Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?

saunapiru kirjoitti:

Ja sijaisperheessä asuttiin vanhassa kaksikerroksisessa koulussa, jossa oli lasiovi rappusten edessä eli ovi lukittiin aamulla ja avattiin vasta illalla. Omassa huoneessa ei myöskään saanut pitää valoja päällä.

Ihankuin minun vanha perhekoti. Vanha kaksikerroksinen koulu, jossa oli lasiovi rappusten edessä ja ovi oikeastaan suurimman osan ajasta lukossa :/

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi tapa, jonka toin lapsuudenkodista mukanani. Kun kakku oli uunissa, niin piti olla ihan hiljaa ettei se olisi lätsähtänyt. Siis oikeasti kuiskittiin ja hiivittiin varpaillaan.

Mun mielestä se on oikeastaan aika hauska juttu. Siihen synttärikakkuun tulee lisää vaikuttavuutta, kun sitä pitää paistaessa varjella. Ja saahan siinä myös vartin verran ihanaa hiljaisuutta taloon.

Tähän varmaan jo moni ehtinyt vastata, että ihan pätevä syy tuohon? Varsinkin vanhemmissa taloissa lattiat helposti tärisevät ja notkuvat, jolloin uunikin tärisee.. leipomus lässähtää, jos taikinaan muodostuneet ilmakuplat tärinän vuoksi "poksahtavat". Kakun kohoaminen perustuu siihen, että nostatusaine muodostaa taikinaan ilmakuplia.

Tulee mieleen ainostaan yksittäinen mieleenjäänyt outo tapaus eikä mikään sääntö.

Setäni oli saanut jostain jotain värityskuvia  ja antoi ne minulle. Hän laittoi ne muovikassiin ja sanoi että katso kotona sitten. Uteliaana lapsena kuitenkin otin sieltä yhden kuvan katsoakseni minkälaisia ne oikein ovat, kun niitä oli kuitenkin niin paljon. Setä otti sen kädestäni ja repi silpuksi. Öööh? No, selväksi ainakin tuli että katson loput kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi tapa, jonka toin lapsuudenkodista mukanani. Kun kakku oli uunissa, niin piti olla ihan hiljaa ettei se olisi lätsähtänyt. Siis oikeasti kuiskittiin ja hiivittiin varpaillaan.

Mun mielestä se on oikeastaan aika hauska juttu. Siihen synttärikakkuun tulee lisää vaikuttavuutta, kun sitä pitää paistaessa varjella. Ja saahan siinä myös vartin verran ihanaa hiljaisuutta taloon.

Suorastaan herttaista :D

Tähän sopii jatkoksi yksi lapsuusmuistoni mummolasta. Muistelen mummon sanoneen, ettei ukkosen ilmalla saa vatkata kermavaahtoa. Ei kuulemma vatkaannu. Mummo oli kyllä ihan täysjärkinen, joten liekö vitsillä heittänyt? :D

No voi hyvänen aika, ettekö te tiedä mistään mitään? :D Oletkos kokeillut vatkata ukkosella? Suosittelen testaamaan. Ilmanpaine vaikuttaa kermavaahdon syntyyn ja ukkosella ei todellakaan kunnon vaahtoa synny, ei sitten millään..

up

Vierailija kirjoitti:

Meidän serkuille ei saanut soittaa klo 20.00 jälkeen, eikä ne saaneet soittaa enää mihinkään niin myöhään.

No aika törkeänä pitäisin sellaisen lapsen vanhempia, jotka antavat lastensa soitella kavereilleen klo 20 jälkeen. En minä ainakaan anna, viestin saa laittaa, jos on oikeaa asiaa. Eikä kyllä tarvitse kenenkään soittaa minullekaan siihen aikaan, jollei ole viestillä ensin kysynyt, että sopiiko soittaa. En varmasti vastaa kuin parille lähisukulaiselle ja hyvälle ystävälle enää siihen aikaan.

up up

Serkkujeni perheessä oli vielä 2000-luvulla sellainen sääntö, että miehet (isä + 8 poikaa) söivät ensin ja äiti laittoi heille aterian valmiiksi, ja kun he olivat lopettaneet niin sitten söivät naiset (äiti + 1 tyttö), ja tämä tyttö luonnollisesti otti ruokaa itse, kuka nyt isoa naisihmistä rupeaa palvelemaan.

