Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa saatetaan ottaa vettä juomavedeksi tai ruuanlaittoon vessan hanasta mikä on minusta todella ällöttävää.
Samaa vetthän se on kuin keittiönhanasta tulevakin
Ehkä samaa vettä mutta hana täynnä kakka ja persebakteereita jotka tarttuvat siihen veteenkin.
No aika harva hieroo persettään hanaan.
No kyllä niitäkin taatusti löytyy. Saahan siitä hyvän pilan, kun tietää, että nyt ne juo persebakteeristettua vettä.
Jos joku on noin perverssi, niin miksi sitä ei voisi tehdä yhtä hyvin keittiön hanaan? Kysehän oli siitä, että vesi on epähygienistä nimenomaan saniteettitilojen hanoista otettuna.
Uskon, että useimmat ihmiset juovat vettä esim. hampaiden pesun yhteydessä kylpytilojen hanoista kotonaan. Eli ei kovin ihmeellistä.
Miten sitä edes saisi perseensä taiteiltua niin, että hana osuu reikään? :D Vauvan pyllyllähän tuo olis helppo tehdä, mutta ei taida käsienpesuallas kestää 57 kilon painoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini ei saanut sanoa esimerkiksi "voi jehna" "sikahyvää" "sairaasti" "voi pee" koska hänen vanhempansa pitivät noita kirosanoina. Kyseessä kuitenkin murrosikäinen ihminen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen, jossa papan pikku prinsessariiviö (opettajankin kauhu kuulemani mukaan) joutuu "tekosistaan" tyhjentämään/täyttämään tiskikoneen ja mamsellin tilillä olevat rahat muutetaan osakkeiksi. Rikkaat osaa :D!
Millaisen tulevaisuuden järkkää äiti tyttärelleen rankaisemalla (kaikille kuuluvilla) kotitöillä? huh huh, puistattaa ihan...mutta koko perhe on muutenkin olevinaan kuin brittihovissa, mitään eivät halua tehdä kotona, piiat ja siivoojat on palkattu, mutta sekään ei riitä...
Mitä helvettiä?! Ihan oikeastiko tuollaista on olemassa? Jos Suomessa, niin missä päin? Tämä alkoi jo kiihottaa mielikuvitustani, että missä tuollaisiin ylimystön edustajiin vois törmätä :D
Totta on! Muistanet taannoiset ruisrokkipummit ja eläkeläisliput?
En tiennyt tuollaisista Ruisrokkipummeista ja eläkeläislipuista. Piti googlettaa.
Vierailija kirjoitti:
Näistä tulee niin paha mieli.
Kyllä, ihan vammaisia ihmisiä sitä onkin olemassa ja elää "normaaleina" keskuudessamme. Säälittää näiden lasten puolesta, joita ei rakasteta, vaan kidutetaan omassa kodissa. Tulee Vilja Eerika mieleen, ihan samanlaista skitsoilua näiden säännöisssä.
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä outo sääntö liittyi arestiin. Siis siihen, jos joutui kotiarestiin. Silloin ei kukaan saanut puhua tästä henkilöstä hänen omalla nimellään, vaan hänestä piti aina puhua arestilaisena. Siis ei saanut sanoa, että "Ville, tule tänne" vaan piti sanoa "arestilainen, tule tänne", jos Ville oli kotiarestissa. Samoin itsestään ei saanut kotiarestissa puhua, että "minä" vaan piti puhua "arestilaisesta" siis ei voinut sanoa, että "saanko tulla?" vaan piti sanoa, että "saako arestilainen tulla?", jos oli kotiarestissa.
