Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies kuoli joulun alla, en jaksa enää
27.12.2015 |
Ei riitä että mies on kuollut, vaan anoppi sekaantuu koko ajan kaikkeen. Tämä päivä ollaan riidelty hautajaisjärjestelyistä.
- Minä haluan pienet hautajaiset, vain lähimmät paikalle, anoppi haluaa kutsua koko kylän.
- Minä haluan tuhkauksen ja tuhkat kotipaikkakuntamme hautausmaalle, anoppi haluaa arkkuhautauksen "kotiin" eli heidän asuinpaikkakunnalleen.
- Minä haluan kuolinilmoituksen vasta hautajaisten jälkeen ja ilman mitään raamatunlauseita, anoppi haluaa ennen hautajaisia julkisen kutsun ja uskonnolliset tekstit. Haluan myös, että minun ja kahden lapsen lisäksi ilmoitukseen tulee syntymättömän lapsemme lempinimi (tyyliä Nökö), anopin mielestä siitä tulee mieleen koira ja se ei sovi missään tapauksessa.
Mistä muusta nyt onkaan tapeltu, ruuasta kai ainakin. Välillä tuntuu että pitäisi antaa periksi, etten jaksa yksin tätä kaikkea. Mutta sitten taas tuntuu, että jos annan anopin tehdä niin kuin hän haluaa, se on väärin minua ja lapsia ja miestä itseään kohtaan. Ja pelkkä ajatuskin, että mieheni haudattaisiin johonkin muualle kuin tähän lähelle, etten voisi viedä tätä pienintäkin aikanaan isän haudalle... Anoppi on tähän asti ollut niin fiksu ja mukava, etten osannut edes pelätä mitään tällaista kun hyväksyin hänen avuntarjouksensa. Nyt hänestä on kuoriutunut kaikkien aikojen kauhuanoppi, joka ei suostu ymmärtämään että minä olen se vainajan lähin omainen.
Kommentit (198)
Voimia ap.lle mutta hänellähän on kuitenkin hyvä tilanne kun on vanhemmat ja appivanhemmat tukena. Itse kun jäin leskeksi ei vanhemmat eikä sisarukseni tukeneet millään lailla vaan yksin sai kaikesta selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan oman lapsensa kuolema aivan kauhea paikka myös anopillesi, sinällään ymmärrän täysin miten hänestä on kuoriutunut "kauhuanoppi". Toisaalta ei surukaan anna oikeutta käyttäytyä noin. Itse yrittäisin vain keskustella asiat mahdollisuuksien mukaan hänen kanssaan läpi ja jos ette pääse sopuun niin teet lopulliset päätökset itse. Kyseessä on kuitenkin sinun puolisosi ja lastesi isä. Lapsillasi pitäisi olla oikeus päästä isänsä haudalle.
Voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Kohtalaisen taitava provo, joka liikuttaa kaikkien niiden av-naisten tunteita, joilla on ongelmia anoppinsa kanssa.
Mutta provo silti, kukaan, jonka puoli on kuollut pari päivää sitten, ei kirjoittaisi noin rationaalista avausta eikä edes miettisi tuollaisia avauksessa sisältäviä asioita vielä.
Höpön pöpön, itse ainakin olen menetysten jälkeen käsitellyt suruani erittäin rationaalisesti. Kaikki päätökset on tehty järjellä, on laadittu tarkat kutsulistat, suunniteltu kukka-asetelmat, hienosäädetty hautajaisten menua ja toimittu muiden olkapäänä, valmisteltu perunkirjoitusta, veroasioita, käyty siivoamassa menehtyneen kotona..... Hautajaisten jälkeen on sitten tapahtunut totaalinen romahdus jolloin olen oikeasti ymmärtänyt mitä on tapahtunut. Näin kaikkien isovanhempieni kohdalla.
Kaikki ihmiset eivät vain käsittele surua samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Kohtalaisen taitava provo, joka liikuttaa kaikkien niiden av-naisten tunteita, joilla on ongelmia anoppinsa kanssa.
