. Monesti jouduimme kysymään onko esim. marsun leikkiminen ok, niin se oli kun heidän kaverillaan oli lemmikkeinä sellaisia. Taas papukaijan leikkiminen ei ollut ok, kun eivät tunteneet ketään kenellä semmoinen olisi lemmikkinä. (joskus harvoin saimme luvan heidän äidiltään kunhan leikkisimme salaa)

Leijonan/tiikerin leikkiminen oli ehdottomasti kiellettyä. En silloin 6-9-vuotiaana osannut tuota hirveästi ajatella mutta olihan se sairas sääntö. Mitä siitä kukaan hyötyi? Paitsi että lapset joutuivat valehtelemaan jopa paniikissa leikeistään, nauttiko se isä siitä?

Kaverin luona on pari outoa sääntöä...

Arkkupakastimen päällä ei saa istua. Menee muka rikki. Joopa... :D

Käytettyjä teepusseja ei saa laittaa lavuaariin, vaan ne pitää laittaa suoraan roskiin. Pussitee on järkyttävän wt muutenkin. Ja omapa on tulviva bioastiasa sitten ei kuulu mulle....

Varmaan ulkopuolisten silmään outo sääntö meiltä: ruokailuun saa mennä 20min, jälkkäripäivänä 30. Pöydässä istutaan vähintään 10min, ei ole pakko syödä, mutta leikkimäänkään ei lähdetä. Aika alkaa, kun lapsi on istunut pöytään ja astiat ja jäljellä olevat ruoat lähtevät 20min kuluttua pois. Lapset 6- ja 8-vuotiaita.

Syykin tähän natsitukseen on: jatkuva en-syö-syönpäs-sittenkin-saikkaaminen.. Aiemmin ruokailut venyi ja oli yhtä tappelua. Pari kertaa kun sitten tuon 20 min jälkeen kaatoi koskemattomat lihapullat ja perunamuusit jäteastiaan ("mää halusin oikeesti syödä neeeee, yääääääh! Mullon nälkäääää!") saikkaaminen loppui kuin seinään.

Mun lapsuudessa kummallisin sääntö liittyi uimiseen: jos uitiin luonnonvesissä, siis meressä, järvessä tai joessa piti käyttää bikinejä. Jos taas uitiin "keinoympäristössä" sisällä eli uimahalleissa tai vastaavissa, piti käyttää uimapukua. Taivasalla olleissa keinotekoisissa paikoissa, kuten maauimaloissa ja uima-altaissa, jotka olivat ulkona, sai itse valita kumpia halusi käyttää.

Tuttavaperheessä lasten on istuttava olohuoneen sohvalla hiljaa sen aikaa kun vanhemmat käyvät makuuhuoneessa naimassa. Ei voi kuulemma antaa lasten vaellella vapaasti talossa tämän toimituksen aikana. Hyvin erikoinen ilmapiiri syntyy tietysti siitä kun 10, 8 ja kuusivuotiaat istuvat sohvassa kuuntelemassa kun isä huohottaa ja äiti kirkuu ekstaasissa, ja sitten tullaan takaisin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut ja vasta silloin lapset saavat taas liikkua vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, kun joidenkin kavereitten luona pienemmät sisarukset olivat aina alushoususillaan. Siis aina. Tällaisiin perheisiin törmännyt pienen ikäni aikana jo monta kertaa. Ja lapset siis parhaimmillaan ~13 vuotiaita. Omakotitaloissa lapset juoksi puolialasti pihalla jopa ihan tiheään asutussa naapurustossa, ja kävivät naapurissa kylässä ilman rihman kiertämää. Kerrostaloissa lapset leikkivät ja heiluttelivat parvekkeelta pikkuhousuissa. Yhden kaverin luokse kun meni, sielä oli aina ihan hiton kuuma ja tunkkainen ilma. Käveltiin käytävää kaverin huoneeseen niin äiti ja isä makasivat alusvaatteisillaan sängyssä katsomassa televisiota ja juoksuttivat lapsia hakemassa millon mitäkin. Äiti pysäytti ovella ja kyseli kuulumisia. Oli aika vaivaantunut olo kakkos luokkalaisella :D

Kaverini äiti oli töissä siististi pukeutunut virkanainen. Mutta kun menin kaverille kylään, äitinsä oli "vapaalla" eli yllä oli rintaliivit, alushousut ja sukkahousut. Kerran hän söi "välipalaa" eli tuossa asussa HK:n sinistä ja toisessa kädessä kaljapullo.