Meillä oli sääntö, että perheen naisväki ei saanut sunnuntaisin ja juhlapyhinä käyttää housuja, vaan oli aina pukeuduttava hameeseen tai mekkoon. Sama koski sunnuntaisin kylään tulevia naispuolisia henkilöitä. Muulloin pukeutumisrajoitteita ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin hämäräsä, koska lapsuudenkodissani isä säästi sähköä (luonnonvalo riittää!) ja sammutteli jatkuvasti valoja. Omassa kodissa onkin sitten aina ollut juhlavalaistus, vihasin pimeässä kykkimistä niin paljon.
Toisaalta ymmärrän, jos valoja sammuttelee kesällä ja muulloinkin jos tosiaankin näkee luonnonvalossakin. Minäkin laitan valot vain silloin kun ei enää näe ulkoa tulevassa valossa. Ex-naisystäväni jätti valoja usein palamaan jopa vaatehuoneeseen, vaikka ei siellä kukaan ollut, minä sitten sammuttelin näitä valoja jos turhaan paloivat. Ihan periaatteesta, koska minä maksoin sähkölaskun. Monesti kun tulin töistä kotiin, niin asunnossa oli valot päällä, televisiokin päällä ja joskus vielä kahvinkeitinkin päällä vaikka asunto oli tyhjänä. En hyväksy tuollaista.
Et oo tosissasi... Koti on elämistä varten. En hyväksy lämmön ja valon pihtaamista, joten kumoan mielipiteesi 1-1 ;) :)
Kyllä olen tosissani. En ole pihdannut lämpöä ja valoa, sammutin vain turhaan palavia valoja. Miksi niiden valojen pitäisi palaa silloin jos niitä ei tarvita, huoneessa jossa ei ole kukaan? Miksi television pitäisi olla päällä silloin, jos asunnossa ei ole ketään sitä katsomassa? Tai entäpä kahvinkeitin, miksi sen pitäisi olla päällä silloin, jos kukaan ei ole juomassa sitä kahvia? Vaatteet pärjäävät ja uskaltavat olla pimeässäkin. Edelleenkin sammutan valot huoneesta jossa ei ole kukaan.
Meillä sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä on että osa lapsista on tasa-arvoisempia kuin toiset, tämä näkyy edelleen aikuisiässäkin. Isämme on neutraalin etäinen jokaista lasta kohtaan. Äiti taas on aina suhtautunut varsinkin vanhimpaan lapseen niin että häntä täytyy koko ajan paapoa ja auttaa, rahaakin antaa, antoi uuden tietokoneen kun muutti kotoa pois, on vielä yli 30-vuotiaanakin avustanut taloudellisesti. Sitten me välissä olevat lapset, me emme ole mitään. Jos on jotain kehdannut joskus kysyä niin on vaan saatettu tylysti jättää auttamatta vaikka kyseessä olisikin ollut todellinen hätä (esim sossutuet eivät ole tulleet eikä kerta kaikkiaan ole ollut rahaa, opiskelijana on nimittän todella mukava olla kesällä työtön kun ei saa edes kelan asumistukea). Olen sitten hädän hetkellä ollut välillä ilman perussairauteni hoitoon tarvittavia lääkkeitä, välillä olen syönyt pelkkää puuroa viikkotolkulla samaan aikaan kun äiti on saattanut antaa toiselle sisarukselle rahaa vaikkapa matkusteluun jne turhanpäiväiseen. Myös nuorinta paapotaan ja hän saa rahaa niin baareiluihin vaikka onkin saanut oman alansa töitä jo opiskeluaikana.
Terveisiä vaan tutuille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vittu ku aina puhelimella vahingossa alapeukutan!! Ei ollu tarkotus!
Yöllä ei saa vetää vessaa, vaan pissat pitää jättää marinoitumaan pyttyyn... (jotta kukaan ei herää ja vettäkin säästyy...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvanut läheisriippuvaisen äidin kanssa 90-luvulla. Isäni sai hädin tuskin kuulemma pitää minua sylissä. Hän teki pitkää työpäivää, niin yleensä olimme äidin kanssa kahdestaan. Joskus mummo tuli meille minua "hoitamaan" mutta äiti poistui korkeintaan toiseen huoneeseen järjestämään kaappia tms.
