Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Ihan kamalia vanhempia ja vanhempipuolia joillakin. Oletteko missään tekemisissä nyt aikuisena heidän kanssaan?
Meillä oli oikeasti aika rentoa verrattuna monien perheeseen. Joitain sääntöjä kyllä oli.
Meillä sai värjätä hiuksia, mutta vaalentamista äiti ei hyväksynyt. Hiukset kuulemma menee pilalle. Eipä siinä, onhan vaalennus aika voimakas käsittely, mutta itse en kieltäisi lapsiltani.
Kulma tai nenälävistystä en saanut ottaa, vaikka halusin.
Tatuoinnit eivät olleet kovin "muodissa" tuolloin, mutta se olisi ollut ehdoton no no!
Pyörällä ei saanut ajaa talvella.
Koulussa oli pakko syödä. Olisihan sitä voinut olla syömättäkin, mutta ei kannattanut kertoa kotona. Olen yksinhuoltaja perheestä ja ruoka oli meilläkin 90-luvun lamassa kortilla. Oli tietty siivumäärä juustoa ja makkaraleikkelettä, mitä sai laittaa leivälle. Kinkkua oli tosi harvoin ja se oli monesti äidin tilipäivä.
Meillä ei ollut erityisen uskonnollinen perhe, mutta jostain syystä äiti meille kertasi aina neljättä käskyä ja jouluna muistutti joulun ideasta, joka ei ole joulupukki ja lahjat. Myös rippikouluun oli pakko mennä. Yritin teininä kapinoida ja sanoin, että en mene! Tuli melkoinen meteli siitä. Motivoi kyllä rippilahjat. Rippilahjarahoilla ostin aidot levikset ja ne olikin ainoat, jotka minulla koskaan on ollut :).
Äitiä ei saanut sanoa mutsiksi, mutta ei siitä mitään kauheaa huutoa tullut, vaikka sanoitkin :D.
Muita sellaisia sääntöjä ei nyt tule mieleen. Hyvin äiti veti, vaikka oli yksinhuoltaja, jolla neljä lasta. Terveiset sinne pilvien päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalia vanhempia ja vanhempipuolia joillakin. Oletteko missään tekemisissä nyt aikuisena heidän kanssaan?
Meillä oli oikeasti aika rentoa verrattuna monien perheeseen. Joitain sääntöjä kyllä oli.
Meillä sai värjätä hiuksia, mutta vaalentamista äiti ei hyväksynyt. Hiukset kuulemma menee pilalle. Eipä siinä, onhan vaalennus aika voimakas käsittely, mutta itse en kieltäisi lapsiltani.
Kulma tai nenälävistystä en saanut ottaa, vaikka halusin.
Tatuoinnit eivät olleet kovin "muodissa" tuolloin, mutta se olisi ollut ehdoton no no!
Pyörällä ei saanut ajaa talvella.
Koulussa oli pakko syödä. Olisihan sitä voinut olla syömättäkin, mutta ei kannattanut kertoa kotona. Olen yksinhuoltaja perheestä ja ruoka oli meilläkin 90-luvun lamassa kortilla. Oli tietty siivumäärä juustoa ja makkaraleikkelettä, mitä sai laittaa leivälle. Kinkkua oli tosi harvoin ja se oli monesti äidin tilipäivä.
Meillä ei ollut erityisen uskonnollinen perhe, mutta jostain syystä äiti meille kertasi aina neljättä käskyä ja jouluna muistutti joulun ideasta, joka ei ole joulupukki ja lahjat. Myös rippikouluun oli pakko mennä. Yritin teininä kapinoida ja sanoin, että en mene! Tuli melkoinen meteli siitä. Motivoi kyllä rippilahjat. Rippilahjarahoilla ostin aidot levikset ja ne olikin ainoat, jotka minulla koskaan on ollut :).
Äitiä ei saanut sanoa mutsiksi, mutta ei siitä mitään kauheaa huutoa tullut, vaikka sanoitkin :D.
Muita sellaisia sääntöjä ei nyt tule mieleen. Hyvin äiti veti, vaikka oli yksinhuoltaja, jolla neljä lasta. Terveiset sinne pilvien päälle!
Niin jao olen syntynyt -81
Kotona ei lapset saa kuunnella hevimusiikkia, koska "ihmiset, joilla on paha olo, kuuntelee sitä".
Lapsella pitää olla kaksi harrastusta. Siinä ajoi äiti hienosti itsensä uupumukseen kun oli neljä lasta ja joutuikin itse kuskaamaan kaikkialle, kun isä eron jälkeen ei enää suostunut kuskaamaan, vaikka äiti niin tahtoi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalia vanhempia ja vanhempipuolia joillakin. Oletteko missään tekemisissä nyt aikuisena heidän kanssaan?
Meillä oli oikeasti aika rentoa verrattuna monien perheeseen. Joitain sääntöjä kyllä oli.
Meillä sai värjätä hiuksia, mutta vaalentamista äiti ei hyväksynyt. Hiukset kuulemma menee pilalle. Eipä siinä, onhan vaalennus aika voimakas käsittely, mutta itse en kieltäisi lapsiltani.
Kulma tai nenälävistystä en saanut ottaa, vaikka halusin.
Tatuoinnit eivät olleet kovin "muodissa" tuolloin, mutta se olisi ollut ehdoton no no!
Pyörällä ei saanut ajaa talvella.