Meillä kotona omaa huonetta ei saanut sisustaa itse, esim. laittaa valokuvia tai julisteita seinille tai esineitä hyllyille, koska äiti ei tykännyt siitä että joka puolella on romua ja roskaa. Tosin äiti ei koskaan käynyt yläkerrassa jossa meidän lasten huoneet oli (koska ei jaksanut kiivetä portaita), ja tajuttiin tuo pointti vasta yläaasteella ja sisustettiin salaa. Siivouksen kohdalla emme jostain syystä koskaan tajunneet ruveta lintsaamaan, vaan kuurasimme kiltisti kolme kertaa vuodessa koko huoneen kattoja ja seiniä myöten.

Vierailija kirjoitti:

Serkkujeni perheessä oli vielä 2000-luvulla sellainen sääntö, että miehet (isä + 8 poikaa) söivät ensin ja äiti laittoi heille aterian valmiiksi, ja kun he olivat lopettaneet niin sitten söivät naiset (äiti + 1 tyttö), ja tämä tyttö luonnollisesti otti ruokaa itse, kuka nyt isoa naisihmistä rupeaa palvelemaan.

Lestoja tai muita lahkolaisia? Lapsimäärä ja naisten alistaminen sopii kuvioon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkkujeni perheessä oli vielä 2000-luvulla sellainen sääntö, että miehet (isä + 8 poikaa) söivät ensin ja äiti laittoi heille aterian valmiiksi, ja kun he olivat lopettaneet niin sitten söivät naiset (äiti + 1 tyttö), ja tämä tyttö luonnollisesti otti ruokaa itse, kuka nyt isoa naisihmistä rupeaa palvelemaan.

Lestoja tai muita lahkolaisia? Lapsimäärä ja naisten alistaminen sopii kuvioon

Jep, lestadiolaisia juurikin. Mutta en ollut kyllä itse tuolloin koskaan kuullut että miehet söisivät ensin tai että jotenkin muuten naisten pitäisi erityisesti palvella miehiä.

Uusperheessä uutta, isäpuoli kielsi lapsia tervehtimästä /kailottamasta moita ovella kotiin tullessa ( ei perustetta). Tervehtiä sai vasta, kun osui jonkun kohdalle. Ja jos ei osunut, piti mennä omaan huoneeseen. Aluksi emme tienneet, kuka on kotona, kun kukaan ei uskaltanut sanoa heitä ulko-ovella. Lopuksi tiesimme kuka ei ollut kotona, isäpuoli sai kenkää:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lastenkodin säännöistä voisin kirjoittaa kokonaisen romaanin, joten ehken kirjaa niitä tähän.

Kerro noista lastenkodin säännöistä ja jokin summittainen aika, jolloin olit siellä. Olisi mielenkiintoista kuulla, kun en itse tunne ketään, jolla olisi tuollainen tausta.

Melkeen 13 vuotta siellä tuli vietettyä. No voin kyllä pistää tähän mitä mieleen tuli eilen ja tänään. Kaikkea en muista koska muutin pois jo lähemmäs vuosikymmen sitten, mutta pitkä tästä silti tulee eli skipatkaa jollei kiinnosta.