Päiväuniani en ikinä nukkunut yksin, äiti joko luki kirjaa vieressä tai sitten pukkasi minua vaunuissa ympäri kylää niin kauan aikaa että olin saanut unet nukuttua. Ja jos nukuin pihalla vaunuissa, äiti istui vieressä.
Ensimmäisen kerran olin ilman äitiäni silloin kun aloitin esikoulun. Siihen asti olimme yhdessä käytännössä 24/7. Äiti soitti esikouluun tunnin-parin välein ja kysyi kuulumisiani, joskus hoitajat joutuivat pyytämään minut puhelimeen että saatiin äiti vakuutettua siitä että minulla on kaikki okei.
Osasin itse 3. luokalla alkaa vaatimaan yökyläilyä joten pitkän harkinnan jälkeen äiti antoi minun mennä mummolaan. Hän vei minut sinne iltapäivällä ja loppujen lopuksi haki minut pois juuri ennen kuin aloin nukkumaan. Vaikka minulla oli kaikki hyvin.
Se taisi olla myös 3. luokka kun pääsin ensimmäisen kerran kaverille leikkimään. Tätä suunniteltiin viikkoja. Muistan että äiti itki sen aamun kun olin sinne lähdössä. Häntä ahdisti se, ettei hän tuntenut kaverini perhettä tarpeeksi hyvin. Vaikka hän oli sinne soitellut monta kertaa ennen kyläilyä ja olimme siellä myös yhdessä käyneet kerran aiemmin. Lopulta kuitenkin sain jäädä sinne yksin leikkimään. Se oli mahtava tunti :D
Tässä vaiheessa äitini hoksasi että jotakin on hänessä todellakin vikana ja aloitti terapian. Joten outoudet alkoivat pikku hiljaa loppumaan.
Nykyään olen parikymppinen ja asun 300km päässä äidistäni. Hän soittaa minulle joka päivä ja Whatsapp viestejä tulee yleensä 5-20 päivässä. Ja hänellä on pakkomielle tarkkailla Whatsappista että milloin olen ollut viimeksi paikalla, sen avulla voi kuulemma varmistaa että olen hengissä ilman että täytyy aina soittaa/laittaa viestiä. Käynkin aika usein siellä "paikalla", ettei äiti huolestu. Mutta eipä tuo haittaa, hän selvisi minun muutostani hengissä, enköhän minä selviä tästä.
Terve tunnistajille! :)
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu ku aina puhelimella vahingossa alapeukutan!! Ei ollu tarkotus!
Sen saa vaihettua yläpeukuksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin perheessä lapset (omat tai vieraat) ei saanut mennä ulkovaatteissa sisälle. Talvella ja kurakeleillä sen vielä ymmärtää, mutta kun kesälläkin ois pitänyt riisua mekko tai shortsit eteiseen, ettei vie likaa sisälle. Ei vietetty heillä ainakaan liikaa aikaa :D Veljeni kavereineen oli teini-ikäisinäkin joutuneet perheen äidin kans vastakkain eteisessä, kun mamma oli sitä mieltä että farkut eteiseen ja kalsareissa sisälle. Eikä heidän nurmikollaan saanut seistää liian pitkään paikallaan, kun tuli niitä ikäviä painaumia siihen ruohoon :D
Käyttäjä35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että vessapaperia ei saa käyttää kuin kaksi palaa per vessareissu. Mahtaa olla koko perheellä melkoiset jarruraidat alushousuissa.
Tällaista en voi millään ymmärtää. Minä jos joutuisin pärjäämään kahdella vessapaperin palasella, niin minua seuraisi jatkuva ulosteenhaju ja kalsarit olisivat kuorrutetut myöskin. Minulla menee vähintään 15 palaa pyyhkimiseen, ja olen hoikka mies, ei vaan tunnu vähempi riittävän. En tiedä mistä johtuu.