Koulussa oli pakko syödä. Olisihan sitä voinut olla syömättäkin, mutta ei kannattanut kertoa kotona. Olen yksinhuoltaja perheestä ja ruoka oli meilläkin 90-luvun lamassa kortilla. Oli tietty siivumäärä juustoa ja makkaraleikkelettä, mitä sai laittaa leivälle. Kinkkua oli tosi harvoin ja se oli monesti äidin tilipäivä.
Meillä ei ollut erityisen uskonnollinen perhe, mutta jostain syystä äiti meille kertasi aina neljättä käskyä ja jouluna muistutti joulun ideasta, joka ei ole joulupukki ja lahjat. Myös rippikouluun oli pakko mennä. Yritin teininä kapinoida ja sanoin, että en mene! Tuli melkoinen meteli siitä. Motivoi kyllä rippilahjat. Rippilahjarahoilla ostin aidot levikset ja ne olikin ainoat, jotka minulla koskaan on ollut :).
Äitiä ei saanut sanoa mutsiksi, mutta ei siitä mitään kauheaa huutoa tullut, vaikka sanoitkin :D.
Muita sellaisia sääntöjä ei nyt tule mieleen. Hyvin äiti veti, vaikka oli yksinhuoltaja, jolla neljä lasta. Terveiset sinne pilvien päälle!
Yksi lisäys vielä sääntöihin meillä: Vaarilta, sotaveteraanilta, ei saanut ikinä kysyä mitään sodasta. Vasta myöhemmin kuulin, että isoveljet siitä kyllä kyselivät. Itse en uskaltanut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut hyvin rasvoittuva päänahka, ja erityisesti se vaivasi nuorena. Äitini laimensi jo valmiiksi laimeaa shampoota pulloon. Tukka ei tullut juuri koskaan sillä litkulla kunnolla puhtaaksi. Vasta vaihto-oppilaana Amerikassa tajusin, että tukan ja päänahan voi todellakin pestä laimentamattomalla shampoolla, ja siitä tulee puhdas ja ilmava.
Äitini oli kieltänyt laimentamattoman shampoon käytön.. Nykytiedon mukaan shampoosta lähtee teho pois, jos sen laimentaa vedellä pulloon.
Joku voi Amerikassakin laimentaa shampoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kieltänyt laimentamattoman shampoon käytön.. Nykytiedon mukaan shampoosta lähtee teho pois, jos sen laimentaa vedellä pulloon.
Ja laimentaessa shampoossa olevan säilöntäaineen määrä suhteessa koko litkun volyymiin laskee, jolloin voi mennä ennen aikojaan pilalle ja pulloon muhia ylläreitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalia vanhempia ja vanhempipuolia joillakin. Oletteko missään tekemisissä nyt aikuisena heidän kanssaan?
Meillä oli oikeasti aika rentoa verrattuna monien perheeseen. Joitain sääntöjä kyllä oli.
Meillä sai värjätä hiuksia, mutta vaalentamista äiti ei hyväksynyt. Hiukset kuulemma menee pilalle. Eipä siinä, onhan vaalennus aika voimakas käsittely, mutta itse en kieltäisi lapsiltani.
Kulma tai nenälävistystä en saanut ottaa, vaikka halusin.
Tatuoinnit eivät olleet kovin "muodissa" tuolloin, mutta se olisi ollut ehdoton no no!
Pyörällä ei saanut ajaa talvella.
Koulussa oli pakko syödä. Olisihan sitä voinut olla syömättäkin, mutta ei kannattanut kertoa kotona. Olen yksinhuoltaja perheestä ja ruoka oli meilläkin 90-luvun lamassa kortilla. Oli tietty siivumäärä juustoa ja makkaraleikkelettä, mitä sai laittaa leivälle. Kinkkua oli tosi harvoin ja se oli monesti äidin tilipäivä.
Meillä ei ollut erityisen uskonnollinen perhe, mutta jostain syystä äiti meille kertasi aina neljättä käskyä ja jouluna muistutti joulun ideasta, joka ei ole joulupukki ja lahjat. Myös rippikouluun oli pakko mennä. Yritin teininä kapinoida ja sanoin, että en mene! Tuli melkoinen meteli siitä. Motivoi kyllä rippilahjat. Rippilahjarahoilla ostin aidot levikset ja ne olikin ainoat, jotka minulla koskaan on ollut :).
Äitiä ei saanut sanoa mutsiksi, mutta ei siitä mitään kauheaa huutoa tullut, vaikka sanoitkin :D.
Muita sellaisia sääntöjä ei nyt tule mieleen. Hyvin äiti veti, vaikka oli yksinhuoltaja, jolla neljä lasta. Terveiset sinne pilvien päälle!
Yksi lisäys vielä sääntöihin meillä: Vaarilta, sotaveteraanilta, ei saanut ikinä kysyä mitään sodasta. Vasta myöhemmin kuulin, että isoveljet siitä kyllä kyselivät. Itse en uskaltanut.
Veikkaisin että tähän syynä on vaarin omille lapsilleen antama kasvatus siitä että aiheesta ei puhuta. Mutta kuten usein isovanhemmaksi tultaessa on hänenkin kantansa ilmeisesti löystynyt, kun lapsenlapsi kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kieltänyt laimentamattoman shampoon käytön.. Nykytiedon mukaan shampoosta lähtee teho pois, jos sen laimentaa vedellä pulloon.