- Ensimmäisessä lastenkodissa hoitajat päättivät, paljonko syöt, ja nirsoille kaksin verron "jotta oppivat syömään sitä mitä muutkin". Seuraavassa laitoksessa tätä jatkettiin, mutta siellä pöydästä ei enää päässytkään ruoka-ajan loputtua vaan siellä oli istuttava nukkumaanmenoaikaan sama ruoka naaman edessä. Hoitajat ilkkuivat ja haukkuivat, jos ruokaa ei suostunut syömään, ja Afrikassa lapset kuolivat nälkään kun minä olin niin nirso. Voin ihan kokemuksella sanoa, että tällä tekniikalla ei saa aikaan kuin traumoja ja paniikki+syömishäiriöitä.

- Ekassa lk:ssa mentiin nukkumaan seitsemältä ja nukuttiin 12 tuntia. 8-vuotiaalle iltakukkujalle tuo oli yhtä tuskaa, kun yleensä nukahdin vasta yhdentoista jälkeen. Toisessa lk:ssa muistaakseni muutaman vuoden välein siirrettiin nikkumaanmenoaikaa puolella tunnilla niin, että myöhäisin nukkumaanmenoaika arkena oli minulla 22:00. Nukkumassa piti olla sinä kellonlyömällä, jolloin nukkumaanmenoaika alkoi, eikä sängystä saanut poistua ennen seuraavaa aamua kuin vessaan. Jos tästä lipsui, nukkumaanmenoaikaa saatettiin jopa aikaistaa.

- Osaston jääkaapissa ei ollut koskaan mitään vaan kaikki ruoka pidettiin keittiössä tai kellarin kylmiössä. Me lapset säilytettiin siellä lähinä limpparia ja muuta vastaavaa, mutta muuten se tosiaan oli aina tyhjä. 

-- Ruoasta vielä sen verran, että viikonloppuisin päivällinen oli klo 14, ja iltapala klo 19 mikä oli minun mielestäni liian pitkä väli. Siinä välissä sai ehkä yhden omenan kolmelta tai neljältä ja viimeistään iltapala-aikaan ainakin omasta vatsasta kuului jo ääniä. Iltapalaksi oli leipää. 

- Jos lapsi kiroilee, joko otettiin 50 senttiä per kirosana kuukausirahoista pois tai pistettiin kymmeneksi minuutiksi huoneeseen. En muista, että siellä olisi koskaan kukaan kannustanut lapsia käyttäytymään hyvin, vaan kaikki käytökseen liittyvät säännöt koskivat rangaistuksia. Kaikki kannustimet koskivat jotain tekemistä (siivoamista, liikkumista, jne).

- Vanhemmilla oli oikeus tavata lapsiaan kerran viikossa, ja jos vanhempi tahtoi tavata mutta lapsi ei, lapsi pakotettiin tapaamaan vanhempansa. LK:ssa kyllä tiedettiin, että isä oli pahoinpidellyt minut pahasti, mutta kun "isä rakastaa sinua niin paljon ja loukkaantuisi, jollet tulisi". 

-- vastaavasti vanhemmalle ei saanut pienenä soittaa kuin kerran viikossa hoitajan valvomana. Olin vähintään 12 kun sain jo soittaa useammin. Joka päivä ei kuitenkaan olisi saanut, ellei jotenkin onnistunut jättämään puhelinkaappia lukitsematta hoitajan huomaamatta ja palata asiaan hoitajien ollessa kahvilla.

- Jos vanhemmat asuivat kaukana, heitä sai tavata kaksi kertaa vuodessa viikon ajan talvella ja kaksi viikkoa kesällä. Muistaakseni joskus 15-vuotiaana kesäreissu pidennettiin kuukauteen.

- Jos joku oli arestissa, osaston ovet lukittiin ja piti pyytää hoitajaa avaamaan ovi jos tahtoi sisälle tai ulos. Väliovi oli yleensä aina lukossa, ja se avattiin vain, jos joku tahtoi musiikki- tai pelihuoneeseen, tai jos mentiin saunaan.

