Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On niin ikävä erästä ihmistä, mutten uskalla ottaa yhteyttä itse
27.12.2015 |
Joka päivä päivitän sähköpostikansiotani monta kertaa, jos hän olisikin laittanut minulle viestiä, mutta ei. Olen sen verran jänishousu etten itse uskalla. Mitä jos häntä ei kiinnosta? Olisinko liian tungetteleva? Mietin häntä ja tätä asiaa päivittäin. Ajatteleekohan hän minua koskaan?
Muita?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos varattu niin unohda!
Ei tässä ole sellaisesta kyse. Pikemminkin ystävyydestä.
Eli on varattu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta miten ihmisillä voi olla niin samanlaisia tilanteita. Mulla on kans, ihan sama juttu, on tää niin vaikeeta...
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta miten ihmisillä voi olla niin samanlaisia tilanteita. Mulla on kans, ihan sama juttu, on tää niin vaikeeta...
Kohtalotoveri!
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta miten ihmisillä voi olla niin samanlaisia tilanteita. Mulla on kans, ihan sama juttu, on tää niin vaikeeta...
Sama täällä. Sillä erotuksella, että näen häntä kyllä. Mutta en enää kovin kauan, ikävä kyllä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap mistä päin olet?
Onko veikkauksia?
Mulla on kans vähän sama tilanne, paitsi etten ole ihastunut, vaan kiinnostunut. Mutta jotenkin ahistaa kun sanoin sille että haluaisin nähä uudelleen, ja nyt vaan odottelee että ottaako se yhteyttä ja jos ei ota, niin pitäiskö ite ottaa, ja jos otan, niin kokeeko se sen tungettelevaksi tai jotain. Ärsyttävää! Toisaalta voi ihan hyvin olla, että toisella osapuolella on täsmälleen samat fiilikset, eikä uskalla ottaa yhteyttä vaikka haluais. Jonkunhan siinä on oltava ensimmäinen, että mun neuvo olisi että rohkeasti vaan vaikka kuulumisia kyselemään, ei siinä itseään nolaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu täällä. Mies pyörii mielessä koko ajan. Odotan hänen viestejään kuin hullu kuuta. Tiedän, että hänellä on oma elämä ja työ ja kaikki. Silti viestejen välissä on ikävä.
En jotenkin jaksa uskoa, että hänellä olisi mitään tunteita minua kohtaan. Sen vuoksi en uskalla hänelle mitään sanoa, pilaisin vain kaiken. On tämäkin taas yksi ongelma.. :/
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu täällä. Mies pyörii mielessä koko ajan. Odotan hänen viestejään kuin hullu kuuta. Tiedän, että hänellä on oma elämä ja työ ja kaikki. Silti viestejen välissä on ikävä.
En jotenkin jaksa uskoa, että hänellä olisi mitään tunteita minua kohtaan. Sen vuoksi en uskalla hänelle mitään sanoa, pilaisin vain kaiken. On tämäkin taas yksi ongelma.. :/
Ihan sama täällä. Olen jo pari kertaa ottanut itse yhteyttä ja mies tuntuu kyllä aina ilahtuvan yhteydenotoistani, mutta nyt en enää uskalla ottaa yhteyttä, ettei hän koe minun jotenkin ahdistelevan häntä. Tiedän, että olisi vain helpompi yrittää unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana huomata ettei ole yksin <3 Täällä sama ongelma
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu täällä. Mies pyörii mielessä koko ajan. Odotan hänen viestejään kuin hullu kuuta. Tiedän, että hänellä on oma elämä ja työ ja kaikki. Silti viestejen välissä on ikävä.
En jotenkin jaksa uskoa, että hänellä olisi mitään tunteita minua kohtaan. Sen vuoksi en uskalla hänelle mitään sanoa, pilaisin vain kaiken. On tämäkin taas yksi ongelma.. :/
Ihan sama täällä. Olen jo pari kertaa ottanut itse yhteyttä ja mies tuntuu kyllä aina ilahtuvan yhteydenotoistani, mutta nyt en enää uskalla ottaa yhteyttä, ettei hän koe minun jotenkin ahdistelevan häntä. Tiedän, että olisi vain helpompi yrittää unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin vauva-foorumilla itku auttaa tilannetta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rohkeasti vaan!
Nössönä en uskalla. Prkl
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkeasti vaan!
Nössönä en uskalla. Prkl
Minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkeasti vaan!
Nössönä en uskalla. Prkl
Minkä ikäinen olet?
21
Olin samassa tilanteessa joku aika sitten. Lapsuudenystävä kyseessä. Kauan arvoin uskallanko. Lopulta uskalsin. Jonkin aikaa viestittelimme, mutta hän sitten lopetti. Olin siitä kauhean nolona ja mietin tunkeilleeni liikaa. Sittemmin olen kuitenkin ajatellut, että mitään en hävinnyt. Sain mielenrauhan kuultuani kuinka tuolla ihmisellä nykyään menee, ja ihan liikaa on tässä maailmassa asioita jotka jäävät vaivaamaan ja vaille ratkaisua turhan arastelun takia. Ihmisiähän tässä kaikki vaan ollaan. Ota siis ap itseäsi niskasta kiinni ja ryhdy toimeen. Hoidat homman ystävällisesti ja arvokkaasti, niin ei varmasti jää huono maku suuhun toisellekaan osapuolelle, vaikka viestittelynne ei sitten syystä tai toisesta jatkuisikaan. Ja voihan se vaikka jatkuakin ja tuoda elämääsi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mistä päin olet?
Onko veikkauksia?
Tampere?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkeasti vaan!
Nössönä en uskalla. Prkl
Minkä ikäinen olet?
21
No voin lohduttaa sua sillä että tuntuu olevan yhtä vaikeaa kolmikymppisellekin :/
Alue: Aihe vapaa
Ei tuossa auta kuin itsensä ylittäminen. Muuten et saa asiaan selvyyttä ikinä..