Ja laimentaessa shampoossa olevan säilöntäaineen määrä suhteessa koko litkun volyymiin laskee, jolloin voi mennä ennen aikojaan pilalle ja pulloon muhia ylläreitä.
Meillä shampoo laimennettiin aina kauhassa käyttöä varten, ei siinä shampoopullossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien uskonto pakkosyötetään viattomille lapsille. Siinä ihminen saa ikuisen vamman sieluunsa.
No tuo nyt on itsestään selvää, että vanhemmat opettavat lapsille itselleen tärkeitä asioita. Samalla tavalla ateistit kertovat lapsille, ettei Jumalaa ole, ja opettavat pilkkaamaan uskon asioita.
Meillä rukoiltiin ennen ruokaa ja ennen nukkumaanmenoa. Käytiin kirkossa ja kristillisessä päiväkerhossa. Luettiin Raamattua, jne. En koe saaneeni siitä vammaa sielulleni. Tosin vanhempani eivät olleet ihan niin tiukkoja kuin jotkut sukulaiset. Olen ihan iloinen, etten syntynyt tätini perheeseen, jossa tanssiminen on synti (myös häävalssi ym.), seksi ennen avioliittoa on synti eli myös yhdessä asuminen on synti jos ei olla naimisissa yms...En tunne yhtään ateistia, joka opettaisi erityisesti lapsilleen, ettei jumalaa ole tai jotka opettaisivat pilkkaamaan uskonasioita. Ateistille yleensä usko tai sen puute ei ole tärkeä ollenkaan.
Mä tunnen kaksi perhettä joissa lapsille kerrottiin että meidän perheessä ei uskota jumalaan. Nämä pienet lapset (alle kouluikäiset) sitten kertoivat ystäväperheissä kirkkain silmin että meillä ei uskota jumalaan. Toivon vaan että saavat isompana muodostaa oman mielipiteensä uskon asioista, samaa toivon myös uskovaisten vanhempien lapsille. Sukulaisperheessä myös naureskeltiin avoimesti tyttärelle joka meni riparille isoseksi. Että kyllä näitä on.
Tarinassasi ei kuitenkaan kukaan ollut sitä mieltä, ettei mahdollista minkään uskonnon jumalaa ole absoluuttisesti missään olemassa tai kehottanut lapsia pilkkaamaan uskonasioita. Mielestäni nämä uskonasiat pitäisikin ottaa esiin vasta vanhempana kun kykenee itse tekemään päätöksen onko valmis johonkin uskontoon uskomaan vai ei.
Mitä tulee nuorelle isoselle nauramiseen, omaa äitiäni, joka piti itseään jopa uskovaisena, nauratti aikoinaan varsin ilkeästi kun minä menin riparille isoseksi. Elämä voi olla tarua ihmeellisempää.
Tuo nyt on saivartelua. Tottakai vanhemmat kertovat lapsilleen niin kuin uskovat, eli että Jumalaa ei ole olemassa.
Pilkkaaminen on eri asia, toivoisin ettei missään kodissa opetettaisi pilkkaamaan ketään. Opettaminenhan tapahtuu esimerkin kautta, miten vanhemmat itse suhtautuvat eri tavalla ajatteleviin/uskoviin. Pilkallisesti, halveksuen tai kunnioittaen eri näkemyksiä.
Ja näyttääpä nuo uskomisen asiat olevan tärkeitä ainakin osalle ateisteista, sen verran hanakasti ollaan kieltämässä kaikkea mahdollista joka voisi viitatakaan kristinuskon suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kieltänyt laimentamattoman shampoon käytön.. Nykytiedon mukaan shampoosta lähtee teho pois, jos sen laimentaa vedellä pulloon.
Ja laimentaessa shampoossa olevan säilöntäaineen määrä suhteessa koko litkun volyymiin laskee, jolloin voi mennä ennen aikojaan pilalle ja pulloon muhia ylläreitä.
Meillä shampoo laimennettiin aina kauhassa käyttöä varten, ei siinä shampoopullossa.
Minä laimennan aina pienessä astiassa sitä yhtä pesukertaa varten, eli hieman vettä shampoon sekaan, vain sen verran, että shampoo levittyy hyvin päänahkaan. Pesen aina laimennetulla shampoolla hiukset.
Jääkaapissa on iso lohi.
Odotan, koska sitä syödään.
Parin päivän kuluttua se on häipynyt ja syöty - yhteen suuhun.
PS: eniten wituttaa kaikki
T: helvatan köyhä ja huijattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien uskonto pakkosyötetään viattomille lapsille. Siinä ihminen saa ikuisen vamman sieluunsa.
No tuo nyt on itsestään selvää, että vanhemmat opettavat lapsille itselleen tärkeitä asioita. Samalla tavalla ateistit kertovat lapsille, ettei Jumalaa ole, ja opettavat pilkkaamaan uskon asioita.
Meillä rukoiltiin ennen ruokaa ja ennen nukkumaanmenoa. Käytiin kirkossa ja kristillisessä päiväkerhossa. Luettiin Raamattua, jne. En koe saaneeni siitä vammaa sielulleni. Tosin vanhempani eivät olleet ihan niin tiukkoja kuin jotkut sukulaiset. Olen ihan iloinen, etten syntynyt tätini perheeseen, jossa tanssiminen on synti (myös häävalssi ym.), seksi ennen avioliittoa on synti eli myös yhdessä asuminen on synti jos ei olla naimisissa yms...En tunne yhtään ateistia, joka opettaisi erityisesti lapsilleen, ettei jumalaa ole tai jotka opettaisivat pilkkaamaan uskonasioita. Ateistille yleensä usko tai sen puute ei ole tärkeä ollenkaan.