- Kouluun ei saanut mennä pöyrällä. En koskaan oikein tiennyt miksi, kun vapaalla sai pyöräillä vaikka kaupungin ympäri jos tahtoi. (tai, no, alle 12-vuotiaana sai ensin pyöräillä vain tietyn matkaa lähiössä ja lopulta jopa lähiön rajalle, mutta yläasteikäisenä sai pyöräillä minne vain, paitsi kouluun)

- Alle 15-vuotias ei voi omistaa mitään, eli kaikki hänen omaisuutensa on sen omaisuuden hänelle ostaneen omaisuutta. Jos hän ostaa itselleen mitään, se on lastenkodin omaisuutta koska viikkoraha tulee lastenkodilta. Näin sanoi kuulemma laki. 15-vuotiaana vaatiessani omistamiani tavaroita itselleni sanottiin, ettei alle 18-vuotias saa päättää omaisuudestaan vaan se on huoltajien vastuulla.

- Alle 12-vuotias ei saa omistaa puhelinta. Jos jostain sai puhelimen, se takavarikoitiin. :I Lastenkoti ei myöskään kustanna lasten puhelua vaan joko lapsi ostaa prepaid-liittymän tai pappa betalar. Puhelimen lastenkoti toki voi ostaa, lahjaksi.

- Lapselle  ei anneta kahta särkylääkettä, alle 18-vuotias voi saada vain kolme 400-500mg(lääkeaineesta riippuen) särkylääkettä päivässä kuuden tunnin välein. Koviin menkkakipuihin ei saa lisää särkylääkettä vaan sanotaan, ettei se kipu nyt niin kova voi olla etteikö yhdellä selviä. Oksensin kerran koulussa kun kipu oli niin kova ja pääsin kotiin vain, koska opettaja vaati. Minua ei tultu myöskään hakemaan vaan kotiin oli mentävä bussilla. Yleensä kivut oli helpoin nukkua pois.

- Lääkärissä ei käydä turhaan eikä lapsi ole sairas jollei hänellä ole kuumetta. Lapsi ei myöskään saa jäädä pois koulusta jollei hänellä ole kuumetta vaikka hänellä olisi helposti tarttuva tauti. Tästä on joskus aiheutunut sairaalareissuja koska itse en kuumeile enkä huomaa kipua ennen kuin siitä tulee sietämätön.

-  Jos teki läksyt joka päivä, sai viikon lopussa kaksi euroa. Jos ei tullut läksyjä niin voi voi. Koulun liikuntapäivänä kun ei voinut saada läksyjä, oli kotona tehtävä 50 vatsalihasliikettä tai kyykkyhyppyä. :D

- Taisin olla 14 tai 15 kun lk:ssa otettiin käyttöön hiljainen tunti, jolloin kaikkien piti mennä omiin huoneisiinsa ja tehdä läksyt hiljaisuudessa. Vessaan ei saanut sinä aikana mennä, musiikki ei saanut olla päällä, ja jollei saanut läksyjä tai ne oli ehtinyt tehdä jo koulussa niin voi voi. Muistaakseni silloin oli myös annettava puhelimet hoitajille jotta varmasti keskittyi.

- Lapsella ei saa olla lemmikkiä. Sisarilla oli toisessa lastenkodissa kaloja ja marsuja ja dequja, mutta meillä ei saanut olla mitään.

- Kesäksi mentiin maalle ja sinne oli poljettava koko 25km matka. Maalla lapset asuivat 2-4 hengen huoneissa. Joka aamu herättiin yhdeksältä, syötiin aamupala, kymmeneltä oli aamupalaveri jossa jaettiin päivän työt(kaikkea imuroinnista kasvimaan kasteluun) ja jonka jälkeen käveltiin kahden kilometrin aamulenkki. Päivän töiden jälkeen sai mennä uimaan tai polkea aikuisen luvalla kauppaan/kirjastoon jos jaksoi (sinne ja takaisin 10km). 17-vuotiaana sain luvan polkea kaupunkiin, mutta vain kahtena päivänä viikossa koska "kesälomalla kuuluu olla maalla eikä kaupungissa", enkä saanut ottaa mukaan ruokaa vaan syötävät oli ostettava omilla rahoilla. Outoa/ihmeellistä maalle menemisessä oli lähinnä se, että sinne mentiin joka vuosi vaikka jokainen tiesi, että mökki on täysin asuinkelvoton.