Suosittelen nopeata vesipesua, jos tuollainen ongelma. Mutta sinänsä samaa mieltä, että jos paperilla joutuisi asian hoitamaan, niin kaksi palaa ei riitä mihinkään vaikka kuinka olisi nelinkertaista laatua. Eli samoihin menee ja olen hoikka nainen. Johan kahdesta palasta tulee läpikin, hyi hemmetti. Kädet saattavat likaantua.
Miten muuten tällaistakin sitten kotona kontrolloidaan? Isä istuu teinitytön vieressä kyttäämässä, kuinka monta palaa menee? Vai harrastaako iltapuhteena vessapaperirullan palojen laskemista... ;D
Olen nyt koko ketjun ajan nämä kommentit luettuani miettinyt mitä tekemistä hoikkuudella on vessapaperin riittämisen kanssa. Onko hoikalla ihmisellä pienempi ja jotenkin vähemmän sotkeva peräreikä? Vai ajattelevatko jotkut että lihavilla menee vessassa käydessä ne lihavat pakaratkin kakkaan? Menikö multa nyt jotain täysin ohi vai onko paino tässä jotenkin mainitsemisen arvoinen asia :D
Siksi mainitsin, että olen hoikka mies, kun olen tätä palstaa luettuani huomannut, että helposti kehotetaan laihduttamaan jos ei perse puhdistu parilla palalla vessapaperia. Tyyliin "laihuta läski, syö vähemmän ja terveellisemmin niin ei aina tuu sitä ripulia".
Meillä ei saa missään tapauksessa viheltää eikä nukkua päiväunia. Kaupungilla ei saa olla illalla, vaikka olisi arkipäivä ja kyseessä 17-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla piti aina rukoilla iltarukous niin että kädet on kaikilla ristissä. Jos siis oli yökylässä. Ja käsien piti olla aina peiton päällä että se perheen äiti sai aina tarkistaa että kaikilla oli varmasti kädet ristissä :D
Joo kaikkivaltias Jumala ei kuule jos ei ole ristinyt käsiä, toimii antennina. Ärsyttää kun itsellenikin on lapsena jo kerhosta!! asti opetettu Jumalasta kaikenlaista, kädet ristiin, iltarukous, helvettiin saatat joutua. Hohhoijaa. Jumala on rakkaus eikä mikään kostonhimoinen sääntönatsi uskoisin.
Säännöistä vielä ettei mee ihan ot, lapsuudenkaverilla oli sääntönä kotona myös tuo että juodaan vasta aterian jälkeen, ei sen aikana! Kuulostaa ahdistavalta, ymmärtäisi jos maitoa vaikka vain yksi lasi aterian jälkeen ja vettä saisi juoda aikanakin, sehän on vaan hyvästä...
Vierailija kirjoitti:
Näitä riittää :D Olen viettänyt aika....erikoisen lapsuuden.
Kavereita sai nähdä ainoastaan keskiviikkoisin ja lauantaisin. Koska kuulemma koulussa saatiin olla ihan tarpeeksi jo kavereiden kanssa.
Niinä päivinä kun kavereita näki, kotona piti olla klo 19. Muina päivinä jos sattui olemaan pihalla, sisälle piti tulla myös klo 19.
Siivouspäivänä oman huoneen siivoamiseen piti mennä vähintään 1.5 tuntia. Äiti tarkisti jäljen.
Läksyjä piti tehdä joka päivä vähintään tunti. Valvottuna keittiönpöydän ääressä. Ja jos läksyjä ei ollut, piti lukea koulukirjoja muuten vaan.
Olohuoneessa ei syöty. Tämä on ehkä ihan yleinen sääntö, mutta meillä äiti tarkisti päivittäin olohuoneen murusista.
Ei meikkiä, korvakoruja tms. Äiti tarkisti ja hyväksyi meidän vaatteet. Yleensä hän ostikin ne.