Mä tunnen kaksi perhettä joissa lapsille kerrottiin että meidän perheessä ei uskota jumalaan. Nämä pienet lapset (alle kouluikäiset) sitten kertoivat ystäväperheissä kirkkain silmin että meillä ei uskota jumalaan. Toivon vaan että saavat isompana muodostaa oman mielipiteensä uskon asioista, samaa toivon myös uskovaisten vanhempien lapsille. Sukulaisperheessä myös naureskeltiin avoimesti tyttärelle joka meni riparille isoseksi. Että kyllä näitä on.
Tarinassasi ei kuitenkaan kukaan ollut sitä mieltä, ettei mahdollista minkään uskonnon jumalaa ole absoluuttisesti missään olemassa tai kehottanut lapsia pilkkaamaan uskonasioita. Mielestäni nämä uskonasiat pitäisikin ottaa esiin vasta vanhempana kun kykenee itse tekemään päätöksen onko valmis johonkin uskontoon uskomaan vai ei.
Mitä tulee nuorelle isoselle nauramiseen, omaa äitiäni, joka piti itseään jopa uskovaisena, nauratti aikoinaan varsin ilkeästi kun minä menin riparille isoseksi. Elämä voi olla tarua ihmeellisempää.
Tuo nyt on saivartelua. Tottakai vanhemmat kertovat lapsilleen niin kuin uskovat, eli että Jumalaa ei ole olemassa.
Pilkkaaminen on eri asia, toivoisin ettei missään kodissa opetettaisi pilkkaamaan ketään. Opettaminenhan tapahtuu esimerkin kautta, miten vanhemmat itse suhtautuvat eri tavalla ajatteleviin/uskoviin. Pilkallisesti, halveksuen tai kunnioittaen eri näkemyksiä.
Ja näyttääpä nuo uskomisen asiat olevan tärkeitä ainakin osalle ateisteista, sen verran hanakasti ollaan kieltämässä kaikkea mahdollista joka voisi viitatakaan kristinuskon suuntaan.
Minäkään en usko Jumalaan tai jumaliin tai mitään, ehkä korkeintaan Gaiaan.
Uskon siihen että tämä elämä on kaikki TAI siihen, että kuoleman jälkeen asiat ovat vielä pahemmin ja meidät orjuutetaan ns. "helvettiin". En taivaaseen.
Välillä kyllä kadehdin uskovia, varmaan elämä on helpompaa kun voi vaan heittäytyä uskomaan mukavia asioita.
Meillä ei lapset saa pilkata ketään. Ei uskontoon, ei ihonväriin, ei sukupuoleen jne jne liittyviin asioihin.
Piti lukea iltarukous ja siunata itsensä ennen nukkumaan menoa. (mikä minä olen itseäni siunaamaan?)
Äitiä ei saanut sanoa mutsiksi.
Korviin sai reiät, kun oli käynyt rippikoulun.
Meikkamiseen tuli nihkeä lupa, jotain 14 vuotiaana.
Paitsi, että luomiväriä ei saanut käyttää, vain ripsiväriä ja huulikiillettä, kun luoja ei kuulemma ole antanut ihmiselle vaikka sinisiä luomia.
Ja kyllä, äitini ei myönnä olevansa uskis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien uskonto pakkosyötetään viattomille lapsille. Siinä ihminen saa ikuisen vamman sieluunsa.
No tuo nyt on itsestään selvää, että vanhemmat opettavat lapsille itselleen tärkeitä asioita. Samalla tavalla ateistit kertovat lapsille, ettei Jumalaa ole, ja opettavat pilkkaamaan uskon asioita.
Meillä rukoiltiin ennen ruokaa ja ennen nukkumaanmenoa. Käytiin kirkossa ja kristillisessä päiväkerhossa. Luettiin Raamattua, jne. En koe saaneeni siitä vammaa sielulleni. Tosin vanhempani eivät olleet ihan niin tiukkoja kuin jotkut sukulaiset. Olen ihan iloinen, etten syntynyt tätini perheeseen, jossa tanssiminen on synti (myös häävalssi ym.), seksi ennen avioliittoa on synti eli myös yhdessä asuminen on synti jos ei olla naimisissa yms...En tunne yhtään ateistia, joka opettaisi erityisesti lapsilleen, ettei jumalaa ole tai jotka opettaisivat pilkkaamaan uskonasioita. Ateistille yleensä usko tai sen puute ei ole tärkeä ollenkaan.
Mä tunnen kaksi perhettä joissa lapsille kerrottiin että meidän perheessä ei uskota jumalaan. Nämä pienet lapset (alle kouluikäiset) sitten kertoivat ystäväperheissä kirkkain silmin että meillä ei uskota jumalaan. Toivon vaan että saavat isompana muodostaa oman mielipiteensä uskon asioista, samaa toivon myös uskovaisten vanhempien lapsille. Sukulaisperheessä myös naureskeltiin avoimesti tyttärelle joka meni riparille isoseksi. Että kyllä näitä on.