- Sain isältä pleikkarin 10-vuotiaana(se kai päätti, että on kivampaa kun en aiheuta kohtausta joka tapaamisella ja alkoi siksi lahjoa mua?), joten hoitajat yhdessä päättivät, että olen pahasti addiktoitunut videopeleihin ja ottivat masiinan pois. Sain hakea sen kansliasta ja pelata sillä tunnin päivässä ja jos pelasin liian kauan, se otettiin kahdeksi viikoksi pois. Sama tapahtui, kun sain 12-vuotislahjaksi tietokoneen(jossa oli tasan tarkkaan Photoshop, Microsoft Word, ja Pasianssi) jolla sain luvan kirjoittaa kaksi tuntia päivässä. Puolen vuoden päästä tuli hoitajilta tieto että olen niin pahasti peliaddiktoitunut, että minulta otetaan kaikki koneet pois ja saan "pelata" korkeintaan tunnin päivässä saman kahden viikon pelikiellon uhalla. Sääntö muuten koski vain ja ainoastaan minua, pojat saivat pelata vaikka koko päivän jos siltä tuntui, eikä heillä ollut kuulemma mitään peliongelmia. Tästä alkoi ihan tajuton sota, joka loppui vasta kun äiti osti minulle läppärin viimeisenä lastenkotikesänäni. Eivät varmaan viitsineet enää siinä vaiheessa alkaa vänkäämään koska asuisin siellä enää vain muutaman kuukauden. :D

- Kavereita ei saanut kutsua yökylään, eikä kavereille saanut mennä kylään ollenkaan jollei lastenkodista oltu ensin soitettu vanhemmille ja sovittu kaikki etukäteen. Lukioikäisenä sain jo sentään mennä kavereille päiväsaikaan, kunhan ilmoitin asiasta ja tulin ajoissa kotiin.

- Yöllä osastolla istui yökkö, joka kävi aika-ajoin varmistamassa että lapset nukkuvat. Jos jäi kiinni valvomisesta, ovi saatettiin avata loppuyöksi, pahimmassa tapauksessa ovi lähti kokonaan. 

- 14-vuotispäivästä eteenpäin vaatteet piti pestä itse, mikä oli kuuden teinin kesken melkoinen häslinki. :I Osaston pesukone oli julmetun pieni joten pyykit piti pestä tosi usein tai niitä sai pestä vähintään kahden lastin verran. Ainoastaan lakanat pestiin lastenkodin toimesta.

- Jos löi hoitajaa, joutui vuorokaudeksi eristysselliin ja jos siellä vielä kiukutteli, eristysaikaa saatettiin pidentää oisko ollu korkeintaan 48 tai 72 tuntiin ja jos kiukuttelu ei siellä loppunut, tuli lähtö nuortenpsykiatriselle mistä ei pääsekään ihan heti takaisin. Erkasta löytyi ämpäri ja yksi vanha vaahtomuovipatja.

- Lapsen paha mieli ja käytös on aina oma vika ja omaa asenneongelmaa, jonka voi muuttaa itse. Sain käydä ihan tajuttoman taistelun ennen kuin sain diagnoosin masennukseen, josta olin tiennyt jo kauan mutta jonka olemassaoloon hoitajat eivät suostuneet uskomaan edes muutaman itsemurhayrityksen jälkeen. Yks hoitajista kiteytti niiden kaikkien mielipiteen aika hyvin kun sanoi kerran että "masennus ei oo mikään syy voida huonosti". 