Harrastuksia ei oikeastaan saanut olla. Äiti ei tykännyt että poistuimme kotoa. Yhdessä vaiheessa haaveilin lenkkeilystä, mihin sainkin luvan. Tosin sain juosta vain omaa pihaa ympäri.
Omien huoneiden ovet aina auki, ainoa poikkeus se, kun vaihtoi vaatteita.
Televisiota sai katsella hyvin harvoin ja vain vähän aikaa. Perheessä ainoastaan 1 telkkari, jonka ohjelmat vanhemmat valitsi. Uutiset oli pakko katsoa joka päivä. Erityisluvalla saatiin katsella vähän pidempäänkin (elokuva, jääkiekkopeli tms)
Ruokaa vain ruoka-aikana. Ainoastaan vanhemmat sai olla keittiössä muutoin kun ruoka-aikana.
Suihkussa max 10min. Ja korkeintaan joka toinen päivä. Munakelloa käytettiin tässä apuna. Ja suihkusta oli todellakin parempi olla ulkona ennen kuin kello soi :D
Herkkuja säännösteltiin. Sinänsä hyvä homma, mutta olihan se hieman omituista 17-vuotiaana istua ruokapöydän ääressä odottomassa kun äiti jakaa popkornipussin ja pienen karkkipussin meidän kesken :D
Kamala lapsuushan se oli, mutta sinänsä emme olleet oikeasti missään vaarassa. Vanhemmat välitti meistä oikein paljon, mitä nyt äidillä oli neuroottinen ja ylisuojeleva luonne. Nykyään olemme todella läheisiä sisarusteni kanssa, vanhempiani näen muutaman kuukauden välein.
Miksi muuten suihkussa pitäisi läträtä edes 10 minuuttia? Minulla ei montaa minuuttia mene kun olen suihkussa käynyt, ja minulla kuitenkin on pitkiä hiuksia kasteltavana.
Vanhemmat on ollu aina tarkkoja meidän unesta. Ikinä ei oo voinu ääneen sanoa että väsyttää, muuten heti aikaistettiin nukkumaanmenoaikaa :-D Päikkäreitä ei myöskään saanu nukkua, koska se oli sen merkki että ei nuku yöllä tarpeeksi. Meidän piti AINA nukkua 9h yössä. Eli jos herätys kouluun oli kuudelta, nukkumassa piti olla klo 21. Ja ennen nukahtamista piti olla rauhoittumisaikaa kaksi tuntia. Eli jos piti olla nukkumassa klo 21, telkkaria ei saanut katsoa enää klo 19 jälkeen. Kännykät myös luovutettiin pois 2h ennen nukahtamista. Se 2h piti pyhittää suihkussa/saunassa käymiselle, iltapalan syömiselle ja kirjan lukemiselle.
Viikonloppuisin ja lomilla piti myös nukkua tuo 9h, koska piti olla säännöllinen unirytmi. Ja nukkumaan piti mennä silloin viimeistään klo 23. Eli viikonloppuisin ja lomilla oltiin hereillä viimeistään kahdeksan maissa.
Sinänsä ihan hyviä asioitahan nuo olivat, mutta kyllä ne kieltämättä silloin 17-vuotiaana tympäs :-D Sisko on nyt 14 ja yökyläileekin usein minun luona, vetoaa vanhemmille että luotani on helpompi kulkea kouluun (vain 2km matka) Vanhemmat antaa usein hänen tänne tullakki, koska he luonnollisesti olettavat että minäkin yhä noudatan tuota unirytmiä. Ja en minä siskon anna ihan miten sattuu valvoa, mutta kyllä minun luona saa telkkaria katsoa ja kännykkää käyttää vielä klo 19 jälkeenkin :-D
Alue: Aihe vapaa
Sori, mutta nauroin lukiessani tätä. En ilkeyttäni.