Tarinassasi ei kuitenkaan kukaan ollut sitä mieltä, ettei mahdollista minkään uskonnon jumalaa ole absoluuttisesti missään olemassa tai kehottanut lapsia pilkkaamaan uskonasioita. Mielestäni nämä uskonasiat pitäisikin ottaa esiin vasta vanhempana kun kykenee itse tekemään päätöksen onko valmis johonkin uskontoon uskomaan vai ei.
Mitä tulee nuorelle isoselle nauramiseen, omaa äitiäni, joka piti itseään jopa uskovaisena, nauratti aikoinaan varsin ilkeästi kun minä menin riparille isoseksi. Elämä voi olla tarua ihmeellisempää.
Tuo nyt on saivartelua. Tottakai vanhemmat kertovat lapsilleen niin kuin uskovat, eli että Jumalaa ei ole olemassa.
Pilkkaaminen on eri asia, toivoisin ettei missään kodissa opetettaisi pilkkaamaan ketään. Opettaminenhan tapahtuu esimerkin kautta, miten vanhemmat itse suhtautuvat eri tavalla ajatteleviin/uskoviin. Pilkallisesti, halveksuen tai kunnioittaen eri näkemyksiä.
Ja näyttääpä nuo uskomisen asiat olevan tärkeitä ainakin osalle ateisteista, sen verran hanakasti ollaan kieltämässä kaikkea mahdollista joka voisi viitatakaan kristinuskon suuntaan.
On tietysti niin, että jos ateisti ei saa kertoa ettei usko Jumalaan, silloin ei vastaavasti se uskovainenkaan saa kertoa itse uskovansa samaiseen Jumalaan. Säännöt pitää olla samat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien uskonto pakkosyötetään viattomille lapsille. Siinä ihminen saa ikuisen vamman sieluunsa.
No tuo nyt on itsestään selvää, että vanhemmat opettavat lapsille itselleen tärkeitä asioita. Samalla tavalla ateistit kertovat lapsille, ettei Jumalaa ole, ja opettavat pilkkaamaan uskon asioita.
Meillä rukoiltiin ennen ruokaa ja ennen nukkumaanmenoa. Käytiin kirkossa ja kristillisessä päiväkerhossa. Luettiin Raamattua, jne. En koe saaneeni siitä vammaa sielulleni. Tosin vanhempani eivät olleet ihan niin tiukkoja kuin jotkut sukulaiset. Olen ihan iloinen, etten syntynyt tätini perheeseen, jossa tanssiminen on synti (myös häävalssi ym.), seksi ennen avioliittoa on synti eli myös yhdessä asuminen on synti jos ei olla naimisissa yms...En tunne yhtään ateistia, joka opettaisi erityisesti lapsilleen, ettei jumalaa ole tai jotka opettaisivat pilkkaamaan uskonasioita. Ateistille yleensä usko tai sen puute ei ole tärkeä ollenkaan.
Mä tunnen kaksi perhettä joissa lapsille kerrottiin että meidän perheessä ei uskota jumalaan. Nämä pienet lapset (alle kouluikäiset) sitten kertoivat ystäväperheissä kirkkain silmin että meillä ei uskota jumalaan. Toivon vaan että saavat isompana muodostaa oman mielipiteensä uskon asioista, samaa toivon myös uskovaisten vanhempien lapsille. Sukulaisperheessä myös naureskeltiin avoimesti tyttärelle joka meni riparille isoseksi. Että kyllä näitä on.
Tarinassasi ei kuitenkaan kukaan ollut sitä mieltä, ettei mahdollista minkään uskonnon jumalaa ole absoluuttisesti missään olemassa tai kehottanut lapsia pilkkaamaan uskonasioita. Mielestäni nämä uskonasiat pitäisikin ottaa esiin vasta vanhempana kun kykenee itse tekemään päätöksen onko valmis johonkin uskontoon uskomaan vai ei.
Mitä tulee nuorelle isoselle nauramiseen, omaa äitiäni, joka piti itseään jopa uskovaisena, nauratti aikoinaan varsin ilkeästi kun minä menin riparille isoseksi. Elämä voi olla tarua ihmeellisempää.
Tuo nyt on saivartelua. Tottakai vanhemmat kertovat lapsilleen niin kuin uskovat, eli että Jumalaa ei ole olemassa.
Pilkkaaminen on eri asia, toivoisin ettei missään kodissa opetettaisi pilkkaamaan ketään. Opettaminenhan tapahtuu esimerkin kautta, miten vanhemmat itse suhtautuvat eri tavalla ajatteleviin/uskoviin. Pilkallisesti, halveksuen tai kunnioittaen eri näkemyksiä.
Ja näyttääpä nuo uskomisen asiat olevan tärkeitä ainakin osalle ateisteista, sen verran hanakasti ollaan kieltämässä kaikkea mahdollista joka voisi viitatakaan kristinuskon suuntaan.
On tietysti niin, että jos ateisti ei saa kertoa ettei usko Jumalaan, silloin ei vastaavasti se uskovainenkaan saa kertoa itse uskovansa samaiseen Jumalaan. Säännöt pitää olla samat.
Kokemukseni mukaan jos ateisti kertoo olevansa ateisti tns hän on fanaattinen uusateisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien uskonto pakkosyötetään viattomille lapsille. Siinä ihminen saa ikuisen vamman sieluunsa.
No tuo nyt on itsestään selvää, että vanhemmat opettavat lapsille itselleen tärkeitä asioita. Samalla tavalla ateistit kertovat lapsille, ettei Jumalaa ole, ja opettavat pilkkaamaan uskon asioita.