- Jos oli ilmoittamatta pois lastenkodista, hoitaja soitti yhdeksältä ja käski tulla takaisin ja jollei puoliyöltä ollut paikalla, hoitaja soitti poliisit perään. Mulla oli poikaystävä viimeisenä lastenkotipäivänä kylässä ja nukuttiin molemmat hostellissa kun lastenkodissa ei enää kahdeksan jälkeen saanut olla vieraita. Silloin vielä soittivat että tuletko kotiin vai soitetaanko poliisille. :D Onneks se yökkö ties itsekin miten tyhmä se tilanne oli mut pakko se oli koska säännöt on säännöt.

Enempää en nyt just muista ja tää on jo nyt ihan liian pitkä... 

Olen aina ihmetellyt, kun joidenkin kavereitten luona pienemmät sisarukset olivat aina alushoususillaan. Siis aina. Tällaisiin perheisiin törmännyt pienen ikäni aikana jo monta kertaa. Ja lapset siis parhaimmillaan ~13 vuotiaita. Omakotitaloissa lapset juoksi puolialasti pihalla jopa ihan tiheään asutussa naapurustossa, ja kävivät naapurissa kylässä ilman rihman kiertämää. Kerrostaloissa lapset leikkivät ja heiluttelivat parvekkeelta pikkuhousuissa. Yhden kaverin luokse kun meni, sielä oli aina ihan hiton kuuma ja tunkkainen ilma. Käveltiin käytävää kaverin huoneeseen niin äiti ja isä makasivat alusvaatteisillaan sängyssä katsomassa televisiota ja juoksuttivat lapsia hakemassa millon mitäkin. Äiti pysäytti ovella ja kyseli kuulumisia. Oli aika vaivaantunut olo kakkos luokkalaisella :D

Vierailija kirjoitti:

Lapsena muistan, että oli perheitä, joiden kotiin ei saanut tulla kuin tietty määrä kavereita. Sai esim. Tulla 4 kaveria ja jos oli 5 pihalla, yksi ei saanut tulla.

No ymmärrän tuon osan, että ikävää jos yksi ei saa tulla, mutta mitä ihmeellistä tuossa muuten on? Ei meille ainakaan saa yhtäkkiä pelmahtaa neljää kaveria kylään. Muutenkin ollaan iso perhe, niin johan täällä hulluksi tulee, jos vielä lapsilla ois lupa tuoda niin paljon kavereita, kuin haluaa.

Pakko sanoa kun porukka arvuuttelee noista lestadiolaisten säännöistä. Itse olen syntymästä aina siihen asti kun armeijasta pääsin, asunut lestadiolaisperheessä, tosin en itse ollut enää rippi-iän jälkeen kiinnostunut niistä säännöistä, kuitenkin kotona pääosin kunnioitin niitä. Perheeni oli mielestäni vielä kohtalaisen vanhoillinen. Kuitenkin meillä sai suihkutella deodorantteja ja hajuvesiä juuri niin paljon kuin halusi, tuijotella pesukoneen rumpua (tuo nyt taitaa muutenki olla jonku randomi kaiffarin keksimä idea), seurata urheilua/uutisia televisiosta, olla ulkona vaikka aamukahteen, kunhan ei pitänyt kotiin palatessaan meteliä.

Kiellettyä oli kaikenlainen kiroileminen, elokuvien tms katselu, alkoholin käyttö, meikkaaminen, lävistykset, hiusten värjääminen, rytmimusiikin kuuntelu (pop, rock, rap etc..) Tosin näistäkään ei meitä kuritettu tai haukuttu. Muutaman kerran tulin hiprakassa kotiin joskus 15 kesäisenä, ja vanhemmat seuraavana päivänä sanoivat tyyliin että mietippäs tekosias ja saattoivat korottaa vähä ääntään ettei sama toistuisi. Tosin eiköhän tuo ole perheessä kuin perheessä ihan luonnollista alaikäisten juominkeihin puuttuminen. Aikuisena saa ryypätä ihan rauhassa eikä perhe katso kieroon. Niin ja tupakoinninkin aloitin jo niihin aikoihin kun kymmenen täytin, se ei ole millään muotoa edes paheksuttu asia lestoille mutta toki vanhemmat vei tupakkani aina kun löysivät, pentu kun olin.