Mutta provo silti, kukaan, jonka puoli on kuollut pari päivää sitten, ei kirjoittaisi noin rationaalista avausta eikä edes miettisi tuollaisia avauksessa sisältäviä asioita vielä.
No ensinnäkään se "puoli" ei kuollut pari päivää sitten vaan joulun alla. Se on käsitteenä aika laaja joten kuolemasta voi olla jo 1-2 viikkoa. Toisekseen, huomaa ettet itse ole leski. Siinä alkushokissa ihminen toimii kuin kone. Itse järjestelin hautajaiset valtavalla tarmolla, ilmoittelin mieheni kuolemasta ties kenelle, pesin pyykkiä jne. Romahdus tuli paljon myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kohtalaisen taitava provo, joka liikuttaa kaikkien niiden av-naisten tunteita, joilla on ongelmia anoppinsa kanssa.
Mutta provo silti, kukaan, jonka puoli on kuollut pari päivää sitten, ei kirjoittaisi noin rationaalista avausta eikä edes miettisi tuollaisia avauksessa sisältäviä asioita vielä.
Ap ei mainitse kuolinaikaa sen tarkemmin kuin että se tapahtui joulun alla. Eli luultavimmin ainakin viikko sitten ellei jo aiemmin. Myös hautajaisten suunnittelu viittaa tähän. Lisäksi jokainen reagoi suruun eri tavalla: siinä missä toinen ei pysty kuin itkemään, toisesta tulee rationaalinen suorittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa sinun suruun. Mutta tässä olisi pieni ehdotus. Eli kaksi värssyä ilmoitukseen. Sitten pidätte sinun paikkakunnalla pienet hautajaiset ja sitten anopin paikkakunnalla hartaushetken juuri naapureille ja opetajille. niin tehtiin kun anoppini kuoli, eli vain lähiomaiset paikalla ja sitten anopin äidin kotikunnalla järjestettiin hartaustilaisuus jonne tuli pappi. Me mentiin myös paikalle. Sekin oli hieno tilaisuus ja anopin äiti järjesti sen seurakunnan tiloissa.
Voimia ja nyt yksi päivä kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja muut isän puolen sukulaiset siis menemme valmiiseen pöytään.
11
Sori vaan, mutta nyt jo naurattaa :D lopeta nro 11 !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni ja voimia. Älä edes yritä selviytyä yksin tästä kaikesta, vaan pyydä joku ystävä tai sukulainen avuksesi hautajaisjärjestelyihin, mieluiten joku jolla on jo kokemusta hautajaisten järjestämisestä. Valitsemasi henkilö on sitten yhteydessä anoppiin sovittuaan ensin asioista kanssasi. Ja koska käytännön järjestelyt ovat helpompia kun asiat kirjoittaa ylös, voit tehdä listan myös niistä asioista mitkä menevät kuten sinä haluat, niistä missä olet valmis kompromisseihin ja niistä mistä annat anopin päättää. Sinulla on valta päättää, mutta käytä valtaasi vain siinä missä sillä on merkitystä, äläkä ala taistella turhista yksityiskohdista. Vaikka sinulla on oikeus pitää vierasmäärä pienenä, kannattaa kysyä anopilta onko hänellä mielessä joku tärkeä kutsuttava jonka olet unohtanut, esim. miehen paras lapsuudenystävä tai joku jonka kanssa et olet ollut niin paljon tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä kuoli vuosi sittn. Mun on myönnettävä, että ei ois vähempää voinut kiinnostaa, mitn hautajaiset järkätään ja mitä kuolinilmoituksessa sanotaan. Ne kaikki olivat vain välttämätöntä pahaa, pakko hoitaa mutta merkityksetöntä sen rinnalla, että isä oli kuollut. En käsitä tuollaisista tappelemista. Etkö ap keksi mitään tärkeämpää?
Minä, minä, minä. Minä tein näin, muuta toimintamallia ei ole!