Meillä rukoiltiin ennen ruokaa ja ennen nukkumaanmenoa. Käytiin kirkossa ja kristillisessä päiväkerhossa. Luettiin Raamattua, jne. En koe saaneeni siitä vammaa sielulleni. Tosin vanhempani eivät olleet ihan niin tiukkoja kuin jotkut sukulaiset. Olen ihan iloinen, etten syntynyt tätini perheeseen, jossa tanssiminen on synti (myös häävalssi ym.), seksi ennen avioliittoa on synti eli myös yhdessä asuminen on synti jos ei olla naimisissa yms...En tunne yhtään ateistia, joka opettaisi erityisesti lapsilleen, ettei jumalaa ole tai jotka opettaisivat pilkkaamaan uskonasioita. Ateistille yleensä usko tai sen puute ei ole tärkeä ollenkaan.
Mä tunnen kaksi perhettä joissa lapsille kerrottiin että meidän perheessä ei uskota jumalaan. Nämä pienet lapset (alle kouluikäiset) sitten kertoivat ystäväperheissä kirkkain silmin että meillä ei uskota jumalaan. Toivon vaan että saavat isompana muodostaa oman mielipiteensä uskon asioista, samaa toivon myös uskovaisten vanhempien lapsille. Sukulaisperheessä myös naureskeltiin avoimesti tyttärelle joka meni riparille isoseksi. Että kyllä näitä on.
Tarinassasi ei kuitenkaan kukaan ollut sitä mieltä, ettei mahdollista minkään uskonnon jumalaa ole absoluuttisesti missään olemassa tai kehottanut lapsia pilkkaamaan uskonasioita. Mielestäni nämä uskonasiat pitäisikin ottaa esiin vasta vanhempana kun kykenee itse tekemään päätöksen onko valmis johonkin uskontoon uskomaan vai ei.
Mitä tulee nuorelle isoselle nauramiseen, omaa äitiäni, joka piti itseään jopa uskovaisena, nauratti aikoinaan varsin ilkeästi kun minä menin riparille isoseksi. Elämä voi olla tarua ihmeellisempää.
Tuo nyt on saivartelua. Tottakai vanhemmat kertovat lapsilleen niin kuin uskovat, eli että Jumalaa ei ole olemassa.
Pilkkaaminen on eri asia, toivoisin ettei missään kodissa opetettaisi pilkkaamaan ketään. Opettaminenhan tapahtuu esimerkin kautta, miten vanhemmat itse suhtautuvat eri tavalla ajatteleviin/uskoviin. Pilkallisesti, halveksuen tai kunnioittaen eri näkemyksiä.
Ja näyttääpä nuo uskomisen asiat olevan tärkeitä ainakin osalle ateisteista, sen verran hanakasti ollaan kieltämässä kaikkea mahdollista joka voisi viitatakaan kristinuskon suuntaan.
On tietysti niin, että jos ateisti ei saa kertoa ettei usko Jumalaan, silloin ei vastaavasti se uskovainenkaan saa kertoa itse uskovansa samaiseen Jumalaan. Säännöt pitää olla samat.
Kokemukseni mukaan jos ateisti kertoo olevansa ateisti tns hän on fanaattinen uusateisti.
Mikä ihme edes on "fanaattinen uusateisti"? Vai tekeekö se siis, että siitä ettei usko kristillisten Jumalaan kertoo suoraan jotenkin fanaattisen? Jos, niin silloin uskon asioita esiin tuova on tietysti myös aina samalla tavalla joka kerta fanaattinen sen oman uskonsa kanssa. Itse ihmettelen suuresti miksi ihmeessä pitäisi jotenkin muille ihmisille sitä omaa uskomista tai uskomattomuutta edes tuoda esille. Eikö sen uskon pitäisi olla jokaisen ihan oma henkilökohtainen asia.
Samoin tämän palstan keskusteluista mielestäni usko tai sen puute pitäisi olla kokonaan bannattu keskustelusta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien uskonto pakkosyötetään viattomille lapsille. Siinä ihminen saa ikuisen vamman sieluunsa.
No tuo nyt on itsestään selvää, että vanhemmat opettavat lapsille itselleen tärkeitä asioita. Samalla tavalla ateistit kertovat lapsille, ettei Jumalaa ole, ja opettavat pilkkaamaan uskon asioita.
Meillä rukoiltiin ennen ruokaa ja ennen nukkumaanmenoa. Käytiin kirkossa ja kristillisessä päiväkerhossa. Luettiin Raamattua, jne. En koe saaneeni siitä vammaa sielulleni. Tosin vanhempani eivät olleet ihan niin tiukkoja kuin jotkut sukulaiset. Olen ihan iloinen, etten syntynyt tätini perheeseen, jossa tanssiminen on synti (myös häävalssi ym.), seksi ennen avioliittoa on synti eli myös yhdessä asuminen on synti jos ei olla naimisissa yms...En tunne yhtään ateistia, joka opettaisi erityisesti lapsilleen, ettei jumalaa ole tai jotka opettaisivat pilkkaamaan uskonasioita. Ateistille yleensä usko tai sen puute ei ole tärkeä ollenkaan.