Kaikkea sai tehdä kun lain puitteissa teki, jos ei aate tuntunut oikealla. Ilman muuta vanhemmat yrittivät saada pysymään herätysliikkeessä. Mutta eivät sentään puuttuneet jonkun hajuveden tms käyttöön :D

Niin, ja meitä sisaruksia on yli kymmenen, pelkästään kototalossa asui parhaimmillaan 12 sisarusta+vanhemmat.

Luin ketjun läpi. Ihan hulluja juttujahan nuo osa, mutta ihmettelen kovasti sitä, että niin moni pitää outona ja vääränä aivan päivänselviä ja tärkeitä sääntöjä. Kuten kotiintulo- ja nukkumaanmenoajoista tai syömisestä. Annatteko oikeasti lastenne tulla, mennä ja tehdä miten huvittaa?

Vierailija kirjoitti:

Äitipuoli on aina ollut hullun tarkka siitä ettei osta minulle, isän edellisestä liitosta olevalle lapselle, mitään tai anna rahaa. Minä, köyhän ja työttömän yh-äidin luona pääasiallisesti asunut tyttö vietin kuitenkin pitkiä aikoja lomilla isän luona ja sain pitää seuraa kahdelle velipuolelleni jotka esim. saivat  äidiltään 500 markkaa farkkuostoksille ja syömiseen mutta minulle ei annettu mitään. Isä antoi kyllä rahaa jos oli paikalla mutta huomattavasti vähemmän, en esim. voinut mennä velipuolten kanssa leffaan vaan jouduin odottelemaan kaupungilla sen aikaa. Vähän isommiksi kasvettuaan pojat kyllä rupesivat tarjoamaan myös minulle liput kun pitivät kohtelua niin epätasa-arvoisena.

En voinut pyytää että äitipuoli ostaisi kaupasta esim. kuukautissuojia jos menkat alkoivatkin yllättäen ja vain äitipuoli oli kotona. Yhtenä kesänä mentiin Linnanmäelle ilman isääni, velipuolet saivat taskurahaa kolikkopelien pelaamiseen ja hampurilaisiin, minä join kotona pullotettua vettä koko päivän ja söin yhden voileivän jonka olin ennakoiden tehnyt itselleni mukaan. Kerran jouduin kävelemään talvella kovassa pakkasessa 4km ja menemään junalla pummilla Helsinkiin kun äitipuoli ei antanut bussilippurahaa päästäkseni isän luota Vantaalta kotiin. Ei voinut myöskään heittää minua autolla sillä oli jo ajanut tarpeeksi sille päivälle, velipuolillani kun oli ollut sählytreenit. Nyt aikuisena jos menemme kesämökille, minä ja perheeni keräämme kauppareissulla omaan kärryyn omat ruokamme ja juomamme mutta viereisellä kassalla äitipuoleni kustantaa myös työssäkäyvien poikiensa ruoat ja juomat.

Osaatte vain kuvitella aionko auttaa äitipuoltani siinä kohtaa jos isäni kuolee ensimmäsenä. Onneksi sentään välit velipuoliin on tästä kaikesta huolimatta hyvät.

Isäsi sen sijaan on kaiken arvostelun yläpuolella.

Vierailija kirjoitti:

530, 60-lukua oli. Kyllä on terapia tullut tarpeeseen, niin kamala lapsuus. Muutamia hyviä hetkiä muistan mutta nekin laskettavissa kahden käden sormin. Emme siskon kanssa pitäneet mitään yhteyttä heihin kun muutin 17-vuotiaana omilleni ja otin 15-vuotiaan siskon mukaan. Pääsivätpähän  häpeästä.

t: Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi joka sai hävetä itseään koko lapsuuden

Ettekö koskaan ole sanoneet äidillenne mitään asiasta?