Jokainen suree tavallaan. Ap järjestää miehensä hautajaisia ja asia on hänelle ja lapsille tärkeä. Missään ei lukenut, että ap olisi hakemalla hakenut riitaa anopin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yksi syy, miksen usko tähän aloittajan tarinaan. Missä ovat aloittajan vanhemmat, kun tytär heitä eniten tarvitsisi? Oma äitini olisi tukenani, niinkuin minä olin hänen kanssaan, kun isäni kuoli.
Jos tämä olisi totta, niin ap puisi asiaa äitinsä/isänsä kanssa, ja saisi varmasti apua siltä suunnalta.
Onko tässä sanottu ettei tukea vanhemmilta saa? Tuki on eri asia kuin hautajaisjärjestelyissä auttaminen, eikä yksi ketju palstalle poista sitä mahdollisuutta, että asia on puitu myös vanhempien kanssa. Voisit oikeasti suksia vittuun trolliepäilyksinesi.
Suksi sinä vittuun, tästähän näkee tyhmempikin että on pelkkää paskaa koko tarina. Voi jeesus, olen aina tiennyt että osa ihmisistä on typeriä ja uskovat mitä vaan. Tässä on siitä todiste, huutista!
Isäni kuoli tänä vuonna. Ei ollut ketään jonka kanssa olisin voinut riitautua järjestelyjen kanssa, mutta ainoa asia jonka halusin toteutuvan oli se, että isäni haudataan minun asuinpaikkakunnalleni jotta minun ja lastenlasten on helpompi muistella vaaria käymällä haudalla. Luulisi että se anoppikin ymmärtäisi tällaisen seikan. Hän oli mukana poikansa elämässä paljon pidempään kuin pojan omat lapset saivat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hahaha.... Äijäs kuoli viinaan joulun alla? HAHAHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHAHAHAHAHaha!
Nyt on jonne saanut korkin auki, mee pois pässi.
Oliko miehen kuolema yllätys vai tiedossa? :o voimia kuitenkin paljon ! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni! Näissä on kovasti näemmä kiistaa. Itse olen omat vanhempani saattanut hautaan, ja muistan, kun isäni itki sukulaisten säätäessä ihan hirveästi hautajaisjutuissa mukana. Olivat naimisissa olleet melkein 60 vuotta. Isän sisaret uskovaisia, ja sieltähän tuli ihan hirveästi ohjeistusta niiltäkin, joita äiti ei voinut edes eläessään enää sietää silmissää saati tavata. Niin vain olivat pahoittamassa isäni mieltä, kun naispappeuden vastustajia olivat ja pappi olikin nainen. Isä itki minulle ihan lohduttomana, että käykö minulle!!!
Tottakai kävi ja etenkin, kun tiesin, että äiti itsekään ei olisi vastustanut, ehkä mieluummin päinvastoin. Se oli ihan mielipuolista touhua. Ihme, että siitä selvittiin. Isä kuoli 4 kk. sen jälkeen ja osittain varmaan jo suruunkin. Sama säätäminen virsistä lähtien taas. Minä jo meinasin ihan oikeasti hikeentyä. Oli niin monta mieltä kuin sukulaistakin. Tiedän vain, että pitäisi ihan lähimpien eli tämän puolison lapsineen saada saattaa mies hautaan, ja jos anopille nyt jotenkin saisi jotain puhuttua, että josko vähän pienemmin, mutta jos ei, niin antaa sitten hänen olla. Puoliso on kuitenkin lapsineen tässä lähin omainen lapsineen.
Koettakaa nyt ajatella muutkin jotain ihan omalle kohdallenne. Ei se kuolo niin hääppöistä muutoinkaan ole sietää. Itse olen jo kohta liki 60 ja vanhempien kuolemasta 4 vuotta aikaa. Hyvin muistan sen vitkuttelun ja vispaamisen, kun lähinnä asuvana hoidin kaiken. Sain ohjeita tukuttain tekstarein ja muuten, mitä virsiä jne. Ihan kamalaa oli. En kenellekään toivo samaa. Tuommoinen säätäminen on kauhea paikka kaiken menetyksen keskellä. Itse en kyllä osanottoa saanut keneltäkään...vain näitä oheistuksia. Olenkin jo pistänyt vastaisen varalle ylös, mitä tehdään omalla kohdallani. Ei tarvitse sitä kenekään pähkäillä. Sen olen jo itse kirjannut.