Mä tunnen kaksi perhettä joissa lapsille kerrottiin että meidän perheessä ei uskota jumalaan. Nämä pienet lapset (alle kouluikäiset) sitten kertoivat ystäväperheissä kirkkain silmin että meillä ei uskota jumalaan. Toivon vaan että saavat isompana muodostaa oman mielipiteensä uskon asioista, samaa toivon myös uskovaisten vanhempien lapsille. Sukulaisperheessä myös naureskeltiin avoimesti tyttärelle joka meni riparille isoseksi. Että kyllä näitä on.
Tarinassasi ei kuitenkaan kukaan ollut sitä mieltä, ettei mahdollista minkään uskonnon jumalaa ole absoluuttisesti missään olemassa tai kehottanut lapsia pilkkaamaan uskonasioita. Mielestäni nämä uskonasiat pitäisikin ottaa esiin vasta vanhempana kun kykenee itse tekemään päätöksen onko valmis johonkin uskontoon uskomaan vai ei.
Mitä tulee nuorelle isoselle nauramiseen, omaa äitiäni, joka piti itseään jopa uskovaisena, nauratti aikoinaan varsin ilkeästi kun minä menin riparille isoseksi. Elämä voi olla tarua ihmeellisempää.
Tuo nyt on saivartelua. Tottakai vanhemmat kertovat lapsilleen niin kuin uskovat, eli että Jumalaa ei ole olemassa.
Pilkkaaminen on eri asia, toivoisin ettei missään kodissa opetettaisi pilkkaamaan ketään. Opettaminenhan tapahtuu esimerkin kautta, miten vanhemmat itse suhtautuvat eri tavalla ajatteleviin/uskoviin. Pilkallisesti, halveksuen tai kunnioittaen eri näkemyksiä.
Ja näyttääpä nuo uskomisen asiat olevan tärkeitä ainakin osalle ateisteista, sen verran hanakasti ollaan kieltämässä kaikkea mahdollista joka voisi viitatakaan kristinuskon suuntaan.
Edelleen vain sinusta on "itsestään selvää (= jokainen tekee niin)" ja "totta kai" että jokaisessa perheessä puhutaan lapsille uskonnosta. Noin ei oikeasti tehdä. Suurin osa suomalaisia kirkkoon kuulumattomia ja miksei varmaan kirkkoon kuuluviakin, on täysin välinpitämätöntä uskonnon suhteen. Jolloin uskonasiat eivät todellakaan ole jotain mistä puhuttaisiin lapsille.
Miten minusta tuossa sinun oman kommenttisi lopussa tunnut itse suhtautuvan varsin pilkallisesti niihin jotka eivät sinun jumalaasi usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien uskonto pakkosyötetään viattomille lapsille. Siinä ihminen saa ikuisen vamman sieluunsa.
No tuo nyt on itsestään selvää, että vanhemmat opettavat lapsille itselleen tärkeitä asioita. Samalla tavalla ateistit kertovat lapsille, ettei Jumalaa ole, ja opettavat pilkkaamaan uskon asioita.
Meillä rukoiltiin ennen ruokaa ja ennen nukkumaanmenoa. Käytiin kirkossa ja kristillisessä päiväkerhossa. Luettiin Raamattua, jne. En koe saaneeni siitä vammaa sielulleni. Tosin vanhempani eivät olleet ihan niin tiukkoja kuin jotkut sukulaiset. Olen ihan iloinen, etten syntynyt tätini perheeseen, jossa tanssiminen on synti (myös häävalssi ym.), seksi ennen avioliittoa on synti eli myös yhdessä asuminen on synti jos ei olla naimisissa yms...En tunne yhtään ateistia, joka opettaisi erityisesti lapsilleen, ettei jumalaa ole tai jotka opettaisivat pilkkaamaan uskonasioita. Ateistille yleensä usko tai sen puute ei ole tärkeä ollenkaan.
Mä tunnen kaksi perhettä joissa lapsille kerrottiin että meidän perheessä ei uskota jumalaan. Nämä pienet lapset (alle kouluikäiset) sitten kertoivat ystäväperheissä kirkkain silmin että meillä ei uskota jumalaan. Toivon vaan että saavat isompana muodostaa oman mielipiteensä uskon asioista, samaa toivon myös uskovaisten vanhempien lapsille. Sukulaisperheessä myös naureskeltiin avoimesti tyttärelle joka meni riparille isoseksi. Että kyllä näitä on.
Tarinassasi ei kuitenkaan kukaan ollut sitä mieltä, ettei mahdollista minkään uskonnon jumalaa ole absoluuttisesti missään olemassa tai kehottanut lapsia pilkkaamaan uskonasioita. Mielestäni nämä uskonasiat pitäisikin ottaa esiin vasta vanhempana kun kykenee itse tekemään päätöksen onko valmis johonkin uskontoon uskomaan vai ei.
Mitä tulee nuorelle isoselle nauramiseen, omaa äitiäni, joka piti itseään jopa uskovaisena, nauratti aikoinaan varsin ilkeästi kun minä menin riparille isoseksi. Elämä voi olla tarua ihmeellisempää.
Tuo nyt on saivartelua. Tottakai vanhemmat kertovat lapsilleen niin kuin uskovat, eli että Jumalaa ei ole olemassa.
Pilkkaaminen on eri asia, toivoisin ettei missään kodissa opetettaisi pilkkaamaan ketään. Opettaminenhan tapahtuu esimerkin kautta, miten vanhemmat itse suhtautuvat eri tavalla ajatteleviin/uskoviin. Pilkallisesti, halveksuen tai kunnioittaen eri näkemyksiä.