Ydinperheessä äiti isä ja kolme lasta. Kaikilla erilliset ruoat paperipusseissa jääkaapissa. Ja lapset kaikki peruskoulussa.

Vierailija kirjoitti:

- Jos löi hoitajaa, joutui vuorokaudeksi eristysselliin ja jos siellä vielä kiukutteli, eristysaikaa saatettiin pidentää oisko ollu korkeintaan 48 tai 72 tuntiin ja jos kiukuttelu ei siellä loppunut, tuli lähtö nuortenpsykiatriselle mistä ei pääsekään ihan heti takaisin. Erkasta löytyi ämpäri ja yksi vanha vaahtomuovipatja.

Tuollainen eritysselli olisi kyllä monessa koulussa ja päiväkodissa kätevä. Voisi kysyä niskuroivalta pennulta, että totteletko vai lähdetkö eritykseen. Olisi taatusti tehokas sanktio niihin rasvailleihin tapauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Elin 6-7 vuotiaana vuoden adoptioperheessä, jossa ei saanut koskaan olla makuuhuoneessa päivällä, eli sinne sai mennä vain nukkumaan. Edes kipeänä ei saanut olla päivällä sängyssä vaan piti maata sohvalla.

Meidän perheessä on sääntö, että kiroilla saa vain saunassa. Äiti on myös porannut pienempien lasten kalloon, että Saatana kuulee jos kiroillaan, ja vie lapset saunasta jos kiroilee liian paljon. Että silleen.

Meillä myös opetettiin, että paholainen tulee "kun kutsutaan" ja pelkäsin ihan hirveästi että sellainen musta mörkö sarvipää loikaa jostain puun takaa kun joku kiroili.

Ketjua lukiessa huomasin että ilmeisesti lapsuuskotini säännöt olivat outoja.

- kotona piti olla kello 20:00. Ei minuuttiakaan saanut myöhästyä, viikonloppuna luvan anottua 21:00. Tämä sääntö oli aina 17-vuotiaaksi asti kunnes muutin pois kotoa. Hiljaisuus alkoi 21:00. Yökyläilyt vaativat viikon täydellistä käytöstä ja reilusti etuaikaan piti kysyä lupaa.

- jos ei ruoka-aikana syönyt niin jäi ruoatta. Välipalaa sai ottaa vähäsen, mutta ei saanut lämmittää ruoanjämiä mikrolla.

- mikroa ei saanut pitää liian kauaa päällä. 30 sek oli kuullemma tarpeeksi lasillisen maitoa lämmitykseen ja 2 min pakasteelle.

- jos jokin lämmitin tai tuuletin oli päällä, piti ikkunat ja ovet sulkea.

- ei poikia kylään. Poikaystävä piti tuoda näytille ja jutella vanhempien kanssa kunnolla, ennen kuin sai tulla kylään. Silloinkin 1-2 h ennen hiljaisuutta pojan piti lähteä.

- koputtamista eivät vanhemmat tehneet. Aina huoneessa piti olla valmiudessa että vanhempi pukkaa sisään.

- tv-ohjelman tai elokuvan katsomiseen piti pyytää lupa klo 18 jälkeen. Olin ihan onnessani kun sain katsoa elokuvaa, joka loppui klo 21.

- karkkia kerran viikossa 200 g. Piti itse kaupassa laskea ja sopia sisarusten kanssa että jos haluaa 15 g enemmän niin ottaa sisaruksen grammoista. Ihan tarpeeksi karkkia se oli, mutta se stressi kaupassa ettei mene yli yhtäkään grammaa ja karkin piti olla täyttä karkkia, ei niitä joissa oli lelu mukana (esim. Pez, kinder jne).