'
Mammat taas ihan kybällä provon lumoissa :D
Vierailija kirjoitti:
Mammat taas ihan kybällä provon lumoissa :D
Jonne taas ihan kybällä pätemässä, yrittämässä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko miehesi ateisti jos et halua raamatunlauseita?
Muista sanoa papille että mies laitetaan hautaan sanoilla: tämä mies on ollut ja mennyt, ei tästä kalua tullut, nyt heitetään hautaan.Mies oli tavallinen tapakristitty, kuului kirkkoon tavan vuoksi muttei uskonut jumalaan. Haluan kuolinilmoitukseen jotain meidän omaa, jotain sellaista minkä mies itsekin olisi valinnut.
Eli hän palaa Helvetissä...
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on kuitenkin se että äiti ja poika ovat läheisimpiä ja takana kaukana tulevat kaikki muut,myös puoliso.
Läheinen suhde äidin kanssa ei sulje pois vielä läheisempää suhdetta puolison kanssa ja päinvastoin. Molemmille löytyy kyllä tilaa. Jokaisen täysipäisen äidin pitäisi silti tajuta, ettei hänellä voi koskaan olla lapseensa samanlaista henkistä ja fyysistä yhteyttä kuin rakastavalla puolisolla. Lapset ovat vanhemmillaan vain lainassa! Heidän pitää antaa itsenäistyä, löytää oma pari ja luoda oma elämä.
Vierailija kirjoitti:
Mua sattuu, kun muistelen menneitä läheisiäni. Mua sattuu heidän puolestaan. Miten huonosti jotkut läheiset todella tunsivat heitä tai eivät välittäneet tuntea kokonaan.
Ateistin kuolinvuoteelle oli eräät läheiset sukulaiset tulleet käymään. Potilas oli hiljaa, kun pakoonkaan ei päässyt kuunnellessaan virsien veisauksia. Puoliso tuli paikalle kesken vierailun ja kertoi jälkeenpäin, miten ahdistavalta rakkaasta puolisostaan oli tuntunut. Vierailijat eivät olleet välittäneet keskustella potilaan kanssa.
Hautajaiset, eri tapaus. Elementit, mitä vainaja inhosi, äiti käyttii niitä hautajaisissa. Ihmiset, jotka olivat satuttaneet vainajaa ja ihmisiä, joiden kanssa vainaja ei ollut tekemisissä, äiti käski heitä hautajaisiin. Vainajan ystäviä äiti ei käskenyt, koska äidin sukulaiset eivät näitä tunteneet, äidin perustelut oli tässä.
Toivon, että jokainen saisi elää, kuten itse haluaa. Toivon, että jokainen saisi kuolla oman näköisissä tunnelmissa ja läheiset keskittyisivät hetken kommunikoimaan potilaan kanssa empatiallla. Toivon, että hautajaiset ovat vainajan toiveen mukaiset, vainajan egon näköiset, viimeiset juhlat vainajalle.
Itse ajattelen niin, että hautajaiset ovat suruprosessin ensimmäinen vaihen niille, jotka jäävät jälkeen. Minulle on ihan sama, miten minut haudataan koska olen kuollut. Jos joku tapa helpottaa perhettäni ja ystäviäni hautajaisissani, niin vaikka se ei olisi minun näköiseni, antaa mennä vaan. Minä olen kuollut enkä kuolleena tunne tai ymmärrä mitään. Kuolema päättää elämän, mutta ne jotka jäävät vielä tänne, tarvitsevat kaikki keinot, joilla selvitä eteenpäin läheisen kuolemasta.
Alue: Aihe vapaa
Kohtalaisen taitava provo, joka liikuttaa kaikkien niiden av-naisten tunteita, joilla on ongelmia anoppinsa kanssa.
Mutta provo silti, kukaan, jonka puoli on kuollut pari päivää sitten, ei kirjoittaisi noin rationaalista avausta eikä edes miettisi tuollaisia avauksessa sisältäviä asioita vielä.