Ja näyttääpä nuo uskomisen asiat olevan tärkeitä ainakin osalle ateisteista, sen verran hanakasti ollaan kieltämässä kaikkea mahdollista joka voisi viitatakaan kristinuskon suuntaan.
Häh, en kyllä "tottakai" kerro lapsilleni että jumalaa ei ole olemassa, vaikken itse jumalaan uskokaan. Aion puhua asiasta yleisesti, että on ihmisiä jotka uskovat jumalaan ja ihmisiä, jotka eivät usko ja että maailmassa on paljon erilaisia uskontoja. Ja että ei meistä kukaan todella tiedä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen tai mistä on pohjimmiltaan kyse siinä, kun on elävä olento. Voimme pohtia yhdessä asioita monelta näkökannalta ja lapsi voi varttuessaan löytää oman vastauksensa, kuten me kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien uskonto pakkosyötetään viattomille lapsille. Siinä ihminen saa ikuisen vamman sieluunsa.
No tuo nyt on itsestään selvää, että vanhemmat opettavat lapsille itselleen tärkeitä asioita. Samalla tavalla ateistit kertovat lapsille, ettei Jumalaa ole, ja opettavat pilkkaamaan uskon asioita.
Meillä rukoiltiin ennen ruokaa ja ennen nukkumaanmenoa. Käytiin kirkossa ja kristillisessä päiväkerhossa. Luettiin Raamattua, jne. En koe saaneeni siitä vammaa sielulleni. Tosin vanhempani eivät olleet ihan niin tiukkoja kuin jotkut sukulaiset. Olen ihan iloinen, etten syntynyt tätini perheeseen, jossa tanssiminen on synti (myös häävalssi ym.), seksi ennen avioliittoa on synti eli myös yhdessä asuminen on synti jos ei olla naimisissa yms...En tunne yhtään ateistia, joka opettaisi erityisesti lapsilleen, ettei jumalaa ole tai jotka opettaisivat pilkkaamaan uskonasioita. Ateistille yleensä usko tai sen puute ei ole tärkeä ollenkaan.
Mä tunnen kaksi perhettä joissa lapsille kerrottiin että meidän perheessä ei uskota jumalaan. Nämä pienet lapset (alle kouluikäiset) sitten kertoivat ystäväperheissä kirkkain silmin että meillä ei uskota jumalaan. Toivon vaan että saavat isompana muodostaa oman mielipiteensä uskon asioista, samaa toivon myös uskovaisten vanhempien lapsille. Sukulaisperheessä myös naureskeltiin avoimesti tyttärelle joka meni riparille isoseksi. Että kyllä näitä on.
Tarinassasi ei kuitenkaan kukaan ollut sitä mieltä, ettei mahdollista minkään uskonnon jumalaa ole absoluuttisesti missään olemassa tai kehottanut lapsia pilkkaamaan uskonasioita. Mielestäni nämä uskonasiat pitäisikin ottaa esiin vasta vanhempana kun kykenee itse tekemään päätöksen onko valmis johonkin uskontoon uskomaan vai ei.
Mitä tulee nuorelle isoselle nauramiseen, omaa äitiäni, joka piti itseään jopa uskovaisena, nauratti aikoinaan varsin ilkeästi kun minä menin riparille isoseksi. Elämä voi olla tarua ihmeellisempää.
Tuo nyt on saivartelua. Tottakai vanhemmat kertovat lapsilleen niin kuin uskovat, eli että Jumalaa ei ole olemassa.
Pilkkaaminen on eri asia, toivoisin ettei missään kodissa opetettaisi pilkkaamaan ketään. Opettaminenhan tapahtuu esimerkin kautta, miten vanhemmat itse suhtautuvat eri tavalla ajatteleviin/uskoviin. Pilkallisesti, halveksuen tai kunnioittaen eri näkemyksiä.
Ja näyttääpä nuo uskomisen asiat olevan tärkeitä ainakin osalle ateisteista, sen verran hanakasti ollaan kieltämässä kaikkea mahdollista joka voisi viitatakaan kristinuskon suuntaan.
Häh, en kyllä "tottakai" kerro lapsilleni että jumalaa ei ole olemassa, vaikken itse jumalaan uskokaan. Aion puhua asiasta yleisesti, että on ihmisiä jotka uskovat jumalaan ja ihmisiä, jotka eivät usko ja että maailmassa on paljon erilaisia uskontoja. Ja että ei meistä kukaan todella tiedä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen tai mistä on pohjimmiltaan kyse siinä, kun on elävä olento. Voimme pohtia yhdessä asioita monelta näkökannalta ja lapsi voi varttuessaan löytää oman vastauksensa, kuten me kaikki.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Maailmassa on paljon eri uskontoja, kannattajapohjalta suuria maailmanuskontojakin. Mikä minua kristillisyydessä oikeastaan eniten tökkii, on halu teilata kaikki muut uskonnot ja ylentää itsensä kaikkia muita paremmaksi. Yhtä hyvin buddalaiset tai hindut voivat olla sen "oikean" uskon kannattajia.
Alue: Aihe vapaa
Höpönpöpön. Olen ateistisesta perheestä ja ikinä ei minua ole opetettu pilkkaamaan uskontoja.
Paras ystäväni on uskovaisesta perheestä ja hänelle ei koskaan sitä ole pakkosyötetty vaan sai itse valita uskooko vai ei. Uskoi lapsena mutta teininä päätti jättää uskomiset pois.