Jouluhulda kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät saa koristella joulukuusta, äiti haluaa sen koristella yksin. Eikä kyseessä ole edes sellainen tapa, että äiti koristelisi sen myöhään illalla/yöllä ja kun lapset heräävät, se olisi heille valmiina yllärinä. Vaan lapset istuvat sohvalla ja katsovat kun äiti koristelee.

Aiku kiva, joku kirjoittaa täällä minusta :) Mitä sitten? Koristelen joulukuusen aina kulloiseenkin sisustukseen sopivaksi, kun sattuu olemaan "mun juttu". Unohdit mainita, että ostin lapsille oman vähän pienemmän kuusen, jonka saivat koristella oman mielensä mukaan. Aikaisempina vuosina kaikilla lapsilla on ollut omat pöytäkuuset.

Meillä on myös sellainen sääntö, että meillä ei saa haukkua ketään - edes itseään. Ja lapset menevät aikaisemmin nukkumaan, kuin missään tuttavaperheessä.

Oikeasti, 94 alapeukkua? Mikä tässä niinkuin teidän mielestä on oikeasti väärää ja pahaa, että meillä tehdään näin?

Vierailija kirjoitti:

Äitipuoli on aina ollut hullun tarkka siitä ettei osta minulle, isän edellisestä liitosta olevalle lapselle, mitään tai anna rahaa. Minä, köyhän ja työttömän yh-äidin luona pääasiallisesti asunut tyttö vietin kuitenkin pitkiä aikoja lomilla isän luona ja sain pitää seuraa kahdelle velipuolelleni jotka esim. saivat  äidiltään 500 markkaa farkkuostoksille ja syömiseen mutta minulle ei annettu mitään. Isä antoi kyllä rahaa jos oli paikalla mutta huomattavasti vähemmän, en esim. voinut mennä velipuolten kanssa leffaan vaan jouduin odottelemaan kaupungilla sen aikaa. Vähän isommiksi kasvettuaan pojat kyllä rupesivat tarjoamaan myös minulle liput kun pitivät kohtelua niin epätasa-arvoisena.

En voinut pyytää että äitipuoli ostaisi kaupasta esim. kuukautissuojia jos menkat alkoivatkin yllättäen ja vain äitipuoli oli kotona. Yhtenä kesänä mentiin Linnanmäelle ilman isääni, velipuolet saivat taskurahaa kolikkopelien pelaamiseen ja hampurilaisiin, minä join kotona pullotettua vettä koko päivän ja söin yhden voileivän jonka olin ennakoiden tehnyt itselleni mukaan. Kerran jouduin kävelemään talvella kovassa pakkasessa 4km ja menemään junalla pummilla Helsinkiin kun äitipuoli ei antanut bussilippurahaa päästäkseni isän luota Vantaalta kotiin. Ei voinut myöskään heittää minua autolla sillä oli jo ajanut tarpeeksi sille päivälle, velipuolillani kun oli ollut sählytreenit. Nyt aikuisena jos menemme kesämökille, minä ja perheeni keräämme kauppareissulla omaan kärryyn omat ruokamme ja juomamme mutta viereisellä kassalla äitipuoleni kustantaa myös työssäkäyvien poikiensa ruoat ja juomat.

Osaatte vain kuvitella aionko auttaa äitipuoltani siinä kohtaa jos isäni kuolee ensimmäsenä. Onneksi sentään välit velipuoliin on tästä kaikesta huolimatta hyvät.

Kurjaa että sulla on niin paskat omat vanhemmat että eivät välitä susta ollenkaan, vaan sinut on nakitettu isän uuden vaimon niskoille. Toisaalta ymmärrettävää että isän uusi vaimo ei ole ottanut asiakseen sinun elämäsi rahoittamista, kun sinulla molemmat vanhemmat kerran elossa ovat.